rälläkkä
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) kulmahiomakone
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈrælːäk̟ːæ]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rälläkkä | rälläkät |
| genetiivi | rälläkän | rälläköiden rälläköitten rälläkköjen (rälläkkäin) |
| partitiivi | rälläkkää | rälläköitä rälläkköjä |
| akkusatiivi | rälläkkä; rälläkän |
rälläkät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rälläkässä | rälläköissä |
| elatiivi | rälläkästä | rälläköistä |
| illatiivi | rälläkkään | rälläkköihin rälläköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rälläkällä | rälläköillä |
| ablatiivi | rälläkältä | rälläköiltä |
| allatiivi | rälläkälle | rälläköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rälläkkänä | rälläkköinä rälläköinä |
| translatiivi | rälläkäksi | rälläköiksi |
| abessiivi | rälläkättä | rälläköittä |
| instruktiivi | – | rälläköin |
| komitatiivi | – | rälläköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rälläkä- | |
| vahva vartalo | rälläkkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Rälläkkä synnyttää käydessään tai viimeistään hidastuessaan rallattavaa tai "rällättävää" ääntä. Ääni syntyy kulmavaihteen välyksistä eikä ole välttämättä oire viasta.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rälläkkä Kielitoimiston sanakirjassa