Aniara
| Aniara: Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa |
|
|---|---|
| Aniara: En revy om människan i tid och rum |
|
 Suomennoksen kansi |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Harry Martinson |
| Kieli | ruotsi |
| Julkaistu | 1956 |
| Sivumäärä | 217 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Aila Meriluoto |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1963 |
| Sivumäärä | 219 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aniara: Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa on Harry Martinsonin runoelmamuotoinen tieteiskertomus vuodelta 1956. Aniara kertoo kurssistaan pois joutuneesta tulevaisuuden avaruusaluksesta, joka vei ihmisiä ydinsodassa saastuneesta Maasta Marsiin. Onnettomuuden takia alus kuitenkin syöksyy ulos Aurinkokunnasta. Teoksen on suomentanut Aila Meriluoto. Martinson sai pääosin Aniaran ansiosta vuonna 1974 kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Eepos sisältää 103 runoa, "laulua".
Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen suomennoksen teki runoilija Aila Meriluoto, jonka arvioitiin romanttisena lyyrikkona olevan tehtävään sopiva kääntäjä. Hänen apunaan olivat professori Uuno Nurmi (tieteellisen terminologian kääntäminen) ja Sven Lundberg (ruotsin kielen kysymykset). Meriluoto oli käännöspulmissa yhteydessä myös kirjailija Martinsoniin. Suomentaminen oli vaikeaa, varsinkin suomen sanojen sovittaminen teoksen viisimittaiseen rytmiin. Suomennos sai lukijoiden ja kriitikoiden keskuudessa hyvän arvion. Loppusointujen määrää ei voitu joka kohdassa toteuttaa, ja osa alkuperäissanastosta oli vaikeita käännettäviä, mutta soinnukkuus säilyi alkuperäisen kaltaisena. Erikoisuutena on, että alkuperäisteoksessa kuvataan kaipausta Karjalaan. Tämä selittyy sillä, että Martinson oli talvisodan aikana Suomessa vapaaehtoisena.[1]
Saadessaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1974 Martinson kritisoi teoksensa englannin- ja saksankielisiä käännöksiä, mutta kehui Meriluodon suomennosta.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runojen alkutilanne on kaukainen tulevaisuus uuden jääkauden jälkeen.[2] Jääkauden aikaan taantunut ihmiskunta on noussut uudestaan jaloilleen ja kehittynyt tekniikassaan pidemmälle kuin ennen jääkautta. Planeettojen väliset lennot ovat yhtä arkisia kuin junamatkat. Mutta ihmiset ovat yhtä sotaisia ja julmia toisia ihmisiä ja kansoja kohtaan kuin aiemminkin. Maa on pahoin saastunut ydinsodan takia,[3] ja ihmisiä pakenee suurilla avaruusaluksilla Marsiin[4] ja Venukseen. Evakuoinnissa on silti kyse vankien hankkimisesta Marsin tundralle ja Venuksen rämeisiin orjatyöleireille.
| ” |
Ja vaikka avaruuden värähtelyt, nuo kuuliaiset |
” |
– Harry Martinson: Aniara | ||
Avaruusalus, goldonderi Aniara on ylellinen matkustaja-alus, joka kuljettaa mukanaan radioaktiivista säteilyä pakenevaa 8 000 matkustajaa pois Gondin maasta[2]. Heidän päämääränään on keskitysleiriä muistuttava orjatyöleiri Marsin tundralla, vaikka matkustajat eivät tiedä sitä. Alussa matka näyttää menevän niin kuin kymmenet aikaisemmat matkat.
Mutta loistoristeilijä on vähällä törmätä asteroidi Hondoon, ja lukuisten väistöliikkeiden jälkeen ohjausmekanismiin osuu meteoroidi. Goldonderi menettää ohjattavuutensa. Alus joutuu pois kurssistaan, eikä Maahan saada yhteyttä. Aniara syöksyy huimaa vauhtia ulos Aurinkokunnasta kohti Lyyran tähdistöä.[5] Sähköt, lämmitys ja muut järjestelmät toimivat yhä.
Yrityksistä huolimatta alusta ei saada ohjaajien hallintaan. Johto kauhistuu tapahtunutta. Vuodet kuluvat ja matkustajille ei aluksi kerrota onnettomuudesta mitään. Lopulta on pakko kertoa matkustajille, ettei Maahan ole paluuta. Matkustajat joutuvat ensin paniikkiin muuta rauhoittuvat lopulta. Kuukausien ja vuosien kuluessa ihmisten tyytymättömyys tilanteeseen kasvaa. [5]
| ” |
Ja sarkofagissamme kiitämään |
” |
– Harry Martinson: Aniara | ||
Aniarassa on televisiota tai tietokonetta muistuttava Miima, joka välittää kuvia Maasta ja kaukaisista maailmoista. Tunteva Miima tekee ihmiset onnelliseksi. Ihmiset palvovat Miimaa. Mutta kun Miima näyttää ihmisten toivomuksesta kuvia Aniaran kotisataman, Gondin maassa olevan Dorisburgin tuhosta, se rikkoutuu ihmisten pahuuden vuoksi.[2] Dorisburg tuhoutui vihollisen räjäyttämän ydinaseen, fototurbin takia.
Miiman hajoaminen ja lopullinen sammuminen merkitsevät yhteisön lopun alkua. Maan päällä kansanmurhaan syyllistynyt johtaja chefone alkaa vainota matkustajia ja miehistöä. Hän etsii syylliset Aniaran katastrofiin. Kertoja, miima-asentaja joutuu ruumaan vangiksi, mutta vapautetaan, kun alukseen syntyy vakava vika, jonka vain miima-asentaja ja muut aluksen älyköt osaavat korjata. Miiman korjaaminen ei onnistu, ja sen korvikkeeksi miima-saliin asennetaan peilejä. Aniaraan syntyy erilaisia kultteja, joista yksi on seksikultti. Tanssityttö Daisi Doodi tanssii jurgia, ja osaa Dorisburgin slangia. Tanssi, musiikki, ja seksikultti ovat eräitä keinoja paeta todellisuutta, samoin kuin muut kultit, hyödytön tiede ja totalitarismi.
Ihmiset jakautuvat ryhmiin, ja matkustajia kuvataan eri tyylilajeissa. Uutta sukupolvea ei synny. Lopussa valtakultiksi nousee tulikultti, johon liittyy ihmisuhrejakin. Tämäkin menettää lopulta voimansa. Alussa chefone yrittää saada teloituksilla uhkaamalla ihmisiä jatkamaan uhrikulttia, mutta tämä epäonnistuu. Kun 20 vuotta on kulunut, kaikille on selvää, etteivät matkustajat pelastu. Ihmiset menettävät toivonsa, kun alus on pitkän ajan jälkeen hyvin kaukana Lyyran Vegasta. Chefone muuttuu kuolemansa edellä ja aluksen lopun lähestyessä ystävälliseksi aluksen matkustajia ja miehistöä kohtaan. Ihmisiä alkaa kuolla vanhuuteen, aluksen laitteiden reistailu lisääntyy. Kun aluksen valot pimenevät ja lämmitys särkyy, jäljelle jääneet tekevät itsemurhan. Aniarasta tulee kosmisella nopeudella kiitävä äänetön sarkofagi.
Aniarasta saadut vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsalainen säveltäjä Karl-Birger Blomdahl on säveltänyt oopperan Aniara, johon libreton on tehnyt Erik Lindegren. Ruotsalainen progressiivista metallimusiikkia soittava Seventh Wonder julkaisi vuonna 2010 levyn The Great Escape, jonka 30-minuuttinen nimikappale perustuu Aniara-saagaan. Vuonna 2009 Aniara pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.[6]
Suomalainen melodista death metalia soittava Diablo julkaisi vuonna 2015 albumin Silvër Horizon, jonka sanoitukset perustuvat löyhästi Aniaraan.
Vuonna 2018 julkistettiin ruotsalais-tanskalainen elokuva Aniara, jonka ohjasivat Hugo Lilja ja Pella Kågerman.[7] Vuonna 2019 sai ensi-iltansa Robert Maggion säveltämä näyttämöteos Aniara: Fragment ur tid och rum.
Kuunnelmia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aniara. Kuunnelma. Ohjaus Väinö Vainio. (C-kasetti.) Yleisradion tallennepalvelu, 1975. 88 minuuttia. (Kuunnelman verkkoversio.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rajala, Panu: Lasinkirkas, hullunrohkea: Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta, s. 238–243. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35488-9
- ↑ a b c Risingshadow.net[vanhentunut linkki]
- ↑ Martinson, Harry: Aniara. Neljäs painos, 1974, kansiteksti.
- ↑ Leo Mirala: Aniara. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Authorscalendar.info: Harry Martinson.
- ↑ Gradvall, Jan ym. (2009): Tusen svenska klassiker: böcker, filmer, skivor, tv-program från 1956 till i dag. Stockholm: Norstedt. ISBN 978-91-1-301717-4.
- ↑ Aniara Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martinson, Harry: Aniara: Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa. ((Aniara, en revy om människan i tid och rum, 1956.) Suomentanut Aila Meriluoto) Helsinki: WSOY, 1963.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
