Vaaleanpunaisen pantterin kosto
| Vaaleanpunaisen pantterin kosto | |
|---|---|
| Revenge of the Pink Panther | |
 |
|
| Ohjaaja | Blake Edwards |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Henry Mancini |
| Kuvaaja | Ernest Day |
| Leikkaaja | Alan Jones |
| Tuotantosuunnittelija | Peter Mullins |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1978 |
| Kesto | 104 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Seuraaja | Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vaaleanpunaisen pantterin kosto on Blake Edwardsin ohjaama viides Vaaleanpunainen pantteri -elokuva. Elokuva jäi samalla pääosassa näyttelevän Peter Sellersin viimeiseksi Vaaleanpunainen pantteri -elokuvaksi ennen kuolemaansa. Sellers kuoli sydänkohtaukseen 24. heinäkuuta, 1980. Sellersin kuoleman jälkeen Edwards teki vielä kolme elokuvaa Vaaleanpunaisen pantterin tiimoilta. Vuonna 1982 valmistunut Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä tehtiin Sellersin muistoksi ja elokuvassa käytettiin vanhoja, aiemmista elokuvista pois leikattuja kohtauksia ja arkistomateriaalia, jotta Sellersin näyttelemä kömpelö komisario Jacques Clouseau saatiin vielä mukaan elokuvaan.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskalainen alamaailman johtaja Philippe Douvier Robert Webber aikoo tehdä ison huumekaupan New Yorkin mafian kanssa ja haluaa tehdä vaikutuksen liikekumppaneihinsa murhauttamalla jonkun arvovaltaisen ranskalaisen; eli Jacques Clouseaun. Clouseau on lähellä mennä ansaan ja on jo ajamassa kohti murhaajien piilopaikkaa, mutta liikennevaloissa hän ottaa kyytiinsä naiseksi pukeutuneen miehen, Claude Russon (Sue Lloyd) joka tunnetaan pahamaineisena varkaana. Russo ryöstää Clouseaun auton ja vaatteet, ajaa ansaan ja saa surmansa. Koko muu maailma Clouseauta ja tämän miespalvelijaa Catoa (Burt Kwouk) lukuun ottamatta luulee ylikomisarion kuolleen ja etenkin ylikomisario Dreyfusin (Herbert Lom) on vaikea kätkeä iloaan. Dreyfusin tunteet muuttuvat hyvin ristiriitaisiksi kun hän joutuukin yllättäen tutkimaan Clouseaun "murhaa".
Douvierin joutuu erottamaan sihteerinsä Simonen (Dyan Cannon) ja yrittää murhauttaa tämänkin, mutta Clouseau onnistuu vahingossa pelastamaan hänet. Simone johdattaa Clouseaun jäljille ja perille tämän hämäristä puuhista. Clouseau kuulee, että Douvier aikoo tehdä isot kaupat Hongkongissa ja niinpä hän matkustaakin paikan päälle yhdessä Simonen ja Caton kanssa käyttäen August Ballsin (Graham Stark) tekemiä valeasuja. Myös Dreyfus päättää lähteä Hongkongiin ja saa järkytyksekseen todeta Clouseaun olevankin hengissä. Clouseauta odottaakin monta haastetta kun sekä mafia, että hänen entinen esimiehensä yrittävät murhata hullunnerokkaan etsivän.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Peter Sellers | … | Jacques Clouseau |
| Herbert Lom | … | Charles Dreyfus |
| Dyan Cannon | … | Simone |
| Robert Webber | … | Philippe Douvier |
| Burt Kwouk | … | Cato Fong |
| Paul Stewart | … | Scallini |
| Robert Loggia | … | Marchione |
| Graham Stark | … | August Balls |
| André Maranne | … | Francois Chevalier |
| Sue Lloyd | … | Claude Russo |
| Tony Beckley | … | Guy Algo |
| Valerie Leon | … | Tanya |
Triviaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elokuva päättyy romanttiseen kohtaukseen, jonka myötä elokuvalle oli tarkoitus tehdä jatko-osa Romance of the Pink Panther. Käsikirjoitus oli jo pitkälti valmis mutta Sellers kuitenkin kuoli ennen kuvausten alkamista.
- Elokuvassa esiintyy ensimmäistä kertaa Clouseaulle valepukuja suunnitteleva professori Auguste Balls, jota tässä elokuvassa, samoin kuin vuonna 1993 julkaistussa elokuvassa Vaaleanpunaisen pantterin poika esittää Graham Stark. Hahmon oli tarkoitus debytoida Harvey Kormanin esittämänä jo kahta vuotta aiemmin valmistuneessa elokuvassa Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen, mutta kohtaukset poistettiin ja niitä käytettiin myöhemmin uudestaan elokuvassa Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo pitkitetystä komiikasta kärsineen sarjan väsähtäneen tähän osaan. Se saa häneltä kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Revenge of the Pink Panther ★★½ 1978 (PG)[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 14.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).