Amboisen linna

Amboisen linna (ransk. Château d'Amboise) on yksi Loirejoen laaksossa Ranskassa sijaitsevista kuninkaallisista linnoista. Se sijaitsee Amboisen kaupungissa, Indre-et-Loiren departementissa, Centren hallintoalueella.

Linnan nykyinen pohjapiirros on kolmio. Jokinäkymää hallitsee goottilaiseen tyyliin rakennettu kuninkaan asunto (ransk. Logis du Roi). Suorassa kulmassa siihen nähden on rakennettu renessanssityyliä edustava Ludvig XII:n siipi, molemmat paksulla tornilla varustettuja. Linnan asukkaista tunnetuimpia ovat Ludvig XII, Frans I, Leonardo da Vinci sekä Itävallan arkkiherttua ja Espanjan prinssi Charles de Habsbourg. 1600 ja 1700-luvuilla linnaa käytettiin vankilana.^[1]

Amboisen linna luokiteltiin vuonna 1840 historialliseksi muistomerkiksi. Se kuuluu Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig-Filipin jälkeläisille, jotka ylläpitävät sitä yleisölle avoimena nähtävyytenä.

Historiaa

Amboisen suvun linnake

Linna on rakennettu Loiren rannalla sijaitsevalle kalliojyrkänteelle, joka sijaitsi lähellä jo varhain tärkeäksi tullutta joen ylityspaikkaa, joka linnoitettiin jo gallialais-roomalaisella kaudella, 400-50 vuotta eaa.^[2] Silta sinne rakennettiin keskiajalla. Tulevan Amboisen linnan ensimmäiset kivestä valmistetut linnoitusrakenteet ovat tuhatluvulta. Ne teetti maineikas Anjoun III herttua, Fulk Nerra.

Linna pysyi Amboisen suvun hallussa runsaat neljä vuosisataa, joiden aikana rakennuksia varustuksineen laajennettiin ja paranneltiin vähitellen. Siitä tuli ensimmäisen kerran kruunun omaisuutta sen jälkeen, kun Amboisen herttua Louis d'Amboise oli tullut tuomituksi kuolemaan kuninkaan suosikkia vastaan suunnatusta toiminnasta vuonna 1431. Kaarle VII otti linnan haltuunsa 4. syyskuuta 1434, vaikka oli loppujen lopuksi armahtanut herttuan.^[3]

Kuninkaallinen asunto ja palatsi

Kruunun omaisuudeksi päädyttyään Amboisen linnasta tuli pian kuninkaallinen asunto, mutta vasta Kaarle VIII teki siitä palatsin. Italiaan suuntatutuneilta sotaretkiltä palattuaan hän päätti tuolloin vielä karun linnan laajasta uudelleenrakentamisesta^[1]. Se aloitettiin 1492 koristeellisen liekkigotiikan tyyliin. Töitä jatkettiin 1495 kahden italialaisen muuraukseen perehtyneen rakentajan johdolla. Nämä loivat Amboiseen joitakin ranskalaisen arkkitehtuurin ensimmäisistä renessanssityylisistä koristeaiheista. Seuraavat työt teetettiin vuosien 1492 ja 1498 välillä:

Saint Hubertin kappeli (ransk. Chapelle Sait-Hubert)
Kaarle VIII:n siipi (ransk. Aile Charles VIII), myös liekkigotiikkaa, sisältää kuninkaan ja kuningattaren asuintilat
kaksi suurta kavaljeeritornia: Tour des Minimes ja Tour Heurtault, joihin rakennettuja loivia ramppeja myöten päästiin hevosilla ajaen linnan sisäpihalle.
terassin puisto (sisältää nykyisin Leonardo da Vincin rintakuvan sekä muistomerkin Abdulqadirin miehille).

Amboisen linnan puutarha laadittiin ensimmäisenä Ranskassa muistuttamaan hiukan italialaista tyyliä: se on ranskalaisena puutarhan nimellä tunnetun muotopuutarhan syntysija. Kaarle VIII levennytti yläterassin niin, että sinne mahtuisi suurempi muotopuutarha-ajatuksen mukainen geometrinen istutusalue eli parterri, joka ympäröitiin ristikkorakennelmilla ja paviljongeilla. Ludvig XII rakennutti näiden ympärille pylväskäytävän, joka voidaan nähdä vuonna 1576 valmistuneessa kaiverruksessa, joka sisältyy teokseen Les plus excellens bastimens de France. 1900-luvulla nämä parterrit tuotiin uudelleen näkyviin sorapintaan upotettuina nurmikkosuorakulmioina ja leikattujen puiden muodostamana boskettina.

Kuningas Frans I kasvatettiin Amboisessa, joka kuului hänen äidilleen Savoyn kuningashuoneeseen kuuluvalle Louiselle. Hänen hallintonsa ensimmäisinä vuosina linna kehitettiin loistonsa huipulle. Frans I ihaili italialaista taidetta ja koetti houkutella useita merkittäviä taiteilijoita hoviinsa.^[4] Syyskuussa 1516 Amboisen linnaan saapui Leonardo da Vinci, joka asui ja työskenteli elämänsä loppuun asti lähellä sijaitsevassa Clos Lucén kartanossa.

Henrik II ja hänen vaimonsa Katariina de' Medici kasvattivat lapsensa Amboisen linnassa, jossa myös asui Maria Stuart, Skotlannin lapsikuningatar, joka oli luvattu aviopuolisoksi tulevalle Ranskan kuninkaalle, Frans II:lle.

Amboisen salaliitto

Vuonna 1560, Ranskan uskonsotien aikana, Guisen herttua paljasti salaliiton, johon hugenotteihin kuuluvan Bourbon-suku oli ryhtynyt Ranskaa nuoren Frans II:n nimissä käytännöllisesti katsoen hallitsevaa Guise-sukua vastaan. Tämä kukistettiin hirttämisten sarjalla, jonka toteuttuminen kesti kuukauden. Sen päättyessä 1200 protestattia oli ripustettu köysin linnan muureille ja kiinnitetty rautakoukkuihin, joissa pidettiin juhlien aikana lippuja ja seinävaatteita. Hovin oli lähdettävä pian kaupungista ruumiiden hajun vuoksi.

Lyhyeksi jäävä Amboisen rauha allekirjoitettiin Amboisessa 12. maaliskuuta 1563 kuninkaan sieppaussuunnitelmaan sotkeutuneen Condén prissin Louis I de Bourbonin ja Katariina de' Medicin välillä. Niin kutsuttu "Rauhoittamisen edikti" salli protestanttien pitää jumalanpalveluksia ainoastaan maanomistajien ja tuomareiden kappaleissa ja sääti, että niitä saatiin viettää ainoastaan kaupungin muurien ulkopuolella. Kumpikaan osapuoli ei ollut tyytyväinen tähän kompromissiin, eikä se saanut kovin laajaa tunnustusta.

Yksityiskohta myöhäisgoottilaisesta kaiverruksesta Saint-Hubertin kappelissa

Rappio

Amboise ei saanut enää takaisin kuninkaallisen suosikin asemaa. 1600-luvun alussa linnan ollessa lähes hylättynä sen omistajaksi tuli Ludvig XIIIn veli Orléans'in herttua Gaston. Hänen kuoltuaan linna palasi kruunulle ja siitä tehtiin vankila merkittävien aatelisten kapinoidessa kuningasta vastaan. Ludvig XIV:n hallitessa siellä säilytettiin epäsuosioon joutunutta ministeri Nicolas Fouquet'ta ja Choiseulin herttuaa.

Linna tuhoutui pahoin Ranskan suuren vallankumouksen aikana ja vielä suuremmat olivat tuhot, kun suuri osa siitä purettiin keisari Napoleon Bonaparten 1800-luvun alussa insinööreillä teettämän tarkastuksen seurauksena.

Amboisen linna on ollut vuodesta 1840 alkaen Ranskan kulttuuriministeriön historiallisten muistomerkkien listalla.^[1] Ranskan viimeinen kuningas Ludvig Filip (ransk. Louis Philippe) aloitti linnan korjaustyöt ennen vallastaluopumistaan vuonna 1848. Tässä yhteydessä linna takavarikoitiin valtiolle ja siitä tuli joksikin aikaa vankila maanpaossa olleelle emiiri Abdulqadirille.

Ludvig Filipin perilliset saivat vuonna 1873 omaisuuden hallintaansa ja he teettivät suuria korjaustöitä linnassa. Natsien vallatessa Ranskan 1940 rakennukset kuitenkin vahingoittuivat uudelleen entistä pahemmin. Sodan aiheuttamien tuhojen korjaaminen aloitettiin vuonna 1952.^[5]

Tilanne nykyisin

Nykyisin linnan rakennuksista on jäljellä ainoastaan yksi viidesosa.^[6]Sen entiseen laajuuteen saa tuntuman varusmuureja pitkin kävelemällä.

2000-luvulla linna kuuluu edelleen Ludvig Filipin jälkeläisille ja sen korjaustyöt jatkuvat samalla kun sitä ylläpidetään yleisölle avoimena matkailukohteena. Sekä rakennusten että ulkoalueiden kunnostuksen taustalla toimii yleishyödyllinen Saint Louis -säätiö (ransk. Fondation Saint-Louis).