Ilmi Parkkari
Ilmi Parkkari | |
---|---|
Ilmi Parkkari 1950-luvulla. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Ilmi Aino Parkkari |
Syntynyt | 6. huhtikuuta 1926 Uusikirkko |
Kuollut | 14. toukokuuta 1979 (53 vuotta) Kangasala |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | näyttelijä ja teatteriohjaaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Ilmi Aino Parkkari (6. huhtikuuta 1926 Uusikirkko – 14. toukokuuta 1979 Kangasala) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän työskenteli muun muassa Helsingin ja Kemin teattereissa. Lisäksi hänellä oli useita radio- ja elokuvatehtäviä.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmi Parkkari syntyi Viipurin läänin kaakkoiskulmalla Uudenkirkon pitäjässä liikemies Vilho Parkkarin ja Aino Määttäsen perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1946, jonka jälkeen hän suuntautui teatteritaiteisiin. Ensimmäiset radiotyönsä hän teki vuonna 1947. Ammattinäyttelijänuransa Parkkari aloitti Suomen Työväen Teatterissa, jossa hän työskenteli 1948–1953. Ura jatkui Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1953–1957. Vuonna 1957 Parkkari muutti Kemiin. Hän työskenteli Kemin kaupunginteatterissa näyttelijänä vuosina 1957–1959, ohjaajana 1959–1963 ja johtajana 1965–1966.[1][2] Vuonna 1967 hän toimi vierailevana ohjaajana Wasa Teaterissa.[1]
Parkkarin näyttämötehtäviä olivat muun muassa Riikka (kappaleessa Justiina), Fifiene (Ilojen katu), Barbara (Majuri Barbara, 1949), Ruth Sonnenbruch (Saksalaisia, 1950), Tiila Akkola (Maan parhaat, 1952) sekä nimiosat teoksissa Neiti Julie (1959) ja Niskavuoren Heta (1966). Hänen ohjaustehtäviään olivat muun muassa Neiti Julie (1959), Rakas Wenander (1959), Kauppamatkustajan kuolema (1961), Biedermann ja murhapolttajat (1963) sekä Fantasticks (1965).[1]
Parkkari näytteli sivurooleja useissa suomalaisissa elokuvissa vuosina 1949–1955. Valentin Vaalan komediassa Gabriel, tule takaisin (1951) hän tulkitsi Railia.[3] Matti Kassilan elokuvassa Tyttö kuunsillalta (1953) hän näytteli päähenkilön tytärtä Siljaa. MTV:n televisioelokuvassa Pakolaisia (1976) Parkkari näytteli Keskitalon emännän roolin.
Parkkari harrasti muun muassa lausuntaa ja laulua. Vuonna 1951 hän toimi lausujana SF:n lyhytelokuvassa Aleksis Kiven runon-tie.[4] Hän teki opintomatkoja Neuvostoliittoon, Skandinavian maihin ja Saksaan 1950- ja 1960-luvuilla.[1]
Ilmi Parkkarin aviopuoliso oli kirjallisuuden professori Raoul Palmgren vuodesta 1953.[5] Liitto päättyi Parkkarin kuolemaan 1979. Pariskunnalle syntyivät tyttäret Nina Maarit (1957) ja Laura Hannele (1959).[1]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pontevat pommaripojat (1949)
- Katupeilin takana (1949)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950)
- Gabriel, tule takaisin (1951)
- Silmät hämärässä (1952)
- Lännen lokarin veli (1952)
- Tyttö kuunsillalta (1953)
- Kolmiapila (1953)
- Hilja – maitotyttö (1953)
- Rakas lurjus (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Pakolaiset (1976) (televisioelokuva)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teatterin maailma. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950.
- Suuri kansalaishakemisto II. Kustannusosakeyhtiö Puntari 1967.
- Ilmi Parkkari Elonetissä.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Suuri kansalaishakemisto II, s. 573.
- ↑ http://www.kemi.fi/teatteri/lehdistotiedotteet/teksti01012007.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Uusitalo, Kari: Gabriel, tule takaisin. Suomalaisen elokuvan festivaali. 20.3.2009. Arkistoitu 24.5.2012.
- ↑ Aleksis Kiven runon-tie Elonet.
- ↑ Suomen kansallisbiografia 7, s. 508.