Kaapelitelevisio

Kaapelitelevisio (myös kaapeliverkko) viittaa televisio- ja myös radiolähetysten siirtoon kiinteitä kaapeleita pitkin. Niin kutsuttua kaksisuuntaista kaapeliverkkoa voidaan käyttää lisäksi laajakaistayhteyksien tarjoamiseen.

Kaapelitelevisio kehitettiin alun perin television huonojen katseluolosuhteiden parantamiseksi, mutta se on sittemmin vakiinnuttanut asemansa tiheästi asuttujen taajamien tavallisimpana televisiokanavien jakelutapana. Samassa kaapelijärjestelmässä voidaan välittää antennein vastaanotettuja satelliittilähetyksiä, jakaa eteenpäin yleisradiolähetyksiä ja välittää verkkokohtaisia paikalliskanavia.

Kaapelitelevisio-operaattori vastaanottaa normaalit maanpäälliset lähetykset sekä lukuisia satelliittikanavia useista eri satelliiteista, muuntaa lähetykset kaapeliverkkoon sopiviksi ja välittää ne kuluttajille. Kaapelitelevisio-operaattorin lähetyskeskuksen silmiinpistävimpiä tuntomerkkejä ovat hieman eri suuntiin osoittavat yleensä suurikokoiset satelliittiantennit. Toisaalta kanavia saatetaan välittää myös valokuituyhteyksin lähistön muilta, suuremmilta kaapelioperaattoreilta.^lähde?

Kaapelitelevision toiminta voidaan jakaa 1) lähetystoimintaan, 2) ohjelmatoimintaan, esimerkiksi paikalliskanavien sisällön tuotantoon sekä 3) verkkotoimintaan, joka liittyy kaapeliverkkojen omistamiseen, rakentamiseen ja hyödyntämiseen.

Kaapelitelevisio Suomessa

Lähes jokaisessa suomalaisessa kaupungissa on kaapeliverkko. Yli puolella suomalaisasunnoista on mahdollisuus liittyä kaapeliverkon asiakkaaksi.

Kaapelitelevisiopalveluita tarjoaa Suomessa normaalisti paikallinen puhelinoperaattori, joko itsenäisesti tai ketjunsa tuella (Suomessa yleisimmin Finnet-ryhmä), tai valtakunnallinen toimija, joka tarkoittaa yleensä Teliaa, Elisaa tai DNA:ta. Lisäksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Anvia oli vahva paikallinen toimija, jonka Elisa osti kesäkuussa 2016.

Helsingissä kaapeliverkko on DNA Welhon verkossa toteutettu muista tietoliikenneyhteyksistä erilliseksi, mutta se on rakennettu niiden ja katuverkon rakentamisen yhteydessä.^lähde?

Suomessa laajamittaisinta ja pisimpään jatkunutta kaapelitelevisiotoiminta on ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jossa lähes jokaisessa kylässä on oma kaapeliverkko. Ilmiö juontaa juurensa alueen kulttuurista, johon Ruotsin television katsominen on kuulunut televisiotoiminnan alusta saakka. 1960–1970-luvuilla perustettiin osuuskuntia isojen keskusantennien aikaansaamiseksi, jotta Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n silloisten kahden televisiokanavan vastaanottomahdollisuuksia saataisiin parannettua. Kotitaloudet investoivat tuolloin suuria summia osuuskuntiin liittyessään taatakseen merentakaisten kanavien hyvän ja varman näkyvyyden. Keskeiselle paikalle korkealle asennetut antennit vastaanottavat Pohjanlahden yli läikkyvät televisiosignaalit, jotka välitetään edelleen kotitalouksiin koaksiaalikaapeleita (2010-luvulla myös osin valokuitua) pitkin. Ensimmäinen tällainen keskusantenniosuuskunta perustettiin vuonna 1969 Uuteenkaarlepyyhyn (Nykarleby Centralantennandelslag), ja seuraavan vuosikymmenen aikana lukuisiin muihin pohjalaiskyliin perustettiin vastaavia verkkoja.

Kaapelitelevisio-operaattoreita

Suomessa

• Telia
• Elisa
• DNA Welho (edeltäjä Helsinki Televisio)
• Lounea
• Nykarleby Centralantennandelslag - Uudessakaarlepyyssä edelleen toimiva Suomen vanhin kaapelitelevisio-operaattori
• Närpes Centralantennandelslag - Närpiö

Kirjallisuutta

• Saressalo, Lassi: Kertomus kaapelitelevisiosta : Suomen kaapelitelevisioliitto 1973-2007. Helsinki: Suomen kaapelitelevisioliitto, 2008. ISBN 978-952-92-3985-6.