narttu
Suomi
Substantiivi
- naaraspuolinen koira
- (halventava) loukkaukseksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja riitelevästä naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin ja seksuaalisiin normeihin
- (harvinainen) kehuksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja vaativasta naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin ja seksuaalisiin normeihin
- On se vain melkoinen narttu!
Ääntäminen
- IPA: /ˈnɑrt̪ːu/
- tavutus: nart‧tu
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narttu | nartut |
| genetiivi | nartun | narttujen |
| partitiivi | narttua | narttuja |
| akkusatiivi | narttu; nartun |
nartut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nartussa | nartuissa |
| elatiivi | nartusta | nartuista |
| illatiivi | narttuun | narttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nartulla | nartuilla |
| ablatiivi | nartulta | nartuilta |
| allatiivi | nartulle | nartuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narttuna | narttuina |
| translatiivi | nartuksi | nartuiksi |
| abessiivi | nartutta | nartuitta |
| instruktiivi | – | nartuin |
| komitatiivi | – | narttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nartu- | |
| vahva vartalo | narttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- narttu Kielitoimiston sanakirjassa