Profeetta

Gebhard Fugel:Mooses saa laintaulut (n. 1900)

Profeetta on jumalalta tulevaksi uskotun ilmestyksen välittäjä. Profeetta voi uskoa olevansa suoraan jumalan lähettämä edustaja, tai hän voi välittää jumalan tahtoa esimerkiksi saamiensa näkyjen tai unien kautta, tai arpaa heittämällä. Profeetan saamat jumalalliset ilmoitukset tai ennustukset ovat profetioita.

Profetioiden vastaanottaminen

Profeetta kokee saaneensa jumalalta kutsun profeetaksi usein joko unessa, näyssä, äänenä tai toisen profeetan välityksellä. Hänen profetiansa voivat olla inspiraation vaikutusta tai seurausta tiettyjen opittujen tekniikoiden käytöstä, usein molemmista. Tekniikoiden tarkoituksena on saavuttaa hurmostila, jossa ilmestyksiä voidaan ottaa vastaan. Profeetta saavuttaa hurmostilan esimerkiksi musiikin, tanssin, rummutuksen, rajun liikehdinnän tai itsensä viiltelyn avulla. Hurmostilassa profeetan katsotaan olevan hengen tai jumaluuden (kristinuskossa Pyhän Hengen) vallassa, ja jumaluus puhuu silloin hänelle, yleensä minä-muodossa ja lyhyin ja rytmillisin lausein.

Profeetan vaikutus

Jotkut profeetat väittävät heille välitetyn totuuden olevan ainutlaatuinen. He keräävät ympärilleen opetuslapsia, joille profeettansa opetukset paljastavat ainoan todellisen uskonnon. Nämä profetiat johtavat usein uusien uskontojen syntyyn: tällaisia profeettoja olivat esimerkiksi Zarathustra, Jeesus ja Muhammad sekä monet uususkontojen perustajat. Jotkut Vanhan testamentin profeetat, kuten Aamos ja Jeremia, olivat uskontonsa uudistajia ja puhdistajia; Arabiassa myös Muhammad luetaan tämänkaltaiseksi profeetaksi.

Koulutus ja rooli

Profeetat saivat aikoinaan koulutuksensa usein killoissa, joita johti mestari. He erottautuivat muista yhteisönsä jäsenistä usein pukeutumisen, hiustyylin, otsamerkin tai itseaiheutettujen arpien kautta.

Profeetta voi usein toimia myös pappina: useissa kulttien rituaaleissa pappi-profeetat voivat olla tärkeässä roolissa, vaikkakaan he eivät ole saaneet jumalallista kutsua.

Profeetan erot mystikoihin, samaaneihin ja ennustajiin verrattuna

Toisin kuin esimerkiksi šamaani, profeetta muistaa aina jälkeenpäin hänelle tapahtuneen ja hänen saamansa viestin. Mystikko voi myös profetoida: hän eroaa profeetasta siinä, että mystikko pyrkii yhteyteen jumalan kanssa, joka ottaa hänen egonsa valtaansa, mutta profeetta säilyttää aina oman minuutensa. Ennustajat puolestaan ennustavat tulevaa esimerkiksi tähdistä tai sisälmyksistä.

Profetian epäonnistumisen seuraukset

Silloinkaan kun tulevaa tapahtumaa ennustanut profetia jää toteutumatta, moni uskovainen ei jätä uskontoaan tai johtajaansa. Hän mieluummin tulkitsee epäonnistumisen parhain päin välttääkseen kognitiivista dissonanssia, ja jopa vahvistuu uskossaan. Uskonnolliset ryhmät harvoin hajoavat profetioidensa toteutumattomuuteen. Jotkin ryhmät vastaavat epäonnistumiseen kiihdyttämällä lähetystyötään: tästä esimerkkejä ovat olleet varhaiskristityt, šabbetailaiset, Jehovan todistajat, Daavidin oksan toisen sukupolven jäsenet sekä Lubavitch-hasidit. Uskovaiset selittävät epäonnistumisen usein siten, että ennustettu muutos todella tapahtuikin, mutta toisella olevaisuuden tasolla. Esimerkiksi Jehovan todistajien profetiat Kristuksen toisesta tulemisesta (vuosina 1878, 1881, 1914, 1918, 1925 ja 1975) selitettiin aina tapahtuneen, mutta vain toisin tavoin. Toinen yleinen tapa selittää epäonnistuminen on väittää profetiaan uskomisen edellyttämistä vain uskovaisten testaamiseksi. Joskus epäonnistuminen selitetään päivämäärän laskuvirheeksi. Joissain tapauksissa profetia kielletään jälkikäteen profetiana, ja sitä väitetään vain median synnyttämäksi väärinkäsitykseksi.

Profeetat kulttuureittain

Lähi-itä

Muinaisessa Egyptissä ei juurikaan ollut karismaattisia profeettoja, vaan uskonoppineilla oli käsitys, että hyvät ja huonot ajat seurasivat säännöllisesti toisiaan. Lähi-idässä on kuitenkin vanha profeettojen perinne. Pohjoismesopotamialaisten marien kirjoituksissa 1700-luvulta eaa. mainitaan Dagon-jumalan profeetat, jotka muistuttivat myöhempiä heprealaisten Jahven profeettoja. Jotkin marilaisten profeetat saivat ilmoituksensa suoraan jumalilta. Heettiläisten teksteissä 1300-luvulla eaa. mainitaan profeetat, mutta ei heidän profetioitaan. Zarathustralaisuuden perustaja Zarathustra saattoi olla myyttinen henkilö, mutta hän saattoi myös olla profeetta, joka saarnasi Ahura Mazdan hänelle paljastamia kirjoituksia, Avestaa.

Juutalaisuus sekä Vanha testamentti

Heprealaiset omaksuivat profeettakäsityksensä (navi') kanaanilaisilta. Israelin varhaiset profeetat toimivat pyhäköissä, ja he tarjosivat profetioitaan usein maksua vastaan. Ensimmäiset merkittävät uudemman ajan siirtymisvaiheen profeetat olivat Samuel, Gad, Nathan ja Elia 1000-luvun eaa. tienoilla. Heitä seurasivat merkittävinä klassisen ajan profeettoina Aamos ja Hoosea 700-luvulla eaa. He pyrkivät uudistamaan Jahven kulttia ja torjumaan kanaanilaisten vaikutusta. He julistivat tuomiota ja epäjumalia palvoneen Israelin tuhoa, sekä saarnasivat Jerusalemia keskuksenaan pitävän kuningaskunnan puolesta. Babylonin vankeuden aikaiset israelilaiset profeetat keskittyivät jahvismin säilyttämiseen Babyloniassa: heistä tunnetuimpia olivat Jesaja, Haggai ja Sakarja. Pian sen jälkeen profeettojen tarve ja merkitys juutalaisten keskuudessa lähes hävisi, mahdollisesti Jahven aseman vahvistumisen seurauksena.

Vanhan testamentin niin sanotut suuret profeetat Jesaja, Jeremia ja Hesekiel vaikuttivat 700–500 eaa. Niin kutsutut pienet profeetat ovat Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia. Daniel luetaan yleensä suuriin mutta joskus myös pieniin profeettoihin.

Hellenismi

Profeetat olivat yleisiä hellenistisessä maailmassa, missä he paitsi välittivät jumalallisia viestejä, myös ennustivat tulevaisuutta.

Kristinusko

Kristityt katsovat Vanhan testamentin profetioiden ennustaneen Kristuksen saapumista. Jeesus nähdään paitsi messiaana, myös viidennessä Mooseksen kirjassa luvattuna profeettana. Myös Jeesus piti itseään profeettana samoin kuin jotkut hänen aikalaisistaan; Jeesus ei tosin saanut ilmestyksiään hurmostilassa kuten useimmat muut profeetat. Raamatussa Jeesuksen kerrotaan ennustaneen oman kuolemansa, paluunsa maailmanlopun aikana, sekä Jerusalemin temppelin tuhon. Uudessa testamentissa mainitaan Jeesuksen lisäksi muitakin profeettoja Jeesuksen ja alkukirkon ajalta, kuten Simeon (Luukkaan evankeliumi), Hanna, Johannes Kastaja ja Siilas. Alkukirkossa profeetoilla oli merkittävä asema, mutta pian karismaattinen profetia alettiin käsittää demonisena. Monet kristityt kirkkokunnat katsovat, että profeettoja ei enää ole tarvittu sen jälkeen, kun kirkon perusta saatiin valmiiksi ja Uusi testamentti kanonisoitiin. Kristinuskossa on kuitenkin aina esiintynyt millenaristisia liikkeitä, joiden johdossa on toiminut profeetankaltaisia henkilöitä.

Mormonismi

Mormonit pitävät 1800-luvulla elänyttä Joseph Smithiä Jumalan profeettana.

Islam

Pääartikkeli: Islamin profeetat

Islamilaisen profeettaopin kiteytti 700-luvun puolivälissä Ibn Ishaq, jonka kadonnutta teosta Sirat Rasul Allah on kyetty ennallistamaan siitä tehtyjen lainausten avulla. Ibn Ishaqin esikuvana olivat Mooseksen kirjat ja Vanhan Testamentin profeetat. Ishaqin teos oli muodoltaan pelastushistoria, joka alkoi maailman luomisella ja Vanhan Testamentin tavoin jatkoi profeettojen ketjun esittelyllä. Profeetat oli vuorollaan lähetetty varoittamaan ihmisiä kadotuksesta ja julistamaan pelastusta niille, jotka uskovat Jumalan sanaan.

Islamin mukaan maan päällä on vaikuttanut kaikkiaan 124 000 profeettaa, joista 35 oli apostoleja. Vain 25 profeettaa mainitaan nimeltä Koraanissa. Jokaiselle kansalle on lähetetty oma profeettansa, jotka kaikki ovat julistaneet samaa uskontoa eli islamia. Ylimpään profeettojen ryhmään kuuluvat Muhammedin lisäksi periksi antamattomiksi ja Jumalalle omistautuneiksi kutsutut profeetat. Tavallisesti tähän joukkoon on luettu Nooa, Abraham, Mooses ja Jeesus ja joskus myös Aadam. Pyhän kirjan saaneet profeetat tunnetaan Lähettiläinä tai Sanansaattajina (rasūl). Näitä ovat muun muassa Mooses kirjanaan Toora, Daniel kirjanaan Psalmit, Jeesus kirjanaan Evankeliumi eli Injil sekä Muhammed kirjanaan Koraani.

Profeetoista viimeinen on Muhammed, jonka jälkeen ei tule uusia. Aikaisempien lähettiläiden kirjat turmeltuivat ajan kuluessa. Alun perin ne kuitenkin täysin vastasivat sisällöltään Koraania, joka on ikuinen ja turmeltumaton kirja.

Vaikka islam tunnustaa lukemattoman määrän profeettoja, käytännössä heidän merkitystään vähentää se, että islam rakentuu yksinomaan Muhammedin varaan. Koko uskonnon sisältö on saatu hänen kauttaan joko Koraanin välittäminä ilmoituksina tai perimätiedon siirtämänä tietona profeetan sunnasta. Koska Muhammed oli virheetön ihminen, hänen esikuvansa kertoi Jumalan lain sisällön ja siten täydentää Koraanin teologisesti yleensä niukkaa tekstiä. Muut profeetat eivät opeta mitään sellaista, mikä poikkeaisi Muhammedin opetuksista. Islamin muista profeetoista tärkeimpiä ovat Koraanissa mainintojen perusteella Mooses (136 mainintaa) ja Abraham (59 mainintaa). Tärkeä on myös Jeesus, jolla on islamilaisessa eskatologiassa erityistehtäviä lopun aikoina.

Muut kulttuurit

Hindulaisuudessa on ollut useita profeetallisia uudistajia, ja moni intialainen kansa on tuottanut profeettoja, joiden sanomassa yhdistyi uskonnollinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen vapauden tavoittelu. Muinaisessa Kiinassa divinaatio oli yleistä, joskaan valtiollisessa konfutselaisuudessa ei profetismille ollut sijaa. Šintolaisuudessa šamaanit ja ennustajat ovat vanhastaan olleet merkittäviä. Afrikassa hurmokselliset profeetat ovat olleet merkittävässä osassa messiaanisissa liikkeissä ja kolonialismin vastustuksessa. Pohjois-Amerikassa 1600-luvun pueblointiaani Popé oli poppamies, josta tuli kansansa profeetallinen johtaja, joka ennusti espanjalaisvallan loppumista ja intiaanien itsenäistymistä.

Lähteet

• Herbert Berg: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of uslim Literature from the Formative Period, s. 229. Routledge, 2000. (englanniksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
• Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean, Virginia: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
• Swatos, William H., Tumminia, Diana G. (toim.): How Prophecy Lives. Määritä julkaisija! ISBN 9789004215603

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Profeetta Wikisitaateissa