Alaskan osto

Venäjän Alaska kuvattuna Mitchell's New General Atlas -teoksessa vuodelta 1860.

Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n ratifikaatio sopimukselle, jolla Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille.

Alaskan osto (engl. Alaska Purchase, ven. продажа Аляски, prodaža Aljaski, "Alaskan myynti") oli tapahtuma, jossa Yhdysvallat osti noin 1,5 miljoonan neliökilometrin suuruisen Alaskan alueen Venäjältä vuonna 1867. Kauppahinta oli 7,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Venäjä luopui Alaskasta, koska sen hallitseminen oli kallista ja hankalaa. Lisäksi Venäjä pelkäsi menettävänsä Alaskan joka tapauksessa ennen pitkää Yhdysvalloille. Yhdysvalloissa Alaskan ostamista kannatettiin, vaikka sille ei vielä 1800-luvulla nähtykään juuri käyttöä. Alaskasta tuli merkittävä alue Yhdysvalloille vasta 1900-luvulla, jolloin sen luonnonvaroja pystyttiin hyödyntämään tehokkaammin ja sen strateginen sijainti korostui.

Taustaa

Venäjä oli yrittänyt myydä Alaskaa Yhdysvalloille jo vuosia ennen kaupan syntymistä. Venäjällä oli useita syitä pyrkiä eroon Alaskasta. Siitä oli tullut rasite, sillä sen hallitseminen oli kallista ja Venäjä oli velkaantunut raskaasti Krimin sodan (1853–1856) aikana. Tarvikkeiden toimittaminen Venäjältä Alaskaan oli logistisesti hankalaa ja venäläisten yhteiselo tlingit-intiaanien kanssa ei aina sujunut rauhallisesti. Lisäksi Alaskan myyntipyrkimyksiin vaikuttivat poliittiset syyt: Venäjällä oltiin kiinnostuneempia laajentamaan valtakuntaa Aasiassa kuin Amerikassa, ja Yhdysvalloissa eläneen kutsumuskohtalon takia Venäjällä uskottiin, että alue päätyisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin Yhdysvalloille.

Yhdysvallat oli tehnyt Alaskaan tutkimusretkiä vuosina 1859 ja 1865, joiden aikana alueella havaittiin huomattavia luonnonvarojen esiintymiä. Tämän vuoksi muun muassa Alaskan ostamista aluksi vastustanut senaattori Charles Sumner (joka oli ulkosuhteista vastanneen komitean puheenjohtajana hyvin vaikutusvaltainen poliitikko) ryhtyi myöhemmin tukemaan ostamista voimakkaasti.

Alaskan myymisestä keskusteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1859, mutta 1861 syttynyt Yhdysvaltain sisällissota keskeytti neuvottelut.

Neuvottelut

Sopimus Alaskan myynnistä allekirjoitettiin maaliskuussa 1867. Kuvassa vasemmalta oikealla: Robert S. Chew, William Henry Seward, William Hunter, herra Bodisco, Eduard de Stoeckl, Charles Sumner ja Frederick W. Seward.

Joulukuussa 1866 Venäjän keisari Aleksanteri II lähetti Venäjän Yhdysvaltain-erikoislähettilään paroni Eduard de Stoecklin avaamaan neuvottelut. De Stoeckl lähestyi asiassa ensin Yhdysvaltain ulkoministeri William Henry Sewardia, jonka tiedettiin pitkään kannattaneen Alaskan ostamista Yhdysvalloille. De Stoeckl ja Seward aloittivat kahdenkeskiset neuvottelut Alaskan myymisestä Yhdysvalloissa 11. maaliskuuta 1867 ja saivat sopimusluonnoksen valmiiksi 29. maaliskuuta.

Sopimus ja sen voimaansaattaminen

Sopimuksen mukaan Yhdysvallat ostaisi Alaskan Venäjältä 7,2 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Alkuperäisen luonnoksen mukaan kauppahinta olisi ollut tasan seitsemän miljoonaa dollaria, mutta Venäjä nosti kauppahintaa 200 000 dollarilla vielä ennen sen hyväksymistä. Sopimus tuli Yhdysvaltain senaatin käsiteltäväksi 30. maaliskuuta, ja se hyväksyttiin 9. huhtikuuta äänin 37–2. Presidentti Andrew Johnson hyväksyi sopimuksen 28. toukokuuta. Alue siirtyi virallisesti Yhdysvaltain omistukseen 18. lokakuuta, jolloin Sitkassa pidettiin lipunvaihtoseremonia.

Suomalainen seppä Thomas Ahllund todisti paikan päällä Sitkassa vallanvaihtoa. Hänen kertomuksensa on julkaistu Julius Krohnin Suomen kuvalehdessä vuonna 1873:

»Asia näet oli se että niinkuin jo kohta tullessamme saimme tietää, meidän keisari oli myönyt alusmaansa Amerikassa Pohjois≈Amerikan Yhdyswalloille. Emmepä olleetkaan wielä monta wiikkoa Sitkassa olleet niin tulikin sinne kaksi isoa höyrylaiwaa, jotka toiwat Yhdyswaltain kruunun tawaroita ja joku päiwä myöhemmin saapui myös uusi kuwernööri sotamiehineen sotalaiwassa. Wenäläisen kuwernöörin kaksinkertainen puukartano seisoi korkealla kukkulalla ja sen pihalla liehui Wenäjän lippu, kaksipäinen kotka sen keskellä, pitkän riu’un päässä. Sen piti nyt tietysti antaa sijansa Yhdyswaltain lipulle, joka on täynnä wiiruja sekä tähtiä. Määrättynä päiwänä perästä puolen päiwän tulikin Amerikan laiwoista joukko sotamiehiä, etupäässä yksi, joka kantoi lippua. Juhlamarssissa, waan ilman soittoa, kulkiwat he kuwernöörin kartanon edustalle, jossa jo Wenäjän sotawäki oli asetettu rintaan ja heitä odottelemassa. Nyt ruwettiin wetämään kotkaa alas, mutta — mikä lieneekin sille päähän pistänyt — eipä se laskeunutkaan kuin wähän matkaa ja sitten kietoi kyntensä riukuun kiinni ettei sitä enää saatu alemmaksi wedetyksi. Käskettiin siis yksi wenäläinen sotamies pitkin wartta ylös kiipeemään ja sitä irroittamaan, mutta totta lienee kotka senkin käsiwoimat lumonnut — eipä hän päässytkään perille asti, waan luisahti ilman alas. Toisellekaan ei käynyt sitten sitä paremmin; wasta kolmas toi wastahakoisen kotkan alas maahan. Lippua alaswetäissä soitettiin ja maalta paukutettiin kanuunilla; waan sitten toista ylöswetäissä laukaisiwat Amerikkalaiset laiwoistaan wuoronsa yhtä monta kertaa. Sitten muutettiin Amerikan sotamiehiä Wenäläisten sijaan Kalossien aituuksen porteille.»

Monet Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet olivat Alaskan ostamisen jälkeenkin tyytymättömiä sopimukseen. Edustajainhuoneen ja presidentti Johnsonin välit olivat tulehtuneet, kun Johnson oli poikkeuksellisesti hylännyt senaatin ehdokkaan maan seuraavaksi sotaministeriksi. Kaupan lopullisesti sinetöineet lakiehdotukset menivät edustajainhuoneessa kyteneestä vastustuksesta huolimatta läpi heinäkuussa 1868. Venäjä vaikutti lakiehdotusten hyväksymiseen organisoimalla suuren vaikutuskampanjan ja lahjomalla joitakin kongressiedustajia.

Vaikutukset

Valtaosa Yhdysvaltain asukkaista ja mediasta suhtautui Alaskan ostamiseen myönteisesti. Jotkut uskoivat kaupan olevan jopa askel Kanadan liittämiseksi osaksi Yhdysvaltoja. Osa lehdistöstä – ja erityisesti Horace Greeleyn omistama New York Tribune – suhtautui kauppaan hyvin negatiivisesti ja nälvi sisäministeri Sewardia kaupan vuoksi.

Alaskan myymisen myötä Venäjä luopui viimeisestä siirtokunnastaan Pohjois-Amerikan mantereella. Alaskassa asuneet venäläiset saivat kaupan jälkeen poistua vapaasti takaisin Venäjälle tai hakea kolmen vuoden sisällä Yhdysvaltain kansalaisuutta. Valtaosa venäläisistä päätti palata takaisin kotimaahansa.

Ensimmäisten vuosikymmenten aikana Alaskan olemassaoloon ei juurikaan kiinnitetty huomiota Yhdysvalloissa. Alaskaa hallitsi aluksi Yhdysvaltain armeija, jolta valta annettiin kesäkuussa 1877 lyhyeksi aikaa Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriön jälkeen aluetta hallitsivat vuorollaan sotavoimien eri osastot, kunnes alueelle toukokuussa 1884 luotiin siviilihallinto, jotta kaivostoimintaa säädelleet lait saataisiin voimaan. Vuonna 1896 Alaskan läheltä Yukonista löytyi suuri kultasuoni, mikä aloitti Klondiken kultaryntäyksen Alaskan läpi. 1900-luvulla alueen merkittävyyttä lisäsivät suuret öljylöydöt ja sen strateginen sijainti, joka kävi lopullisesti ilmi toisen maailmansodan aikana.

Väite Venäjän tarjouksesta Liechtensteinin ruhtinaalle

Sveitsin television dokumenttielokuva ("SRF bi de Lüt") kertoi marraskuussa 2018 tiedot, joita Venäjän tsaari olisi vuonna 1867 ehdottanut Alaskan myynnistä Liechtensteinin ruhtinaalle ja että vasta kun prinssin tarjous hylättiin, Alaskaa tarjottiin Yhdysvalloille. Saksalainen sanomalehti Welt am Sonntag levitti samanlaisia tietoja jo vuonna 2015.

Tiedosta keskusteltiin vilkkaasti Liechtensteinissa, ja tiedotusvälineissä esiteltiin sitä ensin huhuna. Joitakin päiviä myöhemmin Liechtensteinin nykyinen ruhtinas Hans-Adam II osallistui keskusteluun henkilökohtaisesti kirjoittamalla kirjeen Liechtensteinin tiedotusvälineille, jossa hän vakuutti, että väitetty Alaska-ostotarjous ei ollut huhu ja että se oli toistuvasti keskusteluaihe ruhtinasperheessä aiemmin. Lisäksi prinssi osoitti olevansa optimistinen siitä, että arkistohauilla saattaa löytyä historiallisia asiakirjoja, jotka osoittavat, että tarjous oli todellinen.

Vaatimukset Alaskan palauttamisesta

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 venäläiset nationalistit ovat alkaneet keskustelemaan Alaskan palauttamisesta osaksi Venäjää. Heinäkuussa Krasnojarskin kaupungissa havaittiin tienvarsimainos, jossa julistettiin Alaskan olevan osa Venäjää. Kaupungin viranomaisten mukaan kyseessä oli yksityishenkilön kustantama mainos. Samaan aikaan duuman puhemies Vjatšeslav Volodin sanoi, että Venäjä voisi ottaa Alaskan takaisin, mikäli länsimaiden asettamista pakotteista ei luovuta.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Alaskan osto on Wikiaineistossa