Jere Sallinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jere Sallinen
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1990 (ikä 34)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Sally,[1] Säli[2]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 91 kg
Seura
Seura EHC Biel
Sarja National League
Pelinumero 76
Pelaajaura
Pääsarjaura 2007–
Aik. seurat Blues (SML)
Jokipojat (Mestis)
HPK (SML)
Jokerit (KHL)
Bakersfield Condors (AHL)
Örebro HK (SHL)
HIFK (SML)
NHL-varaus 163. varaus, 2009
Minnesota Wild
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2019 jääkiekko
Kultaa Kultaa Suomi 2022 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Valko-Venäjä 2014 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Latvia 2021 jääkiekko

Jere Tapio Sallinen[3] (s. 26. lokakuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Sveitsin National Leaguen EHC Bielissä. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta Sallinen osaa pelata myös laidassa. Hän on voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2019 ja 2022.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallinen aloitti jääkiekkoilun Helsingin Jääkiekkoklubissa, mutta pelasi suurimman osan junioriurastaan Espoo Bluesissa. Hän voitti joukkueessa B-nuorten SM-pronssia vuosina 2007 ja 2008. Sallinen teki SM-liigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana 10. joulukuuta 2007 Helsingin IFK:ta vastaan. Hän sai ottelussa vain neljä sekuntia jääaikaa, kun Sallinen kärsi Bluesin saaman joukkuerangaistuksen, jonka päätyttyä hän luisteli takaisin vaihtoaitioon. Tämä kuitenkin riitti tekemään Sallisesta liigahistorian ensimmäisen 1990-luvulla syntyneen pelaajan.[5] Hän teki myös seurahistoriaa Bluesissa, sillä Jere Sallinen ja hänen veljensä Tomi olivat kaikkien aikojen ensimmäinen espoolaissyntyinen ja espoolaisen juniorikoulun käynyt veljespari joukkueessa.[6] Jere Sallinen pelasi kauden aikana yhteensä kuusi SM-liigaottelua ilman tehopisteitä, mutta pääosin vielä Bluesin A-nuorissa,[4] joiden toiseksi paras pistemies hän oli Roope Rannan jälkeen tehoilla 11+19=30.[7]

Huhtikuussa 2008 Sallinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa,[8] mutta hän pelasi kaudella 2008–2009 vain yhdeksän runkosarjaottelua A-nuorissa selkävaivojen vuoksi. Siitä huolimatta Minnesota Wild varasi Sallisen kuudennella kierroksella 163. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009.[4]

Kaudella 2009–2010 Sallinen otti paikkansa Bluesin SM-liigajoukkueesta. Tulokaskausi toi hänelle 38 runkosarjaottelussa tehot 5+6=11 sekä kahdessa playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Myös kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Sallisen kautta lyhensi hieman alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa saatu aivotärähdys. Hän teki ensimmäisen SM-liigamaalinsa 13. lokakuuta 2009 Jokereita vastaan.[9] Helmikuussa 2010 Sallinen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10] Ensimmäinen kokonainen ja ehjä kausi 2010–2011 toi hänelle 55 runkosarjaottelussa tehot 6+8=14. Sallinen voitti keväällä 2011 SM-hopeaa ja hän vahvisti myös kolmen playoff-ottelun verran Bluesin A-nuoria, jotka voittivat SM-hopeaa.[4]

Lokakuussa 2011 Blues lainasi Sallisen toistaiseksi voimassa olleella sopimuksella Mestis-joukkue Jokipoikiin.[11] Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan 15 ottelua. Siirtorajan kynnyksellä, tammikuussa 2012 Blues vuokrasi hänet ja Aleksi Laakson loppukaudeksi 2011–2012 Hämeenlinnan Pallokerhoon.[12] Toukokuussa 2012 Sallinen teki joukkueen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[13]

Sallinen kuului kaudella 2012–2013 koko SM-liigan suurimpiin yllättäjiin.[14] Hän nousi HPK:n ykkösketjuun tehden kauden aikana 57 runkosarjaottelussa tehot 15+27=42, joilla Sallinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Ville Viitaluoman jälkeen.[15] Hän voitti myös koko SM-liigan tehotilaston lukemalla +26 ja palkittiin kauden päätteeksi Matti Keinonen -palkinnolla.[16] Kauden 2013–2014 lopulla Sallinen ja Ville Viitaluoma siirtyivät loppukaudeksi Ruotsiin ja SHL-joukkue Örebro HK:hon.[17]

Kaudeksi 2014–2015 Sallinen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin.[18] Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin.[4]

Sallinen teki maaliskuussa 2016 vuoden mittaisen ja 792 500 dollarin arvoisen tulokassopimuksen NHL-seura Edmonton Oilersin kanssa.[19] Hän pelasi kauden 2016–2017 kuitenkin kokonaan AHL-joukkue Bakersfield Condorsissa, jossa Sallinen teki 53 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Ruotsiin Örebro HK:n SHL-joukkueeseen.[20] Sallinen nimettiin joukkueen kapteeniksi.[4] Hän oli Örebron neljänneksi paras pistemies tehoilla 8+15=23. Sallinen voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +8.[21]

Kaudeksi 2019–2020 Sallinen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[22] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[23] Marraskuussa 2019 Sallinen nimettiin HIFK:n kapteeniksi Lennart Petrellin tilalle, kun joukkueen valmennusjohto halusi keventää Petrellin vastuuta ja vapauttaa hänen pelaamistaan.[24] Sallinen teki SM-liigauransa ensimmäisen kypärätempun 3. maaliskuuta 2020 Kalevan Palloa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa syntyi ylivoimalla. Harri Rindell valitsi Sallisen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[25] Hän oli lopulta tehoilla 22+17=39 HIFK:n paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[26] Sallinen jakoi koko SM-liigan maalipörssin yhdeksännen sijan Kärppien Juho Lammikon kanssa.[27] Hän ei käyttänyt sopimuksessaan ollutta optiota ulkomaille siirtymisestä, vaan Sallinen teki huhtikuussa 2020 vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[28]

Sallinen jakoi kaudella 2020–2021 tehoilla 15+20=35 HIFK:n sisäisen pistepörssin voiton Alex Broadhurstin kanssa, mutta hän vei kuitenkin varsinaisen kärkisijan suuremman maalimääränsä turvin. Pudotuspeleissä Sallinen oli joukkueen paras maalintekijä neljällä osumallaan.[29] Niistä kaksi syntyi 5. toukokuuta 2021 pelatussa pronssiottelussa Tapparaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa jäi HIFK:n 7–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi[30] ja se ratkaisi joukkueelle SM-pronssia.[4]

Kaudeksi 2021–2022 Sallinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen EHC Bieliin.[31] Joukkuetta valmensi hänelle Bluesin A-nuorista tuttu Antti Törmänen. Joulukuussa 2021 Sallinen teki Bielin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[32] Kaudella 2022–2023 hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 19+17=36.[33] Kaudella 2023–2024 Bielin päävalmentajana aloitti Salliselle Bluesista tuttu Petri Matikainen. Joulukuussa 2023 Sallinen teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[34][35]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallinen on edustanut Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2019, 2021, 2022 ja 2023, joista vuoden 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen sekä vuosien 2014 ja 2021 turnaukset hopeaan. Vuoden 2018 lopullisesta kisajoukkueesta hän putosi viimeisten joukossa.[36] Yhteensä Sallinen on pelannut 109 A-maaottelua tehopistein 11+16=27.[37] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 15. joulukuuta 2012 Ruotsia vastaan. Sallinen merkittiin Suomen nelosketjun vasempaan laitaan Miika Lahden ja Tommi Huhtalan viereen.[38] Hänen ensimmäinen A-maajoukkuemaalinsa syntyi 19. huhtikuuta 2013 Euro Hockey Challengen ottelussa Hämeenlinnassa Sveitsiä vastaan.[39] Sallinen toimi Suomen kapteenina vuoden 2018 Carlson Hockey Gamesissa[40] ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa.[41]

Sallinen edusti Suomea myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010, mutta hänen turnauksensa päättyi jo toisessa ottelussa Venäjää vastaan aivotärähdyksen takia.[42] Sallinen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hänet valittiin Saksaa vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi.[43]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallisen isoveli Tomi pelaa hyökkääjänä Kiekko-Espoon SM-liigajoukkueessa. Veljekset pelasivat samaan aikaan Suomen MM-hopeaa voittaneessa joukkueessa vuonna 2014.[44]

Kesäkuussa 2018 Sallisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[45]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2007–2008 Blues A-SM 36 11 19 30 94 3 0 2 2 8 U18 6 2 1 3 31
Blues SM-liiga 6 0 0 0 2 – – – – –
2008–2009 Blues (A) A-SM 9 1 2 3 31 – – – – –
2009–2010 Blues A-SM 6 5 3 8 10 – – – – – JMM 2 0 0 0 0
Blues SM-liiga 38 5 6 11 20 3 0 2 2 2
Suomi U20 Mestis 3 0 0 0 2 – – – – –
2010–2011 Blues A-SM – – – – – 3 5 0 5 4
Blues SM-liiga 55 6 8 14 28 11 1 0 1 10
2011–2012 Blues SM-liiga 21 1 2 3 39 – – – – –
Jokipojat Mestis 15 4 5 9 4 – – – – –
HPK SM-liiga 11 1 2 3 2 – – – – –
2012–2013 HPK SM-liiga 57 15 27 42 30 5 1 1 2 6
2013–2014 HPK SM-liiga 51 5 14 19 88 – – – – – MM 9 0 0 0 4
Örebro HK SHL 6 2 1 3 0 – – – – –
2014–2015 Jokerit KHL 48 8 7 15 28 10 1 3 4 6
2015–2016 Jokerit KHL 50 8 11 19 79 6 0 0 0 8
2016–2017 Bakersfield Condors AHL 53 4 6 10 20 – – – – –
2017–2018 Örebro HK (C) SHL 50 8 15 23 38 – – – – –
2018–2019 Örebro HK (C) SHL 51 8 14 22 53 2 0 0 0 0 MM 9 1 0 1 4
2019–2020 HIFK (C) SM-liiga 53 22 17 39 12 – – – – –
2020–2021 HIFK (C) SM-liiga 45 15 20 35 20 8 4 0 4 4 MM 9 0 1 1 0
2021–2022 EHC Biel NL 32 11 8 19 18 6 1 0 1 2 MM 10 1 3 4 0
2022–2023 EHC Biel NL 51 19 17 36 24 17 3 6 9 4 MM 4 0 1 1 2
8 kautta yhteensä SM-liiga 337 70 96 166 198 27 6 3 9 22
3 kautta yhteensä SHL 107 18 30 48 91 2 0 0 0 0
2 kautta yhteensä KHL 98 16 18 34 107 16 1 3 4 14
2 kautta yhteensä NL 83 30 25 55 42 23 4 6 10 6
1 kausi yhteensä AHL 53 4 6 10 20 – – – – –

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jere Sallinen hifk.fi. Oy HIFK Hockey AB. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 18.9.2020.
  2. ↑ Nyrhinen, Matti: ”Rautajätti, 007, Kaapeli” – Leijonat julkaisi pelaajien lempinimet, tunnistatko kuka on kuka? MTVuutiset.fi. 26.5.2019. BRATISLAVA: Telia Company AB. Viitattu 2.6.2019.
  3. ↑ Sallinen Jere Tapio HS:n Verokoneessa hs.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 26.6.2018. Viitattu 26.6.2018.
  4. ↑ a b c d e f g Jere Sallinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  5. ↑ Koivunen, Tommi: Leijonien hyökkääjä teki SM-liigahistoriaa 4 sekunnin visiitillä – on nyt jo kokenutta osastoa: ”Niin se aika vain menee” is.fi. 9.5.2019. Kosice: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.8.2019.
  6. ↑ Bluesin Jere Sallinen teki liigahistoriaa liiga.fi. 11.12.2007. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 27.7.2011.
  7. ↑ Elite Prospects - Blues U20 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Blues jatkaa nuorekkaana myös tulevalla kaudella Jatkoaika.com. 23.4.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.7.2011.
  9. ↑ Hurmerinta, Eero: Blues kaatoi Jokerit alivoimamaaleilla Jatkoaika.com. 13.10.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2020.
  10. ↑ Bluesille iso tukku jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 5.2.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.7.2011.
  11. ↑ Blues lainaa Rannan ja Sallisen Joensuuhun Jatkoaika.com. 27.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
  12. ↑ HPK vuokraa pelaajia Espoosta Jatkoaika.com. 30.1.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
  13. ↑ HPK värväsi tukun pelaajia Jatkoaika.com. 2.5.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.6.2012.
  14. ↑ Wennström, Antti; Meriläinen, Lauri: HPK:n pelaaja-arvostelut 2012–13: Jämäpakki Larsson ja liian hidas Fehr Jatkoaika.com. 28.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2012.
  15. ↑ Elite Prospects - HPK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  16. ↑ SM-liiga palkitsi runkosarjan parhaat Jatkoaika.com. 13.3.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.9.2012.
  17. ↑ Viitaluoma ja Sallinen loppukaudeksi Ruotsiin Jatkoaika.com. 21.2.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2014.
  18. ↑ Jokerit hankki Heleniuksen ja Sallisen Jatkoaika.com. 14.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.6.2014.
  19. ↑ Oilers sign Sallinen nhl.com/oilers. 13.3.2016. Edmonton Oilers. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Jere Sallinen Pohjois-Amerikasta takaisin Eurooppaan - siirto SHL-joukkue Örebrohon Jatkoaika.com. 12.5.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.2.2023.
  21. ↑ Elite Prospects - Örebro HK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  22. ↑ HIFK julkisti tukun sopimuksia - Pudotuspelien arvokkain pelaaja vaihtaa punapaitaan Jatkoaika.com. 7.5.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 9.5.2019.
  23. ↑ Seppänen, Antti: Liiga-kapteenistot valittu – katso nimet vastuullisissa rooleissa liiga.fi. 11.9.2019. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.9.2019.
  24. ↑ Seppä, Lassi: HIFK:n kapteeni vaihtuu − "Halusimme tällä vaihdoksella vapauttaa Petrellin keskittymään pelaamiseen ja harjoitteluun" Jatkoaika.com. 14.11.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.11.2019.
  25. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 11.9.2019. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 3.3.2020.
  26. ↑ Elite Prospects - HIFK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2019-2020 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Pärnänen, Antti: Superlupaus Brad Lambert jatkaa 2 vuotta HIFK:ssa – Myös tähtihyökkääjät Jere Sallinen ja Ville Leskinen jatkavat Jatkoaika.com. 6.4.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.4.2020.
  29. ↑ Elite Prospects - HIFK eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  30. ↑ HIFK - Tappara, 5.5.2021 liiga.fi. 5.5.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 21.5.2021.
  31. ↑ Seppä, Lassi: Leijonissa MM-hopeaa voittaneen HIFK-kapteeni Jere Sallisen ensi kauden osoite on Sveitsissä Jatkoaika.com. 18.6.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.6.2021.
  32. ↑ Seppä, Lassi: Loukkaantumisista kärsinyt Jere Sallinen vakuutti Antti Törmäsen johtaman valmennuksen − hyökkääjä jatkaa Biel/Biennessä kaksi lisävuotta Jatkoaika.com. 16.12.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.12.2021.
  33. ↑ Elite Prospects - EHC Biel-Bienne eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Jere Sallinen verlängert beim EHCB ehcb.ch. 2.12.2023. EHC Biel Holding AG. Viitattu 5.12.2023. (saksaksi)
  35. ↑ Sallinen jatkaa Sveitsissä kaksi seuraavaa kautta elmotv.com. 2.12.2023. Mitany Media OÜ. Viitattu 5.12.2023.
  36. ↑ Väänänen, Ville: Leijonien MM-joukkue nimetty – todellinen yllätysnimi Kärpistä mukana is.fi. 30.4.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.5.2021.
  37. ↑ Tilanne 29.5.2023
  38. ↑ Finland - Sweden (Line Up) stats.swehockey.se. 15.12.2012. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 21.5.2021. (englanniksi)
  39. ↑ EHC: European Hockey Challenge eurohc.stats.pointstreak.com. 19.4.2013. Pointstreak Sports Technologies Inc. Viitattu 19.7.2017.
  40. ↑ Leijonat voitti Venäjän – Jere Sallinen nousi sankariksi is.fi. 21.4.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 16.12.2018.
  41. ↑ Löfman, Sini: A-maajoukkueen kapteeni Jere Sallinen, minkälainen Leijonalauma on tällä kertaa kasattu yhteen? leijonat.fi. 5.2.2020. Suomen Jääkiekkoliitto ry – Finlands Ishockeyförbund rf. Viitattu 10.2.2020.
  42. ↑ Palomäki, Ilkka: Vammat varjostavat Pikkuleijonien MM-urakkaa yle.fi. 29.12.2009. Yleisradio Oy. Viitattu 27.7.2011.
  43. ↑ BEST PLAYERS PER GAME (pdf) stats.iihf.com. 12.5.2017. IIHF. Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
  44. ↑ Tomi Sallinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  45. ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2022.
Edeltäjä:
Lennart Petrell 		Helsingin IFK:n kapteeni SM-liigassa
2019–2021 		Seuraaja:
Teemu Tallberg
Edeltäjä:
Toni Söderholm 		Matti Keinonen -palkinnon voittaja
2013 		Seuraaja:
Ville Pokka
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2014

5 Ohtamaa | 6 Kivistö | 10 Karalahti | 12 Jokinen (C) | 13 Wirtanen | 18 Mäntylä | 19 Savinainen | 21 Lehterä (A) | 22 Salomäki | 25 Jormakka | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Marttinen | 31 Koskinen | 32 Saros | 34 Palola | 35 Rinne | 38 Hietanen | 40 T. Sallinen | 42 J. Sallinen | 47 Lajunen | 56 Haula | 61 Huhtala | 71 Komarov (A) | 81 Pakarinen | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2019

4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 15 Ilomäki | 19 Savinainen (A) | 20 Ojamäki | 21 Tyrväinen | 24 Kakko | 25 Rajala | 27 Luostarinen | 28 Jokiharju | 30 Lankinen | 35 Vehviläinen | 40 Lindbohm | 41 Kiviranta | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 58 Hakanpää | 65 Manninen | 70 Mikkola | 71 Kuusela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2021

2 Pokka | 3 Määttä | 6 Sund | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 13 Ruohomaa | 15 Lundell | 20 Ojamäki | 21 Innala | 22 Ruotsalainen | 24 Björninen | 25 Karjalainen | 27 Kontiola (A) | 29 Säteri | 31 Juvonen | 38 Turunen | 39 Nousiainen | 40 Lindbohm | 45 Olkinuora | 47 Tiivola | 48 Puustinen | 50 Koivisto | 52 Seppälä | 55 Ohtamaa (A) | 61 Rindell | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 10 Armia | 12 Anttila (A) | 21 Innala | 23 Lindell | 24 Björninen | 25 Rajala | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 41 Heiskanen | 42 Vatanen (A) | 45 Olkinuora | 50 Seppälä | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa | 64 Granlund (A) | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2023

2 Pokka | 3 Määttä (A) | 4 Lehtonen | 6 Friman | 10 Armia | 12 Anttila (C) | 19 Merelä | 23 Matinpalo | 24 Björninen | 29 Oksanen | 30 Heljanko | 33 Larmi | 42 Kapanen | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 52 Seppälä | 55 Ohtamaa | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 74 Suomela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 84 Kakko | 91 Lammikko | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jere_Sallinen&oldid=22857548”