liukuri
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- leikkimieliseen mäenlaskuun tarkoitettu, tavallisesti pohjasta hiukan kuperrettu muovinen istuinalusta, joka monesti on varustettu kiinnipitämiseen tai ohjaamiseen käytettävällä kahvalla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliu̯kuri/
- tavutus: liu‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liukuri | liukurit |
| genetiivi | liukurin | liukurien liukureiden liukureitten |
| partitiivi | liukuria | liukureita liukureja |
| akkusatiivi | liukuri; liukurin |
liukurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liukurissa | liukureissa |
| elatiivi | liukurista | liukureista |
| illatiivi | liukuriin | liukureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liukurilla | liukureilla |
| ablatiivi | liukurilta | liukureilta |
| allatiivi | liukurille | liukureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liukurina | liukureina |
| translatiivi | liukuriksi | liukureiksi |
| abessiivi | liukuritta | liukureitta |
| instruktiivi | – | liukurein |
| komitatiivi | – | liukureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liukuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. mäenlaskuun tarkoitettu, tavallisesti pohjasta hiukan kuperrettu muovinen istuinalusta,
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]- Mäenlaskun välineitä: pulkka, rattikelkka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- liukuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6