Salomon Morel

Salomon Morel (15. marraskuuta 1919 Garbów – helmikuu 2007 Tel Aviv) oli puolanjuutalainen, joka oli helmikuusta marraskuuhun 1945 Puolan valtion turvallisuuden viraston (Urząd Bezpieczeństwa; UB) Zgodan siirto- ja internointileirin komendantti. Puolassa häntä syytettiin sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Morel oli leipurin poika ja auttoi perheen leipomossa ja työskenteli myöhemmin makeismyymälässä tai vaatekaupassa Łódźissa, jossa hänen tätinsä asui. Sodan alettua hän piiloutui vanhempiensa luokse välttääkseen ghettoon joutumisen. Sodan aikana Józef Tkaczyk piilotti perheen (Tkaczyk nimettiin 1983 oikeamieliseksi kansojen joukossa)^lähde?.

Morelin myöhemmästä toiminnasta on eriäviä näkemyksiä. Puolan muiston instituutin (IPN) julkaiseman biografian mukaan Morel perusti vuonna 1942 veljensä Icekin (Izaak) ja muiden kanssa rikollisjengin ja ryösteli lähikyliä, kunnes Puolan kansanarmeijan (Armia Ludowa) partisaanit vangitsivat heidät. Tämän jälkeen Morel syytti toiminnasta veljeään ja liittyi Parczewin partisaaneihin, joiden joukossa hän teki erilaisia kodinhoitotöitä. Hänen molemmat veljensä kuolivat 1943, Josef yritettyään paeta Neuvostoliittoon. Israelin mukaan hän liittyi partisaaneihin 1942 ja piileskeli metsissä sillä aikaa kuin Puolan sininen poliisi (Granatowa policja; natsien yhteistoimintamiehet) surmasivat hänen vanhempansa ja veljensä. Mediassa on myös väitetty hänen olleen Auswitchin keskitysleirillä ja olevan holokaustista selvinnyt.

Puna-armeijan saapuessa kesällä 1944 Lublinin alueelle Morel järjesti Lublinin kansanmilitian, jonka jälkeen pääsi vartijaksi Lublinin linnaan, jossa pidettiin Puolan kotiarmeijan (Armia Krajowa) jäseniä.

Świętochłowicessa lähellä Katowicea sijaitsi Zgodan konetehdas (Eintrachthütte), jonka saksalaiset laittoivat valmistamaan ilmatorjuntatykkejä ja ammuksia. Sodan aikana tehtaassa käytettiin orjatyövoimaa, myöhemmin Auswitchin vankeja. Leiri otettiin uudelleen käyttöön vankileirinä. Morel nimitettiin leirin johtoon 15. maaliskuuta 1945. Leiri tunnettiin vankien kidutuksesta.

Leirille siirrettiin maanpettureita, natseja sekä puolansaksalaisia ja Saksan kansalaisia. Leirille mahtui noin 1500, mutta siellä oli kerralla 2500. Leirillä kuoli 1 855, monet lavantautiepidemiaan kesällä 1945, joka johtui nälästä ja puutteellisesta hygieniasta. Ajoittain vangeille ei annettu ruokaa päiviin, ja osa söi ruohoa. Morelin esimiehet rankaisivat häntä vastuullisena epidemian leviämisestä kolmen päivän arestilla ja palkan alennuksella. Vankeja kidutettiin päivittäin mm. seisottamalla heitä tunteja leirin aukiolla, kerran 72 tuntia yhtä mittaa. Vankeja hakattiin joka yö, etenkin parakissa numero 7, jota kutsuttiin nimellä "Deutsches Haus" tai "ruskea parakki", jonka asukkaina oli NSDAP-puolueen tai Hitler-Jugendin jäseniksi syytettyjä. Salomon Morel hakkasi vankeja henkilökohtaisesti nyrkein, pistoolin perällä tai tuolilla. Joskus vangit laitettiin lyömään toisiaan. Leiri lopetettiin sisäministeri Stanisław Radkiewiczin käskyllä syksyllä 1945.

Morel jatkoi työtään vankiloissa Opolessa, Katowicessa, Raciborzissa ja Jaworznossa ja opiskeli myöhemmin ylioppilaaksi ja lakia ja valmistui 1964 maisteriksi. Hän jätti työnsä vankeinhoidossa 1968 everstin arvoisena.

Tutkinta Zgodan leiristä aloitettiin 1990 oikeusministerin saatua kirjeen erään leirillä kuolleen omaiselta. Morelia kuulusteltiin 1991. Morel muutti Israeliin, josta Puolan hallitus pyysi luovuttamaan hänet vuonna 1998 syytettynä sotarikoksista ja vuonna 2004 uudelleen rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Israel kieltäytyi luovutuksesta kesäkuussa 2005.