HMS Invincible (1907)
| HMS Invincible | |
|---|---|
_British_Battleship.jpg) HMS Invincible |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sir W. G. Armstrong Whitworth & Company, Tyneside |
| Kölinlasku | 2. huhtikuuta 1906 |
| Laskettu vesille | 13. huhtikuuta 1907 |
| Palveluskäyttöön | 20. maaliskuuta 1909 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1916 |
| Loppuvaihe | upposi Skagerrakin taistelussa 31. toukokuuta 1916 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 17 526 t |
| Pituus | 173 m |
| Leveys | 23,9 m |
| Syväys | 7,6 m |
| Koneteho | 41 000 shp |
| Nopeus | 25,5 solmua |
| Miehistöä | 784 – 1 000 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × BL 12" (304,8 mm) Mk X (4 x 2) -tykkiä 16 × QF 4" (101,6 mm) Mk III -tykkiä 7 × Maxim-konekivääriä 5 × 18" torpedoputki |
HMS Invincible oli Britannian kuninkaallisen laivaston Invincible-luokan taisteluristeilijä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Invincible-luokka (taisteluristeilijä)
Alus tilattiin W. G. Armstrong, Whitworth & Co. telakalta Tynesidestä, missä köli laskettiin 2. huhtikuuta 1906. Alus laskettiin vesille 13. huhtikuuta 1907 ja otettiin palvelukseen 20. maaliskuuta 1909.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 1. risteilijäviirikköön. Vuonna 1913 alus liitettiin 1. taisteluristeilijäviirikköön, mistä se elokuussa lähetettiin loppu vuodeksi Välimerelle.[1]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Invincible oli itärannikolla ja otti 28. elokuuta 1914 osaa Helgolandin taisteluun. Marraskuussa alus lähetettiin yhdessä sisaraluksensa HMS Inflexiblen kanssa Etelä-Atlantille, jossa ne ottivat 8. joulukuuta osaa Falklandsaarten taisteluun. Taistelussa Invincible ampui kaikkiaan 513 laukausta 12" pääaseillaan. Taisteluristeilijät palasivat toukokuussa 1915 kotivesille ja liitettiin osaksi Suurta Laivastoa (engl. Grand Fleet).[1]
Invincible oli mukana Skagerrakin taistelussa 1916 3. taisteluristeilijäviirikön lippulaivana (kontra-amiraali H. L. A. Hood). Alus joutui tykistötaisteluun SMS Lützowin kanssa. Pitkällisen laukaustenvaihdon päätteeksi Lützow ampui sarjan pääaseillaan osuen Q-torniin ja murskaten sen katon. Osuman seurauksena aluksen ammusten ajopanokset räjähtivät katkaisten aluksen. Aluksen upotessa 1 021 hengen miehistöstä ainoastaan kuusi miestä pelastui.[1] Pelastuneet olivat:
- komentaja Hubert Edward Dannreuther, RN (1880–1977)
- luutnantti Cecil. S. Sandford, RN
- pursimies P. T. I. Thompson
- aliupseeri Walter Maclean Pratt
- merimies Ernest George Dandridge
- merijalkaväen sotilas Bryan Gasson, RMA (?–1980)
Invincible oli kuitenkin saanut lukuisia osumia vastustajaansa, joista kaksi oli osunut vesilinjan alle. Lützow oli vahingoittunut niin pahasti, että se lopulta jouduttiin hylkäämään ja upposi matkalla kotisatamaan.
Sodan jälkeen Invinciblen hylky paikannettiin miinanraivaajalla 55 metrin syvyydestä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ei edeltäjää, seuraaja Indefatigable-luokka |