Pjotr Lavrov
Pjotr Lavrovitš Lavrov (ven. Пётр Ла́врович Лавро́в, salanimi Mirtov, Миртов; 14. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1823 Melehovo – 6. helmikuuta (J: 25. tammikuuta) 1900 Pariisi)lähde? oli venäläinen anarkisti ja sosialistifilosofi.[1] Hän palveli armeijassa ja opetti sotilasuransa jälkeen 1844 – 1866 matematiikkaa Pietarin sotilasyliopistossa.
Lavrov kehitti radikaaleja näkemyksiä maaorjuuden ja yksinvallan päättämisestä, jotka johtivat lopulta hänen pidätykseensä ja karkotukseensa. Hänen kirjoituksensa muodostivat erilaisten vallankumouksellisten ryhmien ideologian teoreettisen pohjan.lähde?
Pjotr Lavrov ryhtyi hallituksenvastaisiin toimiin, liittyi maanalaiseen järjestöön ja toimitti maanalaista sanomalehteä. Hänet pidätettiin ja karkotettiin 1867. Hän pakeni Pariisiin, jossa hän ehti osallistua Pariisin kommuuniin 1871. Myöhemmin hän muutti Lontooseen, jossa hän ystävystyi Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kanssa.lähde?
Lavrov oli aluksi sitä mieltä, että edistys tuli kriittisesti ajattelevien yksilöiden toiminnasta. Intellektuellien osuus oli valistaa ihmisiä, jotta he saavuttaisivat sosialismin moraalisen idea. Myöhemmin Lavrov kääntyi marxismiin ja varasi taloudelle suuremman osan poliittisessa muutoksessa. Lavrov oli tuottelias kirjoittaja. Hän toimitti Narodnaja Voljan lukuisia julkaisuja ja järjesti sosialistisia keskustelupiirejä Pariisissa ja muualla. Lavrov kuoli Pariisissa 1900.lähde?
Lavrov oli vuodesta 1844 tykistökoulun opettaja Pietarissa. Vallankumouksellisen Zemlja i volja (Maata ja vapautta) -nimisen yhdistyksen huomattavana jäsenenä hänet vangittiin 1866 ja karkotettiin Vologdan kuvernementtiin, josta hän 1870 pakeni ulkomaille ja liittyi Pariisissa kommunardeihin. Lontooseen siirryttyään hän oli yhteydessä Karl Marxiin. Zürichissä hän alkoi 1873 julkaista venäjänkielistä sosialistista lehteä Vpered (Eteenpäin) ja toimitti 1883–1886 Ranskassa venäläistä aikakauskirjaa Narodnaja volja (Kansan tahto).[2]
Lavrov oli jo varhain harrastanut filosofiaa ollessaan ranskalaisen radikaalisen filosofian vaikutuksen alaisena ja salanimeä Mirtov käyttäen toi karkotuksensa aikana Vologdassa yhteiskunnallis-siveelliset ja kirjallis-kriittiset mielipiteensä esille Historiallisissa kirjeissä (1869–1870), jotka herättivät aikoinaan suurta huomiota. Muista hänen filosofisista kirjoituksistaan mainittavia ovat Käytöllisen filosofian kysymyksiä, Ajatuksen historian koe. Lavrov oli ehkä huomattavin yhteiskunnallis-vallankumouksellisten aatteiden levittäjä Venäjän maalaisväestön keskuudessa ja muille esikuvana siitä, miten tarkoitti "kansan keskuuteen meneminen".[2]
Lähteet
- ↑ (2. palsta oik., otsikko Kuollut) Uusi Suometar, 15.2.1900, nro 41, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.7.2019.
- ↑ a b Lavrov, Pjotr, Tietosanakirja, osa 5, palsta 702, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjotr Lavrov Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
