räme
Ulkoasu
Katso myös: rame |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]räme (48)
- suotyyppi, joka on ominaisuuksiltaan nevan ja korven väliltä
- (puhekieltä) rämeikköinen alue tai seutu
- Minäkin, kun oon kotoisin tuolta rämeeltä, niin mulle nuo asiat on aivan tuttuja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈræmeˣ/
- tavutus: rä‧me
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | räme | rämeet |
genetiivi | rämeen | rämeiden rämeitten |
partitiivi | rämettä | rämeitä |
akkusatiivi | räme; rämeen |
rämeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rämeessä | rämeissä |
elatiivi | rämeestä | rämeistä |
illatiivi | rämeeseen | rämeisiin rämeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rämeellä | rämeillä |
ablatiivi | rämeeltä | rämeiltä |
allatiivi | rämeelle | rämeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rämeenä | rämeinä |
translatiivi | rämeeksi | rämeiksi |
abessiivi | rämeettä | rämeittä |
instruktiivi | – | rämein |
komitatiivi | – | rämeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rämee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rämet- |
Käännökset
[muokkaa]1. eräs suotyyppi
|
|