Amerikkalaisen jalkapallon pelipaikat
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Amerikkalaisen jalkapallon pelipaikat jaetaan tavallisesti kolmeen osaan: hyökkääjiin, puolustajiin ja erikoisjoukkueisiin. Hyökkääjiin kuuluva pelinrakentaja on amerikkalaisessa jalkapallossa hyökkäyksen tärkein pelipaikkalähde?. Pelinrakentaja myös yleensä osallistuu aloituskokoukseen eli huddleen.
Hyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyökkäyksen linja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sentteri (engl. Center, lyhenne C) on amerikkalaisessa jalkapallossa hyökkäyksen linjan keskimmäinen pelipaikka. Sentterin kolme päätehtävää ovat koko hyökkäyksen linjan blokkauskuvioiden kutsuminen aloituslinjassa ennen liikkeelle lähtöä, aloitussyötön (engl. snap) antaminen pelinrakentajalle sekä blokkaaminen eli pelinrakentajan tai palloa kantavan keskushyökkääjän suojeleminen puolustajien taklausyrityksiltä. Sentterillä on syytä olla johtamisominaisuuksia, sillä hän on vastuussa pelin aloittamisesta ja aloituskokouksesta.[1]
Hyökkäyksen sisemmät linjamiehet (engl. Guard eli G) sijoittuvat sentterin molemmille puolille. Heidän tehtävinään, kuten muillakin hyökkäyksen linjamiehillä, on blokata tietä keskushyökkääjille juoksupeleissä tai blokata puolustajia, etteivät he pääse taklaamaan heittoa yrittävää pelinrakentajaa. Hyökkäyksen linjamiehet voivat blokata puolustajia ojennetuilla käsillään tai syöksymällä puolustajien vartaloon tai jalkoihin. Hyökkääjät eivät saa tarttua käsillään puolustaviin pelaajiin. Sisemmän linjamiehet ovat isokokoisia ja painavat tavallisesti 100–125 kilogrammaa. He ovat myös ja voimakkaita, mutta monesti hieman pienempiä ja teknisempiä kuin ulommat linjamiehet.lähde?
Hyökkäyksen ulommat linjamiehet (engl. Offensive Tackle eli OT) pelaavat hyökkäyksen linjan päissä. Hyökkäyksen muodostelmassa he voivat olla myös LT/LG -merkinnällä (left-, righttackle)selvennä. He ovat usein joukkueen kookkaimpia pelaajia painaen 110–150 kilogrammaa. He ovat tavallisesti myös joukkueen pelaajista voimakkaimpia.lähde? Heillä on samat tehtävät kuin muillakin hyökkäyksen linjamiehillä.
Takakenttä ja laitahyökkääjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelinrakentaja (engl. Quarterback eli QB) johtaa hyökkäyksen toimintaa ja on sen kapteeni. On tärkeää, että hän pelaa sentterin kanssa hyvin yhteen. Pelinrakentaja on joukkueen ainoa pelaaja, jonka tarvitsee osata heittää palloa pitkälle. Pelinrakentaja on usein melko pitkä, jotta hän näkee hyökkäyksen linjamiesten takaa vapaat pelaajat, jotka pystyisivät ottamaan pallon kiinni. Tavallisesti hän juoksee myös itse pallon kanssa paljon ja on ominaisuuksiltaan lähellä keskushyökkääjiä. Aloituskokouksessa hän ilmoittaa pelin selvästi ja nopeasti sekä määrää aloitusmerkit joukkueelleen. Kun linja on jo valmiudessa, hän saattaa vaihtaa pelin huomatessaan puolustuksessa heikkouksia. Pelinrakentaja käynnistää aina pelin komennoillaan: "Down..set..hut..hut".[1]
Laitahyökkääjän (engl. Wide Receiver eli WR; myös slot, wideout, flanker, split end) tehtävänä on ottaa pelinrakentajan syöttö kiinni. Kaksi kappaletta hyökkäyksen molemmilla puolilla. Ovat nopeita ja kevyitä pelaajia, jotka tärkein tehtävä on ottaa kiinni heittoja heittopeleissä. Juoksupeleissä myös laitahyökkääjät blokkaavat puolustajia. Laitahyökkääjien pääasiallinen tehtävä hyökkäyksessä on vastaanottaa pelinrakentajan heittämä pallo sovitun heittokuvion päätteeksi. Hyökkäyksessä on tavallisesti kahdesta neljään laitahyökkääjää. Laitahyökkääjien tärkeimmät fyysiset ominaisuudet ovat hyvä silmä–käsi-koordinaatio, pallon kiinniottokyky, räjähtävä lähtönopeus ja juoksunopeus.
Keskushyökkääjät (engl. Runningback eli RB) toimivat usein parina. Hyökkäyksessä on monesti perinteinen keskushyökkääjä Halfback ja blokkaava keskushyökkääjä Fullback. Muita nimityksiä keskushyökkääjälle voi olla Tailback ja Wingback.
Blokkaava keskushyökkääjä eli fullback tekee nimensä mukaisesti pelissä tietä palloa kantavalle keskushyökkääjälle. Usein blokkaava keskushyökkääjä isompi ja voimakkaampi kuin halfback. Tällä pelipaikalla on monesti hyvin erityyppisiä pelaajia riippuen joukkueen taktiikasta ja siitä miten paljon fulback kantaa palloa. Keskushyökkääjien on saatava täysi vauhti mahdollisimman nopeasti. Voimaa ja kestävyyttä tarvitaan tällä pelipaikalla.[1] Muita nimi
Halfback on usein joukkueen nopein pelaaja. Vaadittavat ominaisuudet voidaan esitellä kahdella pelaajatyypillä; tekniset, nopeat pelaajiin, jotka ovat monesti melko pienikokoisia ja isokokoiset FB -tyyppiset (yli 90 kg) voimajuoksijat, jotka juoksevat hyvin suoraviivaisesti vaikka päin puolustajaa edetäkseen vaadittavat jaardit. Nuorten peleissä keskushyökkääjille on asetettu kilorajat kasvuerojen takia. Esim U11 peleissä kiloraja on 55 kg ja U13 ikäisissä 75 kg.lähde?
Sisempi laitahyökkääjä (engl. Tight End eli TE) asettuu hyökkäyksen linjamiesten viereen jommallekummalle puolelle, jota siten kutsutaan vahvaksi puoleksi. On usein kevyempi ja nopeampi kuin hyökkäyksen linjamiehet, mutta isompi kuin ulommat laitahyökkääjät. On oikeutettu eteenpäin syötön vastaanottoon eli heittopeleissä voi ottaa vastaan heittoja. Juoksupeleissä TE puolestaan blokkaa puolustajia kuten hyökkäyksen linjamiehet.
Puolustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolustuksen linja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolustuksen uloin linjamies (engl. Defensive End eli DE) pelaa puolustuksen linjan päässä. He ovat usein melko pitkiä ja isoja (100 - 130 kg) pelaajia. Linjapuolustuksessa endeiltä vaaditaan melko hyvää nopeutta, koska he ovat usein vastuussa mm. hyökkäyksen kiertopelien puolustamisesta eli eivät päästä pallonkantajaa ulkopuolelleen. Sentterin antaessa pallon QB:lle puolustuksen linjamiehet syöksyvät tyrmäävästi päin hyökkäyksen linjamiehiä ja yrittävät vapaasti käsiä käyttämällä päästä rajusti heidän ohitseen taklaamaan pallonkantaja tai heittoa yrittävä pelinrakentaja.
Puolustuksen sisempi linjamies (engl. Defensive Tackle eli DT; joskus Nose Tackle, NT) pelaa puolustuksen linja keskellä. He ovat usein koko joukkueen painavimmat pelaajat (yli 115 kg). Tehtävät kuten edellä DE:llä ja fyysisiltä ominaisuuksilta painavia ja voimakkaita, jotta hyökkääjien olisi mahdollisimman hankala blokata heitä ja siten tehdä tilaa pallonkantajille.
Tukimiehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tukimiehet (engl. Linebacker eli LB) ovat nopeita, teknisiä ja vahvoja pelaajia (90 - 110 kg), joiden pääasiallinen tarkoitus on taklata pallonkantaja eli estää hyökkäyksen eteneminen juoksemalla. Joukkueen puolustustaktiikan mukaan he voivat puolustaa myös heittoa vastaan ja joskus ennalta sovitusti rynnätä linjamiesten tekemien aukkojen läpi taklaamaan pallonhaltija jo ennen aloituslinjaa.
Keskimmäinen tukimies, Middle linebacker, pelaa nimensä mukaisesti sisempänä (esim. 3-4 muodostelmassa). MLB usein toimii "puolustuksen QB:nä" reakoiden muuttuviin tilanteisiin. Heidän tehtävänä on pysäyttää viime kädessä keskushyökkääjät päästyään puolustuksen linjan läpi.
Ulompi tukimies, Outside Linebacker, omaa useita rooleja, riippuen joukkueesta. Joissakin joukkueissa ulommat tukimiehet ovat jatkuvasti samalla puolella kenttää, kun toisissa joukkueissa tukimiehet vaihtavat puolta sen mukaan kumpi puolista on "vahva" (sisemmän laitahyökkääjän puoli) tai "heikko". Vahvan puolen ulompi tukimies on usein vastuussa sisemmän laitahyökkääjän tai keskushyökkääjän puolustamisesta. Heikonpuolen tukimiestä käytetään usein blitzpeleissä tai keskushyökkääjän puolustuksessa.
Puolustuksen takakenttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulmapuolustajat (engl. Cornerback eli CB) ovat sijoittuneina hyökkäyksen laitahyökkääjien mukaan. Välillä puhutaan myös laitapuolustajista. He yrittävät estää heitä saamasta palloa kiinni, tehdä syötönkatkon tai ainakin taklata pallon kiinni saanut hyökkääjä mahdollisimman nopeasti. Linebackit ovat usein puolustuksen nopeimmat pelaajat ja usein samankokoisia kuin hyökkäyksen laitahyökkääjät. Eivät saa ottaa hyökkääjästä kiinni käsillään eivätkä estää hyökkääjää etenemästä ennen kuin vasta heiton kiinniottotilanteessa, jossa molemmilla on yhtäläinen oikeus tavoitella palloa. Voivat joutua joskus myös taklaamaan itseään huomattavasti isompia keskushyökkääjiä heidän kantaessaan palloa sivurajojen suuntaan.
Takapuolustajan (engl. Safety eli S) tehtävä on puolustaa takakenttää heitoilta. Yleensä takapuolustajia on kaksi: Strong Safety ja Free Safety. Ylimääräisenä takapuolustajana voi pelata myös Nickelback tai Dimeback. Aloitustilanteessa SS sijoittuu noin 10 jaardia aloituslinjan taakse kentän vahvalle puolelle eli puolelle, jonne TE on sijoittunut. SS:n tehtävänä on heittopeleissä estää sisempää laitahyökkääjää saamasta palloa kiinni kuten cornerbackit ja juoksupeleissä toimia kuten tukimiehet. Tämän vuoksi SS on usein jonkin verran isompi kuin muut puolustuksen takakentän pelaajat. FS on sijoittunut vastakkaiselle puolelle kuin SS samalle syvyydelle aloituslinjasta. FS on puolustuksen viimeinen lukko heittoa vastaan ja on miespuolustuksessa vapaa mies auttamaan muita heittopelejä vastaan. Ominaisuuksiltaan FS on usein lähellä laitapuolustajia ja usein pelaaja, joka tekee eniten syötönkatkoja puolustajista.lähde?
Erikoisjoukkueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potkupelit amerikkalaisessa jalkapallossa ovat erikoistilanteita. Näihin on omat pelipaikkansa. Erikoispelit ovat amerikkalaisen jalkapallon ehkä rajuin osa-alue.lähde? Erikoistilanteissa pallo vaihtaa usein aloituspaikkaa ja haltijaa, ja erikoistilanteissa on aina mahdollisuus voittaa lisää kenttäalaa tai tehdä pisteitä. Näissä tilanteissa yhden pelaajan taitotaso korostuu, kuten esimerkiksi potkaisija tai palauttaja. Pelkästään ottelun aloittaminen on erikoispeli, koska ottelun ensimmäinen peli on aina potkupeli (pois luettuna lasten/nuorten pelit pienimmillä joukkueilla). On laskettu, että pelistä on keskimäärin 1/5 erikoispelejä. Lisäksi joka 5. yritys (ottelussa 120 yritystä, joista 24 erikoispeliä) on erikoispeli.lähde?
Erikoispelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Potkaisija (engl. Kicker eli K) yrittää potkumaalia. Hänen tehtävänsä joukkueessa on potkaista potkumaali- ja lisäpisteyritykset sekä monesti myös aloituspotkut. NFL-sarjassa joukkueet ovat hankkineet kaksi potkaisuun erikoistunutta pelaajaa. Toinen on lentopotkun potkaisija (engl. Punter eli P), joka on erikoistunut lentopotkuihin. Joillakin joukkueilla voi olla kolmaskin potkaisija, aloituspotkujen potkaisija (engl. Kickoff Specialist eli KOS).
Pallonpitäjä (engl. Holder eli H) on kentällä potkumaalitilanteissa. Hänen tehtävänä on ottaa vastaa aloitussyötön antajan syöttämä pelipallo ja asettaa se pystyyn potkaisijaa varten. Pallonpitäjä katsotaan puolustuskyvyttömäksi pelaajaksi potkumaaleissa eikä häneen saa kohdistaa kontaktia. Usein joukkueen toinen tai kolmas pelinrakentaja toimii pallonpitäjänä. Tietyissä kikkapeleissä pallonpitäjä saattaa juosta itse pallon kanssa tai heittää sen jollekin pelaajalle. Harvoin aloituspotkuissa saatetaan käyttää pallonpitäjää mikäli pelipallo ei pysy tiin päällä. Yleensä sijoittuu 7-8 jaardin päähän linjasta.
Aloitussyötön antaja (engl. Long snapper eli LS) antaa aloitussyötön suoraan pallonpitäjälle tai lentopotkun potkaisijalle.
Potkunpalauttaja (engl. Kick/Punt Returner tai Return Specialist eli KR/PR) vastaanottaa potkaisevan joukkueen potkun ja pyrkii kuljettamaan pelipalloa mahdollisimman pitkälle vastustajan päätyyn. Potkunpalauttajat ovat yleensä joukkeensa nopeimpia ja vikkelimpiä pelaajia. Potkupalauttaja on kentällä vain potkupeleissä, mutta yleensä potkunpalauttajalla on myös jokin muu pelipaikka hyökkäyksessä tai puolustuksessa.
Erikoisjoukkueissa on myös muita erikoistuneita pelipaikkoja. Upback eli Protector on ylimääräinen blokkaaja, jonka tehtävänä on suojella lentopotkun potkaisijaa. Gunner on potkaisevan joukkueen uloin ja nopein pelaaja, jonka tehtävänä on päästä ensimmäisenä taklaamaan. Häntä vastaan pelaa palauttavan joukkueen Jammer, jonka tehtävän on estää taklaus.