Frank Stella

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frank Stella
Frank Stella 2012.
Frank Stella 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt12. toukokuuta 1936
Malden, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut4. toukokuuta 2024 (87 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus abstrakti taide, minimalismi
Frank Stella: Memantra, 2005. New York.

Frank Stella (12. toukokuuta 1936 Malden, Massachusetts, Yhdysvallat – 4. toukokuuta 2024 New York, New York, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän oli näkyvä hahmo varsinkin yhdysvaltalaisessa minimalismissa. Stella teki läpimurtonsa jo vuonna 1959 New Yorkin Museum of Modern Artin näyttelyssä Sixteen Americans maalaussarjallaan Black Paintings.[2]

Nuoruus ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Stella syntyi 1936 Massachusettsin Maldenissa.[1] Hänen vanhempansa olivat keskiluokkaisia amerikanitalialaisia. Isä oli gynekologi ja äiti kotiäiti. Isä oli 1930-luvun laman aikana maalannut taloja ja äiti oli taiteilija, joten Stella oli jo nuorena keskellä maalausharrastuksia, sekä seinien että taulujen maalaamista.[3]

Stella kiinnostui alun perin ammattimaisesta maalaustaiteesta high schoolissa, jossa häntä opetti abstraktia taidetta tehnyt Patrick Morgan. Opiskellessaan historiaa Princetonin yliopistossa Stella kävi samaan aikaan taidekursseilla. Opiskeluaikana hän tutustui gallerioissa Jackson Pollockin ja Franz Klinen teoksiin, ja heistä tulikin Stellan keskeisimpiä vaikutajia.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stella valmistui 1958 ja muutti sen jälkeen New Yorkiin.[4] Abstrakti ekspressionismi eli tuolloin kukoituksensa aikaa, mutta Stella suuntautui minimalismiin. Hän loi 1958–1960 Jasper Johnsin innoittamana Black Paintings -sarjan, jotka ovat litteitä mustia malaauksia, joissa on ruudukkomaista kuviointia.[1][5][1] Stellan töitä oli vuonna 1959 esillä Allen Memorial Art Museumissa ”Three Young Americans” -näyttelyssä ja 1959–1960 Museum of Modern Artissa ”Sixteen Americans” -näyttelyssä.[4]

Stella teki Black Paintings -maalausten jatkoksi sarjat Aluminum Paintings (1960) ja Copper Paintings (1960–1961).[3] Sarjoissa Irregular Polygon (1965–1967) ja Protractor (1967–1971) hän puolestaan tutki tarkemmin maalauksia, jotka eivät olleet perinteisesti suorakulmion muotoisia.[4] Museum of Modern Art piti vuonna 1970 Stellan retrospektiivin. Hän oli tuolloin vasta 33-vuotias ja sai MoMaan nuorimpana taiteilijana oman retrospektiivin.[3]

Stella alkoi 1970-luvulla käyttää kohokuvatekniikkaa maalauksissaan. Hän kutsui tyyliä maksimalistiseksi maalaukseksi teosten kuvanveistollisten elementtien takia. Hän käytti sarjassa Polish Village (1970–1973) puuta ja muita materiaaleja, mutta alkoi pian sen jälkeen hyödyntämään alumiinia. Stellan veistokselliset maalaukset kehittyivät 1970- ja 1980-lukujen aikana runsaampaan suuntaan, ja hän käytti niissä kaarevia muotoja, DayGlon värejä ja koukeroisia siveltimen vetoja.[4]

Stella siirtyi 1990-luvulla veistoksillistä maalauksista veistoksiin sekä geometrisiin sommitelmiin. Hän nimesi sarjansa Moby Dick Herman Melvillen samannimisen romaanin lukujen mukaan. Hän yhdisti sarjassa maalauksia, litografioita ja veistoksia.[3]

Stella alkoi 1990-luvulla tehdä myös julkisia veistoksia ja suunnitella arkkitehtonisia projekteja. Hän suunnitteli 1992–1993 Toronton Princess of Wales Theatreen sistustuksen, johon kuuluu noin tuhannen neliömetrin laajuinen seinämaalaus. Miamiin rakennettiin 1999 Stellan suunnittelema esiintymislava ja Washingtonin Kansallisen taidegallerian pihaan pystytettiin 2001 hänen veistoksensa.[4]

Tyyli ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stella uudisti merkittävästi abstraktia taidetta Yhdysvalloissa. Stella käsitti maalatun teoksen niin kolmiulotteisena taideobjektina kuin kaksiulotteisena kuvana. 1950–1960-lukujen vaihteessa hän siten yhdisti ensi kerran maalauskankaan muodon ja kuvapinnan taiteelliseksi kokonaisvaikutelmaksi. [6] Tätä kuvailee myös hänen vuoden 1966 kuuluisa lausumansa: ”what you see is what you see” eli ”se mitä näet on siinä mitä näet”),[2][7] minkä myötä hänen sanotaan karkottaneen taiteestaan viimeiset esittävät elementit keskittyen niiden sijaan muotoon ja pintaan.[8] Täten Stellaa on myös kutsuttu ”minimalismin isäksi”.[8]

Frank Stella Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion taidemuseossa on yksi Stellan teos, Kiasman kokoelmaan kuuluva maalaus Sidney Guberman (1964).[9] Taiteilija nimesi teoksen ystävänsä mukaan,[7] johon hän tutustui opiskellessaan Princetonin yliopistossa. Guberman on myös kirjoittanut Stellan elämäkerran.[10] UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmissa on kaksi Stellan serigrafiaa vuodelta 1967. Ne ovat olleet esillä vuosina 2008–2009 näyttelyssä Kansainvälistä nykytaidetta UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä ja Kouvolan taidemuseossa. [11]

Suomessa Frank Stellan teoksia on ollut esillä myös muun muassa vuonna 1988 amerikkalaista nykytaidetta käsittelevässä näyttelyssä Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella, [12] vuonna 1990 Galerie Kaj Forsblomissa (myöhemmin Galerie Forsblom) Helsingissä,[13] sekä Lilja Art Fund Foundation -yksityiskokoelman näyttelyssä Tampereen taidemuseossa vuonna 2008.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Frank Stella, influential American artist, dies aged 87 The Guardian. 5.5.2024. Guardian News & Media Limited. Arkistoitu 11.5.2024. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Claudia Bodin julkaisussa: Brüderlin, Markus: Frank Stella: The Retrospective Works 1958–2012, s. 15-16. Wolfsburg & Ostfildern: Kunstmuseum Wolfsburg & Hatje Cantz Verlag, 2012. ISBN 978-3-7757-3407-3
  3. ↑ a b c d e Renowned painter and pioneer of minimalism Frank Stella dies at 87 NPR.org. 4.5.2024. NPR. Arkistoitu 5.5.2024. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Frank Stella Guggenheim.org. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Arkistoitu 6.5.2024. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Frank Stella Artnet. Artnet Worldwide Corporatio. Arkistoitu 5.5.2024. Viitattu 5.5.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Aarnio, Eija (toim.): Kouri-kokoelma Nykytaiteen museo Kiasmassa. Helsinki: Nykytaiteen museo Kiasma, 2008. ISBN 978-951-53-3086-4
  7. ↑ a b Lindqvist, Mikko: Stella, Frank: elämäkertaa Teksti Kiasma-kokoelma-näyttelyyn. 1999. Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b Brüderlin, Markus: Frank Stella: The Retrospective Works 1958–2012, s. 8. Wolfsburg & Ostfildern: Kunstmuseum Wolfsburg & Hatje Cantz Verlag, 2012. ISBN 978-3-7757-3407-3
  9. ↑ Stella, Frank: Sidney Guberman (1964) taidekokoelmat, Valtion taidemuseo. Valtion taidemuseo. Viitattu 2.2.2013.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Guberman, Sidney: Frank Stella: An Illustrated Biography. New York: Rizzoli, 1995. ISBN 0847818438
  11. ↑ Valjakka, Timo (toim.): Tunteiden peili - Kansainvälistä nykytaidetta UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista, näyttelykatalogi. UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö, 2008. ISBN 978-952-67164-0-4
  12. ↑ Amerikkalaista nykytaidetta Kirjava. Valtion taidemuseo. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 2.2.2013.
  13. ↑ Galerie Kaj Forsblom: Frank Stella – maalauksia, veistoksia, 27.9.–28.10.1990. Näyttelykatalogi.
  14. ↑ Pennanen, Tapani (toim.): Time for Pop Art, näyttelykatalogi. Tampereen taidemuseo, 2008. ISBN 978-951-609-375-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frank_Stella&oldid=22380307”