Inarin kirkonkylä
| Inari | |
|---|---|
 |
|
  Inari |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Lapin maakunta |
| Kunta | Inari |
| Pinta-ala | |
| – Maa | 2,85 km² |
| Väkiluku (2022) | 632 |
| – Väestötiheys | 221,8 as./km² |
Inarin kirkonkylä eli Inari (inarinsaameksi Aanaar, koltansaameksi Aanar, pohjoissaameksi Anár) on Inarin kunnan toiseksi suurin taajama Ivalon jälkeen. Vuoden 2022 lopussa taajamassa oli 632 asukasta.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylä syntyi aikoinaan vesistöjä seurailevan kulkureitin varrelle kohtaan, missä Juutuanjoki laskee Inarijärveen.
Satojen vuosien aikana kylästä kehittyi vilkas kauppa- ja markkinapaikka. Kun Inarin kunta perustettiin vuonna 1876, kylästä tuli itseoikeutetusti kunnan keskus.
Muutaman sadan vuoden takaiset asukkaat eivät kuitenkaan olleet kylässä ensimmäiset, vaan samoilla Inarijärven rannoilla asuttiin jo useita tuhansia vuosia sitten. Nykyisen kylän laidalta, Saamelaismuseon läheisyydestä Vuopajalta, on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja.
Maantie Ivalosta Inarin kirkonkylään valmistui vuonna 1925.[2] Vuonna 1937 kylässä, Juutuanjoen rannalla, avattiin Suomen Matkailijayhdistyksen Inarin matkailumaja.[3]
Saksan armeija poltti Inarin matkailumajan Lapin sodassa vuoden 1944 lopulla. Tuhotun matkailumajan paikalle valmistui vuonna 1956 Suomen Matkailijayhdistyksen uusi matkailumaja, jonka suunnitteli arkkitehti Jouko Ylihannu.[4]
Kulttuurien kohtauspaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Ivalosta aikoinaan, lähinnä Petsamon tien ansiosta, kehittyi Inarin kunnan uusi kunnallinen keskus, ei Inarin kirkonkylä jäänyt taantumaan, vaan siitä on kehittynyt omaleimainen elävä ja aikaa seuraava kyläyhteisö, missä kolme kulttuuria — suomalainen, pohjoissaamelainen ja inarinsaamelainen — elävät rinnakkain ja vuorovaikutuksessa muun muassa pohjoisen Norjan ihmisten kanssa.
Puolentoista vuosisadan ajan myös kullalla on ollut merkittävä osa kylän elämässä. Erityisesti Lemmenjoen kullankaivajat kokoontuivat tarvikkeiden ja varusteiden hankintamatkoillaan ja vapaa-aikoinaan kylään tapaamaan ammattiveljiään ja sivilisaation keskelle virkistäytymään.
Muistona entisajan kullankaivajista kylän hautausmaalla on nähtävissä kymmenten kullankaivajien leposija, ”Pyrkyreiden palsta” muistomerkkeineen.
Matkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen saamelaiskeskuksena Inarin kirkonkylä vetää puoleensa matkailijoita. Erityisesti kesäisin elämä kyläraitilla vilkastuu kymmenientuhansien matkailijoiden tutustuessa Suomen Lappiin tai viivähtäessä maisemassa kohti Jäämerta suuntautuvalla matkallaan.
Suosittuja vierailukohteita kylässä ovat saamelaismuseo-luontokeskus Siida, Saamelaiskulttuurikeskus Sajos, sekä useat paikallisia käsitöitä valmistavat ja myyvät liikkeet ja yritykset. Perinteiset saamelaiskäsityöt ovat kylässä näyttävästi esillä, mutta yhä enemmän kylässä valmistetaan myös puuhun, kultaan, korukiviin, poroon, marjoihin ja yrtteihin sekä muihin luonnonmateriaaleihin perustuvia tuotteita.
Inarijärvelle kylästä järjestetään risteilyjä ja veneretkiä. Ne suuntautuvat muun muassa muinaiselle uhripaikalle Ukolle, Korkia-Mauran jääluolalle tai Kuuvan kanavalle. Kirkonkylä on myös Pielpajärven erämaakirkolle suuntautuvien retkien lähtöpaikka.
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inarin kirkonkylällä järjestetään vuosittain tammikuussa alkuperäiskansojen elokuvajuhlat Skábmagovat (suomeksi Kaamoksen Kuvia) ja elokuussa alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis Idja (suomeksi Yötön Yö).
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylässä sijaitsee Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelija-asuntola Jeera. Inarin kirkonkylän alueella toimii kolme hotellia. Hotelli Kultahovin yhteydessä toimii Ravintola Aanaar, joka on vuonna 2020 valittu vuoden ravintolaksi.[5][6]
Saamelaiskeskus Sajos avattiin 9. tammikuuta 2012 Inarin taajamassa Juutuanjoen rannalla. Suomen Saamelaiskäräjien päätoimisto sijaitsee Sajoksessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2022 pxdata.stat.fi. 31.12.2022. Tilastokeskuksen maksuttomat tilastotietokannat: Tilastokeskus. Viitattu 2.8.2024.[vanhentunut linkki]
- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 80. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
- ↑ Hautajärvi 2014, s. 166–168.
- ↑ Hautajärvi 2014, s. 193, 229, 231.
- ↑ Eeva Paljakka: Vuoden ravintola on valittu: ”Muualla tämä ravintola ei olisi samanlainen” Iltalehti, iltalehti.fi. 6.2.2020. Viitattu 8.2.2020.
- ↑ Sakari Nupponen: Aanaar on Vuoden Ravintola 2020 Aromi, aromilehti.fi. 6.2.2020. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 8.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inarin kirkonkylä Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
