viikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *viikko, borrowed from Proto-Norse *ᚹᛁᚲᛟ (*wiko) (compare Swedish vecka, Old Norse vika and Icelandic vika), from Proto-Germanic *wikǭ (“week”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːkːo/, [ˈʋiːkːo̞]
• Rhymes: -iːkːo
• Syllabification^(key): viik‧ko

Noun

unit of time

vko	Previous:	vuorokausi
	Next:	kuukausi

viikko

1. week

   Vuodessa on 52 viikkoa.

   There are 52 weeks in a year.

   Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

   I go to the gym three times a week.

2. (idiomatic) working week (Monday to Friday)

   Sovittiin lauantaina, että nähdään viikolla.

   We agreed on Saturday to meet during the working week.

Usage notes

• The adessive singular form is particularly used when talking about what happened during some week: sillä viikolla ― (during) that week

Declension

Inflection of viikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		viikko	viikot
genitive		viikon	viikkojen
partitive		viikkoa	viikkoja
illative		viikkoon	viikkoihin
		singular	plural
nominative		viikko	viikot
accusative	nom.	viikko	viikot
	gen.	viikon
genitive		viikon	viikkojen
partitive		viikkoa	viikkoja
inessive		viikossa	viikoissa
elative		viikosta	viikoista
illative		viikkoon	viikkoihin
adessive		viikolla	viikoilla
ablative		viikolta	viikoilta
allative		viikolle	viikoille
essive		viikkona	viikkoina
translative		viikoksi	viikoiksi
abessive		viikotta	viikoitta
instructive		—	viikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of viikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative viikkoni viikkoni accusative nom. viikkoni viikkoni gen. viikkoni genitive viikkoni viikkojeni partitive viikkoani viikkojani inessive viikossani viikoissani elative viikostani viikoistani illative viikkooni viikkoihini adessive viikollani viikoillani ablative viikoltani viikoiltani allative viikolleni viikoilleni essive viikkonani viikkoinani translative viikokseni viikoikseni abessive viikottani viikoittani instructive — — comitative — viikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative viikkosi viikkosi accusative nom. viikkosi viikkosi gen. viikkosi genitive viikkosi viikkojesi partitive viikkoasi viikkojasi inessive viikossasi viikoissasi elative viikostasi viikoistasi illative viikkoosi viikkoihisi adessive viikollasi viikoillasi ablative viikoltasi viikoiltasi allative viikollesi viikoillesi essive viikkonasi viikkoinasi translative viikoksesi viikoiksesi abessive viikottasi viikoittasi instructive — — comitative — viikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative viikkomme viikkomme accusative nom. viikkomme viikkomme gen. viikkomme genitive viikkomme viikkojemme partitive viikkoamme viikkojamme inessive viikossamme viikoissamme elative viikostamme viikoistamme illative viikkoomme viikkoihimme adessive viikollamme viikoillamme ablative viikoltamme viikoiltamme allative viikollemme viikoillemme essive viikkonamme viikkoinamme translative viikoksemme viikoiksemme abessive viikottamme viikoittamme instructive — — comitative — viikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative viikkonne viikkonne accusative nom. viikkonne viikkonne gen. viikkonne genitive viikkonne viikkojenne partitive viikkoanne viikkojanne inessive viikossanne viikoissanne elative viikostanne viikoistanne illative viikkoonne viikkoihinne adessive viikollanne viikoillanne ablative viikoltanne viikoiltanne allative viikollenne viikoillenne essive viikkonanne viikkoinanne translative viikoksenne viikoiksenne abessive viikottanne viikoittanne instructive — — comitative — viikkoinenne third-person possessor singular plural nominative viikkonsa viikkonsa accusative nom. viikkonsa viikkonsa gen. viikkonsa genitive viikkonsa viikkojensa partitive viikkoaan viikkoansa viikkojaan viikkojansa inessive viikossaan viikossansa viikoissaan viikoissansa elative viikostaan viikostansa viikoistaan viikoistansa illative viikkoonsa viikkoihinsa adessive viikollaan viikollansa viikoillaan viikoillansa ablative viikoltaan viikoltansa viikoiltaan viikoiltansa allative viikolleen viikollensa viikoilleen viikoillensa essive viikkonaan viikkonansa viikkoinaan viikkoinansa translative viikokseen viikoksensa viikoikseen viikoiksensa abessive viikottaan viikottansa viikoittaan viikoittansa instructive — — comitative — viikkoineen viikkoinensa

Derived terms

• viikoittain
• viikottain

 

compounds

• alkuviikko
• alusviikko
• arkiviikko
• härkäviikko
• jokaviikkoinen
• joulunalusviikko
• jouluviikko
• juhannusviikko
• juhlaviikko
• kalenteriviikko
• keskiviikko
• kolmeviikkoinen
• kolmiviikkoinen
• kouluviikko
• kuusiviikkoinen
• kärsimysviikko
• lomaviikko
• loppuviikko
• lähiviikko
• mäkiviikko
• naistenviikko
• opintoviikko
• pariviikkoinen
• piinaviikko
• pääsiäisviikko
• raskausviikko
• teemaviikko
• työviikko
• tämänviikkoinen
• viikkoansio
• viikkohoroskooppi
• viikkojulkaisu
• viikkokatsaus
• viikkokausi
• viikkolehti
• viikkolepo
• viikkoliite
• viikko-osake
• viikkopalkka
• viikkopäivyri
• viikkoraha
• viikkosiivous
• viikkotunti
• viikkotyö
• viikkovilli
• viikkovuokra
• viikonloppu
• viikonpäivä
• viikonvaihde
• viisiviikkoinen
• vuoroviikko

 

Further reading

• “viikko”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viikko. Cognates include Finnish viikko and Karelian viikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːkːo/, [ˈʋiːkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːkːo/, [ˈʋiːkːo̞]
• Rhymes: -iːkːo
• Hyphenation: viik‧ko

Noun

viikko

1. week

Declension

Declension of viikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	viikko	viikot
genitive	viikon	viikkoin, viikkoloin
partitive	viikkoa	viikkoja, viikkoloja
illative	viikkoo	viikkoi, viikkoloihe
inessive	viikoos	viikois, viikkolois
elative	viikost	viikoist, viikkoloist
allative	viikolle	viikoille, viikkoloille
adessive	viikool	viikoil, viikkoloil
ablative	viikolt	viikoilt, viikkoloilt
translative	viikoks	viikoiks, viikkoloiks
essive	viikkonna, viikkoon	viikkoinna, viikkoloinna, viikkoin, viikkoloin
exessive1)	viikkont	viikkoint, viikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• Strastnoi Viikko
• viikolliin

 

References

• Fedor Tumansky (1790) “викко”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи, Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ, page 699
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 672

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *viikko.

Pronunciation

• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈviːkːo/, [ˈvʲiːkːo]
• Rhymes: -iːkːo
• Hyphenation: viik‧ko

Noun

viikko

1. (Kattila, Jõgõperä) Synonym of näteli (“week”)

Inflection

Declension of viikko (type II/võrkko, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	viikko	viikod
genitive	viiko	viikkojõ, viikkoi
partitive	viikkoa	viikkoitõ, viikkoi
illative	viikkosõ, viikko	viikkoisõ
inessive	viikoz	viikkoiz
elative	viikossõ	viikkoissõ
allative	viikolõ	viikkoilõ
adessive	viikollõ	viikkoillõ
ablative	viikoltõ	viikkoiltõ
translative	viikossi	viikkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “viikko”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn