anrika

Ruotsi

Adjektiivi

anrika

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta anrik
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta anrik
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta anrik

Verbi

anrika (1)

1. (kemia) rikastaa

Taivutus

Taivutus – anrika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	anrikar[luo]	anrikas
imperfekti	anrikade	anrikades
supiini	anrikat	anrikats
imperatiivi	anrika	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: anrika
• passiivin infinitiivi: anrikas
• aktiivin part. prees: anrikande[luo]
• passiivin part. prees: anrikandes
• part. perf.: yl. anrikad, n. anrikat, määr./mon. anrikade

Aiheesta muualla

• anrika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• anrika Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)