Esko Männikkö
| Esko Männikkö | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1959 Pudasjärvi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | valokuvaaja |
| Taidesuuntaus | arkirealismi |
| Palkinnot | |
|
Vuoden nuori taiteilija 1995 |
|
Esko Männikkö (s. 1959 Pudasjärvi) on suomalainen valokuvaaja. Männikkö nousi julkisuuteen vuonna 1995 Helsingissä pitämänsä Naarashauki-näyttelyn valokuvilla. Lapsuutensa ja nuoruutensa Utajärvellä viettänyt Männikkö tunnetaan etenkin pohjoissuomalaisen arkirealismin, ympäristön ja ihmisten kuvaajana. Hän on kuvannut vastaavanlaisia ympäristöjä ja syrjäseutujen henkilöitä myös Yhdysvalloissa. Texasin ja Meksikon rajaseuduilla kuvattujen valokuvien näyttely sai nimekseen Mexas. Männikkö on kuvannut myös eläimiä muun muassa eri maiden eläintarhoissa.
Männikkö esittää valokuviaan usein itse tekemissään joko tyyliltään vanhanaikaisilta maalausten kehyksissä tai laudoista ja lankuista tehdyissä karkeissa kehyksissä. Hänen yksityisnäyttelyissään teokset muodostavat sommiteltuja kokonaisuuksia.[1] Hän on myös esittänyt ympäristöjä kokonaisvaltaisesti kattoon ripustettavissa valokuvainstallaatioissa, joiden sisälle katsoja menee.[2]
Uran alkuvaihe ja dokumentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Männikkö on itseoppinut valokuvaaja, joka aloitti harrastajavalokuvaajana. Nuoruudessa tulivat tavaksi metsästys ja kalastus sekä kulkeminen Pohjois-Suomen sivukylissä ja metsissä. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 1982 Oulun Rantagalleriassa otsikolla Kun aika pysähtyy. Männikkö tallensi mustavalkoisiin valokuviin pohjoissuomalaisia ja kainuulaisia kyliä ja niiden elämää.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Männikkö kuvasi valokuvaaja Pekka Turusen kanssa Kuolan niemimaata. Alueelta otetut kuvat kertoivat ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle kriittisesti kaivosteollisuuden aiheuttamista laajoista ympäristötuhoista alueella. Kuvia julkaistiin paitsi Suomen lehdistössä, myös yhdessä Pekka Turusen kanssa pidetyssä PEMOHT-näyttelyssä, joka esitettiin muun muassa Murmanskin taidemuseossa vuonna 1993.
Kansainvälinen läpimurto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Männikön uran läpimurto tapahtui vuonna 1995, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi, ja hänen näyttelynsä oli Tampereen taidemuseossa. Samana vuonna Männikkö piti yksityisnäyttelyt Morris Healey -galleriassa New Yorkissa ja Galerie Nordenhakessa Tukholmassa. Suomen lehdissä esitettiin Männikön valokuvia syrjäseutujen miehistä ja takapihoista ja pohdittiin Suomi-kuvaa yhdentyvässä Euroopassa.
Männikön valokuvien esiintulon aikoihin valokuvataide tuli osaksi nykytaidetta. Valokuvat muuttuivat suurikokoisiksi ja värillisiksi. Männikkö aloitti suomalaisen valokuvataiteen kansainvälistymisen.[3]
Männikön valokuvien huolellista sommittelua ja värien tasapainoa on verrattu Jan Vermeerin maalauksiin.[4]. Usein panoraaman kaltaisina ympäristöinä tai teemallisina sarjoina esitetyt valokuvat kertovat arvoituksellisista autiotaloista, joita taiteilija itse pitää visuaalisesti haastavina.[5]
Männikkö on itse luonnehtinut tyyliään kuvantekijänä:
»Olen kuvantekijä ja suhtautumistapani on enemmän toteava kuin arvottava. Yritän tietoisesti välttää kaikkia vaikutteita. Älykkyys on ihmisen pahimpia vitsauksia, sitä rupeaa vain turhaan miettimään tekemisiään. Siksi pysyttelen enimmäkseen omissa oloissani.[5]»
Esko Männikön kuvamat eläimet on rajattu usein voimakkaasti yksityiskohtiin, kuten silmään tai suuhun.[6]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 Männikölle myönnettiin MTV:n kulttuuripalkinto[7] sekä Nuoren taiteen Suomi -palkinto[8] ja vuonna 2006 espanjalainen Ordonez-Falcon International Photography Award -palkintolähde?.
Männikkö voitti Deutsche Börse 2008 -valokuvauspalkinnon retrospektiivisesta näyttelystään Coctails 1990 - 2007, joka oli esillä Millesgårdenissa, Tukholmassa syksyllä 2007.[9] Männikkö nimettiin ehdokkaaksi syksyllä 2007, ja muut ehdokkaat olivat valokuvaajat John Davies, Jacob Holdt ja Fazal Sheikh.[10] Palkinnon tarkoituksena on antaa tunnustusta aikamme johtaville kansainvälisille valokuvaajille ja taiteilijoille sekä nostaa valokuvauksen profiilia kuvataiteiden alalla. Palkinnon suuruus on 30 000 puntaa (39 000 euroa).[11]
Männikölle myönnettiin vuoden 2023 alusta taiteilijaeläke.[12]
Valokuvateokset ja katalogit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esko Männikkö. (Toimittanut Brigitte Kölle. Kirjoittajat Heikki Kastemaa ja Rudolf Schmitz) Portikus Frankfurt am Main und Oktagon Verlag, 1996. ISBN 3-89611-020-9 (englanniksi) (saksaksi)
- Mexas-Esko Männikkö, 1999
- Naarashauki:The Female Pike-Esko Männikkö, 2000
- 100% Cashmere-Esko Männikkö, 2003
- Esko Männikkö – Time Flies, Suomen Taideyhdistys, ISBN 978-952-99260-7-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Flora&Fauna näyttelystä Gallerie Nordenhakessa, Berliinissä vuonna 2002. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kiasman Maisema-näyttelystä vuonna 2006–2007. (Arkistoversio)
- ↑ Kaltio, luettu 13.7.2007
- ↑ Veikko Halmetoja, Kuvanmetsästäjä, Helsingin Sanomat 31.12.2013 sivut B 1–3
- ↑ a b Tennispalatsi. luettu 12.7.2007
- ↑ Harmony Sisters -sarjasta 2006 (Arkistoversio)
- ↑ Valokuvaaja Esko Männikölle MTV:n kulttuuripalkinto. Helsingin Sanomat, 8.2.1997, s. 34. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Kimmo Oksanen: Kädenjäljet Helsingin maisemassa Helsingin Sanomat. 13.12.1996. Viitattu 19.8.2022.
- ↑ The Photographers´Gallery, Lontoo, tiedote. Viitattu 6.3.2008 (Arkistoversio)
- ↑ The 24hour Museum, Deutsche Börse Photography Prize 2008 shortlist announced, uutinen 15.10.2007[vanhentunut linkki] Viitattu 13.2.2008
- ↑ The Photographers´ Gallery. Viitattu 6.3.2008 (Arkistoversio)
- ↑ Eläkkeet | Taiteilijaeläkkeen sai harvempi kuin joka kymmenes hakija – Saajien joukossa Paula Koivuniemi, Pirjo Hassinen ja Esko Männikkö Helsingin Sanomat. 16.3.2023. Viitattu 16.3.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leena Laakso, Esko Männikkö, Kiasman kiertokoulu (Archive.org)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
