Nicken Rönngren
Nicken Rönngren (James Nikolai Rönngren; 2. marraskuuta 1880 Maarianhamina – 26. huhtikuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen teatterinjohtaja ja lausuntataiteilija. Hän johti Helsingin Ruotsalaista teatteria vuodesta 1919 vuoteen 1954. Rönngren piti teatteria kulttuuri-instituutiona, kun se perinteisesti oli koettu yksittäisistä näyttelijöistä koostuvaksi laitokseksi. Vuosikymmenien kuluessa hän kohensi suomenruotsin asemaa teatterikielenä, rakkaus kieleen oli hänen johtotähtensä. Euroopan suurissa teatterimaissa opiskellut Rönngren loi ja ylläpiti laajoja kulttuuriyhteyksiä Pohjoismaihin. Hänelle myönnettiin professorin arvo vuonna 1947.
Ahvenanmaalta suureen maailmaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nicken Rönngren syntyi Ruotsin kansalaiseksi Ahvenanmaalla. Hänen vanhempansa olivat laivameklari Algot Valfrid Rönngren ja Isabella Conradson. Rönngrenin vanhempi veli oli merikapteeni Harry Rönngren. Ylioppilaaksi Rönngren valmistui vuonna 1901 ja kohtasi vanhan ongelman "scenen eller pulpeten?" ("näyttämö vai toimistonpöytä"). Hän päätyi jälkimmäiseen ja aloitti työn konttoristina, joka tuohon aikaan oli teatteria varmempi valinta. Hän toimi kirjeenvaihtajana Englannissa ja oppi maan kielen. Samalla heräsi kiinnostus suulliseen ilmaisuun. Palattuaan Suomeen Rönngren opetti englannin kieltä ja suullista ilmaisua. Vuonna 1903 hän opiskeli Tukholmassa, jossa hän sai esiintymistunteja itseltään August Strindbergiltä. Samalla hän teki tuttavuutta Ruotsin armeijan kanssa. Muutettuaan Helsinkiin Rönngren sai Suomen kansalaisuuden. Hän jatkoi opintojaan vuonna 1908 Berliinissä ja Dresdenissä sekä kaksi vuotta myöhemmin Lontoossa ja Pariisissa.
Tie teatterinjohtajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Rönngren antoi lausuntailtoja Helsingissä, Turussa ja myös maaseudulla. Näin hän vähitellen tuli tunnetuksi eri puolilla maata. Erityisesti häntä kiehtoivat ruotsalaisen Gustav Frödingin runot. Vuonna 1908 Rönngren aloitti opettajana Ruotsalaisen teatterin yhteydessä toimineessa teatterikoulussa. Koulun esimies hänestä tuli 1910; hänen järjestelykykynsä oli tarpeen epäjärjestelmällisessä ympäristössä. Teatterin johtokunnan sihteerinä hän aloitti 1916 ja eteni urallaan teatterin toiminnanjohtajaksi - käytännössä teatterinjohtajaksi - vuonna 1919.
Vuonna 1913 Nicken Rönngren valittiin Svenska teaterföreningen i Finland -yhdistyksen valtuuskunnan jäseneksi ja sen draamallisen jaoston johtoon. Yhdistyksen vaaleissa 1915 suomenmaalaiset voimat jyräsivät ja Rönngren pääsi yhdistyksen sihteeriksi sekä kielikomitean jäseneksi.
Vahva teatteripersoona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsalaisen teatterin näyttelijät kuin myös teatterinjohtaja ja näyttelijätyön opettaja olivat olleet 1860-luvulta alkaen enimmäkseen riikinruotsalaisia. Rönngren kantoi huolta suomenruotsin asemasta teatterikielenä. Hänen päämääränään oli suomenruotsin aseman vakiinnuttaminen näyttämöllä. Kansallistumisen ohella Rönngren korosti ammattipätevyyden merkitystä. Rönngrenin auktoriteetti kasvoi vähitellen ja hän alkoi saada hyväksyntää. Hänen ansioitaan kerrattiin lukuisissa juhlapuheissa. Ester-Margaret von Frenckellin kerrotaan todenneen: "När Nicken hyllas, kommer hela den nordiska teatervärlden i rörelse". Rönngrenillä oli hyvät suhteet myös Helsingin suomenkielisiin teattereihin. Teatterinjohtajat Eino Kalima ja Mia Backman olivat hänen hyviä ystäviään. Myös näyttelijä Erik Lindström lukeutui hänen läheisiin ystäviinsä.
Vahvatahtoisella Rönngrenillä oli myös vaikeutensa alaistensa kanssa; vuonna 1933 näyttelijät tekivät hänestä virallisen valituksen. Myöhemmin hänellä meni sukset ristiin muun muassa Åke Lindmanin kanssa, jonka hän pani valitsemaan teatterin ja jalkapallon väliltä.[1] Johtajuudessaan Rönngren keskittyi ennen kaikkea hallintoon, hänen taiteellinen vaikutuksensa näkyi lähinnä ohjelmiston valinnoissa sekä kiinnityspolitiikassa. Sekä taiteellisen puolen että talousasioiden hyvä hahmottaminen teki hänestä merkittävän teatterinjohtajan. Vuodesta 1945 eläkkeelle jäämiseensä saakka häntä avusti teatterin johtamisessa ensin Leo Golowin, myöhemmin Runar Schauman. Johtamistyön ohessa Rönngren opetti Helsingin yliopistossa ja kursseilla puhetekniikkaa sekä ruotsalaista kaunolukua vuodesta 1911 aina 1950-luvulle saakka. Hänen oppilaitaan oli muun muassa Kyllikki Forssell, jonka Rönngren johdatti näyttämötaiteiden pariin.[2][3]
Muu teatteriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omasta mielestään Rönngren oli näyttelijäksi "liian suuri ja ruma". Hän oli kookas ja hallitseva sekä äänekäs. Toisaalta hän oli myös herkkä ja ujo. Hän koetti uransa alussa siipiään myös teatteriohjaajana. Ohjaajan työssä hänen merkittävin taiteellinen voittonsa oli Bertolt Brechtin Tiggaroperan vuonna 1929. Siitä tuli vuoden teatteritapaus. Rönngrenin onnistumisen taustalla oli tarkka paneutuminen näytelmän tekniikkaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisbiografia 8, ISBN 951-746-449-5
