Theoren Fleury

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. toukokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theoren Fleury
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1968 (ikä 56)
Oxbow, Saskatchewan, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 168 cm
Paino 82 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1989–2003, 2005–2006
Seurat Calgary Flames (NHL)
Tappara (SM-liiga)
Colorado Avalanche (NHL)
New York Rangers (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Belfast Giants (EIHL)
NHL-varaus 166. varaus, 1987
Calgary Flames
Aiheesta muualla
www.theofleury14.com
Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 1991 jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Neuvostoliitto 1988 jääkiekko
      Hylätty Tšekkoslovakia 1987 jääkiekko
Kanada cup
Kultaa Kultaa Kanada-cup 1991 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa World Cup 1996 jääkiekko

Theoren Wallace "Theo" Fleury (s. 29. kesäkuuta 1968 Oxbow, Saskatchewan, Kanada) on pelaajauransa lopettanut ammattijääkiekkoilija, pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Fleury muistetaan menestyksellisestä NHL-urastaan, jota varjostivat päihdeongelmat. Hän pelasi joukkueissa Calgary Flames, Colorado Avalanche, New York Rangers ja Chicago Blackhawks.

Syksyllä 1994 hän piipahti NHL:n työsulun aikana Suomessa pelaamassa kymmenen ottelua Tampereen Tapparassa.

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleuryn isoäiti oli taustaltaan cree, ja Fleury itse kuuluu métis-kansaan.[1] Nuorena Fleury joutui oman juniorivalmentajansa Graham Jamesin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi ja raiskaamaksi noin 150 kertaa Fleuryn ollessa 14–16-vuotias.[2] Tämän Fleury paljasti julkaisemassaan omaelämäkerrassa vuonna 2009.[3]

Peliura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Calgary Flames varasi 168 senttimetriä pitkän ja 82 kilogrammaa painavan Fleuryn NHL:ään vuonna 1987 varaustilaisuuden 166. vuorolla. Vaikka häntä pidettiin alun perin liian pienikokoisena NHL:ään,[4] osoittautuikin, että Fleury pystyi pelaamaan voimahyökkääjän vahvuudella ja fyysisyydellä pienuudestaan huolimatta. Lisäksi hänet tunnettiin nopeudestaan ja kyvykkyydestään pelintekijänä.

Fleury voitti Stanley Cupin vuonna 1989 Calgary Flamesin paidassa. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan 1989–1990 samaisessa joukkueessa hän teki 31 maalia ja antoi 35 maaliin johtanutta syöttöä. Hän teki Calgaryssa viettämiensä pelivuosien aikana kahdella eri kaudella 100 tehopistettä tai enemmän, kerran yli 50 maalia ja kolme kertaa yli 40 maalia kaudessa.

Kaudella 1994–1995 NHL:n ollessa työsulussa, Fleury pelasi Tapparassa 10 ottelua ja kokosi pelaamissaan otteluissa tehopisteet 8+9=17. [5]

Kauden 1998–1999 aikana Calgary Flames kauppasi Fleuryn Colorado Avalancheen ja sai vaihdossa Rene Corbet'n, Wade Belakin sekä Robyn Regehrin. Lähtiessään Calgarystä 1999 Fleury oli joukkueen silloisen kokoonpanon ainoa jäsen, joka oli ollut voittamassa vuoden 1989 Stanley Cupia, ja hän piti tuolloin hallussaan lukuisia joukkue- ja NHL-ennätyksiä.

Denverissä Fleury pelasi 15 runkosarja- ja 18 pudotuspeliottelua hyvällä menestyksellä mutta päätyi seuraavalla kaudella New York Rangersiin. Pelattuaan kolme kautta Rangersissa hän jatkoi uraansa Chicago Blackhawksin riveissä kaudella 2002–2003.

Tuohon aikaan Fleury kuitenkin kamppaili jääkiekon ulkopuolisten ongelmien kanssa, mukaan lukien hänen isänsä syöpäleikkaus, ja tämän seurauksena häntä Calgaryn ajoista asti vaivanneet päihdeongelmat alkoivat jälleen nousta esiin.[6] Vuonna 1996 hänelle oli myös diagnosoitu Crohnin tauti.[7] Vaikka kaikki näytti olevan päällisin puolin kunnossa puolisen vuotta vuonna 2002 voitetun olympiakullan jälkeen, ongelmat uusiutuivat ja Fleury asetettiin lokakuussa pelikieltoon kuudeksi kuukaudeksi sekä määrättiin mukaan NHL:n ja NHLPA:n yhteiseen päihteiden vastaiseen ohjelmaan jälkihoito-ohjelmansa laiminlyömisen vuoksi.[4]

Palattuaan 25 peliä käsittäneeltä pelikielloltaan kaudella 2002–2003 hän jätti pian harjoituksen väliin, omien sanojensa mukaan pommiin nukkumisen takia, ja oli tammikuussa osallisena striptease-klubilla tapahtuneeseen välikohtaukseen. Hän joutui tuolloin miesjoukkion pahoinpitelemäksi ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena.[8] Vuonna 2003 hänet määrättiin jälleen pelikieltoon päihdeohjelmarikkeiden vuoksi.[6][9]

Fleury pyrki elvyttämään uraansa muun muassa kiekkoilemalla North Peace Hockey Leaguen Horse Lake Thunder -joukkueessa. Kaudeksi 2005–2006 hän teki sopimuksen Ison-Britannian jääkiekkoliiga Elite Ice Hockey Leaguessa pelaavan Belfast Giantsin kanssa.[10] Heti ensiottelussaan Edinburgh Capitalsia vastaan 15. lokakuuta 2005 hän teki hattutempun ja keräsi neljä syöttöpistettä. Vaikka hän auttoikin joukkueensa liigan mestaruuteen, Fleury osallistui kauden aikana useisiin välikohtauksiin, joista yhdessä hän pyrki kiipeämään ulos rangaistusaitiosta päästäkseen käsiksi häntä ivanneeseen Coventry Blazen kannattajaan. Toisen pelin yhteydessä hän turhautui tuomaritoiminnasta ja uhkaili toimitsijoita.[11] Ajauduttuaan eräässä ottelussa erityisen epämiellyttävään yhteenottoon brittiläisen jääkiekkovirkailijan kanssa raivostunut Fleury ilmoitti pelin jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että hän ei enää palaisi liigaan seuraavalla kaudella,[12] ja moitti EIHL:n tuomaritoiminnan heikkoa tasoa.

Britannian jääkiekkokirjoittajien yhdistys valitsi Fleuryn EIHL:n vuoden pelaajaksi.

Urheilu-uran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2007 Fleury asui Albertan Calgaryssa, Kanadassa. Hän on perustanut betonialan yrityksen Fleury's Concrete Coatings vaimonsa Jenniferin ja veljensä Travisin kanssa.[13] Elokuussa 2009 Fleury ilmoitti yrittävänsä tehdä paluun NHL-liigaan kaudella 2009–2010.[14] Fleury pelasi syksyllä 2009 useita harjoitusotteluita Calgary Flamesin riveissä saavuttaen kohtalaisesti tehopisteitä, mutta hän ei lopulta saanut NHL-sopimusta.

Saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • NHL-historian ainoa alivoimahattutemppu
  • NHL:n korkein plus-miinus-lukema yksittäisessä pelissä: +9
  • NHL-historian lyhyin 50 maalia kaudessa tehnyt pelaaja, kaudella 1990–1991

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1984–1985 Moose Jaw Warriors WHL 71 29 46 75 82 – – – – –
1985–1986 Moose Jaw Warriors WHL 72 43 65 108 124 13 7 13 20 16
1986–1987 Moose Jaw Warriors WHL 66 61 68 129 110 9 7 9 16 34 Ykköstähdistö JMM 6 2 3 5 2
1987–1988 Moose Jaw Warriors WHL 65 68 92 160 235 – – – – – Kakkostähdistö JMM 7 6 2 8 4
Salt Lake Golden Eagles IHL 2 3 4 7 7 8 11 5 16 16
1988–1989 Calgary Flames NHL 36 14 20 34 46 22 5 6 11 24 Stanley Cup
Salt Lake Golden Eagles IHL 40 37 37 74 81 – – – – –
1989–1990 Calgary Flames NHL 80 31 35 66 157 6 2 3 5 10 MM 9 4 7 11 10
1990–1991 Calgary Flames NHL 79 51 53 104 136 7 2 5 7 14 MM 8 5 5 10 8
1991–1992 Calgary Flames NHL 80 33 40 73 133 – – – – – KC 7 1 4 5 12
1992–1993 Calgary Flames NHL 83 34 66 100 88 6 5 7 12 27
1993–1994 Calgary Flames NHL 83 40 45 85 186 7 6 4 10 5
1994–1995 Tappara SM-liiga 10 8 9 17 22 – – – – –
Calgary Flames NHL 47 29 29 58 112 7 7 7 14 2 Kakkostähdistö
1995–1996 Calgary Flames NHL 80 46 50 96 112 4 2 1 3 14
1996–1997 Calgary Flames NHL 81 29 38 67 104 – – – – – MC 8 4 2 6 8
1997–1998 Calgary Flames NHL 82 27 51 78 197 – – – – – OK 6 1 3 4 2
1998–1999 Calgary Flames NHL 60 30 39 69 68 – – – – –
Colorado Avalanche NHL 15 10 14 24 18 18 5 12 17 20
1999–2000 New York Rangers NHL 80 15 49 64 68 – – – – –
2000–2001 New York Rangers NHL 62 30 44 74 122 – – – – –
2001–2002 New York Rangers NHL 82 24 39 63 216 – – – – – OK 6 0 2 2 6
2002–2003 Chicago Blackhawks NHL 54 12 21 33 77 – – – – –
2003–2004 Ei pelannut
2004–2005 Ei pelannut
2005–2006 Belfast Giants EIHL 38 23 58 81 274 – – – – –
NHL yhteensä 1084 455 633 1088 1840 77 34 45 79 116

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ NHL's Top 5 All-Time Indigenous Players The Hockey Writers. 21.11.2021. Viitattu 6.1.2022. (englanti)
  2. ↑ Hiitelä, Juha: Entisen NHL-tähden hyväksikäyttäjälle vankilatuomio Ilta-Sanomat. 20.3.2012. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 15.6.2014.
  3. ↑ Fleuryn valmentaja tunnusti seksuaalisen hyväksikäytön Turun Sanomat. 7.12.2011. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 15.6.2014.
  4. ↑ a b Theoren W. Fleury Legends of Hockey. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Syyskaudella 1994 Tapparassa… Tappara Online. Viitattu 30.1.2007.
  6. ↑ a b Fleury suspended again 11.4.2003. CBC Sports. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  7. ↑ Amber J. Tresca: Theoren Fleury 30.10.2006. About.com. Arkistoitu 21.1.2007. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Fleury kahakassa yökerhossa, alkoholilla osuutta asiaan 23.1.2003. MTV3 Internet. Viitattu 30.1.2007.
  9. ↑ Theoren Fleury pelikieltoon 11.4.2003. Jatkoaika. Viitattu 30.1.2007.
  10. ↑ Theoren Fleury making comeback in Belfast 26.12.2005. CTV.ca. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Fleury threatens ref in British league 6.3.2006. TSN.ca. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Fleury in hot water after drawing two match penalties in British league game 6.3.2006. NHL.com. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  13. ↑ About Us Fleury's Concrete Coatings Ltd.. Arkistoitu 16.2.2007. Viitattu 22.1.2007. (englanniksi)
  14. ↑ Fleury Attempting NHL comeback TSN.ca. Arkistoitu 9.8.2009. Viitattu 08.08.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Malcolm, Andrew H.: Fury: Inside the Life of Theoren Fleury. McClelland & Stewart, 1997. ISBN 978-0771056550
  • Fleury, Theo & McLellan Day, Kirstie: Playing With Fire. Triumph Books, 2009. ISBN 978-1600781995

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Paul Cavallini 		NHL Plus/Minus Awardin voittaja
1991
(yhdessä Marty McSorleyn kanssa) 		Seuraaja:
Paul Ysebaert
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Theoren_Fleury&oldid=22775411”