rokko
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ihottumaa aiheuttavia virustauteja
- monille rokkotaudeille tunnusomainen märkärakkula
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrokːo/
- tavutus: rok‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rokko | rokot |
| genetiivi | rokon | rokkojen |
| partitiivi | rokkoa | rokkoja |
| akkusatiivi | rokko; rokon |
rokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rokossa | rokoissa |
| elatiivi | rokosta | rokoista |
| illatiivi | rokkoon | rokkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rokolla | rokoilla |
| ablatiivi | rokolta | rokoilta |
| allatiivi | rokolle | rokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rokkona | rokkoina |
| translatiivi | rokoksi | rokoiksi |
| abessiivi | rokotta | rokoitta |
| instruktiivi | – | rokoin |
| komitatiivi | – | rokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | roko- | |
| vahva vartalo | rokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Deskriptiivinen sana. Vastineita sukukielissä: karjalan rokko, lyydin rokko.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. rokko
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]apinarokko, isorokko, lehmärokko, nokkosrokko, parvorokko, pikkurokko, rokkoepidemia, rokkotauti, rokkovirus, rokonarpi, rokonarpinen, tuhkarokko, tulirokko, vesirokko, vihurirokko, yskänrokko
-rokkoinen: tuhkarokkoinen, tulirokkoinen, vesirokkoinen, vihurirokkoinen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rokko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3161 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.