Environment The Science Behind The Stories 5th Edition Withgott Test Bank 1
Environment The Science Behind The Stories 5th Edition Withgott Test Bank 1
Environment The Science Behind The Stories 5th Edition Withgott Test Bank 1
MULTIPLE CHOICE. Choose the one alternative that best completes the statement or answers the question.
2) Soil that is 50% clay, 20% silt, and 30% sand would be categorized as C
________. )
A) clay l
B) clay loam o
1
am 2)
D) silty sandy clay
E) silty clay
3) What is the approximate minimum percent sand a soil can have and still be considered 3)
"sandy
loam"?
A) 28% B) 85% C) 50% D) 20% E) 43%
2
SHORT ANSWER. Write the word or phrase that best completes each statement or answers the question.
A) E horizon
B) soil
C) dirt
D) A horizon
E) horizon
F) intercropping
G) shelterbelts
H) rangeland
I) parent material
J) profile
MULTIPLE CHOICE. Choose the one alternative that best completes the statement or answers the question.
9) Humus is 9)
________.
A) a layer sometimes found in a soil horizon that is created by eluviation; it causes serious
problems in agricultural fields
B) one of the primary causes of desertification if it is present in excess
C) a soil component composed of organic compounds that holds soil moisture and enhances
soil
fertility
D) caused by agricultural runoff into waterways or into the water table
E) an artificial fertilizer applied to monocultures
10) The lesson learned by Arliss and Todd Nielsen on their Iowa farm is that ________. 10)
A) crop yields are much lower using polyculture
B) plowing in the winter increases soil fertility and crop yield
C) erosion and soil nutrient losses are reduced with no-till agriculture
D) global climate change is producing desertification in Iowa
E) removing all weeds is essential for highest crop yields
3
12) Monoculture farming ________. 12)
A) accounts for less than 1% of U.S. croplands
B) is a development of industrial agriculture
C) requires no chemical fertilizers or pesticides
D) is always accompanied by no-till agriculture
E) is typical of Native American farming
techniques
13) Tommy and Teagan are learning the process of good home gardening and decide to help 13)
their
parents as best as they can. Every day they walk along rows of bean plants, carefully
inspecting
each plant for insects, and removing any that they find. However, the bean plants do not
grow
well, and few beans form. Their parents notice the poor beans, inspect the plants and soil, and
tell the children that walking around the plants every day has hurt the plants by ________.
A) compacting the soil, decreasing aeration and infiltration
B) converting the topsoil into clay
C) reducing the nutrient minerals in the soil
D) increasing soil aeration and killing soil microorganisms
E) contaminating the soil with toxins leaching from their shoes
14) Leaching and the rate of movement of water would be greatest in a soil classified as 14)
________.
A) silty
B) clay
C) organic
D) sandy
E) hypersaline
15) Until about 10,000 years ago, our species depended on 15)
________.
A) cattle
B) crops
C) crops and cattle
D) hunting and gathering
E) hunting and herding
16) ________ refers to the agricultural practices in which the members of a farming family 16)
produce
only enough food for themselves and do not make use of large-scale irrigation, chemical
fertilizer, or machinery and technology.
A) Subsidence agriculture
B) Intensive traditional agriculture
C) Advanced organic farming
D) Subsistence agriculture
E) Reduced tillage agriculture
5
Another document from Scribd.com that is
random and unrelated content:
»Serkkusi, niinkö? Hän luopui sinusta. Minun on puheltava kanssasi
tämän tanssin aikana…. Majuri, suonette anteeksi vanhukselle?
Toivottavasti tapaamme taaskin toisemme pian, sangen pian. Nyt minun
on neuvoteltava eräästä asiasta tämän nuoren sukulaiseni kanssa!…
Käsivartesi, Poika.»
XV luku
Haaveilijan vetoomus
»Nyt, POIKA —»
3
Top terästäytyi…
Hannanin tytöstä».
Top ei tiennyt, sir. Eikä Top siitä välittänyt. Top vain terästäytyi siltä
varalta, että isoisänisä muuttuisi jälleen entiseksi….
Hän väläytti niitä Topiin päin; ne olivat kirkkaat kuin timantit, terävät
kuin lasiveitsi.
»Neiti Mourne.»
Vanhus selitti, että neiti Mourne oli »kuten ranskalaiset sanovat, une
belle laide! Yksinkertainen, mutta kiehtova. Magneettinen. Eikö hän
viehätä sinua, POIKA?»
Kuunteleva Top kammosi sillä hetkellä kaikkia tyttöjä, mitä oli ikinä
nähnyt. Hän inhosi filmitähteä ja hänen seurapiiriään; hänellä oli
erikoisesti kaunaa Britannian viehkeimmälle vaalea veriselle
kaunottarelle, Jonesin ihanalle morsiamelle. Eikö läähättävää Miloa ollut
ensiksi mainittu juuri hänen luonaan? Top kammosi kaikkia ruumiillisen
kultuurin opiston mekkoihin ja polvihousuihin puettuja tyttöjä. Kammosi
— nyt, ollessaan hänestä loitolla! — tuoksuista, viekoittelevaa Lilithiä.
Kammosi kaikkia niitä outoja tyttöjä, joiden kanssa hän isäntänä oli sinä
iltana tanssinut. Kaikkia näkemiään hän kammosi, vaikka ei kenties niin
hyisen kiihkeästi kuin tuota Venus-tyttöä, johon isoisänisä oli ihastunut.
Hän muisti, mitä se tyttö oli vastannut eräälle tanssittajalleen, joka oli
kysynyt, pitikö hän vanilja- vaiko mansikkajäätelöstä — »Parasta on
pyytää niitä molempia ja panettaa ne samalle lautaselle!» Niin, se tyttö
oli ruokaa varten. Jollei mitään muuta otettaisikaan huomioon, se
kuvottava nuori herkkusuu, hameihin puettu ahmatti, eli yksinomaan
syödäkseen, ruokkiakseen isoja, laajoja, typeriä patsaankasvojaan.
Vimmastuneena Top ajatteli: »Häntä saattaisi hyvinkin nimittää syöväksi
Miloksi!»
»Tarkoitatko sillä, Poika, ettet sinä itse halua yrittää siihen suuntaan?»
Hyvä Jumala!… Jonesin oli tapana lausua kaikista tytöistä, jotka eivät
olleet hänestä vastenmielisiä: »No niin, taitaisinpa mieluummin suudella
häntä kuin poliisia!» Topista tuntui, että huomaavaisuuden osoittaminen
tälle tytölle olisi samanlaista kuin poliisin suuteleminen, prrr!
Jyräystä ei kuulunut.
9
Nuori mies valmistautui kuulemaan purevia syytöksiä. Hän
valmistautui kuulemaan raivoisaa kolkutusta tupakkasalongin lattiaan,
ärjäisyjä, joiden tarkoitus olisi säikyttää tarjoilijoita, seuraavanlaisia
salamaniskuja:
»Et pidä sellaisesta? Mitä sinä sitten tahdot, POIKA, haluaisin tietää?
Mitä tahdot, sinä vihoviimeinen tomppeli, mitä tahdot?… 'En häntä',
väität. Ketä sitten? Sinulla ei ole muita esitettäviä, niinkö? Siispä minä
esitän valittavaksesi. Ja sinun on valittava, sir. Kuuletko minua? Sanon:
joko tämä jumalainen tyttö tai ei ketään. Kuta pikemmin, sen parempi.
Kosi häntä tänä iltana pannaksesi asian alkuun. Jos menet naimisiin
hänen kanssansa, saat kymmenentuhannen punnan vuositulot. Jos teet
vastoin toiveitani, et saa puolta Jennyäkään. Et puolta Jennyäkään. Siis
valitse nyt!»
Top olisi vastannut: »Onko se lopullinen sananne, sir? No, hyvä sitten;
minä luovun rahoista.» Top olisi tuntenut menetelleensä ihan oikein.
Mitä varten nämä tanssiaiset oikeastaan oli järjestetty? Sitäkö varten, että
hän saisi vapaasti valita, vai sitäkö varten, että häntä pakotettaisiin? Se ei
ollut sopiva tapa kenenkään miehen käyttäytyä, olipa hän sitten
yhdeksänkymmentäviisi- tai satayhdeksänkymmentäviisivuotias. Mutta
jos vanhus oli menetellyt siten, oli Top valmistautunut pahimpaankin ja
pitäisi kyllä puolensa isoisänisälle.
10
Nuori mies ei olisi osannut selittää, mikä isoisänisän osassa oli kovaa.
Ei ainoastaan ikä. Elämä yleensä ehkä. Top, jolla, kuten tiedämme, ei
ollut taipumuksia pukea asioita liian moni- tai liian pitkäsanaisiin
muotoihin, oivalsi kummallisesti, sanattomasti, että isoisänisästä, joka ei
ollut muiden ihmisten kaltainen, olivat muut ihmiset aivan yhtä
kiusallisia kuin hän heistä.
Tällaiset olivat Topin tunteet, joita hän ei tosin pukenut niin moniin
sanoihin, Topin, joka oli tullut aurinkoisesta, avarammasta, nuoremmasta
ja (toivottavasti) puhtaammasta maasta.
11
»Kyllä.»
12
»Kyllä, mitä sinä aikailet? Älä seiso siinä koko iltaa töllistelemässä
minua kuin täytetty porsas!» ärähti isoisänisä tavalliseen kärttyiseen
tapaansa. »Mene ja lähetä mennessäsi luokseni se toinen tomppeli,
Henderson! Sano hänelle, että olen valmis, vartoamassa häntä! Käske
hänen tilata ajuri — auto ja tulla heti! Ja sinä mene, Poika — mene!»
Top meni.
XVI luku
Öinen säikähdys
Äkkiä hän tajusi, että vaikka hän ei ollut luullut lainkaan ajattelevansa
Helen-lapsukaista, oli hän kuitenkin ollut sangen huolissaan tämän
nuorimman serkkunsa tähden, joka ei ollut tahtonut — tai voinut — tulla
ja joka ei ainakaan ollut tullut hänen tanssiaisiinsa…
Lapsi oli ollut ihan pirteä. Top oli nähnyt hänet aamiaispöydässä,
nähnyt hänen lähtevän Chelseassa olevaan balettikouluunsa kädessään
laukku, jossa oli hänen tanssikenkänsä ja puoliseväänsä. Senjälkeen Top
ei ollut nähnyt Heleniä koko tänä sekavana päivänä… Hyvä Jumala,
aikoiko tämä ohjaaja kiertää Hamsteadin kautta?… Kuolemaisillaan?…
Miten olisi mahdollista ajatella sellaista Helenin kaltaisen tytön
yhteydessä? Hänen lemmikkiserkkunsa… Helen! Tyttö oli kaihtanut
häntä koko viime viikon… mutta silti pysynyt hänen lemmikkinään.
Juuri sentähdenkö häntä oli pyydetty puhelimeen? Eikö hänen olisi
pitänyt olla maltillisempi, tuoda rouva Mundy muassaan? Pitäisikö
hänen kääntyä nyt takaisin? Ei… Kirottu vintiö, salli taaskin seisauttaa
auton… Nyt käännös oikealle… OIKEALLE, tolvana… Vihdoinkin
viimeinen käänne; auto pysähtyi ison vuokratalon kivioven edustalle.
Top sysäsi kaikki taskussaan olevat pikku rahat miehen käteen ja lähti
sanaakaan lausumatta juoksujalkaa kiitämään päämääräänsä, harppaillen
rouva Mundyn asunnon kivisiä portaita vinhemmin kuin koskaan ennen.
Mary, joka nukkui kuin murmeli, paneutui aina aikaisin levolle; mutta
varmaankin hän nyt oli valveilla. Entä se miehenääni, mitähän se
merkitsi? Lääkärikö? Top hoki itsekseen kysymyksiään koneellisesti,
kuten oli hokenut koko matkan autossa, mutta torjui yhä mielestään
kaikki vastaukset, jotka muistuttivat hänelle joen tämän puolen
vuokrakasarmeissa sattuneista murhenäytelmistä… Niistä olivat
sanomalehdet kertoneet… Ei! »Mary! Helen —»
Ei vastausta.
Top eteni käytävää pitkin, aikoen sen toisessa päässä olevalle ovelle.
Sivuuttaessaan arkihuoneen oven hän seisahtui. Sen takaa kuului hiljaista
liikettä. Oven alitse näkyi ruusuinen valoviiru. He — hän oli siellä.
XVII luku
Tuhkimon ilta
Niin, aluksi ei Top tajunnut mitään muuta kuin sen, että Helen seisoi
tuossa ja hymyili. Hänellä ei ollut mitään hätää!
Sitten hän laski käsivartensa jälleen alas, niin että kädet riippuivat
hameen kupeilla, ja katsoi nuoren miehen kasvoihin. Ne olivat
ällistyksestä ilmeettömät, yhtä ilmeettömät kuin hänen oma
paidanrintansa.
»Se mies, joka soitti minulle. Se oli miehenään!. Missä hän on?»
»Sinä olet vetänyt minua nenästä», murahti Top, jolle asia selvisi
kenties hieman myöhään, mutta sitten perinpohjaisesti. »Niinkö se
olikin? Luulin — olin niin hirveässä tilassa — ja sinä teit sen minua
narrataksesi?»
»No, älä ole siitä noin nyreissäsi! Nyt, kun sinä olet täällä
Top tuijotti häneen ikäänkuin hän olisi ollut vieras. Niin hän olikin.
»Minkä tähden olet tuollaisessa nukenasussa, Helen?» »Etkö pidä
siitä?» Tyttö, tilanteen hallitsija, nosti nilkkansa ristiin, tehden vähäisen
heilahduksen, joten puku paremmin näkyi.
Helen nauroi hänelle. Top tuntui unohtavan, että koko ajan hänen
asuessaan Mundyjen luona oli koko perheen ollut tapana nauraa hänelle
hänen siitä lainkaan pahastumatta. Koskaan ennen ei hän ollut siitä
harmistunut. Mutta nyt alkoi synkkä raivo hiljaa, hitaasti, varmasti
kiehua tavallisesti tyynen Topin rinnassa.
Sillä tässä Top nyt oli. Taaskin peto, pahempi kuin koskaan. Voi,
millainen hairahdus koko temppu oli!
Ja silloin Helen, joka oli ollut niin varma, niin tyytyväinen itseensä,
tyrmistyi ja meni sekaisin.
»Top —»
Pikku Helen, joka ei ollut ikinä kuullut mitään niin kauheata kuin tämä
syytös oli, ähkäisi; naurahti sitten, mutta värähti kesken naurunsa.
»Herra Smithin?»
»Älä väitäkään, ettet tiedä, ketä tarkoitan! Sinä tiedät yhtä hyvin kuin
minäkin. Se herra Smith, jonka kansaa käyt huveissa ja joka lahjoittelee
sinulle gardenioita!»
»Mitä tekemässä?»
6
Ojentaen toisen mallikelpoisen paljaan käsivartensa Helen tuki itseään
uuninreunustaan, kohotti sitten toisen pitkän, ihonvärisen trikoon
verhoaman jalkansa suoraksi eteenpäin, niin että se muistutti etsivän
etanan tunnustelevaa sarvea, ja piirsi sillä ympyrän ilmaan.
Käännyttyään ympäri hän vaihtoi jalkaa, kääntyi sitten uudelleen ja
siirtyi hitaasti eteenpäin, hitaasti eteenpäin ja alaspäin tässä klassillisessa
asennossa, pää ja kasvot ja tiukkaliivinen rinta eteenpäin taivutettuina,
muistuttaen oksalla olevaa ruusua.
Se ei ollut rehellistä…