Libanonin asevoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Libanonin asevoimat on vahvuudeltaan noin 61 400 sotilasta, joista 1000 palvelee ilmavoimissa, 400 laivastossa ja 60 000 maavoimissa. 10. helmikuuta 2007 alkaen Libanon lakkautti yleisen asevelvollisuuden. Libanonin asevoimat jakautuvat kolmeen puolustushaaraan: maavoimiin, ilmavoimiin ja merivoimiin.

Libanonin asevoimilla ei ole ilmatilan koskemattomuuden turvaamiseksi torjuntahävittäjiä, mutta sillä on noin 30 helikopteria sekä kyky hallita siviililevottomuuksia kautta Libanonin. Libanonin viimeiset kolme torjuntahävittäjää olivat 1950-luvun brittiläisiä Hawker Huntereita.

Ikääntyneitä panssariajoneuvoja Libanonin asevoimilla on, kuten M113-miehistönkuljetusvaunuja sekä neuvostoaikaisia panssarivaunuja.

Libanonin asevoimat olivat viimeksi Etelä-Libanonissa 1970 siihen asti, kunnes Jordaniasta poistumaan pakotettu PLO siirtyi sinne. Tämän jälkeen kiistelty alue on ollut Israelin puolustusvoimien, Israelin rahoittaman Etelä-Libanonin armeijan, Amalin, UNIFIL-joukkojen ja Hizbollahin hallussa.

Osana tulitaukoa Libanonin asevoimat siirtyvät Etelä-Libanoniin. Libanonin puolustusministeri on syyrialaismieliseksi oletettu maroniitti Elias Murr. Libanonin vuosittainen puolustusbudjetti vastaa noin 500 miljoonaa dollaria.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Libanonin asevoimat.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Libanonin_asevoimat&oldid=22457777”