Public Perceptions of Radiation Effects

on Health Risks and Well-Being: A Case

of RFEMF Risk Perceptions in Malaysia
Yusniza Kamarulzaman
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/public-perceptions-of-radiation-effects-on-health-risks
-and-well-being-a-case-of-rfemf-risk-perceptions-in-malaysia-yusniza-kamarulzaman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Young People s Perceptions of Europe in a Time of

Change Bruno Losito

https://textbookfull.com/product/young-people-s-perceptions-of-
europe-in-a-time-of-change-bruno-losito/

Moral Injury and Soldiers in Conflict: Political

Practices and Public Perceptions 1st Edition Tine
Molendijk

https://textbookfull.com/product/moral-injury-and-soldiers-in-
conflict-political-practices-and-public-perceptions-1st-edition-
tine-molendijk/

These Estimable Courts Understanding Public Perceptions

of State Judicial Institutions and Legal Policy Making
Damon M. Cann

https://textbookfull.com/product/these-estimable-courts-
understanding-public-perceptions-of-state-judicial-institutions-
and-legal-policy-making-damon-m-cann/

The Corporate Reputation of Multinational Corporations

An Analysis of Consumers Perceptions of Corporate
Reputation and its Effects Across Nations 1st Edition
Cathrin Huber
https://textbookfull.com/product/the-corporate-reputation-of-
multinational-corporations-an-analysis-of-consumers-perceptions-
of-corporate-reputation-and-its-effects-across-nations-1st-
Health Psychology: Well-Being in a Diverse World Regan
A R Gurung

https://textbookfull.com/product/health-psychology-well-being-in-
a-diverse-world-regan-a-r-gurung/

Sensory Perceptions in Language Embodiment and

Epistemology Annalisa Baicchi

https://textbookfull.com/product/sensory-perceptions-in-language-
embodiment-and-epistemology-annalisa-baicchi/

Positive Balance A Theory of Well Being and Positive

Mental Health M. Joseph Sirgy

https://textbookfull.com/product/positive-balance-a-theory-of-
well-being-and-positive-mental-health-m-joseph-sirgy/

Cultural Perceptions of Violence in the Hellenistic

World 1st Edition Michael Champion

https://textbookfull.com/product/cultural-perceptions-of-
violence-in-the-hellenistic-world-1st-edition-michael-champion/

Indigenous Perceptions of the End of the World:

Creating a Cosmopolitics of Change Rosalyn Bold

https://textbookfull.com/product/indigenous-perceptions-of-the-
end-of-the-world-creating-a-cosmopolitics-of-change-rosalyn-bold/
SPRINGER BRIEFS IN ENVIRONMENT,
SECURIT Y, DEVELOPMENT AND PEACE 33

Yusniza Kamarulzaman
Farrah Dina Yusop
Noorhidawati Abdullah
Azian Madun
Kwan-Hoong Ng

Public Perceptions of
Radiation Effects on
Health Risks and
Well-Being
A Case of RFEMF Risk
Perceptions in Malaysia
SpringerBriefs in Environment, Security,
Development and Peace

Volume 33

Series Editor
Hans Günter Brauch, Sicherheitspolitik, Peace Research & European Security
Studies, Mosbach, Baden-Württemberg, Germany
More information about this series at http://www.springer.com/series/10357
http://www.afes-press-books.de/html/SpringerBriefs_ESDP.htm
http://www.afes-press-books.de/html_ESDP1.htm
Yusniza Kamarulzaman Farrah Dina Yusop
• •

Noorhidawati Abdullah Azian Madun

• •

Kwan-Hoong Ng

Public Perceptions
of Radiation Effects
on Health Risks
and Well-Being
A Case of RFEMF Risk Perceptions
in Malaysia

123
Yusniza Kamarulzaman Farrah Dina Yusop
Faculty of Business and Accountancy Faculty of Education
University of Malaya University of Malaya
Kuala Lumpur, Malaysia Kuala Lumpur, Malaysia

Noorhidawati Abdullah Azian Madun

Faculty of Computer Science Academy of Islamic Studies
and Information Technology University of Malaya
University of Malaya Kuala Lumpur, Malaysia
Kuala Lumpur, Malaysia

Kwan-Hoong Ng
Faculty of Medicine
University of Malaya
Kuala Lumpur, Malaysia

ISSN 2193-3162 ISSN 2193-3170 (electronic)

SpringerBriefs in Environment, Security, Development and Peace
ISBN 978-981-32-9893-4 ISBN 978-981-32-9894-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-981-32-9894-1
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore
Preface

Risk perceptions play a pivotal role in health behaviour theories. Understanding the
impact of perceived risk on well-being is essential in order to investigate the
explanatory value and effectiveness of the interventions influencing these beliefs.
The interrelationships between risk knowledge, attitude and behaviour among
different groups of the general public are very complex such that the generalization
of relationship cannot easily be concluded. Investigating these relationships is
essential in order to identify and predict the behaviour of the general public
regarding health issues. A better understanding of the influence of this knowledge
on attitudes and risk reduction in a particular culture or country could significantly
help in designing effective educational/awareness programmes and health
messages.
During the past few years, the mainstream media such as the television news
channels and newspapers have sporadically reported the fear and concern among
the general public with regard to the presence of telecommunication towers in many
residential areas. This is due to the perception of some quarters of the general public
that these towers radiate electromagnetic signals, which may pose hazard and risk to
human health. Therefore, this study was commissioned as part of the Government’s
effort to identify and examine the perception of risk among the general public on
this matter.
Since the telecommunication towers are built for the purpose of transmitting
electronic signals which have the properties of electromagnetic fields, this book is
about the study on the investigation of the public perception on the effects of
radio-frequency electromagnetic field (RFEMF) on human health and well-being.
This study seeks to expand knowledge and understanding of different risk per-
ceptions related to the radiation of RFEMF, which would explain the gap in the
literature regarding the relationship between risk perceptions that lead to public
behaviours.
This book presents empirical findings of a national study that unveils two key
factors affecting public risk perceptions: psychographic and personal factors. It
brings a more collective and cultural understanding of public perceptions of radi-
ation risks via systematic mixed-method research approach. While the radiation risk

v
vi Preface

is recognizable and unavoidable, the relevant stakeholders should be more proactive

and committed to communicate and rectify the perception of radiation. This book
can be a source of reference to understand the debate and to invite more partici-
patory dialogues on radiation risk perceptions among the public.

Kuala Lumpur, Malaysia Yusniza Kamarulzaman

Farrah Dina Yusop
Noorhidawati Abdullah
Azian Madun
Kwan-Hoong Ng

Acknowledgements We would like to acknowledge the Malaysian Communications and

Multimedia Commission (MCMC) and University of Malaya who supported this research work
under the Grant No. 5302-03-1091.
Contents

1 Introduction to Radiation and Risk Perception . . . . . . . . . . ....... 1

A. Madun
1.1 Radiation and Radio Frequency Electromagnetic Fields . ....... 1
1.1.1 Background of Radio Frequency Electromagnetic
Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.2 Basis of Concerns of RFEMF . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.3 Differences of Opinion Among Experts . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.2 Risk Perception . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.2.1 Background of Risk Perception . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.2.2 The Determinants of Risk Perception . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.3 Risk Communication . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.3.1 The Benefits of Risk Communication . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.3.2 The Amplification of Risk . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.3.3 Trust in the Government . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.4 About the Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.4.1 Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.4.2 Research Scope . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.4.3 Research Aims . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
2 Design of the Study . . . . . . . . . . . . . . . ....................... 17
Yusniza Kamarulzaman
2.1 Research Approaches . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.1.1 Phase 1: Qualitative Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.1.2 Phase 2: Quantitative Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.2 Research Samples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
2.3 Data Sources . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.3.1 Secondary Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.3.2 In-depth Interviews . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

vii
viii Contents

2.3.3 Focus Group Discussions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

2.3.4 Questionnaire Survey . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
2.4 Data Analysis Techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.4.1 Qualitative Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.4.2 Descriptive Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.4.3 Reliability and Validity Test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.4.4 Correlation and Multiple Regression Analysis . . . . . . . . . . 27
2.5 Reliability and Validity Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.5.1 Regression Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
2.6 Multivariate Analysis of Variance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
3 Qualitative Findings: Exploring RFEMF Risk Perceptions . ....... 37
F. D. Yusop
3.1 The Participants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
3.2 Concerns Towards RFEMF Risks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
3.2.1 Concerns Among Government Agencies . . . . . . . . . . . . . . 39
3.2.2 Concerns Among Telecommunication Companies . . . . . . . 39
3.2.3 Concerns Among Non-government Organisations
(NGOs) and Activists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
3.2.4 Concerns Among the General Public . . . . . . . . . . . . . . . . 41
3.3 Perceptions Toward RFEMF Risks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
3.3.1 Formation of Risk Perceptions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
3.4 The Role of Trust in Shaping Risk Perceptions . . . . . . . . . . . . . . 43
3.4.1 Development of Trust . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
3.4.2 Trusts Can Influence Risk Perceptions . . . . . . . . . . . . . . . 46
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
4 Quantitative Findings: Investigating Antecedents
of RFEMF Risk Perceptions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... 51
A. Noorhidawati
4.1 The Respondents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
4.2 Perception of Risk by Demographic Profiles . . . . . . . . . . . . . . . . 53
4.2.1 Gender . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
4.2.2 Ethnicity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
4.2.3 Age . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
4.2.4 Level of Education . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
4.2.5 Geographical Locations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
4.3 The Antecedents of RFEMF Risk Perceptions . . . . . . . . . . . . . . . 56
4.3.1 What Are the Relationships Between Demographic
Profiles and Public Risk Perception Associated with
RFEMF? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... 57
Contents ix

4.3.2 What Are the Relationships Between Personal and

Psychological Factors Towards Public Risk Perceptions
of RFEMF? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
4.3.3 Summary of Quantitative Findings . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
Reference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
5 Conclusion and Recommendations . . . . . . . . . . . . . . ............ 63
F. D. Yusop
5.1 Summary of Findings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
5.1.1 Qualitative Findings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
5.1.2 Quantitative Findings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
5.2 Conclusions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.3 Recommendations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.3.1 Communication of Risks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.3.2 Building Trust . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3.3 Public Relation Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3.4 Information Asymmetry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3.5 Managing Reputation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3.6 Online Presence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.4 Implications of Study . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.4.1 Understanding Target Audiences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.4.2 Choosing Appropriate Media Channels . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.4.3 Designing Communication Content . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.4.4 The Role of Authorities and Policymakers . . . . . . . . . . . . 67
5.5 Limitations and Future Research . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
Reference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

Appendices. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
List of Figures

Fig. 1.1 Electromagnetic Fields Spectrum - Range of Wavelengths.

Source https://www2.lbl.gov/MicroWorlds/ALSTool/EMSpec/
EMSpec2.html . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 4
Fig. 1.2 The Social Amplification of Risk Framework (SARF).
Source Pidgeon & Henwood (2010) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Fig. 2.1 Research Design and Approach . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Fig. 2.2 Sampling Techniques . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Fig. 2.3 Survey Stages . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Fig. 2.4 Proposed Research Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Fig. 2.5 Scree Plot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
Fig. 4.1 Research Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

xi
List of Tables

Table 2.1 Respondents’ profile for quantitative study . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Table 2.2 Respondents by regions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Table 2.3 Respondents by states and regions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Table 2.4 Summary of data source . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Table 2.5 Reliability and factor analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Table 2.6 Reliability test of constructs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Table 2.7 The results of regression model of perceived
risks (n = 1,975) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 35
Table 3.1 List of interviews and focus group discussion from March to
December 2012 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 38
Table 3.2 Other sources of information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 38
Table 4.1 Profile of respondent (n = 1,975) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 52
Table 4.2 MANOVA results for perceived risks – demographic
factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 57
Table 4.3 MANOVA results for perceived risks – personal
and psychological factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 58
Table 4.4 Mean scores of different views of risk perception . . . . . . . . . .. 58
Table 4.5 Contribution of personal and psychological factors towards
risk perception . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. 59

xiii
Chapter 1
Introduction to Radiation and Risk
Perception

A. Madun

1.1 Radiation and Radio Frequency Electromagnetic

Fields

1.1.1 Background of Radio Frequency Electromagnetic

Fields

Human beings’ understanding about magnetic, electric and electromagnetic fields has
been growing and developing through various stages since 1600 with the work of
scientists such as Isaac Newton, Michael Faraday and James Maxwell.
Electromagnetic fields were first discovered in the 19th century when scientists
noticed that electric arc could be reproduced at a distance, with no connecting wires
in between. This led scientists to believe that the sparks could be used as signals to
communicate over long distances without wires (Forbes & Mahon 2014). This was,
in fact, the beginning of the development of mobile technologies or wireless devices.
Electromagnetic fields are typically generated by an alternating current in
electrical conductors. At the low extreme, the frequency of the alternating current is
one cycle in thousands of years, while it can go to trillions or quadrillions of cycles
per second at the high extreme. The frequency of the electromagnetic field is
usually expressed in terms of a unit called hertz with an abbreviation of Hz. One Hz
equals one cycle per second and one megahertz (MHz) equals one million cycles
per second. In short, the electromagnetic field consists of waves of electric and
magnetic energy moving together through space at the speed of light (Purcell 2012).
RFEMF is useful in everyday life. The most important use of RFEMF is in
providing telecommunications services such as radio and television broadcasting,
cellular phones, personal communications services, pagers, cordless telephones and
radio communications for police and fire departments as well as amateur radio.
RFEMF can also be used for non-communication purposes such as radar and
heating. Radar is a valuable tool used by traffic speed enforcement, air traffic control
at the airports as well as military surveillance. An intense level of RFEMF radiation

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd 2020 1
Y. Kamarulzaman et al., Public Perceptions of Radiation Effects on Health
Risks and Well-Being, SpringerBriefs in Environment, Security,
Development and Peace 33, https://doi.org/10.1007/978-981-32-9894-1_1
2 A. Madun

can produce heat that can be used to rapidly heat materials used in many industries,
including moulding plastic materials, wood products and sealing items. It is also
used in medical applications such as magnetic resonance imaging (Jin 1999).

1.1.2 Basis of Concerns of RFEMF

The concern related to electromagnetic field arises when it interacts with organic
tissue, consequently health-related concerns arise. One example of the application
of electromagnetic field is X-ray machines which are commonly used in the hos-
pitals. An interaction with the electromagnetic field can lead to “ionization”.
Ionization is a process where electrons are stripped from atoms that can lead to
damage in biological tissue, including genetic material of living organisms. X-ray is
an example of an electromagnetic field which is sufficiently high to ionize bio-
logical material such that the X-ray is capable of detecting broken bones, tumours,
dental decay and abnormalities within the body without invasive surgery or causing
any pain (Kimura et al. 2008).
Ionizing radiation may possibly cause different types of cancer such as stomach,
liver, colon, lung, breast, uterine and thyroid cancer and leukaemia as well as
genetic effects. High radiation exposures can also damage blood and tissues,
including the heart, eyes, intestines, skin, and reproductive organs, depending on
the type of radiation (alpha, beta, gamma), the route of absorption and its potency
(Cember & Johnson 2009).
Non-ionizing radiation is also electromagnetic radiation but it has less energy.
Therefore, it is not powerful enough to cause the ionization (removal of electrons)
of molecules. It includes many types of electromagnetic radiation ranging in energy
from extremely low frequency radiation to ultraviolet radiation. Hospitals employ
equipment that generates many types of non-ionizing radiation such as magnetic
resonance imaging (MRI) and lasers. The health effects of non-ionizing radiation
are expected to be related to many factors such as periods of exposure, wavelength
or change in electric and magnetic fields over time and space. As a result, workers
in hospitals should be aware of the non-ionizing and ionizing hazards that they are
facing in their job (Gorman et al. 2013).
Therefore, RFEMF is often related to “radiation”. However, the term radiation
associated with RFEMF is often confused with the term “radioactive”. Hence,
radiation is always perceived to do with a bad connotation. Radiation in RFEMF
refers to the motion of the RFEMF through space that may cause heating, whereas
radioactive refers to the decaying process of an unstable atom that loses energy by
emitting radiation. Radiation related to RFEMF may or may not pose danger to
human depending on the levels of radiation exposure, while radiation related to
radioactive contains substances that are ultimately hazardous to human. This might
explain why there is a bad perception with regards to RFEMF due to its association
with the term radiation.
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 3

There are three common ways to measure RFEMF radiation; firstly, volt per
meter which is used to express the strength of the electric field; secondly, watts per
square meter which is used to measure the density of exposure; and thirdly, watts
per kilogram which is used to measure the quantity of energy absorbed in a body
widely known as the “Specific Absorption Rate” or “SAR” (Jin 1999).
An exposure to very high levels of RFEMF can be detrimental due to its ability
to heat biological tissue rapidly, which in turn increases body temperature. This can
cause tissue damage owing to the body’s inability to cope with such a high body
temperature or because of dissipating the excessive heat. Two areas of the body, the
eyes and the testes, are particularly vulnerable because of the relative lack of
available blood flow to dissipate the excess heat load.
At relatively low levels of exposure to RFEMF, the heat produced is insignifi-
cant and the evidence does not suggest any harmful biological effects. Nonetheless,
standards-setting organisations and government agencies continue to monitor the
latest experimental findings to confirm their validity and determine whether changes
in safety limits are needed in order to protect human health.
In short, although there are no clear evidence to suggest a link between electro-
magnetic fields and negative health effects on humans, considerable prudence is
necessary such as persons who have metal-containing implants fitted in their body to
avoid superconducting magnet (Perrin & Souques 2012). Similarly, people who are
exposed to electromagnetic radiation at the workplace should avoid long exposure to
the radiation or reduce the exposure to high frequency (Gorman et al. 2013).

1.1.3 Differences of Opinion Among Experts

Electromagnetic fields are most diffuse and ubiquitous, especially because many
consumer goods and new advanced technological devices are being developed
based on the application of electromagnetic fields. As a result, these products can be
categorised by the order of frequencies of electromagnetic spectrum and the ener-
gies developed in the range of frequencies. For example, the electric power lines are
categorised under low frequency, while X-ray machine belongs to high frequency
(Perrin & Souques 2012) as shown in Fig. 1.1.
As the application of electromagnetic fields increases in consumer goods, there
is an increase in the research on the possible health and biological effects of
RFEMF that have been carried out in Europe, North America, Japan and other
countries. These research activities are supported by public and private funding
bodies at both the national and international levels (EFHRAN 2012).
The extent and diversity of these activities, encompassing many areas of medical
and biological research, as well as the latest developments in physics and engi-
neering make it particularly difficult to provide relevant, authoritative and timely
input for the development of public health policies. Furthermore, it is possible that
specific assessments for one situation can be misinterpreted or inappropriately
applied to other conditions.
4 A. Madun

Fig. 1.1 Electromagnetic Fields Spectrum - Range of Wavelengths.

Source https://www2.lbl.gov/MicroWorlds/ALSTool/EMSpec/EMSpec2.html

The World Health Organisation (WHO) has issued continuous statements from
time to time with regard to the risk of RFEMF as the usage of mobile phone
becomes universally accepted. As the transmission of a mobile phone communi-
cation signal is one of the sources of RFEMF, in their latest statement, they are of
the opinion that there are no adverse health effects that could have been established
due to the use of mobile phone (World Health Organization 2014). Their opinion is
based on the report by the International Commission on Non-Ionizing Radiation
Protection (ICNIRP), which is also supported by researchers in Europe who have
examined the literature on scientific evidence on the risk of RFEMF. They are also
of the opinion that the health risk due to human exposure to electromagnetic fields
is either limited or inadequate (EFHRAN 2012).
However, there are differences of opinion among experts regarding the risks of
RFEMF as differences arise from various perspectives. For example, Starkey (2016)
argued that the official assessment of the safety of RFEMF is inaccurate because the
executive summary and overall conclusions provided by the government agency
did not accurately reflect the scientific evidence available. Hence, he suggested the
presence of a conflict of interest in the advisory group. Hardell (2017) claimed the
presence of a conflict of interest among advisory group members of the WHO on
the safety of RFEMF. This is because five of the six members are
industry-affiliated, resulting in the dismissal of adverse health effects of RFEMF
radiation.
Nonetheless, there were experiments that have been performed to investigate the
impact of RFEMF. For example, Akdag et al. (2016) found that prolonged exposure
to 2.4 GHz frequency of Wi-Fi device can significantly affect some organ tissues of
rats as compared to rats that were not exposed to Wi-Fi.
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 5

In conclusion, the risk of RFEMF full of contentious issues from opponents and
proponents is debatable. Both sides have their own arguments and supporting
evidence. Hence, it is important to investigate public perceptions of the risk of
RFEMF and its implication.

1.2 Risk Perception

1.2.1 Background of Risk Perception

Risk is defined as a combination of the probability or frequency of damage, injury,

liability, loss or hazard caused by external or internal vulnerabilities that may be
avoided through pre-emptive action (Harding 1998). Risk is also associated with
unfortunate events such as death, injuries and damages, so the significance of events
indicates the strength of the signals of risk (Slovic 1987).
This notion usually provides the basis for the formal risk assessment and is the
form in which risk is often conceptualised by the technical experts. While this view
considers risks primarily quantitatively and typically rejects other forms of risk
perception as irrational, laypeople generally have a more intuitive, qualitative risk
concept that is not limited to the probability or to the extent of damage (Renn &
Levine 1991).
People perceive risk differently depending on the knowledge people have about
the risk which contributes to the differences in perception of risks between the
experts and the laypeople (Slovic 1987). Laypeople usually associate images they
have in mind with risks. For example, if they identify mobile base station with
negative images, their perception of risks on the mobile base station is high. On the
other hand, if they have a positive image associated with the mobile base station,
their perceived risk is lower (Dohle et al. 2012).
This led many researchers to propose that risk is socially constructed or per-
ceived rather than an objective state of nature. Risk perception is frequently held to
be crucial in the understanding and management of risk in policy contexts (Sjöberg
1987). Before adopting or accepting new invention, People usually weigh both the
benefits and risks simultaneously (Davis 1989).
Risk perception is an important element in policy development and public
decision-making. It remains one of the most important challenges in nuclear risk
governance, as proven by the lessons learnt from past events. Understanding and
managing risk perception is crucial in any organisation (Sjoberg 2000). The
inability to gauge the public perceptions of a controversial project will affect the
continuity of the project (Slovic 2010).
As new knowledge emerged, the risks and benefits perceived by people may
change over time. The benefits are usually examined from an economic efficiency
perspective. However, some risks are difficult to determine in terms of finances such
as risks to human health and the environment (Heath et al. 1995). In addition, the
6 A. Madun

perceived benefits can also be categorised as favourable or unfavourable. If people

expect a more favourable benefit, then the perceived risk is low. On the other hand,
when the benefit is unfavourable, the perceived risk is high (Alhakami & Slovic
1994).

1.2.2 The Determinants of Risk Perception

Although it is hard to understand, the risk perception has always been the focus of
policymakers and researchers. According to Sjoberg (2000), there are various ways
to explain risk perception which can be categorised as follows: technical estimates
(real risk), heuristics (human biased), psychometric model (scales as measurements
of risk) and cultural theory (categorising people based on their hazard concern).
While there is no model that can be adapted to all the phenomena, generally
people can accept a certain level of risk in their lives, if necessary, to achieve certain
benefits. Similarly, people are also likely to accept the risk if the benefit is higher
than the risk (Slovic 2000). Individuals often make calculated risks. If they do not
know or understand the situation or do not have the experience to make an informed
decision, they may choose to take the calculated risk.
There are many factors that may influence human beings’ decision-making
which will eventually affect their behaviour (Hillson 2004). However, studies on
the relationship between risk perception and behaviours have revealed mixed
results. The typical theoretical prediction is that the risk perception is negatively
correlated with risk-taking behaviour. It means that people behave in such a way
that they can protect themselves from the risk, i.e. protective behaviour (Reyna &
Farley 2006). However, there are studies which indicate positive correlation
between risk perception and behaviour. It means that the risk does not hinder people
from engaging in what they were doing before, i.e. reflective behaviour (Johnson
et al. 2002).
Essentially, this shows that people are willing to accept a certain level of risk in
their lives, if necessary, to achieve certain benefits. The higher the benefit, the more
likely they will accept the risk (Slovic 2000). Individuals often make calculated
risks. If they do not know or understand the situation or do not have an experience
base to make informed decisions, they may choose to take a calculated risk. If
people take safety for granted, they may not stop to consider the whole picture.
Sometimes, they are influenced by the people around them to accept risks that they
normally would not.
On the other hand, the risk perception does not just apply to individuals; it also
applies when people work in groups or teams. People respond to their assessment of
circumstances and what their peers tell them. If a team member, whom they respect
and whom they believe is more experienced than them, tells them that something is
safe, they tend to accept that respected member’s decision. If a person of authority
deems an environment or piece of equipment to be safe, they generally do not
question that person’s conclusion (Vaughan & Hogg 1998; Geller 2005). Most
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 7

groups have a natural leader who sets the group culture, is never questioned and
always has the final say.
Besides the trade-off between benefits and loss, risk perception is also related to
intuitive beliefs. For example, Wiedmann et al. (2017) found that the general public
tends to believe that many people are highly exposed to the risks of RFEMF
although they do not know much about the health impact of RFEMF. They sug-
gested that this could be due to the inaccurate method of measuring the risk per-
ception which is biased towards the exaggeration of public views.
In summary, it is not easy to generalise risk perception in any field of study.
Sometimes, the risks are exaggerated as the media compete for public attention and
made the issue driven by public sentiment rather than the actual facts (Kahneman
2012). Therefore, risk perception is a highly personal process of decision making
based on an individual’s frame of reference developed over a lifetime, among many
other factors (Brown 2014).

1.3 Risk Communication

Risk communication is basically to communicate the danger of certain thing/issue

to a specific audience or general public so that the audience can make an informed
decision. Risk communication usually involves two-way communication between
the organization that is managing the risk and the audience carrying a dialogue
(Lundgren & McMakin 2018).
Risk communication is important as it helps reduce the risks such as the
spreading of disease which will eventually save lives and protect national and local
economies (World Health Organization 2015). By properly communicating the risk,
public anxiety can be reduced, controversy can be dispelled and the conflicts can be
avoided (Wiedeman 1999; World Health Organization 2002). Too often misleading
information is transmitted via word of mouth, propagation of news via internet and
media attention. With effective risk communication involving stakeholders such as
individuals, community-based organisations and non-government agencies, the
public would be more informed of the actual situation. In this case, risk commu-
nication serves to explain scientific uncertainty, as the public usually interprets
uncertainty as a declaration of the existence of real risks (WHO 2002).
Gray (1998) presented several arguments which call for risk communication.
Firstly, people living in a democracy deserve to have input into decisions that affect
them. As the people have the right to be heard and to receive information, certain
approach for communication is required. Secondly, despite the initial effort to enter
in a dialogue with the affected people, risk communication would help improve
mutual understanding and trust over the long term. Thirdly, risk communication
could lead to better decisions as it provides additional knowledge such as local
knowledge, possible biases and hidden assumptions. Ultimately, based on the
collective information gained by the decision makers, risk communication will lead
to improved policy-making (Qiu et al. 2016).
8 A. Madun

WHO (2002) has identified eight groups of key stakeholders concerning the
RFEMF issue; scientific community, health and legal practitioners, industry play-
ers, non-governmental organisations, media, general public and government. All
key stakeholders have different roles in their respective communities.
For example, the scientific community should be independent and apolitical and
is responsible for providing technical information which could help the public
understand the benefits and risks of EMF. The health practitioners are responsible to
provide input from the health aspect concerning the EMF issue. The legal practi-
tioners are responsible for legal standing and involvement in the issue under
question in order to ensure that everyone involved is corresponding to the dictates
of the law (National Research Council 1989).
The industry, despite being viewed acting based on profit motive by the public,
should be active in managing risk and initiating open communication with the
public. Associations which may include environmental groups, community-based
organisations and non-government agencies are important in making the public
sentiment heard by other stakeholders. Media which may include the internet,
television, newspaper and radio could serve effectively in increasing problem
awareness and broadcast information, but it could also be effective in disseminating
incorrect information. The general public which includes landowners and con-
cerned citizens might be the greatest determinant to the success or failure of a
proposed technology project. However, they should be careful of misleading
information caused by media. The government officials are important to devise
standards and guidelines, which should be based upon information from other
major stakeholders (WHO 2002).

1.3.1 The Benefits of Risk Communication

Given the importance of risk communication, an important question arises: What

are the determinants for risk communication? Peters et al. (1997) emphasised trust
and credibility as the key determinants for successful risk communication. More
specifically, their research had found three most important factors that influence
public confidence and trust for risk communication: (1) perception of knowledge
and expertise, (2) perception of openness and honesty and (3) perception of concern
and care. They concluded by suggesting the following to improve risk
communication:
(1) For the industry, to increase the public perception of concern and care.
(2) For the government, to increase the public perceptions of commitment.
(3) For the citizen, to increase public perceptions of knowledge and expertise.
Poor risk communication would cause the public to have insufficient information
they need to protect themselves and their families, which could ultimately lead to
massive panic among the public (World Health Organization 2015) such as the
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 9

severe acute respiratory syndrome (SARS) and avian flu outbreaks. The delayed
communication caused SARS early symptoms to be largely unnoticed as many
clinicians were unaware of this epidemic threat (Qiu et al. 2016). This eventually
caused the significant epidemic break-out that gained considerable strength before it
was recognised by the government.
Ineffective risk communication could also devastate communities and economy
if it leads to illness, fear and death (World Health Organization 2015). For instance,
in the SARS outbreak crisis, China’s delayed detection and poor communication
eventually caused civil unrest which damaged their economy and reputation (Qiu
et al. 2016). In the long run, poor risk communication would also cause the gov-
ernment to lose the public’s trust, especially if they are perceived to hide infor-
mation or release contradictory information.
Numerous studies have highlighted the importance of effective risk communi-
cation in enabling people to make informed choices and participate in deciding how
risks should be managed. Effective risk communication provides people with
timely, accurate, clear, objective, consistent, and complete risk information. It is the
starting point for creating an informed population that is involved, interested,
reasonable, thoughtful, solution-oriented, cooperative and appropriately concerned.
The U.S. National Academy of Sciences (National Research Council 1989) has
defined risk communication as “an interactive process of exchange of information
and opinion among individuals, groups and institutions.” Risk communication is
the two-way exchange of information about risks, including the risks associated
with radiation and radiological events and emergencies. Policymakers must
recognise the importance of risk and crisis communication planning (Covello &
Sandman 2001). To communicate risks effectively during and after an emergency,
Covello strongly advocated an APP approach: (A) anticipation, (P) preparation and
(P) practice.
In summary, risk communication should be properly planned and the planning
should be comprehensive. The organisation managing the risk must determine the
objectives of the risk communication efforts, identify the target audience, under-
stand the legal mandate related to the risk and the constraints in undertaking the
effort including ethical issues, determine the appropriate methods of communication
and finally evaluate the risk communication that has been undertaken (Lundgren &
McMakin 2018).

1.3.2 The Amplification of Risk

One of the most perplexing problems in risk analysis is why some relatively minor
risks or risk events, as assessed by technical experts, often elicit strong public
concerns and result in substantial impacts upon society and economy. It shows that
the social experience of risk is not confined to the technical definition of risk, i.e.,
the product of probability and magnitude. What human beings perceive as a threat
to their wellbeing and how they evaluate probabilities and magnitudes of unwanted
10 A. Madun

Fig. 1.2 The Social Amplification of Risk Framework (SARF).

Source Pidgeon & Henwood (2010)

consequences is determined by values, attitudes, social influences and cultural

identity (Tversky & Kahneman 1974).
The interaction of psychological, social, institutional and cultural processes with
risk may amplify or attenuate public responses to the risk or event. A structural
description of the social amplification of risk is shown in Fig. 1.2. The social
amplification of risk (SARF) combines theories in the fields of psychology, soci-
ology, anthropology and communications. As shown in Fig. 1.2, the amplification
of risk occurs at two stages: during the transfer of information about the risk and in
the response mechanisms of society. The amplified risk leads to behavioural
responses, which, in turn, result in secondary impacts (Kasperson et al. 1988).
The framework endeavours to explain the process by which risks are amplified,
receiving public attention, or attenuated, receiving less public attention. All links in
the communication chain (individuals, groups, media etc.) contain filters through
which information is sorted and understood. The framework may be used to
compare responses from different groups in a single event or analyse the same risk
issue in multiple events. In a single risk event, some groups may amplify their
perception of risks while other groups may attenuate their perceptions of risk.
The main idea of SARF states that risk events interact with individual psycho-
logical, social and other cultural factors in ways that either increase or decrease
public perceptions of risk. Behaviours of individuals and groups then generate
secondary social or economic impacts besides increasing or decreasing the physical
risk itself (Kasperson et al. 1988).
These ripple effects caused by the amplification of risk include enduring mental
perceptions, impacts on business sales, change in residential property values and
changes in training and education or social disorder. These secondary changes are
perceived and reacted to by individuals and groups resulting in third-order impacts.
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 11

As each higher-order impact is reacted to, they may ripple to other parties and
locations. Traditional risk analyses neglect these ripple effect impacts and thus
greatly underestimate the adverse effects from certain risk events. Public distortion
of risk signals provides a corrective mechanism by which society assesses a fuller
determination of the risk and its impacts to such things not traditionally factored
into a risk analysis (Kasperson & Roger 2005).

1.3.3 Trust in the Government

As described earlier, the technology that is derived from RFEMF is mainly applied
to consumer goods which require Government approval before they can be sold to
the general public. Similarly, the construction of telecommunication transmission
towers requires permission from the federal and local government. It means that the
study of RFEMF would also have to involve the Government who was also one of
the stakeholders that have the authority in giving approval. In other words, the
study would be more comprehensive by examining the authority of the Government
pertaining to RFEMF.
Previous studies show that the public trust in the Government is related to the
performance of the Government, which indicates that as long as the public is
satisfied with the performance, they will put their trust in the Government (Yang &
Holzer 2006; Torcal 2014). Besides performance, the transparency of the
Government also plays a role in increasing public trust in Government. With the
prevalence of e-government, the general public can have access to timely and
reliable information on the Government’s procedures and enable them to evaluate
the decision making process. It increases the sense of democracy among the general
public and empowers them to monitor the Government performance; hence
restoring high confidence in the Government (Pina et al. 2007; Kim & Lee 2012).
In short, the communication of risk would be more effective when the general
public is satisfied with the performance of Government that are transparent and not
corrupted.

1.4 About the Study

1.4.1 Background

As early as 2005, there were many newspaper reports regarding the danger of
mobile phone towers or bases that were erected in residential areas. For example, in
April 2008, a tabloid newspaper reported about a claim that mobile phone tower
could lead to cancer to the people living nearby due to the radiation from the tower.
Recently, another newspaper report refuted the claim by saying that the
12 A. Madun

telecommunication tower does not pose any risk to human health as the reading of
the exposure was lower than suggested by the authority (Utusan Online 2018). Such
newspaper coverage may cause discomfort and disturb the peace of mind among
some quarters of the general public. Hence, this study was commissioned by the
Government of Malaysia as part of the study to examine the impact of telecom-
munication towers on health (Utusan Online 2008).
Amid the contradicting reports from various sources, the debate of whether the
telecommunication towers or RFEMF posed any health hazard or not has never
ceased to disappear from the mainstream media or among scientists and researchers.
Although there are published studies on electromagnetic fields in Malaysia, their
focus was mostly on the fields of natural or physical sciences. For example, Ismail
et al. (2009) documented that the readings of electromagnetic exposure at two major
cities in Malaysia were well-below the guidelines set by the International
Commission on Non-ionizing Radiation Protection (ICNIRP). Similarly, Pradhan
et al. (2012) reported theoretical issues on electromagnetic field in Malaysia.
Therefore, this study was different because instead of natural or physical sci-
ences, the issue of electromagnetic field was being examined from social sciences
perspective. Essentially, this study seeks to investigate the public’s perception of
RFEMF effect on their health and well-being. Understanding the impact of per-
ceived risk on well-being is essential in order to investigate the explanatory value
and effectiveness of interventions influencing these beliefs. Therefore, this research
examined the reliability and predictive validity of different risk perception opera-
tionalization related to RFEMF.
A combination of qualitative and quantitative approaches has been employed in
the study. The mixed method approach is used simultaneously for the purpose of
data collection and analysis, which consists of Phase 1 (qualitative approaches) and
Phase 2 (quantitative approaches). Qualitative and quantitative data collection took
place from January 2012 to August 2013. At the closing of the data collection
process, a total of 2,245 samples were collected. However, after the data cleaning
process, only 1,975 samples qualified for further analysis.

1.4.2 Research Scope

The study was conducted through the distribution of self-administered question-

naires based on the theoretical framework of Social Amplification of Risk (SARS)
developed by Kasperson et al. (1988). Respondents who were participating in the
study were asked about their perception with regards to electromagnetic fields. It
means that the scope of questionnaires was not limited to questions regarding
telecommunication towers only, as the study was also interested in gaining public
perception and understanding of RFEMF.
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 13

The samples for the study were the general public. Therefore, respondents for the
study were residents of all the states in Malaysia. It means that the sampling was
comprehensive in terms of geographical coverage. Besides questionnaires, the
study also included observations, face-to-face interviews and group discussions
with other stakeholders such as the Government bodies, telecommunication service
providers as well as consumers. It means that the study was comprehensive in terms
of stakeholders’ involvement.

1.4.3 Research Aims

Drawing upon the Social Amplification of Risk Framework (SARF), this study
investigates the perception of RFEMF health risks by the public. SARF is the most
comprehensive tool available for the study of risk. Theories and frameworks are
useful and effective only to the extent that they conform to certain fundamental
features of logic: clearly defined terms, coherence, internal consistency, sound
organisation explicated with parsimony, accompanied by a specification of scope
conditions and the generation of testable hypotheses.
Some people perceive risks from RFEMF exposure as likely and possibly even
severe. Several reasons for public fear include social media interactions, word of
mouth and media announcements of new and unconfirmed scientific studies, which
lead to a feeling of uncertainty and a perception that there may be unknown or
undiscovered hazards. Other factors are aesthetic concerns and a feeling of lack of
control or input to the process of determining the location of new base stations.
Risk perceptions play a pivotal role in health behaviour theories. Understanding
the impact of perceived risk on well-being is essential in order to investigate the
explanatory value and effectiveness of interventions influencing these beliefs. This
study investigated the reliability and predictive validity of different risk perception
operationalization related to RFEMF in order to explain the inconsistent findings in
the literature regarding the relationship between risk perceptions and public
behaviours.
The relationship between risk knowledge, attitude and behaviour among dif-
ferent population groups is complex and has not been sufficiently explored
(Khachkalyan 2006). It was essential to investigate this relationship in order to
predict future behaviour for the well-being of the population. A better under-
standing of the influence of this knowledge on attitudes and risk reduction in a
particular culture or country could significantly help in designing effective educa-
tional and awareness programmes and health messages. Essentially, this study of
risk perception and its effect on the well-being of Malaysians was designed to fill
the research gap and create a basis for further research in this area.
14 A. Madun

References

Akdag, M. Z., Dasdag, S., Canturk, F., Karabulut, D., Caner, Y., & Adalier, N. (2016). Does
prolonged radiofrequency radiation emitted from Wi-Fi devices induce DNA damage in
various tissues of rats? Journal of Chemical Neuroanatomy, 75(Pt B), 116–122.
Alhakami, A. S., & Slovic, P. (1994). A psychological study of the inverse relationship between
perceived risk and perceived benefit. Risk Analysis, 14, 1085–1096.
Brown, V. J. (2014). Risk perception: It’s personal. Environmental Health Perspectives, 122(10),
A276–A279.
Cember, H. & Johnson, T. E. (2009). Introduction to health physics (4th ed.). McGraw-Hill
Medical.
Covello, V., & Sandman, P. (2001). Risk communication: Evolution and revolution. In A.
Wolbarst (Ed.), Solutions to an environment in peril. Baltimore: Johns Hopkins University
Press.
Davis, F. S. (1989). Perceived usefulness, perceived ease of use, and user acceptance of
information technology. MIS Quarterly, 13, 319–340.
Dohle, S., Keller, C., & Siegrist, M. (2012). Mobile communication in the public mind: Insights
from free associations related to mobile phone base stations. Human and Ecological Risk
Assessment, 18, 649–668.
EFHRAN. (2012). Risk analysis of human exposure to electromagnetic fields (revised). European
Health Risk Assessment Network on Electromagnetic Fields Exposure.
Forbes, N., & Mahon, B. (2014). Faraday, Maxwell, and the electromagnetic field: How two men
revolutionized physics. New York: Prometheus Books.
Geller, E. S. (2005). Behavior-based safety and occupational risk management. Behavior
Modification, 29, 539–561.
Gorman, T., Dropkin, J., Kamen, J., Nimbalkar, S., Zuckerman, N., Lowe, T., et al. (2013).
Controlling health hazards to hospital workers: A reference guide. New Solutions, 23(Suppl),
1–167.
Gray, P. (1998). Improving EMF risk communication and management: The need for analysis and
deliberation, EMF risk perception and communication. In Proceedings International Seminar
on EMF Risk Perception and Communication, Ottawa, Ontario, CAN (pp. 51–68).
Hardell, L. (2017). World Health Organization, radiofrequency radiation and health—A hard nut
to crack (Review). International Journal of Oncology, 51(2), 405–413.
Heath, R. L., Liao, S.-H., & Douglas, W. (1995). Effects of perceived economic harms and benefits
on issue involvement, use of information sources, and actions: A study in risk communication.
Journal of Public Relations Research, 7, 89–109.
Hillson, D. (2004). Effective opportunity management for projects—Exploiting positive risk. New
York, EE.UU: Marcel Dekker.
Ismail, A., Md Din, N., Jamaluddin, M. Z., & Balasubramaniam, N. (2009). Electromagnetic
assessment for mobile phone base stations at major cities in Malaysia. In IEEE 9th Malaysia
International Conference on Communications.
Jin, J.-M. (1999). Electromagnetic analysis and design in magnetic resonance imaging. Boca
Raton, Florida: CRC Press.
Johnson, R. J., McCaul, K. D., & Klein, W. M. P. (2002). Risk involvement and risk perception
among adolescents and young adults. Journal of Behavioral Medicine, 25, 67–82.
Kasperson, R. E., Ortwin Renn, P. S., Halina, B., Jacque, E., Robert, G., Jeanne, K., et al. (1988).
The social amplification of risk: A conceptual framework. Risk Analysis, 8(2), 177–187.
Khachkalyan, T. (2006). Association between health risk knowledge and risk behavior among
medical students and residents in Yerevan. Californian Journal of Health Promotion, 4(2),
197–206.
Kim, S., & Lee, J. (2012). E-participation, transparency, and trust in local government. Public
Administration Review, 72, 819–828.
1 Introduction to Radiation and Risk Perception 15

Kimura, T., Takahashi, K., Suzuki, Y., Konishi, Y., Ota, Y., Mori, C., et al. (2008). The effect of
high strength static magnetic fields and ionizing radiation on gene expression and DNA
damage in Caenorhabditis elegans. Bioelectromagnetics, 29(8), 605–614.
Lundgren, R. E. & McMakin, A. H. (2018). Risk communication: A handbook for communicating
environmental, safety and health risks. Hoboken, New Jersey: Wiley.
National Research Council (US) Committee on Risk Perception and Communication. (1989).
Improving risk communication. Washington (DC): National Academies Press.
Perrin, A., & Souques, M. (2012). Electromagnetic fields, environment and health. France:
Springer.
Peters, R. G., Covello, V. T., & McCallum, D. B. (1997). The determinants of trust and credibility
in environmental risk communication: An empirical study. Risk Analysis, 17(1), 43–54.
Pidgeon, N., & Henwood, K. (2010). The social amplification of risk framework (SARF): Theory,
critiques, and policy implications. In P. Bennett, K. Calman, S. Curtis, & D. Fischbacher-Smith
(Eds.), Risk communication and public health (2nd ed.). Oxford, UK: Oxford University Press.
Pina, V., Torres, L., & Royo, S. (2007). Are ICTs improving transparency and accountability in
the EU regional and local governments? An empirical study. Public Administration, 85, 449–
472.
Pradhan, A., Amirhashchi, H., & Zainuddin, H. (2012). A new class of inhomogeneous
cosmological models with electromagnetic field in normal gauge for Lyra’s manifold.
International Journal of Theoretical Physics, 50, 56–69.
Purcell, E. M. (2012). Electricity and magnetism (3rd ed.). Cambridge: Cambridge University
Press.
Qiu, W., Rutherford, S., Chu, C., Mao, A., & Hou, X. (2016). Risk communication and public
health. Global Journal of Medical Public Health, 5, 1–11.
Renn, O., & Levine, D. (1991). Credibility and trust in risk communication. In R. E. Kasperson &
P. J. M. Stallen (Eds.), Communicating risks to the public. Dordrecht: Kluwer.
Reyna, V. F., & Farley, F. (2006). Risk and rationality in adolescent decision making: Implications
for theory, practice, and public policy. Psychological Science in the Public Interest, 7(1), 1–44.
Sjöberg, L. (1987). Risk, power and rationality: Conclusions of a research project on risk
generation and risk assessment in a societal perspective. In L. Sjöberg (Ed.) Risk and society.
London: Allen & Unwin.
Sjöberg, L. (2000). Factors in risk perception. Risk Analysis, 20(1), 1–12.
Slovic, P. (1987). Perception of risk. Science, 236, 280–285.
Slovic, P. (2010). The feeling of risk: New perspectives on risk perception. Abingdon: Earthscan,
Taylor & Francis Group.
Starkey, S. J. (2016). Inaccurate official assessment of radiofrequency safety by the Advisory
Group on Non-ionising Radiation. Reviews on Environmental Health, 31(4), 493–503.
Torcal, M. (2014). The decline of political trust in Spain and Portugal: Economic performance or
political responsiveness? American Behavioral Scientist, 58, 1542–1567.
Tversky, A., & Kahneman, D. (1974). Judgment under uncertainty: Heuristics and biases. Science,
185, 1124–1131.
Utusan Online. (2008). Geran penyelidikan kaji kesan menara pemancar punca kanser (Research
grant to study the impact of transmission towers on cause of cancer), 8 May 2008. Retrieved
from www.utusan.com.my.
Utusan Online. (2018). Pemancar tak ancam kesihatan (The tower do no harm to health), 3
September 2018. Retrieved from www.utusan.com.my.
Wiedemann, P. M. (1999). EMF risk communication: Themes, challenges and potential remedies
(pp. 69–94). Geneva: EMF risk perception and communication. WHO.
Wiedemann, P. M., Freudenstein, F., Böhmert, C., Wiart, J., & Croft, R. J. (2017). RF EMF risk
perception revisited: Is the focus on concern sufficient for risk perception studies? International
Journal of Environmental Research and Public Health, 14(6), 620.
World Health Organization. (2002). Radiation, Environmental Health, & World Health
Organization. Establishing a dialogue on risks from electromagnetic fields. World Health
Organization
16 A. Madun

World Health Organization. (2014). Electromagnetic fields and public health: Mobile phones.
Retrieved from http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/electromagnetic-fields-and-
public-health-mobile-phones.
World Health Organization. (2015). Risk communication saves lives & livelihoods: Pandemic
influenza preparedness framework [Brochure]. Author. Retrieved August, 2018, from http://
www.who.int/risk-communication/PIP_brochure_EN_lo.pdf.
Yang, K., & Holzer, M. (2006). The performance-trust link: Implications for performance
measurement. Public Administration Review, 66, 114–126.
Chapter 2
Design of the Study

Yusniza Kamarulzaman

2.1 Research Approaches

This study adopted qualitative as well as quantitative research design and subse-
quently integrated the findings from both approaches. The study was conducted for
the duration of 24 months through two (2) phases. The first phase was a qualitative
study through in-depth interviews and focus group discussions, while the second
phase was a quantitative study via a questionnaire survey. This research combined
the strengths of mixed-methods while enhancing the validity and reliability of the
research findings. Figure 2.1 summarises the multi-methods approach carried out in
this study.
Figure 2.1 shows the research design and approaches that were used corre-
spondingly to fulfil the objectives of the study. This study relies on data sources
which were gathered by both qualitative and quantitative research methods. Two
data sources, primary data and secondary data, were collected, examined and
analysed. The primary data were collected by both qualitative and quantitative
research methods. Qualitative research methods involved an in-depth interview,
focus group discussion and content analysis of the secondary data. Qualitative
exploratory research methods are crucial to uncovering the prevailing issues in the
thoughts and opinions of the study sample. This guides researchers to gain precise
categorisation of the explored issues in specific dimensions and items. The fol-
lowing sections elaborate both phases and approaches.

2.1.1 Phase 1: Qualitative Study

The main aim of applying the qualitative approach in the first phase is to com-
prehend the scenario concerning public perception of RFEMF risk while uncov-
ering the underpinning issues of the problems. These issues lead to the development

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd 2020 17
Y. Kamarulzaman et al., Public Perceptions of Radiation Effects on Health
Risks and Well-Being, SpringerBriefs in Environment, Security,
Development and Peace 33, https://doi.org/10.1007/978-981-32-9894-1_2
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän istui multapermannolla kynttilänpätkä edessään, ja molemmin
puolin oli ladottu korkeaksi kasaksi kaikenlaista kamaa. Näkyviini
osuessaan hän erotteli ja nosteli toisesta; läjästä toiseen kaikenlaisia
likaisia, inhoittavia roskia, puisteli ja tarkasteli jok'ainoaa rippua
erikseen ennen kuin laski sen kädestään, otti pinosta toisen ja
menetteli sen kanssa samaten, tehden kaikki niin tarkalleen ja
varovasti, näköjään niin kärsivällisen väsymättömänä, että jäin siihen
seisomaan ihan kummissani. Toisia esineitä — ryysyjä — hän piteli
valoa vasten, toisia puristeli sormiensa välissä, toisia taasen repi
pieniksi palasiksi. Ja koko ajan seisoi hänen miehensä innokkaasti
katsellen, lautanen yhä kädessään, niinkuin olisi emännän omituinen
homma suuresti kiinnittänyt hänen mieltänsä.

Minäkin seisoin katselijana, ehkä puoli minuuttia; sitten osui mies

vilkaisemaan ovelle, ja hänen silmänsä kohtasivat minun katseeni.
Hän hätkähti, mutisi jotakin vaimolleen, ja nopeana kuin ajatus hän
potkaisi kynttilän kumoon, niin että komero tuli pilkkosen pimeäksi.
Minä noiduin hävytöntä lurjusta ja menin nauraen takaisin tulen
ääreen. Tuossa tuokiossa hän säntäsi perässäni, kasvot raivosta
tulipunaisina.

»Ventre-saint-gris!» kirosi hän ja tunkeusi ihan lähelle minua.

»Enkö minä ole isäntä omassa talossani?»

»Kyllä minun puolestani», vastasin kylmäkiskoisesti, olkapäitäni

kohauttaen. »Ja jos vaimoanne miellyttää penkoa roskia ja ryysyjä
tähän aikaan illasta, niin se on oma asianne.»

»Kirottu vakooja!» karjui hän kuohuen vimmoissaan.

Minä olin oikeastaan hyvinkin kiukuissani, mutta kun en olisi

mitään hyötynyt riitelemisestä tuon roikaleen kanssa käskin hänen
aivan lyhyesti pitää huolta tehtävistään.

»Valtiattarenne on antanut teille määräyksiä», sanoin

halveksivasti.
»Totelkaa niitä.»

Hän sylkäisi lattialle, mutta tyyntyi sentään tuntuvasti.

»Olette oikeassa», vastasi hän yrmeästi. »Samapa tuo, koska

teidän on lähdettävä täältä kello kuuden aikaan aamulla. Ne ovat
lähettäneet tänne hevosenne, ja tavaranne ovat ylisillä.»

»Siinä tapauksessa menen sinne», vastasin. »En ollenkaan kärky

seuraanne. Antakaa minulle kynttilä.»

Hän totteli vastahakoisesti, ja hyvillä mielin käänsin hänelle

selkäni. Mutta ylös tikkaita kiivetessäni en voinut olla
kummastelematta, mitä hänen vaimonsa puuhasikaan, koska mies
niin vimmastui siitä, että olin joutunut näkijäksi. Isäntä ei ollut
vieläkään ehtinyt oikein tyyntyä. Hän syyti haukkumasanoja perääni,
ja kun hän ei minun poistuttuani voinut muulla tavoin purkaa
kiukkuaan, huusi hän minulle katon läpi, että minun tuli olla valmiina
kello kuusi, ja muita häpeämättömyyksiä, joista ei tullut loppua
ennen kuin hän oli huutanut itsensä väsyksiin.

Nähdessäni tavarani, jotka muutama tunti sitten olin jättänyt

linnaan, nyt hajalleen heitettyinä ullakkokammion lattialle, oli
suuttumukseni herätä uudelleen. Mutta toisaalta olin näännyksiin asti
väsynyt. Illan nöyryytykset ja vastukset olivat minut niin
masentaneet, että pari sadatusta mutistuani aloin sulloa
satulareppujani kuntoon. Kostaa kyllä tahdoin, mutta miten ja milloin,
sen suunnitelman päätin jättää aamuun. Nyt en jaksanut ajatella,
mitä tapahtuisi jälkeen kello kuuden, ja korkeintaan kaipasin, että
minulla olisi ollut tilkka armagnacia, jonka olin tuhlannut
mokomillekin rihkamakauppiaille alhaalla keittiössä. Se olisi nyt
tehnyt minulle hyvää.

Olin vaivaloisesti saanut ensimmäisen satulalaukun täytetyksi ja

sullonut melkein valmiiksi toisenkin, kun löysin jotakin, mikä
riehaannutti minut kuin pahanhengen villitsemäksi — sen pienen
vaaleankeltaisen maustekotelon nimittäin, jonka mademoiselle oli
pudottanut ensimmäisenä yönä nähdessäni hänet majatalon
ulkopuolella ja jonka olin silloin ottanut talteen. Sen koommin en ollut
sitä nähnyt ja olin melkein unohtanutkin sen. Kun nyt taivutin
laskoksille toisia liivejäni, joita silloin olin käyttänyt, putosi se
taskusta.

Sen näkeminen muistutti mieleeni kaikki: tuon yön, mademoisellen

kasvot lyhdyn valossa, omat kavalat suunnitelmani ja niiden lopun, ja
lapsellisen raivokohtauksen valtaamana — kauan tukahdutettu
suuttumukseni siinä purkautui — otin maustekotelon lattialta, revin
sen ja heitin palaset pois. Hienoa, hyvältä tuoksuvaa jauhetta pölysi
pilvenä ympärilläni, ja samalla kertaa putosi joitakin tukevampia
siruja helähdellen lattiapalkeille. Kumarruin katsomaan, mitä ne
olivat — kenties jo kaduin äkkipikaisuuttani — mutta ensimmältä en
voinut nähdä mitään. Lattia oli likainen ja vastenmielinen ja valaistus
huono.

Mutta toisinaan on ihminen itsepintainen pikkuseikoissa; niinpä

siirsin kynttilänpätkän lähemmäksi. Silloin huomasin valopilkun,
jotakin säihkyvää, mikä silmänräpäykseksi välähti lian ja roskain
seasta lattialla. Seuraavassa hetkessä se oli poissa, mutta olinhan
kuitenkin nähnyt sen. Jännitin katsettani ja siirsin kynttilää, ja nyt
kimmelsi taas, tällä kertaa toisesta paikasta. Hyvin kummastuneena
laskeuduin polvilleni, ja pian löysin pienen kristallisirun. Aivan sen
vieressä oli toinen… ja tuolla vielä yksi… kaikki olivat jotensakin
herneen kokoisia. Minä korjasin kaikki kolme ja nousin pystyyn,
pidellen kynttilää toisessa ja kristalleja toisessa kädessäni.

Ne olivat timantteja! Kallisarvoisia timantteja! Sen käsitin heti. Kun

liikutin kynttilänpätkää edestakaisin niiden ylitse ja näin tulen
kipinöivän ja välähtelevän niiden sisässä, tiesin piteleväni aarretta,
jolla olisin voinut ostaa tämän rappeutuneen majatalon ja sen
sisällön kymmeneen kertaan! Ne olivat timantteja! Jalokiviä, niin
kauniita ja niin harvinaisen puhtaita — sen verran osasin arvostella
jalokiviä — että käteni vapisivat, otsani kävi kuumaksi ja sydämeni
tykki voimakkaasti. Hetkiseksi luulin näkeväni unta tai
mielikuvitukseni kujeilevan minulle; suljin silmäni ja avasin ne vasta
tovin kuluttua. Mutta niin tehtyäni ne olivat yhä siinä, kovina,
todellisina, särmikkäiksi hiottuina. Vihdoinkin varmistuneena,
puolittain iloissani ja puolittain pelästyksissäni, puristin ne kouraani,
hiivin varpaillani ullakon laskuluukulle, nostin satulani sitä vasten,
asetin satulareput eteen ja levitin viittani koko röykkiön yli, sydämeni
rajusti jyskyttäessä kaiken aikaa.

Sitten hiivin takaisin, otin kynttilän ja aloin etsiä lattialta,

kärsivällisesti, tuuma tuumalta, paljain jaloin, sillä vähäisinkin
hisahdus sai minut vapisemaan ryömiessäni edestakaisin kitisevillä
palkeilla. Koskaan ei ole mikään vaaniminen onnistunut paremmin.
Maustekotelon palasista löysin kuusi pienempää timanttia ja pari
rubiinia. Kahdeksan isoa timanttia löysin lattialta. Kaikkein isoin ja
viimeiseksi löytynyt oli lentänyt kauas seinän vierelle perimmäiseen
loukkoon. Kesti kokonaisen tunnin ennenkuin löysin sen, ja sitten
konttasin vielä tunnin ympäri lattiaa, pitkittäen etsiskelyäni. Lopulta
varmana siitä, että olin kaikki löytänyt, heittäysin satulani päälle
laskuluukulle istumaan ja satulalaukusta ottamani vahakynttilän
viimeisessä lepattavassa valossa istuin ihailemassa aarrettani,
jollaisen olisi voinut kuvitella Golkondan satumaasta saaduksi.

Valon sammuminen lopetti ihasteluni. Kun istuin pimeässä pidellen

noita kalliita kiviä, oli ensimmäisenä ajatuksenani, miten voisin
säilyttää niitä turvallisesti; aluksi kätkin ne saappaani sisustuksen
väliin. Toisena ajatuksenani oli kysymys, kuinka ne olivat joutuneet
hyvälle tuoksuvaan jauheeseen mademoiselle de Cocheforêtin
maustekoteloon.

Minuutin mietintä johti minut hyvin lähelle arvoituksen ratkaisua ja

valaisi samalla monta hämärää seikkaa. Mitä Clon oli etsinyt polulta
linnan ja kylän väliltä, mitä majatalon emäntä oli hakenut rikkojen
seasta, sen tiesin nyt — maustekoteloa luonnollisesti. Tiesinpä
myöskin, mikä oli aiheuttanut sen äkillisen levottomuuden, joka oli
herättänyt huomiotani linnassa — tämän maustekotelon menetys.

Siinä seisoin hiljaa hetkisen. Mutta aste asteelta selkeni minulle

kaikki kuin päivä. Mieleeni välähti, kuinka jalokivet olivat joutuneet
maustekoteloon; minulle selvisi, että mademoiselle ei ollut niitä
kadottanut, vaan herra de Cocheforét. Viimeiseksi arvaamani seikka
tuntui minusta niin tärkeältä, että aloin äänettömänä kävellä
edestakaisin huoneessa, sillä nyt olin niin kiihdyksissäni, etten voinut
pysyä alallani.

Mutta laskelmani eivät pysähtyneet siihen. Pian arvasin, että siinä

olivat perhejalokivet, talon viimeinen aarre, ja että herra de
Cocheforêt, nähdessäni hänet majatalon luona, oli matkalla viemään
niitä pois maasta, joko estääkseen hallitusta ottamasta niitä
takavarikkoon tai hankkiakseen rahoja niiden myynnillä — rahoja,
jotka käytettäisiin johonkin viimeiseen epätoivoiseen yritykseen.
Pariin kolmeen päivään Cocheforêtista lähdettyään hän ei ollut
huomannut niiden häviämistä, sillä vuoriteitten vaarat olivat
askarruttaneet hänen ajatuksiaan. Sitten hän oli kaivannut
kallisarvoista maustekoteloa ja heti kääntynyt samaa tietä takaisin.

Mitä enemmän ajattelin eri asianhaaroja, sitä varmemmaksi

pääsin siitä, että olin tavannut oikean ratkaisun, ja koko yön valvoin
pimeässä pohtien, mitä minun piti tehdä. Jalokiviä ei voinut irrallisina
ollen milloinkaan tuntea; kukaan ei voinut vaatia niitä. Se tapa,
kuinka ne olivat minun käsiini joutuneet, ei voinut milloinkaan tulla
ilmi. Ne olivat minun… minun… minä saatoin menetellä niiden
kanssa miten tahdoin. Viisitoistatuhatta kultarahaa, kenties
kaksikymmentätuhatta, ja minun piti matkustaa kello kuudelta
aamulla, tahdoin tai en! Voisin matkustaa Espanjaan, jalokivet
taskussani. Mikä estäisi?

Myönnän olleeni kiusauksessa. Ja jalokivet olivat todellakin niin

ihmeen kauniita, että varmaankin moni minua rehellisempikin mies
olisi myynyt autuutensa niiden vuoksi. Mutta Beraultko uhraisi
kunniansa? Ei. Kiusausta tunnustan tunteneeni, mutta en pitkää
aikaa. Miehen voi välttämättömyys pakottaa elämään noppapelillä,
saattaapa häntä nainen nimitellä vakoojaksi ja konnaksi, hänen
kuitenkaan rupeamatta varkaaksi! Kiusaus meni pian ohi, sen tahdon
sanoa kunniakseni, ja sitten aloin miettiä jos jotakin suunnitelmaa
käyttääkseni jalokiviä hyödykseni. Kerran juolahti mieleeni luovuttaa
ne kardinaalille ja ostaa niillä armahdukseni tai sitten käyttää niitä
satimena Cocheforêtin pyydystykseen, tai… ja viiden aikaan
aamulla, istuessani kurjalla vuoteellani ja ensimmäisen
aamunsarastuksen hiipiessä verkalleen hämähäkinverkkojen ja
heinätukkojen puolittain sulkemasta ikkunaluukusta, selvisi minulle
oikea suunnitelma, paras kaikista —se suunnitelma, jonka panin
täytäntöön.

Mademoiselle oli kerskunut voittaneensa minut, pöyhkeillyt

terävänäköisyydestään, oveluudestaan ja minun typeryydestäni. Hän
oli uhannut ruoskittaa minut tallirengeillään. Hän oli kohdellut minua
kuin koiraa. No hyvä, nyt saisimme nähdä, kumpi meistä oli
nokkelampi ja kumpi saisi kurituksen.

Mutta pääasiallisena ehtona suunnitelmani toteutumiselle oli

saada puhelu hänen kanssaan; sitten voisin itse uuden aseeni avulla
suorittaa lopun. Mutta se oli tuiki välttämätöntä, ja käsittäen siinä
kohtaavani suuria vastuksia, päätin mennä alas kuin mukautuneena
matkustamaan pois; ollen menevinäni satuloimaan hevostani aioin
hiipiä tieheni jalkaisin ja asettua väijyksiin linnan lähettyville, kunnes
näkisin hänen tulevan ulos. Tai jollen voisi toteuttaa hankettani sillä
tavoin — joko isännän valppauden tähden tai jostakin muusta syystä
— oli tehtäväni joka tapauksessa helppo. Saatoin ratsastaa pois ja
penikulman verran edettyäni sitoa hevoseni metsään ja palata
puusillalle. Sieltä saatoin pitää silmällä puutarhaa ja rakennuksen
julkipuolta, kunnes sattuma soisi minulle haluamani tilaisuuden.

Minulla kuvastui siis tie selvänä edessäni, ja kun isäntä huusi

minua töykeästi ja muistutti, että aika oli lähteä matkalle ja että kello
oli kuusi, oli minulla vastaus valmiina. Huusin äreästi olevani tulossa,
ja tarpeellisen viivyttelyn jälkeen otin satulani ja molemmat laukkuni
ja menin alas.

Kylmässä aamuvalaistuksessa näytti majatalon tupa vielä

sauhuttuneemmalta, likaisemmalta ja kurjemmalta kuin viimeksi.
Emäntää ei näkynyt. Tulta ei ollut sytytetty. Tarjolla ei ollut lainkaan
ruokaa, ei edes lähtöryyppyä tai lautasellista puuroa virkistykseksi.
 Kun katselin ympärilleni, en tuntenut muuta hajua kuin yöllä
palaneen lampun käryä ja murisin:

»Aiotteko lähettää minut taipaleelle nälkäisenä?» Tekeydyin

huonommalle tuulelle kuin todella olinkaan.

Isäntä seisoi ikkunan ääressä kumartuneena kovettuneiden ja

halkeilleiden saappaiden yli, joita hän hieroskeli ihralla.

»Mademoiselle ei puhunut mitään aamiaisesta», vastasi hän

ilkeästi irvistäen.

»No niin, samapa tuo», huomautin ylimielisesti. »Olenhan

kahdeltatoista
Auchissa.»

»Se voi olla mahdollista», vastasi hän, taaskin virnistäen.

En ymmärtänyt hänen vihjaustaan, mutta minulla oli muuta

ajattelemista; avasin oven ja menin ulos, lähteäkseni talliin. Mutta
silloin käsitin silmänräpäyksessä. Kylmä, kostean metsäntuoksun
kyllästyttämä ilma tuulahti vastaani ja tunkeutui luihin ja ytimiin;
mutta se ei ollut minua niin hätkähdyttänyt. Oven ulkopuolella tiellä
istui kaksi miestä hevosen selässä. Toinen oli Clon. Toinen, joka
pidätti irtoratsua — minun hevostani — ohjaksista, oli eräs mies,
jonka olin nähnyt majatalossa, karkeatekoinen, pörrötukkainen,
päivänpaahtama roikale. Molemmat olivat aseistettuja, ja Clonilla oli
pitkävartiset saappaat. Hänen toverinsa oli ilman jalkineita,
ruosteinen kannus kiinnitettynä toiseen kantapäähän.

Heti kun näin heidät, tunsin varmaa vaaranuhkaa, joka sai minut
säpsähtämään. Mutta en puhunut heidän kanssaan. Menin takaisin
sisälle ja suljin oven perässäni. Isäntä veti saappaita jalkaansa.

»Mitä tämä merkitsee?» kysyin käheästi ja aavistin selvästi, mitä

oli tulossa. »Mitä varten ovat nuo miehet täällä?»

»Käskystä», vastasi hän lyhyeen.

»Kenen käskystä?»

»Kenen?» kertasi hän vihaisesti. »Se on minun asiani, monsieur.

Se riittää tiedoksenne, että me aiomme saattaa teitä tältä
paikkakunnalta sinne, missä ette voi tehdä mitään vahinkoa.»

»Mutta jos minä en seuraa teitä?» huudahdin.

»Monsieur tulee kyllä mukaan», vastasi hän kylmäkiskoisesti.

»Kylässä ei ole tänään mitään vieraita», jatkoi hän merkitsevästi
hymyillen.

»Aiotteko murhata minut?» kysyin raivostuneena.

Mutta suuttumukseeni liittyi vielä jotakin muuta — en tahdo sanoa

sitä peloksi, sillä urhoollinen ei milloinkaan pelkää — mutta jotakin
sellaista se oli. Koko ikäni olin ollut tekemisissä pukarien kanssa,
mutta noissa kolmessa miehessä ilmeni sellaista uhkaavaa yrmeyttä,
joka säikytti minua. Kun ajattelin, mitä pimeitä polkuja, ahtaita solia
ja rotkoja meidän täytyi kulkea, minkä tien hyvänsä valitsimmekaan,
värisytti minua.

»Murhatako teidät, monsieur?» vastasi hän välinpitämättömästi.

»Sitähän ei tiedä niin tarkalleen sanoa. Mutta yksi asia on varma»,
jatkoi hän ja kosketti ilkkuvan näköisenä muskettia, jonka oli
noutanut ja asettanut tuolia vasten minun seistessäni ovensuussa,
»jos teette pienintäkään vastarintaa, niin osaamme kyllä suoriutua
siitä sekä täällä että taipaleella.»

Minä hengähdin pitkään, ja uhkaava vaara antoi minulle takaisin

mielenlujuuteni. Muutin sävyni ja puhkesin pilkallisesti nauramaan.

»Vai niin, sekö on suunnitelmanne?» sanoin minä. »No niin, mitä

pikemmin lähdemme matkalle, sitä parempi, ja mitä aikaisemmin
pääsemme Auchiin ja saan kääntää selkäni teille, sitä
tyytyväisemmäksi tulen.»

Hän nousi heti.

»Lähtekäämme sitten», sanoi hän. »Olkaa hyvä ja menkää

edellä.»

En voinut tukehduttaa väristystä. Hänen äkillinen

kohteliaisuutensa teki minut levottomammaksi kuin hänen
uhkauksensa. Tunsinhan tämän miehen ja hänen tapansa ja olin
varma siitä, ettei tämä ennustanut minulle mitään hyvää.

Mutta minulla ei ollut pistoolia, ainoastaan miekkani ja veitseni, ja

tiesin vastarinnan tällaisissa olosuhteissa aivan hyödyttömäksi.
Astuin sentähden huolettoman näköisenä ulos, ja isäntä kantoi
perässäni satulaani ja tavaroitani.

Katu oli tyhjillään, lukuunottamatta noita kahta odottavaa

ratsastajaa, jotka istuivat satulassaan ja katselivat tuimasti eteensä.
Aurinko ei ollut vielä noussut, ja ilma oli raa'an kylmä. Taivas oli
harmaa ja pilvinen. Ajatukseni palasivat siihen aamuun, jona olin
löytänyt maustekotelon juuri tältä paikalta, melkein samaan aikaan,
ja silmänräpäykseksi lämpenin muistaessani pikku kääröä, joka
minulla oli saappaassani. Mutta isännän tylyys, hänen molempien
toveriensa kolkko äänettömyys ja heidän itsepintainen tuijotuksensa
syrjään minusta jäähdytti minut pian. Hetkiseksi tunsin melkein
vastustamatonta kiusausta kieltäytyä nousemasta ratsaille ja
lähtemästä taipaleelle, mutta kun käsitin mielettömäksi sellaisen
käytöksen, joka arvattavasti olisi antanut miehille heidän toivomansa
tilaisuuden, hillitsin tämän haluni ja astuin hitaasti hevoseni luo.

»Minua ihmetyttää, että te ette vaadi minulta miekkaani», sanoin

purevasti, heittäytyessäni satulaan.

»Me emme pelkää sitä», vastaa majatalon isäntä. »Saatte pitää

sen —toistaiseksi.»

Siihen en vastannut — mitä olisinkaan sanonut?

Sitten ratsastimme verkkaan, niin että kului puoli tuntia ennen kuin
pääsimme metsän reunaan, mistä olin ensi kerran nähnyt
Cocheforêtin. Vaivaistammistoon, josta olin katsellut alas laaksoon,
pysähdyimme lepuuttamaan ratsujamme, ja helppo on arvata, kuinka
kummallisin ajatuksin nyt katselin tuota maisemaa. Mutta minä en
saanut pitkäksi aikaa antautua muistojeni ja tunteitteni valtaan.
Äkäinen käskysana, ja me läksimme taas liikkeelle.

Noin neljännespenikulman päässä kääntyi sitten tie Auchiin, alas

laaksoon. Kun olimme jo puolivälissä tätä rinnettä, ojensi majatalon
isäntä äkkiä kätensä ja tarttui hevoseni ohjaksiin. »Tätä tietä», sanoi
hän.

Huomasin hänen tahtovan pakottaa minua poikkeamaan

syrjätielle, joka kääntyi lounaaseen — kapealle polulle, jota oli vaikea
erottaa. Ilmeisesti käytettiin sitä harvoin; siellä täällä sen melkein
tukkivat puiden ulkonevat oksat. Enkä tiennyt, mihin se johti. Pidätin
siis hevoseni.

»Miksi niin?» kysyin uhmailevasti. »Ettekö luule minun tuntevan

tietä?
Tämähän tie, jota nyt ratsastamme, vie Auchiin.»

»Auchiin kyllä», vastasi hän äreästi. »Mutta me emme ole

menossa
Auchiin.»

»Minne sitten?» tiedustin suuttuneena.

»Sen saatte pian nähdä», vastasi hän häijysti hymyillen.

»Niin, mutta minäpä tahdon tietää sen nyt!» huudahdin

vimmastuneena, sillä nyt en voinut hillitä itseäni kauemmin. »Näin
pitkälle olen seurannut teitä hyvällä. Teidän on helpompi saada minut
mukaanne, jos ilmoitatte minulle aikeenne.»

»Te olette mieletön», mutisi hän.

»En», vastasin minä. »Tahdon vain tietää, minne olen matkalla.»

»Espanjaan», sanoi hän. »Oletteko tyytyväinen?»

»Ja mitä aiotte tehdä minulle siellä?» kysyin, ja sydämeni alkoi

sykkiä rajusti.

»Jättää teidät sikäläisten ystäviemme haltuun», vastasi hän

töykeästi, »jos käyttäydytte kunnollisesti. Muutoin on kyllä
mukavampikin tapa, joka samalla säästää meiltä noin pitkän matkan.
Voitte valita, monsieur. Minkä pidätte parempana?»
 VI luku

Pic du Midin kupeella

Se siis oli heidän suunnitelmansa. Kahden tai kolmen tunnin

matkan päässä kohosi etelässä pitkä, valkoinen, kimmeltävä
vuoriseinä tummien metsien yläpuolella idästä länteen levittäytyen.
Sen takana oli Espanja. Kerran yli rajan mentyäni voitiin minut, jollei
minulle mitään pahempaa tapahtunut, pidättää sotavankina, sillä me
olimme nyt käymässä sotaa Espanjaa vastaan Italian liittolaisina. Tai
myöskin voitiin minut luovuttaa jollekin tuollaiselle hurjalle
joukkueelle, joka puolittain salakuljettajina, puolittain rosvoina piti
hallussaan vuorensolia, taikka pahimmassa tapauksessa jättää
ranskalaisille pakolaisille, joista jotkut varmasti tuntisivat minut ja
lähettäisivät minut ijäisyyteen.

»Espanjaan on pitkä matka», mutisin vastaukseksi enkä voinut

olla katsahtamatta Clonin käsiin, jotka hypistelivät pistooliparia.

»Pidätte kai toista tietä vielä pitempänä», huomautti isäntä

tuimasti.
»Mutta valitkaa nyt ja pitäkää kiirettä.»

Heitä oli kolme yhtä vastaan, ja heillä oli ampuma-aseita. Minulla

ei oikeastaan ollut valitsemisen varaa.

»No olkoon, hätä ei lue lakia», huudahdin sitten ja olin alistuvinani

kohtalooni.

Miehet nyökkäsivät kuin tahtoen sanoa, että he olivat ennakolta

tienneet ratkaisun. Isäntä hellitti ohjakseni, ja seuraavassa hetkessä
ratsastimme kapeaa polkua vuoriseudulle päin.
 Yhdessä suhteessa tunsin itseni nyt rauhallisemmaksi. Miehet
olivat rehellisiä minua kohtaan, joten minun ei tarvinnut enää pelätä
saavani pistoolinluotia selkääni ensimmäisessä sopivassa solassa.
Sikäli saatoin olla huoletta.

Toisten haastellessa hiljaiseen tapaansa tai toisinaan virnistellessä

minulle, tähystelin tummia metsiä hajamielisin silmäyksin. Punainen
orava, joka kiiti ylös puunrunkoa, säikähtäneet metsäsiat, jotka
röhkien juoksivat karkuun terhojensa äärestä, yksinäinen ratsastaja,
joka tuli vastaamme hampaisiin asti aseistettuna ja suuntasi
matkansa pohjoiseen päin, kuiskailtuaan isännän kanssa — kaikki
tämä pisti silmääni. Mutta ajatuksen eivät liikkuneet niissä. Ne
hapuilivat ja harhailivat ympäri kuin ahdistetut rotat pääsyaukkoa
etsimässä. Sillä aika kului. Mäenrinteet kävivät ratsastaessamme
yhä jyrkemmiksi. Pian tulimme notkoon, jonka suunta oli etelää kohti,
ja aloimme ratsastaa sitä ylöspäin; useaan kertaan menimme
kiemurtelevan vuoripuron poikki. Lumihuiput alkoivat kätkeytyä
kallionkielekkeiden korkean muurin taakse, joka riippui ylitsemme, ja
toisinaan emme voineet edessä ja takana päin nähdä muuta kuin
laaksomme metsäiset seinämät, jotka nousivat kohtisuorina ja
vihreinä tuhannen jalan korkeuteen molemmin puolin; harmaita
vierinkiviä, puolittain sanajalkain ja murattien piilossa, pisti esille
siellä täällä leppien ja petäjien välistä.

Se oli karu ja synkkä näköala nytkin, vaikka keskipäivän aurinko

heloitti virtaavaan veteen ja pusersi tuoksua kuusista, mutta vielä
pahempaa tiesin olevan edessäni ja aprikoitsin epätoivoisesti jotakin
juonta, jolla voisin edes erottaa seuralaiseni toisistaan. Kolme oli
liikaa; yhdestä saatoin kyllä suoriutua. Kun olin vaivannut aivojani
kokonaisen tunnin ja melkein päättänyt tehdä äkillisen rynnäkön
noita kolmea vastaan — viimeisenä hurjana yrityksenä —, johtui
lopulta mieleeni muuan aatos, sekin vaarallinen ja melkein
epätoivoinen, mutta se näytti mielestäni kuitenkin hyvin lupaavalta.
Se johtui siitä, että käteni, kun pidin sitä taskussani, sattui
koskettamaan vaaleankeltaisen maustekotelon palasia, jotka olin
ilman mitään erityistä tarkoitusta sullonut taskuuni. Eilen olin repinyt
sen neljään osaan, kulmista poikki. Hypistellen niitä koneellisesti
osui sormeni yhteen kulmaan kuin hansikkaaseen ja toinen sormi
toiseen. Ja silloin välähti mieleeni juoni.

Mutta ennen kuin voin panna sitä täytäntöön täytyi minun odottaa,
kunnes pysähdyimme antaaksemme väsyneiden hevostemme
haukata ruohoa; sen lepotovin otimme kahdentoista aikaan päivällä
laakson ylärajalla. Käydessäni purolla juomassa onnistui minun
vaivihkaa poimia kourallinen piikiviä, jotka sulloin saman taskuun,
missä kankaanpalat olivat. Noustuani taas ratsaille pistin huolellisesti
kiven isoimpaan kankaankulmaan ja olin valmis tekemään kokeen.

Majatalon isäntä ratsasti vasemmalla jonkun verran edelläni, toiset

kaksi moukkaa takanani. Tien laatu suosi tässä aikeitani, sillä laakso
oli karun ylänkömaan viemäriuomana alempien kunnaiden ja itse
vuorenjuuren välissä avartunut leveäksi ja laakeaksi. Siellä ei ollut
ollenkaan puita, ja tie oli pelkkä karjapolku, joka kasvoi lyhyttä,
kuivaa ruohoa, ja se kulki vuoroin kumpaisellakin puolen puroa.

Odotin, kunnes vierelläni ratsastava heittiö kääntyi puhuttelemaan

takana tulevia miehiä. Kun hän teki sen ja käänsi pois silmänsä, otin
salaa silkkipalan, johon olin kietonut piikiven, tähtäsin tarkkaan ja
sinkautin sen eteenpäin niin lujasti kuin voin peukalon ja etusormen
avulla. Tarkoituksenani oli, että sen piti pudota muutaman askeleen
päähän eteemme tielle, josta sen olisi voinut nähdä. Mutta
valitettavasti ei toiveeni toteutunut. Ratkaisevalla hetkellä kompastui
hevoseni; niinpä tulin heittäneeksi silkkipalan viistoon, kivi lensi ulos,
ja kankaanpala liehui oikean jalustimeni alapuolella olevaan
pensaaseen — häviten sinne.

Se oli minulle katkera pettymys, sillä sama tapaus saattoi

uudistua, ja nyt minulla oli ainoastaan kolme palaa jäljellä. Mutta
onni suosi minua, sillä naapurini joutui kiivaaseen väittelyyn
takkutukkaisen kanssa muutamista eläimistä, joita tuli näkyviin
kaukaisella selänteellä; niitä hän väitti vuorikauriiksi, toisen
vakuuttaessa, että ne olivat tavallisia vuohia. Hän ratsasti sen
johdosta yhä kasvot käännettyinä pois minusta, ja minä sain
tilaisuuden pistää kiven toiseen kankaankulmaan. Alensin käteni
reiteni kohdalle, tähtäsin ja heitin.

Tällä kertaa oli sormeni pidellyt pikku heittoesinettä ihan oikealta

kohdalta, ja se putosi keskelle tietä kymmenen askeleen päähän
meistä. Juuri kun näin sen putoavan, potkaisin naapurini hevosta
kylkeen; se hätkähti, ja ratsastaja kääntyi raivoissaan, sivaltaen
elukkaa ratsupiiskallaan. Mutta seuraavassa hetkessä hän pidätti
hevosen, niin että se pysähtyi äkkiä, ja tuijotti keltaiseen silkinpalaan
kasvot tulipunaisina ja suu ammollaan.

»Mikä nyt on?» sanoin minä ja tuijotin häneen vuorostani. »Mikä

hätänä?»

»Mikäkö on hätänä?» huudahti hän.

Mutta Clonin mielenliikutus oli vielä kiihkeämpi. Tuskin oli mykkä

saanut näkyviinsä, mikä niin suuresti oli herättänyt toverin huomiota,
kun hän päästi kamalan, luonnottoman mylvähdyksen, syöksyi alas
hevosen selästä enemmän eläimen kuin ihmisen tavoin ja heittäytyi
rähmälleen kallisarvoisen kangaslapun päälle.
 Majatalon isäntä ei tullut paljoa myöhempään. Silmänräpäyksessä
tuiskahti hänkin tielle ja tarkasteli löytöä, ja ensi hetkellä luulin
heidän joutuvan siitä tappeluun. Mutta vaikka heidän kateutensa oli
silmäänpistävä, laimeni heidän intonsa kuitenkin hiukan, kun he
huomasivat kangaspalan tyhjäksi, sillä piikivi oli onneksi pudonnut
pois. He olivat kumminkin niin kuohuksissaan, että heitä oli hyvin
omituista katsella. He tutkivat maaperää löytöpaikalta, repivät ruohoa
ja multaa seuloakseen sormiensa välitse; he juoksentelivat
edestakaisin kuin jäljiltä eksyneet vainukoirat, vilkuivat toisiinsa ja
tulivat aina lähtökohtaansa. Kateellisena ei kumpainenkaan tahtonut
antaa toisen olla siinä yksinään.

Takkutukkainen ja minä istuimme hevostemme selässä ja

katselimme näytelmää: hän ihmeissään ja minä kummastusta
teeskennellen. Noiden kahden etsiessä joka paikasta tieltä,
vetäydyimme me hiukan syrjään, jättääksemme heille tilaa; ja nyt,
kun kaikkien kasvot olivat kääntyneet poispäin minusta, annoin
toisen tilkun pudota orjantappurapensaaseen. Takkutukkainen löysi
sen sieltä tovin kuluttua ja antoi sen Clonille, ja kun en ollut vielä
herättänyt mitään epäluuloa, uskalsin sitten itse löytää kolmannen ja
viimeisen. En ottanut sitä ylös, vaan huusin majatalon isäntää, ja hän
säntäsi siihen käsiksi kuin haukka kananpoikaseen.

He haeskelivat neljättä palaa, mutta luonnollisesti turhaan, ja

lopulta he luopuivat etsiskelystään ja sovittivat löytämänsä kolme
palasta yhteen, mutta kumpainenkaan ei tahtonut luovuttaa saalista
käsistään, ja he mulkoilivat toisiinsa epäluuloisin katsein. Oli hyvin
omituista katsella heitä tässä laajassa laaksossa, josta harmaat
kukkulat kohoilivat kuin metsäsian selkinä lumivuorten hiljaisuuteen
asti — oli omituista, sanon, katsella noita kahta tässä rajattomassa
erämaassa, kahtena pikku pilkkuna sen avaralla kamaralla,
kiertämässä toinen toistansa koko muun maailman unohtaen,
tuijottamassa toisiinsa ja teiskaroimassa edestakaisin kuin kukot
törmäämäisillään yhteen, yksinomaan ajatellen näitä kolmea pientä
vaaleankeltaista tilkkua, joita ei olisi voinut nähdä viidenkymmenen
askeleen päähän.

Viimein huudahti majatalon isäntä kiroten:

»Minä käännyn takaisin. Tästä täytyy ilmoittaa kotiin. Antakaa

minulle kankaanpalanne ja pitkittäkää sitten matkaa Antoinen
kanssa. Se on parasta.»

Mutta Clon, joka piteli tilkkua kumpaisessakin kädessään, kurotti

aavemaisen naamansa aivan toiseen kiinni ja pudisti rajusti kieltäen
päätänsä. Hän ei voinut puhua, mutta hän ilmaisi päivänselvästi
mielipiteekseen, että jos kukaan kääntyi takaisin viemään viestiä
kotiin, niin hän oli oikea mies siihen.

»Tyhmyyksiä!» huudahti majatalon isäntä vihoissaan. »Emmehän

voi antaa
Antoinen mennä yksinään hänen kanssaan. Antakaa minulle tilkut.»

Mutta Clon ei suostunut. Ei voinut tulla kysymykseenkään, että

hän luopuisi löydön kunniasta, ja silloin aloin todellakin uskoa, että
heille tulisi tappelu. Mutta oli toinen vaihtoehto — minua koskeva; ja
ensin katsahti toinen minuun ja sitten toinen.

Se oli vaarallinen hetki, ja minä tiesin sen. Kavaluuteni saattoi

kääntyä minua itseäni vastaan: tehdäkseen lopun kiistasta nuo kaksi
saattoivat sopia minun surmaamisestani. Mutta minä kohtasin niin
kylmäverisesti heidän katseensa ja osottausin niin
pelkäämättömäksi, ja paikka oli niin avoin, että se ajatus raukesi
pian. He alkoivat jälleen riidellä pahemmin kuin ennen. Toinen
heristeli pyssyään, toinen pistoolejaan. Isäntä sätti, mykkä päästeli
eläimellisiä mölähdyksiä. Vihdoin riita päättyi juuri siten kuin olin
toivonut.

»No hyvä, käännymme siis molemmat takaisin!» huusi majatalon

isäntä raivoissaan. »Ja Antoinen täytyy pitää huolta hänestä. Mutta
vastuuseen jäätte siitä te! Antakaa Antoinelle pistoolinne.»

Clon ojensi toisen pistoolinsa takkutukkaiselle.

»Toinen myös!» sanoi majatalon isäntä kärsimättömästi.

Mutta Clon pudisti päätään yrmeästi.

Äkillisellä liikkeellä isäntä riuhtaisi itselleen pistoolin ja esti Clonin

koston luovuttamalla sekä pistoolin että musketin takkutukkaisen
käsiin.

»Kas niin!» sanoi hän jälkimäiselle. »Nyt tulet toimeen. Jos

monsieur koettaa paeta tai kääntyä takaisin, niin ammu hänet!
Neljän tunnin ratsastuksella pääsette Rocca Blancaan. Siellä tapaat
ystävämme, ja senjälkeen ei sinulla ole mitään tekemistä.»

Mutta Antoine ei ottanut asiaa aivan niin keveältä kannalta. Hän

katseli minua ja sitten edessämme polvittelevaa autiota vuoripolkua,
ja lopuksi hän jupisi kirouksen ja selitti, että mieluummin kuin hän
suostui siihen, he saivat ampua hänet siihen paikkaan.

Mutta majatalon isäntä, kovin kiihdyksissään kärsimättömyydestä,

vei hänet syrjään, puheli hänen kanssaan, ja näytti lopulta saaneen
hänet suostutelluksi, sillä muutaman minuutin kuluttua oli asia
sovittu.
 Antoine tuli takaisin ja sanoi vihaisesti: »Eteenpäin, monsieur!»
Toiset kaksi seisoivat tien syrjässä; minä kohautin olkapäitäni, panin
hevoseni liikkeelle, ja seuraavassa hetkessä jatkoimme matkaa
vieretysten. Sitten käännyin pariin kertaan katsomaan, mitä nuo
kaksi hommasivat, ja huomasin heidän yhä seisovan paikallaan
nähtävästi kinastellen, mutta vartijani osoitti niin suurta
tyytymättömyyttä näiltä liikkeistäni, että kohautin hartioitani vielä
kerran ja jätin miehet sinne omille oloilleen.

Olin saanut paljonkin vaivata aivojani päästäkseni tähän

tulokseen. Mutta kumma kyllä, nyt kun olin onnistunut, huomasin
tilani vähemmän tyydyttäväksi kuin ensin olin toivonut. Olin
vähentänyt vihollisten ylivoimaista lukua ja päässyt eroon
vaarallisimmista vastustajista; mutta jäätyään yksin osoittautui
Antoine kerrassaan tavattoman epäluuloiseksi. Hän ratsasti vähän
matkan päässä takanani, pyssy satulannupin päällä ja pistooli
varalla, ja kun hiukankin hiljensin vauhtia tai käännyin katsomaan
häntä, mutisi hän ainiaan: »Eteenpäin, monsieur!» äänellä, joka
ilmaisi minulle, että hänellä oli sormi liipasimella. Niin läheltä hän ei
olisi voinut ampua harhaan, enkä minä nähnyt muuta keinoa kuin
koreasti ratsastaa hänen edellään Rocca Blancaan kohtaloani
vastaan.

Mitä tehdä? Tiemme oli nyt joutunut laakson loppuun ja poikkesi

ahtaaseen, honkien kattamaan solaan, jossa vuoripuro vaahdoten ja
huumaavasti jumisten syöksyi louhikon railoihin. Suoraan
edessämme katkaisi vesiputouksen valkoinen hyrske puunrunkojen
tummat rivit. Lumiraja oli vähemmän kuin puolen penikulman päässä
molemmin puolin, ja kaiken yli — rotkotien päässä, kuten kuvastui
silmissämme — kohosi Pic du Midin valkoinen pylväs sinistä taivasta
vasten kuudentuhannen jalan korkeuteen. Sellainen näköala, äkkiä