Markus Sandholm
Markus Wilhelm Sandholm (6. huhtikuuta 1943 Inkeroinen – 1. heinäkuuta 1999 Helsinki)[1] oli suomalainen eläinlääkäri ja eläinlääketieteen tutkija. Hän oli Eläinlääketieteellisen korkeakoulun farmakologian ja toksikologian professori vuosina 1979–1999. Yksi hänen tutkimusaloistaan oli lehmän utaretulehdus.[2][3]
Sandholmin isä, äidin isä ja eno olivat kaikki eläinlääkäreitä. Sandholm valmistui eläinlääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1968 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1973. Hän oli vuosina 1974–1976 tutkijana Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa, vuosina 1976–1979 sisätautiopin apulaisprofessorina eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa ja vuodesta 1979 farmakologian ja toksikologian professorina.[1]
Sandholm teki intensiivisesti tutkimustyötä, joka kohdistui muun muassa ähkyyn ja infektiotauteihin, kuten lehmän utaretulehdukseen. Hänen johdollaan laadittiin useita suomenkielisiä alan perusteoksia, esimerkiksi eläinten farmakokinetiikan perusteet ja eläinanestesiologian oppikirja, joista jälkimmäinen on käännetty myös ruotsiksi. Sandholm menehtyi aivoihin levinneeseen keuhkosyöpään 56-vuotiaana vuonna 1999 ollessaan vielä professorin virassaan.[4][5][3][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Timo Pekkanen: Professori Markus Sandholm (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 11.7.1999. Viitattu 29.6.2018.
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 382
- ↑ a b Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Eläinlääketieteellinen tiedekunta.
- ↑ Attila, Martti et al. (toim.): Eläinanestesiologia. Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Oppimateriaalia 4. Helsinki, 2003. ISSN 1457-1528, ISBN 952-10-1464-4
- ↑ Transmitteri 2/2006, s. 12.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
