pikkuserkku
Suomi
Substantiivi
- isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi, toisin sanoen: serkkujen lapset ovat pikkuserkkuja suhteessa toisiinsa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pikkuserkku | pikkuserkut |
| genetiivi | pikkuserkun | pikkuserkkujen |
| partitiivi | pikkuserkkua | pikkuserkkuja |
| akkusatiivi | pikkuserkku; pikkuserkun |
pikkuserkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pikkuserkussa | pikkuserkuissa |
| elatiivi | pikkuserkusta | pikkuserkuista |
| illatiivi | pikkuserkkuun | pikkuserkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pikkuserkulla | pikkuserkuilla |
| ablatiivi | pikkuserkulta | pikkuserkuilta |
| allatiivi | pikkuserkulle | pikkuserkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pikkuserkkuna | pikkuserkkuina |
| translatiivi | pikkuserkuksi | pikkuserkuiksi |
| abessiivi | pikkuserkutta | pikkuserkuitta |
| instruktiivi | – | pikkuserkuin |
| komitatiivi | – | pikkuserkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pikkuserku- | |
| vahva vartalo | pikkuserkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. isovanhemman sisaruksen lapsenlapsi, toisin sanoen: serkkujen lapset ovat pikkuserkkuja suhteessa toisiinsa
|
|