Hopea-aurinkoahven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Hopea-aurinkoahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Kehittyneet luukalat Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Aurinkoahvenet Centrarchidae
Alaheimo: Centrarchinae
Suku: Pomoxis
Laji: annularis
Kaksiosainen nimi

Pomoxis nigromaculatus
Rafinesque, 1818

Kartassa keltaisella värillä endeemiset alueet ja purppuraisella alueet joilla laji elää vieraslajina
Kartassa keltaisella värillä endeemiset alueet ja purppuraisella alueet joilla laji elää vieraslajina
Katso myös

  Hopea-aurinkoahven Wikispeciesissä
  Hopea-aurinkoahven Commonsissa

Hopea-aurinkoahven (Pomoxis annularis) on aurinkoahventen (Centrarchidae) heimoon kuuluva kalalaji. Se on Pomoxis-suvun toinen laji mustapilkkuahvenen (P. nigromaculatus) lisäksi.

Hopea-aurinkoahvenen pituus on tavallisesti 25 senttimetrin luokkaa. Sen maksimipituus on 53 senttimetriä. Suurin lajilla tavattu paino on 2,4 kilogrammaa.[2]

Lajia tavataan kotoperäisenä Kanadassa ja Yhdysvalloissa sekä vieraslajina Meksikossa, Panamassa ja Marokossa.[3] Se sietää sameaa vettä paremmin kuin mustapilkkuahven ja on sitä runsaslukuisempi lietteisissä vesissä.[4] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen elinvoimaiseksi lajiksi.[1]

Hopea-aurinkoahvenet syövät ensimmäisenä elinvuonnaan pääasiassa hankajalkaisia, vesikirppuja ja muuta eläinplanktonia. Ensimmäisenä vuonna loppukesästä hopea-aurinkoahven alkaa saalistaa vesihyönteisiä, joita se syö koko loppuelämänsäkin ajan. Toisena elinvuotenaan ne alkavat pyydystää pieniä kaloja, jotka ovat siitä lähtien aurinkoahvenen pääravinto.[4] Hopea-aurinkoahvenet eivät yleensä elä 3–4:ää vuotta pidempää.[5] Kaikkein pisin lajilla tavattu elinikä on 10 vuotta.[2]

Hopea-aurinkoahvenet kutevat huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa, kun veden lämpötila on ylittänyt 13 celsiusastetta. Munien määrä vaihtelee, mutta enintään niitä voi olla 20 000 kappaletta. Poikaset kuoriutuvat kolmen päivän kuluessa.[4]

Lähteet

  1. a b NatureServe: Pomoxis nigromaculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  2. a b Pomoxis annularis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  3. Pomoxis annularis (white crappie) Cabi.org. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  4. a b c Details: White Crappie Iowa DNR. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
  5. White Crappie MDC Discover Nature. Viitattu 12.12.2019. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.