Johan Jauhiainen
Johan Benjamin Jauhiainen (31. heinäkuuta 1895 Pielavesi – 30. joulukuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Paavo Jauhiainen ja Hilda Laitinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Saima Johanna Vihosen kanssa.[1][2]
Opinnot
Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Haminan yhteiskoulussa vuonna 1923. Taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa hän suoritti vuonna 1927 ja kaasusuojelukurssin vuonna 1928 sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929.[1][2]
Jääkäriaika
Tämä pielavetinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 27. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet komennettiin Polangenin erikoiskursseille (pommarikurssi).
Kursseilta hänet komennettiin Suomeen 2. joulukuuta 1917 aselaiva S/S Equityllä. Suomeen hän saapui 8. joulukuuta 1917 ja rantautui Apuskäriin Merikarvialle, mistä hänet komennettiin Kajaaniin harjoittamaan paikallisia suojeluskuntajoukkoja.[1][2]
Suomen sisällissota
Suomen sisällissotaan hän osallistui ensin Kajaanin sissirykmentin 1. komppanian konekivääriosaston johtajana ja 15. huhtikuuta 1918 alkaen Pohjois-Savon rykmentin 1. pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Hän otti osaa Kuopion, Mäntyharjun, Varkauden ja Mouhun taisteluihin sekä Viipurin ja Haminan valloituksiin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen komppanianpäällikkönä Pohjois-Savon rykmentissä, mistä sittemmin muodostettiin Helsingin vartiopataljoona. Hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1918 Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:een, minkä nimeksi myöhemmin tuli Viipurin rykmentti, missä hänet sijoitettiin ensin 2. konekiväärikomppanian päälliköksi ja 1. marraskuuta 1922 alkaen ase- ja konekivääriupseeriksi ja edelleen 8. lokakuuta 1924 alkaen 5. komppanian ja 1. syyskuuta 1925 alkaen 4. komppanian päälliköksi. Aliupseerikoulun johtajana hän toimi vuosina 1926–1928 ja 1933–1934 sekä vuonna 1935. Haminan varuskunnan komendanttina hän toimi vuosina 1922–1924. Viipurin rykmentin kunnianeuvoston jäsenenä hän toimi vuonna 1928 ja varapuheenjohtajana vuosina 1934 ja 1936.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Talvisotaan hän osallistui Jalkaväkirykmentti 35:n (JR 35) 2. pataljoonan komentajana osallistuen taisteluihin Kollaalla ja Laatokan pohjoispuolella sekä Pitkärannassa. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin pataljoonan komentajaksi 8. Prikaatiin. Hän toimi myös Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajana. Jatkosotaan hän osallistui pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 51:n 3. pataljoonassa, jossa joukossa osallistui taisteluihin Pälkjärvellä, Hämeenkoskella, Multamäellä ja Sortavalassa sekä Syvärinniskalla Itä-Karjalassa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin komentajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 1:een, josta hänet siirrettiin vielä samana vuonna toimistopäälliköksi Päämajan Huolto-osastolle, jonka lähettämänä hän oli vuonna 1944 komennuksella Saksassa.[2]
Sotien jälkeinen aika
Sotien jälkeen hän toimi samoissa tehtävissä ja erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946 ja siirtyi Oy Veikkaus Ab: palvelukseen, missä työssä olikin aina vuoteen 1959 saakka. Vuodesta 1950 hän toimi kyseisen yrityksen Seinäjoen piirikonttorin johtajana. Hänet on haudattu Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström, Suomen jääkärit 1983 lisäyksiä ja korjauksia jääkärimatrikkeliin. Genos 1983.