Julius Eriksson
Johan Julius Almanzor Eriksson (22. lokakuuta 1884 Jomala – 14. tammikuuta 1961 Pietarsaari[1]) oli suomalainen toimittaja.[2]
Julius Erikssonin vanhemmat olivat merikapteeni, majakkamestari Johan Viktor Eriksson ja Amanda Eufrosyne Sundblom. Hän pääsi ylioppilaaksi Maarianhaminan reaalioppilaitoksen jatkoluokilta vuonna 1903 ja opiskeli Helsingin yliopistossa.[1][2]
Eriksson työskenteli Åland-lehden avustajana vuosina 1906–1908 ja oli päätoimittajana Syd-Österbottenissa vuosina 1909–1914, Kotka Nyheterissä vuosina 1914–1918 ja Jakobstads Tidningissä ja sen edeltäjässä vuosina 1918–1954. Hänen nimimerkkejään olivat Luffare ja J. E.[1]
Eriksson toimi Kotkan Säästöpankin kamreerina vuosina 1917–1918 ja Pietarsaaren raastuvanoikeuden jäsenenä vuosina 1919–1953. Hän oli Pietarsaaren kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja vuosina 1946–1950 ja puheenjohtaja vuosina 1951–1952. Eriksson toimi ruotsalaisessa kansanpuolueen paikallis- ja piiriosaston puheenjohtajana ja oli suomenruotsalaisten kansankäräjien edustaja vuosina 1946–1952.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Steinby, Gunnel: Journalister och publicister i svensk press i Finland under tvåhundra år, s. 48. Åbo: åbo Akademi, 1981. ISBN 951-9017-61-5
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1903, matrikkelinumero 28461