vannas
Ulkoasu
Katso myös: Vannas |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa
- Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. (Raam.: Joel 3:10, käännös 1933/38)
- (merenkulku) aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnːɑs/
- tavutus: van‧nas
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vannas | vantaat |
genetiivi | vantaan | vantaiden vantaitten |
partitiivi | vannasta | vantaita |
akkusatiivi | vannas; vantaan |
vantaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vantaassa | vantaissa |
elatiivi | vantaasta | vantaista |
illatiivi | vantaaseen | vantaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vantaalla | vantailla |
ablatiivi | vantaalta | vantailta |
allatiivi | vantaalle | vantaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vantaana | vantaina |
translatiivi | vantaaksi | vantaiksi |
abessiivi | vantaatta | vantaitta |
instruktiivi | – | vantain |
komitatiivi | – | vantaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vantaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vannas- |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kyntöauran terän yleensä kiilamainen kärkiosa, joka leikkaa maan vaakasuunnassa
|
|
2. aluksen kölin ylöspäin kääntyvä jatke edessä ja takana
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vannas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.