Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kommunistinen Työväenpuolue
– Rauhan ja Sosialismin puolesta
Kommunistiska Arbetarparti
– För Fred och Socialism

Perustettu 1988
Johto
  • Sanni Riihiaho (pj.)
  • Kaisa Laine (vpj.)
  • Ismo Uutela (vpj.)
  • Tomi Mäkinen (pääsihteeri)
Ideologia marxismi-leninismi
sosialismi
kommunismi
Poliittinen kirjo Äärivasemmisto
Osoite Tikkuraitti 11 A
01300 Vantaa
Äänenkannattaja Työkansan Sanomat
Kansanedustajia 0 (2019)
Europarlamentaarikkoja 0
Kunnanvaltuustot 0 (2021)
Kansainväliset jäsenyydet Kommunististen ja työväenpuolueiden Aloite
Kotisivu www.ktpkom.fi

Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta[1] (lyhenne KTP, ruots. Kommunistiska Arbetarparti – För Fred och Socialism) oli vuonna 1988 perustettu rekisteröity suomalainen marxilais-leniniläinen puolue. KTP:llä ei ole koskaan ollut kansanedustajia, eikä sillä ole nykyisin yhtään kunnanvaltuutettua. Puolue poistettiin puoluerekisteristä jälleen eduskuntavaalien 2019 jälkeen, jonka jälkeen se on toiminut yhdistyksenä puolueen tavoin.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTP:n perustajat riitautuivat Tiedonantaja-liikkeen enemmistön kanssa sen järjestäydyttyä Suomen Kommunistiseksi Puolueeksi (yhtenäisyys) (SKPy) vuosina 1986–1987. KTP:n perustajien mielestä SKPy oli etääntynyt liian kauas marxilais-leniniläisistä aatteellisista periaatteista.[3][4][5] SKPy:n linjaan pettyneet SKP:n Uudenmaan ja Turun piirijärjestöjä edustaneet kommunistit pitivät SKPy:n kesäkuun 1987 alussa pidetyn edustajakokouksen jälkeen Timpurirannassa neuvottelutilaisuuden. Tapaamisessa perustettiin viisihenkinen työryhmä, joka sai tehtäväkseen maatakäsittävän kokouksen koollekutsumisen kommunistien järjestöllisen tilanteen arvioimiseksi. Kokous pidettiin Matinkylän pirtillä marraskuussa. Kokous päätti aloittaa valmistelut uuden puolueen perustamiseksi[5] ja muodostettiin Kommunistien keskusneuvosto. Neuvosto alkoi alkuvuodesta 1988 julkaista äänenkannattajaansa Työkansan Sanomia.[4] Keskusneuvoston puheenjohtajana toimi Timo Lahdenmäki, varapuheenjohtajana Heikki Männikkö, sihteerinä Juhani Eero ja taloudenhoitajana Väinö Honkala.[6]

SKPy:n johto käytti monia keinoja Uudenmaan piirin pitämiseksi puolueen päälinjalla. Vuoden 1987 edustajakokousvalmistelujen yhteydessä piirijohto kutsui koolle piirikomitean kokouksen, jossa kumottiin vaaleilla valitun edustajistoryhmän enemmistön hyväksymä vaatimus uudesta puolueesta. Vuoden 1988 piirikokousta valmisteli SKPy:n johdon muodostama Hannu Vuorion kokoama työryhmä.[7] SKPy:n tarkastuskomitea lähetti alkuvuonna 1988 keskusneuvostoon valittujen osastoille kirjeitä, joissa vaadittiin kyseisten jäsenten erottamista puolueesta.[8]

KTP:n toukokuussa 1988 Vantaalla pidettyyn perustavaan kokoukseen osallistui 188 SKPy:hyn pettynyttä kommunistia, joista suurin osa edusti SKP:n Uudenmaan piirijärjestöä. Piirijärjestöä vuosina 1964–1986 johtanut entinen kansanedustaja Markus Kainulainen oli KTP-hankkeen keskeinen organisaattori.[9][10] Puolueen jäseniä on kutsuttu kainuslaisiksi.[11] Vanhan yhtenäisen SKP:n keskuskomitean entisistä jäsenistä KTP:ssä toimivat Kainulaisen lisäksi Moore Andersson ja Tauno Wallendahr.

Keskusneuvoston eteläpohjalaiset kannattajat järjestäytyivät 24. maaliskuuta Teuvan Perälässä pidetyssä kokouksessa, johon otti osaa noin 30 henkilöä Vaasan läänin alueelta.[12] Sodan ja Fasisminvastainen Työ antoi vuosikokouksessaan 1. huhtikuuta 1988 tukensa puoluehankkeelle.[13] SKPy:n järjestöistä keskusneuvostoa tukivat muun muassa Porvoon aluejärjestö ja Porvoon Nesteen osasto.[14]

Kommunistien keskusneuvoston kannattajat muodostivat enemmistön alkuvuonna 1988 pidetyssä Raittiusyhdistys Sotunkylän Viirin vuosikokouksessa. Viirin hallinnassa oli suuri osa SKP:n Uudenmaan piirin omistuksista. Viiri irtisanoi SKP:n piiritoimiston vuokrasopimuksen aatteellis-poliittisiin erimielisyyksiin vedoten ja kieltäytyi maksamasta velkoja, joita piiri ryhtyi perimään oikeusteitse.[15] KTP:n puoluetoimisto sai tilat Viiriltä Tikkurilasta.

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa KTP vastusti Saksojen yhdistymistä.[16] Tammikuussa 1991 KTP antoi tukensa Neuvostoliiton asevoimien toimenpiteille Liettuassa.[17]

Vantaalainen sähköasentaja Hannu Harju valittiin puheenjohtajaksi yhdeksännessä puoluekokouksessa vuonna 1997,[18] jolloin tehtävästä luopui perustavassa kokouksessa valittu[10] Timo Lahdenmäki. Hän jätti tehtävän siirryttyään Ruotsiin töihin.[18]

Kiista liittoutumisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 KTP hajosi kysymykseen liittolaissuhteista. Puolueen keskusneuvosto torjui äänin 18–9[19] siirtymisen uuteen Muutosvoimat Suomi -vaalijärjestöön, johon pyrittiin kokoamaan sekä oikeistolaisia että vasemmistolaisia EU:n vastustajia. Tappiolle jäänyttä linjaa kannatettiin erityisesti Helsingin piirijärjestössä, joka liittyi uuteen puolueeseen ja erotettiin kokonaan KTP:stä. Lähteä saivat muun muassa puoluesihteeri Heikki Männikkö, Työkansan Sanomien päätoimittaja Reijo Katajaranta ja entinen varapuheenjohtaja Pekka Tiainen. Erotetut perustivat 14. syyskuuta 2002 Kommunistit-yhdistyksen, jonka nimi myöhemmin muutettiin Kommunistien liitoksi.[20] KTP on pitänyt etäisyyttä entisiin tovereihinsa, jotka toimivat aluksi osin yhteistyössä SKP:n kanssa.

Vaaliliitot SKS:n kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaaleissa 2004 KTP sai valtakunnallista julkisuutta, kun puolueen Turun ja Raision osastot tekivät vaaliliiton Olavi Mäenpään johtaman kansallismielisen ja äärioikeistolaiseksi luonnehditun Suomen Kansan Sinivalkoiset -puolueen kanssa. KTP:n puheenjohtaja Hannu Harju piti tapauksia paikallisena ”sooloiluna”. Vaaliliitoista ei ollut keskusteltu puolueen keskuselimissä ja KTP irtisanoutui niistä olemalla mainostamatta kolmea ehdokastaan. KTP:n turkulaisaktiivi Esko Luukkonen kutsui vaaliliittoja vain teknisiksi.[21] KTP sai Turussa 25 ja Raisiossa 16 ääntä. KTP:n kaikista vastuutehtävistä vaalien jälkeen pudotetun Luukkosen äänimäärä putosi edellisistä yrityksestä.

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue poistettiin puoluerekisteristä eduskuntavaalien 2011 jälkeen[22] kolmannen kerran mutta rekisteröitiin uudelleen elokuussa 2012 sen kerättyä vaadittavat 5 000 kannattajakorttia[23]. Se poistettiin uudelleen puoluerekisteristä vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen[2] neljännen kerran.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTP:n perustajat olivat entisen Suomen Kommunistisen Puolueen opposition ja sen aatteellisesti jyrkimmän siiven kannattajia ja puolue on siten jatkoa niin kutsutulle taistolaiselle liikkeelle.[10][9]

KTP kritisoi 1980-luvulla Tiedonantajaliikkeen liiallista sitoutumista sivistyneistöön ja kulttuuriväkeen. Kommunistien keskusneuvoston mukaan nämä ryhmät eivät 1970-luvun lopulta alkaen "kyenneet kestämään sitä painetta, minkä porvarillinen yhteiskunta kohdistaa kommunisteihin". Tämän nähtiin johtaneen "perääntymiseen liikkeen alkuperäisistä tavoitteista".[24]

Vuonna 2003 KTP vastusti esitystä maakuntajoukkojen perustamisesta, koska siten oli puolueen mukaan tarkoitus luoda maahan (rauhansopimuksessa kielletyt) ”uudet Suojelus kunnat”.[25]

Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTP vastustaa Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa ja vaatii unionista eroamista. Jo vuoden 1988 perustavassa kokouksessa KTP ilmoitti vastustavansa eurooppalaisen integraation syventämistä ja Suomen jäsenyyttä Euroopan neuvostossa.[9] KTP vastusti myös liittymistä Euroopan talousalueeseen.[26][27] Vuonna 1992 KTP julkaisi Pekka Tiaisen kirjan Miksi ei Euroopan yhteisö, Miksi ei Euroopan unioni?[28]

KTP pitää myös europarlamenttivaaleihin osallistumista tukena EU:lle ja se on boikotoinut kaikkia Suomessa järjestettyjä eurovaaleja.[29][30][31] Vaaleissa 1999 KTP:n johtoon kuulunut Pekka Tiainen asettui ehdolle SKP:n listalla, mutta KTP tuomitsi menettelyn.[32] Vuonna 2004 Työkansan Sanomat kritisoi (kantaansa muuttanutta) EU:n vastaista kansanrintamaa julkaisemalla otteen rintaman vuoden 1996 julistuksesta, jossa kieltäydyttiin ”tukemasta EU:ta millään tavalla” ja vaadittiin vaaliboikottia.[33] Vuonna 2013 KTP antoi tukensa kansalaisaloitteelle EU:sta eroamiseksi ja kehotti kannattajiaan keräämään nimiä.[34]

Suhteet muihin puolueisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusneuvoston perustavalle kokoukselle valmistamassa luonnoksessa poliittiseksi asiakirjaksi esitettiin puolueen perustajien näkemys kommunistisen liikkeen kehityksestä Suomessa. Asiakirjan mukaan SKP:hen syntyi 1960-luvulla ”selvä oikeistorevisionistinen suuntaus”, jonka ”hajotustyötä” vastustamaan syntyi Tiedonantajaliike. Tiedonantajan johdolla tehty työ ”puolueen ideologisen eheyden puolesta” oli keskusneuvoston mielestä aluksi ”tuloksellista”, mutta ”vuodesta 1975 lähtien kansandemokraattien mennessä uudelleen hallitusyhteistyöhön, alettiin luokkakantaisten kommunistien asemia puolueessa hiljalleen horjuttaa”. Liikkeen omassa piirissä sai kannatusta ”kolmaslinjalainen” suuntaus, jonka yhdistäväksi piirteeksi keskusneuvosto määritteli pyrkimyksen ”järjestölliseen yhtenäisyyteen SKP:n sisällä madaltamalla luokkakantaisen liikkeen profiilia”. Keskusneuvoston mukaan kolmaslinjalaisuus sai jo 1970-luvulla ”siinä määrin kommunististen periaatteiden vastaisia muotoja, että niihin olisi pitänyt liikkeemme taholta puuttua”. Niin ei kuitenkaan tehty, joten tämä ”horjuva suhtautuminen puolueen aatteellis-poliittisen perustan ensisijaisuuteen” johti ”oikeistolaisen kirveslinjan voimistumiseen” sekä luokkakantaisen vähemmistön erottamiseen puolueesta. Keskusneuvoston mukaan erottamisten jälkeen olisi pitänyt ”suuntautua oman puoluetoiminnan ja organisaation kehittämiseen”, mutta liikkeen johto päätti perustaa SKP:n (yhtenäisyys), jonka tunnusta yhtenäisyydestä keskusneuvosto piti ”epärealistisena”. Keskusneuvoston mukaan SKPy oli ”toiminnallisesti pysähtyneessä tilassa”, koska puolueen ”keskustalainen” johto ei kyennyt tekemään ”tieteellistä arviota puolueen tilanteesta”. Keskustalaisuus ilmeni ”toiveajatteluna yhtenäisyydestä ilman marxilais-leniniläistä sisältöä” sekä ”hedelmättömänä” sovitteluna.[24]

KTP:n mukaan nykyisen SKP:n periaatteet eivät vastaa tieteellisen sosialismin vaatimuksia, koska SKP:ltä puuttuu marxilais-leniniläinen teoria ja luokka-analyysi. KTP:tä perustettaessa SKP tuki Mihail Gorbatšovin uudistuksia eli perestroikaa, joka KTP:n käsityksen mukaan oli luonteeltaan sosialismin ja marxismi-leninismin vastaista. Eroista johtuen KTP ei pidä puolueiden yhdistämistä mahdollisena.[35][26] SKP pyysi KTP:tä mukaan puolueen uudelleenrekisteröimiseen, mutta KTP torjui ajatuksen.[36] KTP on kuitenkin tehnyt yhteistyötä SKP:n kanssa. Puolueet ovat solmineet teknisiä vaaliliittoja eduskunta-, kunnallis- ja osuuskuntavaaleissa.[37] Kunnallisvaalien 1999 jälkeen KTP:n ja SKP:n edustajat muodostivat yhteisen Kommunistisen valtuustoryhmän Kemissä.[38]

Syksyllä 2006 Kommunistien liitto liittolaisineen perusti Suomen Työväenpuolueen. Eduskuntavaaleissa 2007 KTP oli STP:n kanssa vaaliliitossa yhdessä vaalipiirissä ja kunnallisvaaleissa 2008 yhdessä kunnassa.lähde?

KTP, SKP ja Kommunistien liitto järjestivät kesästä 2015 alkaen tapaamisia, joissa keskusteltiin kommunistien yhteistoiminnasta. Tilaisuuksien pohjalta hyväksyttiin yhteiset kannanotot, joissa vaadittiin Sipilän hallituksen eroa ja ammattiyhdistysliikkeen tukea Postin työntekijöille.[39]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtajat
1988–1997 Timo Lahdenmäki[9][5]
1997–2016 Hannu Harju
2016–2020 Mikko Vartiainen[40]
2020–2023 Hannu Tuominen[41]
2023– Sanni Riihiaho[42]
Pääsihteerit
19xx–2002 Heikki Männikkö
2002–20xx Hannu Tuominen
201x– Tomi Mäkinen
Varapuheenjohtajat
1988–???? Juhani Eero[9]
1988–???? Hannu Tuominen[9]
Pekka Tiainen[26]
????–2002 Reijo Katajaranta
????–2003 Marja Eronen
2002–2006 Väinö Honkala
2006–2008 Olli Krannila
2003–2010 Pirkko Ezewuzie
2008–2016 Mikko Vartiainen
2010–20xx Pirjo Saastamoinen
2016–???? Hannu Harju
????–???? Jarmo Knuutila
????– Kaisa Laine
????– Ismo Uutela

KTP:n korkein päättävä elin on edustajakokous, joka kutsutaan nykyisin koolle kahden vuoden välein. Kokous valitsee puolueen johdon ja keskusneuvoston, joka valitsee poliittisen toimikunnan.

Puolueen nuorisojärjestö Kommunistiset nuoret – KTP (KN-KTP) perustettiin alkuvuonna 2018. KN-KTP on järjestänyt muun muassa kesäleirejä, opintokerhotoimintaa ja propagandatyötä. Järjestö on osallistunut Kreikan kommunistisen nuorisoliiton kesäfestivaaleille ja Euroopan kommunististen nuorisojärjestöjen kokouksiin.[43]

Puolueen jäsenten on osallistuttava säännöllisesti puoluetoimintaan. Vähäinen aktiivisuus voi olla peruste erottamiselle.[44]

Puheenjohtaja Lahdenmäki kertoi vuonna 1991 KTP:llä olevan vajaa tuhat jäsentä ja 70 osastoa.[45] Vuonna 1992 KTP ilmoitti jäsenmääräkseen yli tuhat.[28] Helsingin Sanomat kertoi jäsenmääräksi noin 400 vuonna 2003.[46]

Puoluekokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • KTP:n perustava kokous 21.5.1988 Vantaa, Tikkurilan ammattikoulu[47]
  • KTP:n 2. edustajakokous 1990 Vantaa
  • KTP:n 3. edustajakokous 1.–2.6.1991 Oulu[48]
  • KTP:n 4. edustajakokous 6.–7.6.1992 Tampere[49]
  • KTP:n 6. edustajakokous 1995
  • KTP:n 8. edustajakokous 26.5.1996
  • KTP:n 9. edustajakokous 24.–25.5.1997 Nokia
  • KTP:n 10. edustajakokous 23 – 24.5.1998
  • KTP:n 11. edustajakokous 1999 Hämeenlinna
  • KTP:n 12. edustajakokous 26.–27.05.2000 Lahti
  • KTP:n 13. edustajakokous 2001 Lahti
  • KTP:n 14. edustajakokous 25.–26.5.2002 Hauho
  • KTP:n 15. edustajakokous ?.5.2003
  • KTP:n 16. edustajakokous 29.5.2004
  • KTP:n 17. edustajakokous 2006
  • KTP:n 18. edustajakokous 1.6.2008
  • KTP:n 19. edustajakokous 29.–30.5.2010 Porvoo
  • KTP:n 20. edustajakokous 26.–27.5.2012[50] Porvoo, Övikin leirikeskus
  • KTP:n 21. edustajakokous 10–11.5.2014[51]
  • KTP:n 22. edustajakokous 7.–8.5.2016 Porvoo[52]
  • KTP:n 23. edustajakokous 19.–20.5.2018 Helsinki[53]
  • KTP:n 24. edustajakokous 12.–13.9.2020 Sauvo[54]
  • KTP:n 25. edustajakokous 27.–28.5. 2023[55]

Kansainväliset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTP osallistuu eurooppalaisia kommunistipuolueita kokoavan Kommunististen ja työväenpuolueiden Aloite -järjestön toimintaan.[56][57] Ateenassa toimivaa Aloitteen sihteeristön toimistoa ylläpitää Kreikan kommunistinen puolue (KKE).[58], jonka kannanottoja julkaistaan usein Työkansan Sanomissa ja puolueen kotisivuilla. KKE:n linjaa seuraten KTP on pitänyt Euroopan vasemmistopuoluetta opportunistisena mekanismina, ”jonka päätavoite on ohjata kommunistisia puolueita pois periaatteiltaan”.[59]

KTP on tehnyt läheistä yhteistyötä Viktor Tjulkinin johtaman Venäjän kommunistisen työväenpuolueen – Vallankumouksellisen kommunistien puolueen (VKTP-VKP) kanssa. KTP, ruotsalaisten SKP, norjalaisten NKP ja tanskalaisten KPiD ovat järjestäneet pohjoismaiden kommunistipuolueiden tapaamisia[60]. KTP on osallistunut kalottialueiden kommunististen puolueiden konferensseihin ja niiden yhteisiin julkilausumiin yhdessä Suomen SKP:n, Ruotsin SKP:n, NKP:n ja Venäjän federaation kommunistisen puolueen kanssa.[61] KTP on osoittanut solidaarisuutta ja osallistunut Belgian työväenpuolueen vuosittain järjestämiin kommunistipuolueiden seminaareihin.[62]

KTP on järjestänyt vuosittain jäsenmatkoja Lokakuun vallankumouksen muistojuhlille Pietariin. Matkailijat ovat osallistuneet juhlatilaisuuksiin ja kulkueisiin sekä käyneet neuvotteluja Venäjän kommunistisen työväenpuolueen kanssa. Vuonna 2000 KTP:n puheenjohtaja Hannu Harju oli Palatsiaukiolla pidetyn tilaisuuden ainoa ulkomainen puhuja, kun hän esitti puolueensa tervehdyksen osanottajille. Harjun mukaan ”vallankumous osoitti, että työväenluokka pystyy elämään ilman kapitalisteja”.[63]

KTP tukee Korean demokraattista kansantasavaltaa ja maassa kehitettyä juche-aatetta. Puolueen jäsenistö osallistuu Korea-toimintaan ja Työkansan Sanomissa julkaistaan Pohjois-Korean politiikkaa tukevia artikkeleita. KTP:n valtuuskunta on tehnyt Pohjois-Koreaan puoluetason vierailuja. KTP:n näkemyksiä on julkaistu usein kansantasavallan virallisen KCNA-tietotoimiston uutisissa.[64][28] Vuonna 2000 KTP järjesti Korean Työväenpuolueen 55-vuotiselle taipaleelle omistetun juhlaseminaarin, johon osallistui Työväenpuolueen kansainvälisen osaston jaostopäällikkö Rim Hui Bok.[65] KTP on julkaissut Kim Jong-ilin kirjoituksia kirjasina.[66] KTP:n puheenjohtaja Hannu Harju vieraili Koreassa työväenpuolueen kutsusta syyskuussa 2010. Käymiensä keskusteluiden yhteydessä hän ilmaisi puolueensa tuen Kim Jong-ilin songun- eli armeija ensin -politiikalle.[67] Joulukuussa 2011 KTP lähetti työväenpuolueelle surunvalittelun Kim Jong-Ilin kuoleman johdosta. KTP:n mukaan arvostettu johtaja ansaitsi ”suuren kunnioituksen”, sillä Kim ”toimi pyyteettömästi kansansa parhaaksi ja hän antoi tukensa kansainvälisen kommunistisen liikkeen voimistamiselle ja maailman työväenluokan taistelulle”.[68]

Puolueen perustajien mukaan elettiin "kapitalismista sosialismiin siirtymisen aikakautta" ja "reaalisen sosialismin kokemus ja saavutukset" olivat vuoteen 1988 mennessä vahvistaneet sen, että "työtätekevien tulevaisuus on sosialismissa".[24] Puolueella ei ollut virallisia suhteita Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen[9] ja NKP vastusti KTP:n muodostamista.[28] Alkuvuonna 1991 KTP arvioi, että Neuvostoliitossa oltiin luovuttu sosialismin tavoitteista, asemista ja päämääristä.[69] Syyskuussa 1991 puolueen keskusneuvosto antoi julkilausuman, jonka mukaan NKP oli ollut ”viime vuosina kommunistien ideologisen ja poliittisen kehityksen jarru.”[70] KTP:n mielestä (1998) Neuvostoliitossa 1970–1980-luvuilla ”tehdyt arviot aikakauden luonteesta ja vallankumousprosessin etenemisestä” eivät olleet enää ”oikeita ja realistisia.”[71]

1990-luvun alussa puolueella oli kahdenkeskisiä tapaamisia muurmanskilaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten kommunistien kanssa. Puolue osallistui kansainvälisiin tapaamisiin ja oli kirjeitse yhteyksissä eri maiden puolueiden kanssa.[72] KTP:n puoluetoimiston kautta välitettiin Työväenpuolue kommunistien (APK) äänenkannattaja Riktpunktenin tilauksia.[73] KTP:n neljättä puoluekokousta tervehtivät APK, jonka edustaja osallistui kokoukseen, ja Saksan kommunistinen puolue (DKP), joka toivotti puolueelle menestystä kirjallisesti.[49][74]

KTP on tukenut Filippiinien kommunistisen puolueen/Uuden kansanarmeijan taistelua Filippiinien hallitusta vastaan.[75] Puolue on antanut tukensa myös Kolumbian FARC-EP-sissiliikkeelle.[76]

Tiedonvälitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTP:n pää-äänenkannattaja on 14 kertaa vuodessa ilmestyvä Työkansan Sanomat, joka sai nimensä SKP:n 1940- ja 1950-luvuilla ilmestyneeltä sanomalehdeltä. Lehden päätoimittaja on vuodesta 2015 alkaen ollut Rauno Lintunen, jota edelsivät Hannu Tuominen, Marja Eronen, Reijo Katajaranta ja Juhani Eero.

KTP:llä oli aiemmin viikoittainen Työväen puolituntinen -ohjelma pääkaupunkiseudulla kuultavassa Kansan radioliiton Lähiradiossa.[77] Ohjelma aloitti syksyllä 1993.[78]

Puolue aloitti kotisivujen ylläpidon 1990-luvulla.[79] Vuodesta 2005 alkaen sivut ovat olleet osoitteessa ktpkom.fi.

Vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1991 0 6 201 0,22 %
1995 0 4 784 0,17 %
1999 0 3 455 0,13 %
2003 0 2 908 0,10 %
2007 0 2 007 0,07 %
2011 0 1 575 0,05 %
2015 0 1 100 0,04 %
2019 0 1 240 0,03 %
Kuntavaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
1992 1 4 828 0,18 %
1996 3 4 483 0,19 %
2000 2 2 314 0,10 %
2004 1 1 248 0,05 %
2008 0 1 063 0,04 %
2012 0 704 0,03 %
2017 0 702 0,03 %

KTP osallistuu omalla listallaan eduskunta- ja kuntavaaleihin. Puolue on osallistunut myös ammattiliitojen ja osuuskuntien vaaleihin. Puolue boikotoi europarlamenttivaaleja. KTP:llä ei ole enää nykyisin yhtäkään kunnanvaltuutettua. Kansanedustajan paikoista puolue on aina jäänyt kauas.

KTP osallistui vuoden 1994 presidentinvaaleihin asettamalla ehdokkaakseen Pekka Tiaisen.[80][28] Eduskunnan ulkopuolisena puolueena KTP:n oli kerättävä 20 000 nimeä valitsijayhdistyksen perustamiseksi. Projekti toteutettiin EY:n vastaisen kansanrintaman tunnusten alla.[81] Tiainen sai 7 320 ääntä (0,2 %) ja hän jäi viimeiseksi yhdentoista ehdokkaan joukossa. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa KTP ei antanut tukeaan kenellekään ehdokkaista[82]. Vuonna 2012 KTP ei asettanut ehdokasta, ja puolueen julkilausumassa kannatettiin presidentin valinnan siirtämistä eduskunnalle.[83]

Eduskuntavaaleissa KTP on asettanut ehdokkaita kaikissa vaalipiireissä. Vuonna 2007 puolueella oli yhteensä 60 ehdokasta, joiden keski-ikä oli 55,6 vuotta.[84] KTP on solminut vaaliliittoja EVY:n,[85] EKA:n, Ekologisen puolueen[86] SKP:n ja STP:n kanssa.

Kuntavaaleissa KTP on asettanut ehdokkaita parhaimmillaan 45 kunnassa (1992). Vuoden 2008 vaaleissa puolueen lista nähtiin 27 kunnassa. KTP:n edustajia on valittu Nokian (1992/1996), Ristijärven (1996/2000) ja Kemin (2000/2004) valtuustoihin. Historiansa korkeimman kannatusosuuden (7,3 %) puolue sai vaaleissa 2000 Ristijärvellä.[87] KTP osallistui vuoden 1988 kunnallisvaaleihin Demokraattisen Vaihtoehdon listoilla.

Pekka Tiainen toimi Elannon valtuustossa KTP:n listalta valittuna vuosina 1991–2003. Vuonna 1991 KTP sai edustajistoon kaksi paikkaa ja 1995 yhden.[88] Vuonna 1999 KTP oli Kansalaisten Elanto – Kommunistit ja demokraatit -listalla (1 026 ääntä) ja vaaleissa 2003 puolue muodosti Työväenosuusliikkeen puolesta – KTP ja Sitoutumattomat -vaaliliiton (1 420 ääntä).[89] Vaaleissa 1999 KTP:n lista muodosti vaalirenkaan SKP:n listan kanssa. Yhteistyö ei sujunut ongelmitta, sillä KTP syytti SKP:tä koulutustilaisuuteen liittyneestä ”harhautuksesta”, jonka katsottiin johtaneen KTP:n oman vaalitilaisuuden perumiseen.[90] Vaaleissa 2008 puolue oli samalla listalla SKP:n kanssa. Vuonna 2012 listan nimi oli ”Kommunistit ja edistysmieliset, SKP ja KTP”[91] . Vuonna 2016 KTP, SKP ja Kommunistien liitto osallistuivat vaaleihin ”Kommunistien ja edistysmielisen osuustoimintaväen vaaliliittona”.[39]

Työväen osuusliikkeen puolesta-KTP -vaaliliitto osallistui vuonna 2004 Tradekan vaaleihin kuudessa vaalipiirissä. Listat keräsivät 2 179 ääntä ja 1,6 prosentin äänisuuden, mutta puolue ei saanut paikkoja edustajistoon.[92]

Pekka Tiainen oli Vantaan kaupunginvaltuustossa vuosina 1985–1992. Vaaleissa 1984 hänet valittiin Kommunistien ja demokraattien yhteislistalta ja 1988 Demokraattisen Vaihtoehdon listalta. Kunnallisvaaleissa 2000 Tiainen jäi 15 äänen päähän Helsingin valtuustopaikasta[93]. Puolue jätti Helsingin hallinto-oikeuteen valituksen, jossa vaadittiin vaalien uusimista ennakkoäänestyksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi. KTP:n mukaan äänestyspaikkoina toimineita postitoimipaikkoja oli ennen vaaleja vähennetty pääasiassa pienituloisilta ”alueilta, joilla Helsinkiläisten Hyvinvoinnin Puolesta (KTP, SKP, VEV) vaaliliiton kannatus oli keskimääräistä korkeampi”. Pienituloisten asuma-alueet olivat siten ”joutuneet eriarvoiseen asemaan”, mikä oli ”heikentänyt pienituloisten ehdokkaiden valituksi tulemista”. Muina epäkohtina valituksessa mainittiin ”avoimissa läjissä” posteissa olleet kuoret ja äänestysliput sekä äänten hylkääminen huonosti suljettujen kuorten takia.[92]

Vuonna 2000 KTP:n lista sai 2,2 prosenttia äänistä Kemianliiton liittovaaleissa. Tulos oikeutti yhteen edustajaan.[94]

Puolue osallistui vuoden 2023 eduskuntavaaleihin valitsijayhdistyksillä Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. [95] Uudellamaalla valitsijayhdistys Tomi Mäkinen sai 75 ääntä,[96] Pirkanmaalla valitsijayhdistys Petter Enkvist 26 ääntä [97] ja Varsinais-Suomessa valitsijayhdistys Voitto Suominen 47 ääntä.[98]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuoteen 2008 asti puolueen nimi kirjoitettiin Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue. Muutoksesta päätettiin KTP:n 18. puoluekokouksessa.
  2. ↑ a b Kaksi puoluetta poistettiin puoluerekisteristä Vaalit.fi. 3.6.2019. Oikeusministeriö. Viitattu 3.6.2019.
  3. ↑ 75 vuotta kommunistien toimintaa Suomessa (KTP 1993)
  4. ↑ a b Heikki Männikkö: Suomen kommunistisen liikkeen historiaa 1960–80 -luvuilta. Jäänmurtaja, 2006, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c KTP:n keskusneuvosto: Toveri Timo Lahdenmäki on poissa Ktpkom.fi. 23.11.2019. Viitattu 2.1.2021.
  6. ↑ Kommunistien keskusneuvosto. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  7. ↑ Tauno Wallendahr: SKP:n Uudenmaan piirin johdon linja on muuttunut. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  8. ↑ Hannu Tuominen: H-hetki lähestyy?. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  9. ↑ a b c d e f g Dissidents Found New CP (Helsingin Sanomat 23.5.1988). teoksessa JPRS Report. West Europe (Foreign Broadcast Information Service 12.7.1988), s. 15–16.
  10. ↑ a b c Kevin Devlin: Hard Times for Finland's Capitalist Communists (RAD Background Report/110 16.6.1988)
  11. ↑ EU on yhteinen vihollinen (Helsingin Sanomat 7.3.1995)
  12. ↑ Eteenpäin vievä tilaisuus. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  13. ↑ SFT:n vuosikokous. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  14. ↑ SKP:n Porvoon Nesteen osaston vuosikokouskannanotto 24.3. / SKP:n Porvoon Aluekomitean kannanotto. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  15. ↑ Piiritoimisto irtisanottu toimitiloistaan. Uudenmaan Työkansa, 12.4.1988, nro 1.
  16. ↑ Kommunistit pelkäävät "Suur-Saksaa" (Helsingin Sanomat 4.2.1990)
  17. ↑ Suomen puolueet järkyttyneitä Vilnan tapahtumista SNS tuomitsi NL:n toimet - Ktp tukee (Helsingin Sanomat 14.1.1991)
  18. ↑ a b Our 9th Party Congress in Nokia. 24.-25.5.1997 (KTP 1997)
  19. ↑ KTP:n näköalattomuus (Tiedonantaja ?.4.2002).
  20. ↑ Heikki Männikkö & Reijo Katajaranta: Tiedote veljespuolueille ja kansainväliselle kommunistiselle liikkeelle (14.6.2002)
  21. ↑ Hannu Miettunen: Turun ja Raision ratkaisu yllätti Ktp:n johdon. Mäenpää solmi vaaliliiton äärikommunistien kanssa (Turun Sanomat 15.9.2004)
  22. ↑ Kolme puoluetta pois rekisteristä, Helsingin Sanomat, 14.5.2011 sivu A 5
  23. ↑ Kommunistinen Työväenpuolue pääsi taas puoluerekisteriin Ilta-Sanomat. 16.8.2012. Viitattu 16.8.2012.
  24. ↑ a b c Kommunistien keskusneuvosto: Luonnos poliittiseksi asiakirjaksi. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  25. ↑ Maakuntajoukkojen perustaminen toisi kielletyt Suojeluskunnat Suomeen. Työkansan Sanomat, 20.11.2003, nro 15.
  26. ↑ a b c Jyrkän linjan kommunistit vaativat "aitoa sosialismia" KTP aikoo asettaa kymmeniä ehdokkaita vaaleihin (Helsingin Sanomat 4.6.1990)
  27. ↑ Kommunistipuolue torjuu liittymisen Euroopan talousalueeseen (Helsingin Sanomat 10.11.1990)
  28. ↑ a b c d e Matti Virtanen: Kävisikö kommunisti presidentiksi Ktp arvosteli Gorbatshovin markkinaintoilua (Helsingin Sanomat 26.4.1992)
  29. ↑ EU-vaalissa äänestäminen toimii kansanvaltaa vastaan (KTP:n keskusneuvosto 23.5.2009)
  30. ↑ Hannu Harju: EU-vaalilla hyväksytetään kansanvastainen politiikka
  31. ↑ Pekka Väisänen: Eurovaalit tuovat julkisuutta myös puoluekartan kääpiöille. Oman ehdokkaan läpimeno näyttää hyvin vaikealta (Helsingin Sanomat 16.10.1996)
  32. ↑ Kommunistinen työväenpuolue: Älkää äänestäkö (Helsingin Sanomat 7.6.1999)
  33. ↑ Mikä on muuttunut vuodesta 1996?. Työkansan Sanomat, 28.4.2004, nro 6.
  34. ↑ KTP:n poliittinen toimikunta: Kaikki tuki kansalaisaloitteelle - Suomi irti EU:sta ja eurosta. Työkansan Sanomat, 23.1.2013, nro 1.
  35. ↑ "Uuden SKP:n" synnytystuskat (Työkansan Sanomat 12/1996); Kommunistinen Työväenpuolue ja "Uusi SKP" (Työkansan Sanomat 3/1997); Historiaa (KTP 1999)
  36. ↑ Ktp haluaa yhteistyötä Skp:n kanssa kunnallisvaaleissa (Helsingin Sanomat 27.5.1996)
  37. ↑ Ktp on valmis vain teknisiin vaaliliittoihin (Helsingin Sanomat 7.9.1998)
  38. ↑ Pirkko Ezewuzie: Valtuustokuulumisia Kemistä. Työkansan Sanomat, 10.10.2002, nro 13.
  39. ↑ a b Pääkirjoitus: Kommunistit ovat työväenluokan etujoukkoa Työkansan Sanomat (ktpkom.fi). 21.1.2016. Viitattu 6.1.2021.
  40. ↑ Ktp:n 22. edustajakokouksen tiedote, Porvoossa 7.-8.5.2016 ktpkom.fi. 10.5.2016. Viitattu 4.1.2021.
  41. ↑ Hannu Tuominen: Ktp:n puheenjohtaja Hannu Tuominen: Jossakin on mätää ktpkomp.fi. 6.11.2021. Viitattu 27.11.2021.
  42. ↑ Rauno Lintunen Julkaisu = ktpkomp.fi: Ktp:n 25. edustajakokous pidettiin 27.–28.5. 2023 ktpkom.fi. 29.5.2023. Viitattu 16.1.2024.
  43. ↑ Tomi Mäkinen: Puoli vuotta Kommunistiset Nuoret – KTP:n toimintaa ktpkom.fi. 9.11.2018. Viitattu 4.1.2021.
  44. ↑ Pikkupuolueisiin pääsy vaatii työtä Liberaalit ja perustuslailliset eivät vaivaudu vastaamaan edes puhelimeen (Helsingin Sanomat 30.7.1990)
  45. ↑ Ritva Liikkanen: Ktp velvoitti jäsenensä teorianlukuun joka päivä. Lahdenmäki valittiin uudelleen puheenjohtajaksi (Helsingin Sanomat 3.6.1991)
  46. ↑ Työkansan Sanomat ilmestyy yhä (Helsingin Sanomat 3.3.2003)
  47. ↑ Kokouskutsu kommunisteille. Työkansan Sanomat, 1988, nro 4.
  48. ↑ Hiipuvan hiilen puhaltajat. Kaleva, 2.6.1991.
  49. ↑ a b Näyttävä edustajakokous teki tärkeitä päätöksiä. Työkansan Sanomat, 17.6.1992, nro 8.
  50. ↑ Kommunistinen Työväenpuolue -Rauhan ja Sosialismin puolesta 20.edustajakokous 26. – 27.5.2012 ktpkom.fi. Viitattu 4.6.2017.
  51. ↑ Ktp:n ympäristöohjelma (2014) ktpkom.fi. Viitattu 4.6.2017.
  52. ↑ Ktp:n 22. edustajakokous toukokuussa ktpkom.fi. Viitattu 4.6.2017.
  53. ↑ Ktp:n 23. edustajakokous Helsingissä Suomenlinnassa Uusi Suomi. Viitattu 23.8.2018.
  54. ↑ Kutsu Ktp:n 24. edustajakokoukseen ktpkom.fi. Viitattu 30.10.2020.
  55. ↑ Rauno Lintunen: Ktp:n 25. edustajakokous pidettiin 27.–28.5. 2023 ktpkom.fi. 29.5.20203. Viitattu 16.1.2024.
  56. ↑ Participating Parties initiative-cwpe.org. Viitattu 6.1.2021.
  57. ↑ Kommunistisilla ja työväenpuolueilla neuvottelukokous Brysselissä ktpkom.fi. 8.1.2020. Viitattu 6.1.2021.
  58. ↑ About us initiative-cwpe.org. Viitattu 6.1.2021.
  59. ↑ Euroopan kommunististen- ja työväenpuolueiden tapaaminen Brysselissä. Työkansan Sanomat, 22.11.2011, nro 13. ; Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) kirje Euroopan kommunistisille puolueille 1.12.2010. Työkansan Sanomat, 22.11.2011, nro 13.
  60. ↑ Pohjoismaiden Kommunistipuolueiden kokous Sauvossa 13.–14.8.2004; Ei epädemokraattiselle ja imperialistiselle EU:lle (kokouksen julkilausuma 15.8.2004)
  61. ↑ Pohjoiskalottikonferenssi Pajalassa. Työkansan Sanomat, 17.8.2011, nro 9.
  62. ↑ Heikki Männikkö: Our Points of View on the Proposals of the Workers Party of Belgium (KTP); List of parties and organizations that have shown interest, were unable to attend or have sent a solidarity message (International Communist Seminar Brussels, May 2-4, 2005); List of parties and organizations that have shown interest, were unable to attend or have sent a solidarity message (International Communist Seminar Brussels, May 5-7, 2006); List of Participants/Signatories – General Resolution (16th International Communist Seminar, Brussels, 4-6 May 2007); List of parties and organizations that have shown interest, were unable to attend or have sent a solidarity message (International Communist Seminar Brussels, 16- 18 May 2008); List of parties and organizations that have shown interest, were unable to attend or have sent a solidarity message 18th International Communist Seminar Brussels, 15-17 May 2009); Euroopan kommunististen- ja työväenpuolueiden tapaaminen Brysselissä. Työkansan Sanomat, 28.4.2011, nro 6.
  63. ↑ Osallistu matkalle Leningradiin. Työkansan Sanomat, 28.9.2000, nro 12. ; Venäjän kansan muistaa Lokakuun vallankumouksen. Työkansan Sanomat, 23.11.2000, nro 15. ; Venäjän Lokakuun Sosialistinen vallankumous ei ole unohtunut. Työkansan Sanomat, 20.11.2003, nro 15. ; Vallankumouksen vuosipäivänä Leningradiin. Työkansan Sanomat, 12.10.2011, nro 11. ; Lokakuun sosialistisesta vallankumouksesta 94 vuotta. Työkansan Sanomat, 22.11.2011, nro 13.
  64. ↑ WPK is invincible (KCNA 8.10.1999); Kim Ki Nam meets Finnish party delegation (KCNA 11.10.2001); Kim Jong Il eulogized (KCNA 14.10.2001); 60th Birthday of DPRK to Be Marked in Finland (KCNA 23.8.2008); Songun Politics of Korea Lauded Abroad (KCNA 25.8.2008); Lee Myung Bak Group's Moves for Confrontation with DPRK Rebuked (KCNA 25.2.2009)
  65. ↑ Kommunistipuolueiden juhla: Korean Työväenpuolue 55-vuotta. Työkansan Sanomat, 28.9.2000, nro 12.
  66. ↑ Uusia julkaisuja (KTP 2005); International Solidarity with Korean People's Cause of Reunification (KCNA 23.12.2003)
  67. ↑ WPK Hosts Reception for Finnish Party Delegation KCNA 29.9.2010
  68. ↑ Hannu Harju: Pääsihteeri Kim Jong Il kuollut. Työkansan Sanomat, 18.1.2012, nro 1.
  69. ↑ Ritva Liikkanen: Ktp:n kokous antoi huutia neuvostokommunisteille Saksan pelätään havittelevan "naapurien alueita" (Helsingin Sanomat 2.6.1991)
  70. ↑ KTP:n keskusneuvosto: Tulevaisuus on sosialismin. Työkansan Sanomat, 10.9.1991, nro 9.
  71. ↑ Sosialismin ja kommunistisen liikkeen vaikeuksien syistä (KTP:n 10. edustajakokouksen 23–24.5.1998 asiakirja)
  72. ↑ Luokkataistelu jatkuu. Työkansan Sanomat, 17.6.1992, nro 8.
  73. ↑ Tilaa ”Riktpunkten”. Työkansan Sanomat, 17.6.1992, nro 8.
  74. ↑ Heinz Stehr: DKP:n tervehdys kokoukselle. Työkansan Sanomat, 17.6.1992, nro 8.
  75. ↑ Communist Party of the Philippines, New People’s Army (KTP 18.11.1998)
  76. ↑ KTP yhtyy Demokraattisen Nuorison Maailmanliiton vetoomukseen solidaarisuudesta Kolumbian kansalle (KTP:n keskusneuvosto 5.4.2008)
  77. ↑ Lähiradio (KTP)
  78. ↑ ”Työväen puolituntinen” taajuudella 100,3 MHz. Työkansan Sanomat, 10.10.2002, nro 13.
  79. ↑ ks. 1998
  80. ↑ Pekka Tiaisesta kommunistien presidenttiehdokas (Helsingin Sanomat 8.6.1992)
  81. ↑ Matti Kalliokoski: Pekka Tiaisella 20000 nimeä. Kommunistinen työväenpuolue valmis presidentinvaaleihin (Helsingin Sanomat 18.6.1993)
  82. ↑ Presidentinvaalit oikeistovoimien komennossa (KTP:n keskusneuvosto 28.8.2005)
  83. ↑ KTP:n keskusneuvosto (22.10.2011): Valittavalta presidentiltä edellytämme sitoutumista kansakunnan etujen puolustamiseen. Työkansan Sanomat, 18.1.2012, nro 1.
  84. ↑ Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 20.2.2007); Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 20.2.2007)
  85. ↑ Pikkupuolueiden kirjo värittää vaaliliittoja (Helsingin Sanomat 26.1.1991)
  86. ↑ Pekka Väisänen: Vaaliliitot ovat edelleenkin pienten puolueiden henkivakuutus (Helsingin Sanomat 28.1.1995)
  87. ↑ Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)
  88. ↑ Paavo Rautio: Vasemmistoliitto eteni Elannon vaaleissa Edustajistosta yli puolet on uusia nimiä (Helsingin Sanomat 12.11.1995)
  89. ↑ KTP menestyi HOK-Elannon vaaleissa. Työkansan Sanomat, 20.11.2003, nro 15.
  90. ↑ Itsenäisen Elannon puolesta / Hakanen vastaa Auervuolteelle / Hakasen vastineesta. Työkansan Sanomat, 14.10.1999, nro 13.
  91. ↑ HOK-Elannon vaalit. Työkansan Sanomat, 25.4.2012, nro 5.
  92. ↑ a b KTP:ltä valitus Helsingin Hallinto-oikeuteen kunnallisvaaleista. Työkansan Sanomat, 23.11.2000, nro 15.
  93. ↑ Ktp:n valtuustopaikka jäi 15 äänen päähän (Helsingin Sanomat 27.10.2000)
  94. ↑ Sdp säilytti valtansa Kemianliitossa (Helsingin Sanomat 13.4.2000)
  95. ↑ Eduskuntavaalien ennakkoäänestys 22.–28.maaliskuuta. Varsinainen vaalipäivä 2. huhtikuuta Kommunistinen Työväenpuolue 12.3.2023 (viitattu 23.3.2023)
  96. ↑ Oikeusministeriö: Eduskuntavaalit 2023 Uudenmaan vaalipiiri 3.4.2023 (viitattu 5.4.2023)
  97. ↑ Oikeusministeriö: Eduskuntavaalit 2023 Pirkanmaan vaalipiiri 3.4.2023 (viitattu 5.4.2023
  98. ↑ Oikeusministeriö: Eduskuntavaalit 2023 Varsinais-Suomen vaalipiiri 3.4.2023 (viitattu 5.4.2023)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kommunistinen_Työväenpuolue_–_Rauhan_ja_Sosialismin_puolesta&oldid=22193382”