Leivinhiiva
| Leivinhiiva | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Luokka: | Saccharomycetes |
| Lahko: | Saccharomycetales |
| Heimo: | Saccharomycetaceae |
| Suku: | Saccharomyces |
| Laji: | cerevisiae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saccharomyces cerevisiae |
|
| Katso myös | |
Leivinhiiva, myös oluthiiva, viinihiiva, (Saccharomyces cerevisiae) on kotelosieniin kuuluva yksisoluinen sienilaji. Se on yksi vanhimmista leivän kohotusaineista, jolla saadaan leivonnaisten pehmeä ja kuohkea rakenne sekä oluen ja viinin käymisen aikaansaaja. Hiiva on elävä hyötymikrobi. Tuoreena hiiva on kimmoisaa ja väriltään vaaleanharmaata. Se on elävää solukkoa, joka suotuisissa olosuhteissa alkaa toimia ja lisääntyä. Yhdessä grammassa hiivaa on 10 miljardia 0,01 millimetrin suuruista solua. Kaupasta ostettu hiiva koostuu yhteenpuristetuista hiivasoluista.[2][3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiivaa myydään monessa muodossa. Sitä on saatavana puristehiivan eli perinteisen tuorehiivan lisäksi muun muassa kuivahiivana, jossa hiiva on pieninä kuivina rakeina. Kuivahiivan aktivoimiseen tarvitaan lämpimämpi neste kuin tuorehiivan. Lisäksi on saatavilla nestemäistä hiivaa eli hiivakermaa, jota käytetään pääasiassa panimo- ja leipomoteollisuudessa, sekä pikahiivaa, jota käytetään esimerkiksi kiljun ja kotiviinin valmistukseen. Leivän valmistamisessa voidaan käyttää myös keinotekoisia kohotusaineita, kuten leivinjauhetta.lähde?
Leivonnassa hiiva sekoitetaan jauhojen, suolan ja lämpimän veden (tai maidon) kanssa. Taikina vaivataan ja jätetään kohoamaan ennen paistamista. Hiivasolut alkavat kasvaa taikinassa. Ne käyttävät energiakseen taikinan sisältämiä hiilihydraatteja, jolloin käymistuotteena vapautuu hiilidioksidia. Hiilidioksidikuplat aiheuttavat taikinan nousemisen. Paistettaessa hiivasieni kuolee.lähde?
Biologiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimiakseen tarkoituksenmukaisesti hiiva tarvitsee aikaa, happea, lämpöä ja ravintoa (esim. sokeri, hunaja) sekä nestettä (esim. maito, vesi). Hiiva saa ravintoa myös jauhojen tärkkelyksestä, ja lämmönlähteeksi käy kädenlämpöinen neste (tuorehiivalla 36 °C, kuivahiivalla 42 °C[4]). Taikinan peittäminen liinalla ja sijoittaminen lämpimään paikkaan auttaa kohottamisessa. Hiiva saa aikaa toimia, kun taikinan, juuren tai leivonnaisten annetaan rauhassa kohota. Kohoamisen aiheuttaa hiilidioksidi.
Lämpimässä uunissa kaasut laajenevat edelleen, ja niin hiivaleivonnaiset tulevat kuohkeiksi. Tähän kohoamiseen ja kuohkeaksi tulemiseen hiiva tarvitsee erityisen sitkoverkon. Hiivataikinaan laitetaan aina vehnäjauhoja, sillä juuri vehnäjauhoissa on eniten sitkoa muodostavia varastoproteiineja gliadiinia ja gluteniinia, jotka jauhoista ja vedestä tehtyä taikinaa vaivattaessa järjestyvät gluteeniksi eli tiiviiksi, venyväksi ja joustavaksi verkostoksi, joka antaa taikinalle sen sitkon.[5] Taikinaverkko luodaan jauhovalinnalla ja riittävällä vaivauksella. Hiivan tuottama kaasu vain laajentaa taikinaverkkohuokosia.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ensimmäinen leivinhiivatehdas perustettiin 1885 Janakkalaan Viralan polttimon yhteyteen. Hiivatehdas ja 1871 perustettu polttimo eli alkoholia tislaava tehdas sijaitsivat Viralan kartanon mailla mutta toimivat vuodesta 1935 lähtien eri yhtiöinä. Oy Viralan Hiivatehdas Ab:ssa oli 1937 henkilökuntaa 34. Tehtaan toiminta loppui 1943.[6][7] Hiivatehtaita oli 1960-luvun alussa kolme eli Oy Alkoholiliike Ab:n Rajamäen tehtaat (perustettu 1888), Oy Lahden Polttimo Ab (perustettu 1897) ja W. Rosenlew & Co. Oy:n 1929 perustettu hiivatehdas Porissa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 9.9.2008
- ↑ Useimmin hiivasta kysyttyä Suomen Hiiva. Viitattu 29.8.2010.
- ↑ Päivi Immonen, Aura Liimatainen, Päivi Palojoki: Hyvää pataa, Kotitalouden taitokirja, s. 290, WSOY 2004, ISBN 951-0-28131-X
- ↑ Kaikki vaikuttaa kaikkeen; pieni oppimäärä hiivaleivonnaisista (Arkistoitu – Internet Archive) Valio Koekeittiön kuulumiset -ruokablogi
- ↑ Minna Löytty-Rissanen, Leena Näveri, Liisa Haverinen: Kotitaloustaito, s. 176, Tammi 2003 ISBN 951-26-4385-5
- ↑ Iso tietosanakirja. (Osa 15, palstat 681–682, hakusana Virala) Helsinki: Otava, 1939.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja. (Osa 3, palstat 734–735, hakusana hiivateollisuus) Helsinki: Otava, 1963.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauppila, Olli: Hiiva ennen ja nyt. Suomen hiivatehtaitten myyntiyhdistyksen 50-vuotisjulkaisu. Helsinki: Suomen hiivatehtaiden myyntiyhdistys, 1980.
- Latikka, Olavi: Lahtelaisen hiivateollisuuden vaiheet 1897–1997. Suomen hiiva oy – perinteitä ja yhteistyötä. Lahti: Suomen hiiva, 1997. ISBN 952-90-9165-6
- Vehviläinen, Olli: Hiivan tarina. Suomen leivinhiivateollisuuden vaiheet 1885–1970. Helsinki: Suomen hiivatehtaitten myyntiyhdistys, 1970.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UniProt: Taxonomy - Saccharomyces cerevisiae (englanniksi)
- The Yeast Metabolome Database (YMDB) (englanniksi)