Platon Ivanov

Platon Ivanovitš Ivanov (vuodesta 1938 Iivola; 31. maaliskuuta 1863 Helsinki – 15. marraskuuta 1939 Daugavpils, Latvia) oli Suomessa syntynyt venäläinen virkamies, joka toimi toisen sortokauden aikana Suomen kenraalikuvernöörin kanslian johtajana, senaattorina niin sanotussa amiraalisenaatissa sekä ministerivaltiosihteerin apulaisena.

Ivanovin vanhemmat olivat Helsingin junkkarikoulun opettaja, eversti Ivan Ivanov ja Maria Molozemova. Vaikka Ivanov olikin syntynyt Suomessa ja osasi suomea sekä ruotsia, hän ei ollut Suomen kansalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseosta 1881, opiskeli venäjää Moskovassa 1884–1886, sai tykistöaliluutnantin arvon 1889 ja suoritti Pietarin oikeuslyseon kurssin.

Ivanov oli keisarin Suomen asiain kanslian ylimääräinen virkamies 1901 ja vanhempi apulaistoimitussihteeri 1903. Hän oli Vaasan läänin lääninsihteerinä 1903 ja sitten ministerivaltiosihteerinviraston avustavana virkamiehenä erityistehtävissä 1904–1909 sekä Helsingin yliopiston vt. kanslerinsihteerinä 1905–1909. Ivanovista tuli kenraalikuvernöörinkanslian varajohtaja 1909 ja johtaja 1911. Kun Markovin senaattia haluttiin samana vuonna täydentää, kenraalikuvernööri F. A. Seyn järjesti Ivanovin senaattoriksi vedoten vuodelta 1858 olevaan asetukseen, jota oli mahdollista tulkita siten että Suomessa virassa toimineet venäläiset olivat saaneet Suomen kansalaisuuden. Ivanov toimi senaatin talousosaston jäsenenä ja kamaritoimituskunnan vt. päällikkönä 1911–1913. Sen jälkeen hän oli ministerivaltiosihteeriksi siirtyneen Markovin apulaisena Pietarissa aina helmikuun vallankumoukseen asti. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1906 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1910.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Ivanov oli Kone ja Silta Oy:n konttoristina 1920–1924 ja vuodesta 1924 alkaen kirjailijana ja toimittajana Latvian Daugavpilsissa. Hänen ensimmäisen vaimonsa isä oli ollut siellä kaupunginjohtajana. Ivanov oli naimisissa 1895–1932 Olga Moltšanovan kanssa ja vuodesta 1938 Sofie Bersenovan kanssa.