Yrittäjyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käsityöläisyrittäjä Kiinassa.

Yrittäjyys on yksilön suorittamaa mahdollisuuksien havainnointia ja niihin tarttumista. Yrittäjyys sisältää kyvyn muuttaa ideat sellaiseksi toiminnaksi, joka tuottaa taloudellista, kulttuurista, sosiaalista tai yhteiskunnallista arvoa.[1]

Yrittäjyys ja yrittäjämäinen toimintatapa ovat taitoja, jotka voidaan oppia. Yrittäjyys pitää sisällään luovuuden, innovaatiokyvyn, riskienhallinnan ja vastuullisuuden. Yrittäjyyteen liittyy myös kyky suunnitella, asettaa tavoitteita ja johtaa toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi.[1]

Yrittäjyyttä pidetään kansantaloudellisen toiminnan perustanalähde?. Ilman riittävää yrittämisintoa yhteiskunnan työllistämismahdollisuudet heikkenevät. Joissakin yhteiskunnissa on luotu mielikuvaa suuresta yrittämisen vapaudesta ja myönteisestä suhtautumisesta yrittäjyyteen, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Sosialistisen suunnitelmatalouden maissa yrittämisen vapaus taas on rajoitettua. Yrittäjyydellä voidaankin tarkoittaa useaa eri asiaa riippuen siitä, millaisesta yhteiskunnasta on kyse. Suomea ei pidetä erityisen yrittäjämyönteisenä maana. Tosin Suomessa valtio tukee yrittäjyyttä monenlaisilla tuilla ja Suomessa on valtion lainatakauksia ja uusyrityskeskuksia. Esimerkiksi uuden yrityksen perustaja voi hakea starttirahaa.[2] Yrittäjyyden taustalla on voiton tavoittelu, minkä vuoksi yrittäjyyden kannattavuuteen vaikuttavat negatiivisesti korkeat verot ja veroluonteiset maksut. Yrittäjyyteen vaikuttavat negatiivisesti myös erilaiset riskit, joita voi syntyä esimerkiksi pitkäkestoisista sopimuksista, työntekijöistä ja epävarmasta toimintaympäristöstä.

Yrittäjyyttä on erilaista. Pienimmät yrittäjät voivat toimia toiminimellä ammatin- tai liikkeenharjoittajina. Erona näillä on se, että ammatinharjoittaja myy osaamistaan ja liikkeenharjoittaja ennemminkin tavaraa tai tuotettaan. Laajasti ymmärrettynä yrittäjyyteen voi kuulua oman yrityksen perustamisen lisäksi myös freelance-tyyppisten keikkatöiden tekeminen. Yrityksissä voidaan puhua sisäisestä yrittäjyydestä, joka tosin liittyy enemmän työntekijöiden motivointiin ja tulospalkkaukseen kuin yritystoimintaan.

Yrittäjäksi ryhtyminen on haasteellista. Suurin osa vasta perustetuista yrityksistä ei ole enää toiminnassa muutaman vuoden kuluttua. Yrittäjällä ei ole kiinteää kuukausipalkkaa ja hän toimii erilaisen sosiaali- ja eläketurvan alaisuudessa kuin palkansaaja. Yrittäjä kantaa riskin ja vastuun yksin, henkilökohtaisesti, mikä vaatii yrittäjältä hyvää riskinotto- ja -sietokykyä. Jos yrittäjä toimii osakeyhtiömuodossa, ovat vastuut yhtiöllä eivätkä yrittäjällä henkilökohtaisesti. Henkilökohtaiset riskit ovat olemassa siinä tapauksessa, että yrittäjä on toiminnan rahoittamiseksi antanut henkilökohtaisen takauksen yrityksen lainoille tai lainannut varat yritykselle henkilökohtaisesti.

Yrittäminen tarjoaa riskien lisäksi myös mahdollisuuksia määrätä itse tekemisistään. Riskin vastapainoksi yrityksen menestyminen voi tarjota huomattavasti palkansaajaa suuremmat tulot. Yleisesti yrittäjät tekevät enemmän töitä kuin palkansaajat, mutta ovat työhönsä tyytyväisempiä.

Yrittäjät joutuvat yleensä investoimaan yrityksen alkuvaiheen panostukset omasta taskustaan. Korkean profiilin starttiyritykset voivat yrittää etsiä yritykselleen myös riskirahoitusta (engl. venture capital) tai niin kutsuttua enkelirahoitusta (engl. angel capital). Rahoituksen myötä yrittäjä voi menettää päätösvallan ja joutua työntekijän asemaan kantamastaan riskistä huolimatta. Rahoituksen on tarkoitus tarjota käyttöpääomaa, jolla katetaan yrityksen alkuvaiheen negatiivinen kassavirta (ns. kuoleman laakso).

Usein käytetty työkalu yrityksen perustamisessa ja erityisesti rahoitusta haettaessa on liiketoimintasuunnitelma ja siihen liittyvät yrityslaskelmat. Liiketoimintasuunnitelmien laatimisen hyöty varsinaiselle liiketoiminnalle, rahoituksen hakua lukuun ottamatta, on kuitenkin kyseenalaistettu joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa. [3][4]

Rahoitusvaihtoehtoja yrittäjille on satoja erilaisia. [5]

Yrittäjyys Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Suomen taloudesta poistui 1990-luvun laman aikana lähes 450 000 työpaikkaa eli joka viides työpaikka, poliitikot asettivat toiveensa uusien työpaikkojen luomisesta yrittäjiin. Nuoria ja työttömiä kehotettiin työllistämään itsensä, sillä olemassa olleet yritykset ja julkishallinto eivät siihen kyenneet. Samaan aikaan monet yrittäjät olivat ajautuneet talouskriisin takia vararikkoon tai pysyvään ylivelkaantumiseen. Ulospääsyä näistä ongelmista ei useinkaan ollut henkilökohtaisten takausten vuoksi. Vuosien 19911993 välisenä aikana noin viisi prosenttia yrityksistä haettiin konkurssiin.[6]

Suomessa alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 (osuus 93,2 % kaikista yrityksistä). Pienyrityksiä on 15 989 (osuus 5,6 %), keskisuuria 2 883 (osuus 1,0 %) ja suuryrityksiä 615 (osuus 0,2 %).[7]

Pk-yrityksellä tarkoitetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä.[8]

Yrityslajit[7]
Yrityksen koko työntekijöinä Yrityksen nimi koon mukaan
Alle 10 mikroyritys
Alle 50 pienyritys
50 - 249 keskisuuri
Alle 250 Pk-yritys
Vähintään 250 Suuryritys

Yrittäjyyttä tukevat julkiset toimet ovat perustuneet Suomessa erilaisten kehitysyhtiöiden ja organisaatioiden perustamiseen, jotka pyrkivät tarjoamaan asiantuntijapalveluita yrittäjiksi aikoville. Näissä palveluissa autetaan yleensä perustamaan yritys, suunnittelemaan liiketoimintaa ammattimaisemmin ja löytämään liiketoimintaan rahoitusta. Näitä palveluja ovat muiden muassa (uus)yrittäjyyskeskukset, yrityshautomot ja tiedepuistot.

Esimerkiksi Helsingissä toimii Helsingin kaupungin rahoittama YritysHelsinki, joka antaa ilmaista tukea mm. yrityksen perustamisen käytännön järjestelyihin, liikeidean kehittämiseen ja kontaktien luomiseen. Aalto yliopiston kauppakorkeakoululla toimii myös oma Start-up Center niminen yrityskiihdyttämönsä.

Julkisten palveluiden lisäksi toimii myös yksityisiä yrityskiihdyttämöitä ja -hautomoita. Ne tarjoavat yleensä rahoitusta ja tukea yrittäjille ja ottavat vastineeksi osuuden yrityksen omistuksesta.

Yrityksen perustamiseen on mahdollista saada myös julkista rahoitusta, esimerkiksi niin sanottua starttirahaa.

Yrittäjyyttä voi myös opiskella joissakin yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa.

Yrittäjäjärjestöt Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjillä on useita etujärjestöjä. Niistä suurin on Suomen Yrittäjät ja sen aluejärjestöt kuten Pirkanmaan Yrittäjät ja Savon Yrittäjät sekä toimialajärjestöt kuten Suomen Yrittäjänaiset. Muita järjestöjä ovat mm. Perheyritysten liitto sekä Suomen Pienyrittäjät.

Pakkoyrittäjyys eli yrittäjäksi joutuminen vastoin tahtoaan on herättänyt Suomessa yhteiskunnallista keskustelua.

  • Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015. Valtioneuvosto, Helsinki, 2006.
  1. a b Yrittäjyyslinjaukset koulutukseen 2017 Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 11.12.2020.
  2. Starttiraha - aloittava yrittäjän tuki Työ- ja elinkeinotoimisto.
  3. Karlsson, T. & Honig, B.: Institutional forces and the written business plan 2004. Journal of Management. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 28.10.2008.
  4. Lange,Mollov: Pre-start-up formal business plans and post-start-up performance: A study of 116 new ventures 2007. Venture Capital.
  5. Teir, Fredrik: Rahoituskone 2011. Greenstep Oy.
  6. Kiander, Jaakko: Laman opetukset : Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset. (Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 27:5) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki, 2002.
  7. a b Yrittäjyys Suomessa Yrittajat.fi. 8.7.2008. Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 25.10.2019.
  8. PK-yritys | Käsitteet | Tilastokeskus www.stat.fi. Viitattu 25.10.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]