kannattaja
Suomi
Substantiivi
kannattaja (10)
- henkilö joka kannattaa jotain asiaa tai jotakuta henkilöä tai joukkuetta
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑnːɑt̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kan‧nat‧ta‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kannattaja | kannattajat |
| genetiivi | kannattajan | kannattajien (kannattajain) |
| partitiivi | kannattajaa | kannattajia |
| akkusatiivi | kannattaja; kannattajan |
kannattajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannattajassa | kannattajissa |
| elatiivi | kannattajasta | kannattajista |
| illatiivi | kannattajaan | kannattajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannattajalla | kannattajilla |
| ablatiivi | kannattajalta | kannattajilta |
| allatiivi | kannattajalle | kannattajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kannattajana | kannattajina |
| translatiivi | kannattajaksi | kannattajiksi |
| abessiivi | kannattajatta | kannattajitta |
| instruktiivi | – | kannattajin |
| komitatiivi | – | kannattajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kannattaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
1. henkilö joka kannattaa jotain asiaa tai jotakuta henkilöä tai joukkuetta
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- kannattaja Kielitoimiston sanakirjassa