kulkija
Suomi
Substantiivi
kulkija (12)
- henkilö, joka kulkee jossakin, kulkumies
- Kuka lie kulkija.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkulkijɑ/
- tavutus: kul‧ki‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulkija | kulkijat |
| genetiivi | kulkijan | kulkijoiden kulkijoitten (kulkijain) |
| partitiivi | kulkijaa | kulkijoita |
| akkusatiivi | kulkija; kulkijan |
kulkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulkijassa | kulkijoissa |
| elatiivi | kulkijasta | kulkijoista |
| illatiivi | kulkijaan | kulkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulkijalla | kulkijoilla |
| ablatiivi | kulkijalta | kulkijoilta |
| allatiivi | kulkijalle | kulkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulkijana | kulkijoina |
| translatiivi | kulkijaksi | kulkijoiksi |
| abessiivi | kulkijatta | kulkijoitta |
| instruktiivi | – | kulkijoin |
| komitatiivi | – | kulkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat ja sanaliitot
jalankulkija, kuukulkija, merenkulkija, ohikulkija, yökulkija
Aiheesta muualla
- kulkija Kielitoimiston sanakirjassa