Harava
Harava on työväline, jota käytetään mm maataloudessa, puutarhassa ja kasvimaalla lehtien tai muun irtaimen aineksen siirtämiseen tai maanpinnan muokkaukseen. Harava koostuu varresta ja lavasta, jossa on piikkejä.[1] Haravanvarsi on yleensä noin 1,5–2 metriä pitkä. Varren alapäähän on kiinnitetty poikittain lapa, jossa ovat haravanpiit (piikit, hampaat).
Heinäharavaa käytetään niitetyn heinän ja ruohon haravoimiseen. Kevyttä, viuhkamaista, alun perin itäaasialaista, lehtiharavaa käytetään lehtien kokoamiseen. Rautaharavalla voidaan kasvimaalla ja puutarhassa kevyesti tasoittaa ja muokata maata sekä kerätä rikkaruohojen juuria.
Nykyaikaisissa haravissa on yleensä muovista, teräksestä tai bambusta tehdyt piikit (piit, hampaat), kun taas ennen ne tehtiin puusta tai rautaharavissa koko lapa piikkeineen raudasta. Varsi tehdään yleensä puusta, joskus myös muovista.
Aikaavievää haravointia alettiin koneellistaa 1800-luvun lopulla, jolloin keksittiin hevosvetoinen, pyörillä kulkeva haravakone. Suomessa se alkoi yleistyä 1920-luvulla. Nykyisin traktoreissa on entistä kehittyneempiä versioita haravakoneista, kuten erilaisia pöyhimiä ym.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]