Siirry sisältöön

räme

Wikisanakirjasta
Katso myös: rame

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

räme (48)

  1. suotyyppi, joka on ominaisuuksiltaan nevan ja korven väliltä
  2. (puhekieltä) rämeikköinen alue tai seutu
    Minäkin, kun oon kotoisin tuolta rämeeltä, niin mulle nuo asiat on aivan tuttuja.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈræmeˣ/
  • tavutus: rä‧me

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räme rämeet
genetiivi rämeen rämeiden
rämeitten
partitiivi rämettä rämeitä
akkusatiivi räme;
rämeen
rämeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rämeessä rämeissä
elatiivi rämeestä rämeistä
illatiivi rämeeseen rämeisiin
rämeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rämeellä rämeillä
ablatiivi rämeeltä rämeiltä
allatiivi rämeelle rämeille
muut sijamuodot
essiivi rämeenä rämeinä
translatiivi rämeeksi rämeiksi
abessiivi rämeettä rämeittä
instruktiivi rämein
komitatiivi rämeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rämee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rämet-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • räme Kielitoimiston sanakirjassa
  • räme Tieteen termipankissa