Siirry sisältöön

algebra

Wikisanakirjasta
Versio hetkellä 15. tammikuuta 2019 kello 03.44 – tehnyt 91.156.27.99 (keskustelu)
Katso myös: álgebra
Wikipedia
Katso artikkeli Algebra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

  1. (matematiikka) matematiikan osa-alue, jossa tarkastellaan lukujen yleisiä ominaisuuksia korvaamalla luvut muuttujilla ja manipuloimalla niitä laskusääntöjen mukaan
  2. (matematiikka) yhtälöoppi, jossa aritmeettisten laskutoimitusten lisäksi käytetään potenssiin korottamista ja juurenottoa
  3. (matematiikka) algebrallinen rakenne; joukko, jossa on määritelty yksi tai useampi binäärioperaatio
  4. (matematiikka) algebrallisiin rakenteisiin kohdistuva tutkimus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi algebra algebrat
genetiivi algebran algebroiden
algebroitten
algebrojen
(algebrain)
partitiivi algebraa algebroita
algebroja
akkusatiivi algebra;
algebran
algebrat
sisäpaikallissijat
inessiivi algebrassa algebroissa
elatiivi algebrasta algebroista
illatiivi algebraan algebroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi algebralla algebroilla
ablatiivi algebralta algebroilta
allatiivi algebralle algebroille
muut sijamuodot
essiivi algebrana algebroina
translatiivi algebraksi algebroiksi
abessiivi algebratta algebroitta
instruktiivi algebroin
komitatiivi algebroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo algebra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

latinan algebra < arabian ‘ilm al-jabr ’palauttamisen tiede’, joka esiintyy al-Khwarizmin matematiikan oppikirjan nimessä n. vuonna 820; < sanasta al-jabr ’palauttaminen, (murtuneen luun) yhteensovittaminen’[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Boolen algebra, joukkoalgebra, lineaarialgebra, sigma-algebra, vektorialgebra

Aiheesta muualla

  • algebra Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

algebra

  1. (matematiikka) algebra

Ääntäminen

  • IPA: /ˈæl.dʒɪ.bɹə/

Liittyvät sanat

Hollanti

Substantiivi

algebra f.

  1. (matematiikka) algebra

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ala alae
akkusatiivi alam alās
genetiivi alae alārum
datiivi alae alīs
ablatiivi alā alīs

ala f. (1)

  1. algebra

Ruotsi

Substantiivi

  1. (matematiikka) algebra

Viitteet

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.