Generatiivinen kielitiede
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Generatiivinen kielitiede on Yhdysvalloissa 1960–luvulla syntynyt kielitieteen suuntaus, jonka aatehistorialliset juuret ovat formaalissa logiikassa ja metamatematiikassa, laskennan teoriassa, ja kartesiolaisessa rationalismissa.
Historiallisesti generatiivinen kielitiede syntyi loogiseen empirismiin ja behaviorismiin kohdistuneen kritiikin (erityisesti Chomsky, 1959) seurauksena. Generatiivisen kielitieteen harjoittajia on kutsuttu myös generativisteiksi. Suuntauksen keskeinen perustaja ja kansainvälisesti tunnetuin edustaja on Noam Chomsky.
Keskeinen sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Generatiivinen kielitiede syntyi 1960-luvulla Noam Chomskyn ja eräiden muiden syntaksin tutkijoiden työn tuloksena. Sen keskeisen oletuksen mukaan kielioppi on formalisoitavissa ja esitettävissä matemaattista täsmällisyyttä vastaavalla tarkkuudella. Generatiivisessa kielitieteessä luonnollista kieltä kuvataan formaalien kielten tutkimuksessa käytettyjen menetelmien kaltaisena systeeminä. Kieli nähdään matemaattisena rakenteena: kieli koostuu joukosta hyvin muodostettuja ilmaisuja. Hyvin muodostetut ilmaisut muodostetaan yhdistelemällä ilmaisuja monimutkaisemmiksi ilmaisuiksi kielen kielioppisääntöjen mukaisesti: näin kielioppisäännöt määrittävät kieleen kuuluvien ilmaisujen joukon. Formaalien kielten teoriaa seuraten sanotaan, että säännöt "mahdollistavat kaikkien kieleen kuuluvien ilmaisujen luettelemisen" - tämä mahdollisuus on ymmärrettävä abstraktissa mielessä, sillä kun kielen lauseita on rajattomasti, ei kukaan käytännössä voi luetella niitä kaikkia.
Muunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Generatiivisesta kielioppiteoriasta on olemassa useita variantteja. Näistä varhaisin, ns. TG-teoria (transformative-generative grammar) oletti, että kaikkien kielten lauserakenteen alla on abstrakti syvärakenne, jonka ilmenemismuotoja havaittavat lauserakenteet ovat. Jotta syvärakenteesta voitaisiin johtaa pintarakenteita, oletettiin erityisten transformaatiosääntöjen olemassoloa. Myöhemmin monet transformaatiosäännöt yhdistettiin ns. alfa-säännöksi. Myöhemmin generatiivinen lauseoppi kehittyi toisaalta TG:n perinteitä jatkaviksi lausekerakennekieliopeiksi, mm. ns. X' (luetaan "x palkki") ja GB (Government and Binding) -teoriaksi, jonka jatkajia ovat erityisesti Chomskyn kehittelemät P&P (Principles and parameters) -teoria ja ns. Minimalistinen teoria, sekä lausekkeita pääsanan projektiona käsitteleviksi LFG (Lexical Functional Grammar)- ja HPSG (Head Driven Phrase Structure Grammar) -teorioiksi. HPSG on melko lähellä eräitä tietokonelingvistiikassa hyödynnettyjä lauserakennetta analysoivia malleja, kun taas lausekerakennekieliopit ovat jatkaneet Chomskyn aloittamaa biolingvistiikaksi kutsuttua tutkimussuuntaa, jossa tieto kielen toimintamekanismeista (joita lauseenmuodostussäännöt kuvaavat) pyritään liittämään nykytietoon aivojen ja mielen biologisesta olemuksesta.
Yhteistä kaikille generativistisille lauseopin ja morfosyntaksin malleille on formalisoinnin vaatimus ja väite kieliopin universaalista pohjasta. Universaali kielioppi tarkoittaa ajatusta, että kaikki puhutut kielet ovat itse asiassa muunnoksia samasta perusrakenteesta, jota kutsutaan universaalikieliopiksi (Universal Grammar, UG).
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Generatiivisen kielitieteen vaikutus on Yhdysvaltain lisäksi ollut suuri eräissä Euroopan maissa kuten Norjassa, Unkarissa ja Italiassa. Sen sijaan maat, joissa kielitiede on pohjautunut selvemmin korpusaineistojen tutkimiseen ja filologiseen traditioon ovat jääneet generativismin vaikutuksen ulkopuolelle.
Suomessa generatiivista kielitiedettä ja biolingvistiikkaa edustaa Pauli Brattico. Suomalaisia generativismin kriitikoita ovat mm. Esa Itkonen ja Raimo Anttila.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chomsky, N. (1959). A Review of B.F. Skinner's Verbal Behavior. Language, 35(1), 26-58. Teoksen verkkoversio
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brattico, Pauli: Ajatuksia suomen kielen sääntöjen sopimuksenvaraisuudesta. Virittäjä, 2011, 115. vsk, nro 1, s. 94-97. Helsinki: Kotikielen seura. ISSN 0042-6806 (suomeksi)
- Brattico, Pauli: A Category-Free Model of Finnish Derivational Morphology. SKY journal of linguistics, 2005, 18. vsk, s. 7-45. Helsinki: Suomen kielitieteellinen yhdistys. (englanniksi)
- Chomsky, N. (1957). Syntactic Structures. Hague: Mouton.
- Chomsky, N. (1965). Aspects of the Theory of Syntax. Cambridge, MA: MIT Press.
- Chomsky, N. (2000). New Horizons in the Study of Language and Mind. Cambridge: Cambridge University Press.