The Language of Coaching The Art

Science of Teaching Movement First

Edition Winkelman
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-language-of-coaching-the-art-science-of-teaching
-movement-first-edition-winkelman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Art and Science of Dance Movement Therapy Life Is

Dance 2nd Edition Sharon Chaiklin

https://textbookfull.com/product/the-art-and-science-of-dance-
movement-therapy-life-is-dance-2nd-edition-sharon-chaiklin/

The Science of Meaning: Essays on the Metatheory of

Natural Language Semantics First Edition Derek Ball

https://textbookfull.com/product/the-science-of-meaning-essays-
on-the-metatheory-of-natural-language-semantics-first-edition-
derek-ball/

The joy of finite mathematics the language and art of

math 1st Edition Tsokos

https://textbookfull.com/product/the-joy-of-finite-mathematics-
the-language-and-art-of-math-1st-edition-tsokos/

The Art and Heart of Good Teaching Values as the

Pedagogy Terence Lovat

https://textbookfull.com/product/the-art-and-heart-of-good-
teaching-values-as-the-pedagogy-terence-lovat/
The Art Of The Lie How The Manipulation Of Language
Affects Our Minds Marcel Danesi

https://textbookfull.com/product/the-art-of-the-lie-how-the-
manipulation-of-language-affects-our-minds-marcel-danesi/

Biomechanics of Movement The Science of Sports Robotics

and Rehabilitation 1st Edition Thomas K. Uchida

https://textbookfull.com/product/biomechanics-of-movement-the-
science-of-sports-robotics-and-rehabilitation-1st-edition-thomas-
k-uchida/

Wages for housework a history of an international

feminist movement 1972 77 First English-Language
Edition Roth

https://textbookfull.com/product/wages-for-housework-a-history-
of-an-international-feminist-movement-1972-77-first-english-
language-edition-roth/

The Routledge Handbook of Language Learning and

Teaching Beyond the Classroom 1st Edition Hayo Reinders

https://textbookfull.com/product/the-routledge-handbook-of-
language-learning-and-teaching-beyond-the-classroom-1st-edition-
hayo-reinders/

The Art of Coding: The Language of Drawing, Graphics,

and Animation Mohammad Majid Al-Rifaie

https://textbookfull.com/product/the-art-of-coding-the-language-
of-drawing-graphics-and-animation-mohammad-majid-al-rifaie/
 Praise for The Language of
Coaching
“In The Language of Coaching, Nick Winkelman has done something
I previously thought to be impossible. He has combined a textbook-
caliber education on motor learning with practical strategies that
coaches of all levels from all disciplines can utilize immediately. It
would take you an entire career of coaching to pick up, just by
chance, some of the competencies he outlines—and even then,
you’d come up short. Nick’s work will fast-track coaches to effective
communication—and, in turn, outstanding results—for their athletes
and clients. I wish I’d had this book 20 years ago!”
—Eric Cressey, CSCS
President and Cofounder of Cressey Sports Performance
Director of Player Health and Performance for the New York
Yankees
“Nick is one of the bright young minds in our field. The Language of
Coaching continues Nick’s excellent progression from coach, to
speaker, and now to writer.”
—Michael Boyle
Owner of Mike Boyle Strength and Conditioning
“Nick Winkelman is what I like to call a ‘coaches’ coach.’ In the 10
years I have known Nick, he has proven himself to be one of the
authorities in the industry for strength and conditioning as well as
the art of coaching. Nick has the ability to convey information in
such a relatable fashion, making his delivery warm and welcoming.
He is one of the few people I like to lean on for advice in our
industry, and I am excited to continue to use Nick as my go-to
resource. I will be gifting The Language of Coaching to dozens of
coaches and athletes.”
—Don Saladino
Celebrity Trainer
 Health and Performance Specialist Founder and Owner of
Drive Health Clubs
“Whether you are a sport coach, a strength and conditioning
specialist, or a physical therapist, you need to effectively
communicate with your athletes or clients. Nick Winkelman takes the
science of effective coaching to another level with The Language of
Coaching and delivers effective real-world strategies to improve not
only communication but also the ultimate goal—clients results. The
Language of Coaching is a masterpiece. In time it will become the
ultimate guide to coaching. It’s already mandatory reading for all my
coaches.”
—Alwyn Cosgrove
Fitness Coach Owner of Results Fitness
“Nick Winkelman’s passion, wisdom, and knowledge have helped to
turn the science of motor learning into a digestible, applicable
framework. His book, The Language of Coaching, will serve as an
invaluable tool for driving results with athletes and clients.”
—Alex Zimmerman
Senior Director of the Tier X Program at Equinox
“Nick Winkelman helped me gain an edge on the combine and take
full advantage of my training. His book, The Language of Coaching,
will help other athletes do the same.”
—Dontari Poe
Defensive Tackle for the Carolina Panthers
“The Language of Coaching is a groundbreaking and meticulously
researched book that delivers practical and user-friendly ways for a
coach to connect for results. This book should be on every coach’s
shelf.”
—Martin Rooney
Founder of Training for Warriors Coach to Hundreds of NFL,
UFC, NBA, WNBA, MLB, and Olympic Athletes Author of Coach
to Coach
“Nick Winkelman helped improve my mind-set and introduced me to
a new way of performing at the highest level. With The Language of
Coaching, he will do the same for you.”
—Prince Amukamara
Cornerback for the Chicago Bears
“Using a logical, evidence guided approach, Nick essentially
obliterates the communication barrier between coaches and athletes.
If your job description includes conveying ideas with the intention of
improving the physical capabilities of others, read The Language of
Coaching.”
—Andreo Spina, BKin, DC, FRCCSS(C)
Sports Specialist Chiropractor
Movement and Mobility Coach CEO of Functional Anatomy
Seminars
“Drawing on Winkelman’s vast personal experience with high-level
athletes, The Language of Coaching unpacks the flaws in our
assumptions, examining how apparently small changes in what we
say and how we say it can result in more durable learning for the
athletes we teach. It will surely prove to be a significant and
enduring contribution to the literature of coaching.”
—Doug Lemov
Author of Teach Like a Champion, Teach Like a Champion 2.0,
and Practice Perfect
“In The Language of Coaching, Nick has offered an important
contribution to the coaching world. A combination of a
comprehensive scientific text and practical operator’s manual, this is
a must-read for all coaches.”
—Stuart McMillan
CEO of ALTIS Sprint Coach
“I was privileged to spend an intense period learning from Nick in a
formal workshop setting. These sessions were Olympic-coach-level
workshops and presentations. I can honestly say that the guidance
on cueing was evidence based, highly practical, and immediately
applicable. Nick’s knowledge, manner, and communication skills
make available a level of athlete performance enhancement that is
off the charts. His work and process are highly recommended across
a broad spectrum of sports; his methods will make you a better
coach—period!”
—Bobby McGee
Olympic Coach (With Medals in the Atlanta, London, and Rio
Olympics)
Team Leader and High-Performance Support Staff
“As a coach of athletes who are blind, I am constantly looking for
better ways to describe actions and motion without needing a visual
reference. After working with Nick, I have the perfect set of verbal
cueing skills to best teach my team!”
—Jake Czechowski
Head Coach of the USA Women’s National Goalball Team
“Nick’s guidance on cueing gave me the most effective coaching
technique I have ever practiced. It has taught our coaching staff
how to prevent manufacturing complexity and has given our athletes
laser focus on what truly matters in performing at the highest level.”
—Mike Kohn
USA Bobsled Head Coach
“Nick’s work is a valuable component of our national team coach
course, providing unique and practical insight on communicating
with athletes to elicit better performance. His practical approach and
methods help enhance coach–athlete understanding in a strategic,
logical way. Coaches who have gone through his training as part of
our course have seen significant results right away. Nick’s work is a
valuable tool that can be applied across a variety of levels and
sports.”
—Christine Bolger
Coaching Education Department of the United States Olympic
and Paralympic Committee
“The very practical tactics I learned from Nick (at a USOC National
Team Coach Seminar) helped immediately with my pair figure
skating athletes. My improved understanding of cueing and the use
of purposeful and targeted analogies guided faster skill acquisition,
specifically with triple twists.”
—Bobby Martin
U.S. Figure Skating Coach
“Nick has unlocked the superpower shared by highly effective
coaches around the world. Great coaching is directly correlated to
precise and purposeful communication. Cleaning up communication
is as critical as correcting compensatory movement patterns. Nick
has relentlessly worked through the research and has the practical
knowledge that comes only from thousands of coaching sessions.
The Language of Coaching will make you and our field better.”
—Mark Verstegen
Founder and President of EXOS
“Knowing your stuff is only part of the coach’s task: The more
important part is transmitting that knowledge. That takes not only
advanced speaking skills—mastering both what to say and how to
say it—but also conscious listening, because listening is the doorway
to understanding, and understanding is the access to effective
relationships, not to mention motivation. Nick’s excellent book is long
overdue, focusing as it does on communication, the most critical and
long-overlooked aspect of performance coaching.”
—Julian Treasure
Five-Time TED Speaker Author of the Award-Winning Book
How to Be Heard
“The longer I’m in the ‘movement game,’ from rehabilitation to
performance, the more I appreciate it when equal value is placed on
information, experience, and reflection. In The Language of
Coaching, Nick guides us to not overvalue one aspect and
undervalue the others.”
—Gray Cook, MSPT, OCS, CSCS
 Cofounder of Functional Movement Systems Author of
Movement
“Now we can all have access to the most powerful tool in our
toolbox—language. In The Language of Coaching, Nick captures the
importance of intentional and effective communication in creating a
movement experience for our athletes that will maximize their
performance!”
—Anna Hartman, ATC
Founder of MovementREV
“In The Language of Coaching, Nick Winkelman has taken a complex
topic and its large amounts of research and evidence, paired it with
his expertise on the subject, and compressed it down to an
extremely practical and easily digestible book. This is a must-read for
anyone who works with people and seeks to make them better.”
—Brandon Marcello, PhD
High-Performance Strategist
“Bottom line: What we say matters. Our words are what bridges the
gap from the science of coaching to the art of coaching. In this
book, Nick does a beautiful job of helping coaches bring their
programming to life via the most important tool we all have:
communication. Not only will this book help you improve as a coach,
it will help you connect better to your client, ultimately improving
their results.”
—Sue Falsone, MS, PT, SCS, ATC, CSCS, COMT
President of Structure & Function Education
Author of Bridging the Gap From Rehab to Performance
 THE LANGUAGE OF COACHING
The Art & Science of Teaching
Movement

NICK WINKELMAN
 Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Winkelman, Nick, 1984- author. | Human Kinetics

(Organization)
Title: The language of coaching : the art & science of teaching
movement / Nick Winkelman, PhD, CSCS, NSCA-CPT, Head of
Athletic Performance & Science, Irish Rugby Football Union.
Description: Champaign, Illinois : Human Kinetics Inc., 2020. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2019052286 (print) | LCCN 2019052287 (ebook) |
ISBN 9781492567363 (Paperback) | ISBN 9781492591450 (ePub)
| ISBN 9781492567370 (PDF)
Subjects: LCSH: Coaching (Athletics) | Performance.
Classification: LCC GV711 .W56 2020 (print) | LCC GV711 (ebook) |
DDC 796.07/7--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019052286
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2019052287
ISBN: 978-1-4925-6736-3 (print)
Copyright © 2021 by Nicklaas Winkelman
Human Kinetics supports copyright. Copyright fuels scientific and
artistic endeavor, encourages authors to create new works, and
promotes free speech. Thank you for buying an authorized edition of
this work and for complying with copyright laws by not reproducing,
scanning, or distributing any part of it in any form without written
permission from the publisher. You are supporting authors and
allowing Human Kinetics to continue to publish works that increase
the knowledge, enhance the performance, and improve the lives of
people all over the world.
Permission notices for material reprinted in this book from other
sources can be found on pages xx-xxi. The web addresses cited in
this text were current as of October 2019, unless otherwise noted.
Senior Acquisitions Editor: Roger W. Earle; Developmental
Editor: Laura Pulliam; Managing Editor: Shawn Donnelly;
Copyeditor: Erin Cler; Indexer: Rebecca L. McCorkle; Permissions
Manager: Martha Gullo; Computer Graphic Art Director: Sean
Roosevelt; Cover Designer: Keri Evans; Cover Design
Specialist: Susan Rothermel Allen; Photograph (cover): msan10
/ Getty Images; Photographs (interior): © Human Kinetics,
unless otherwise noted; Photo Asset Manager: Laura Fitch;
Photo Production Specialist: Amy M. Rose; Photo Production
Manager: Jason Allen; Senior Art Manager: Kelly Hendren;
Illustrations: © Human Kinetics; Printer: Walsworth
Human Kinetics books are available at special discounts for bulk
purchase. Special editions or book excerpts can also be created to
specification. For details, contact the Special Sales Manager at
Human Kinetics.
Printed in the United States of America 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
The paper in this book was manufactured using responsible forestry
methods.
Human Kinetics
1607 N. Market Street
Champaign, IL 61820
USA
United States and International
Website: US.HumanKinetics.com
Email: [email protected]
Phone: 1-800-747-4457
Canada
Website: Canada.HumanKinetics.com
Email: [email protected]
E7315
 To my love: You are my truth, my best friend,
and my inspiration.
To Gracie and Madden: Find what you love and
give it your all.
To Maddy, Roxy, and Keg: You will forever be
our chaos.
 CONTENTS

Foreword
Preface
Acknowledgments
Photo Credits

PART I LEARN
1 LEARN THIS
Learning: A Primer
Part 1: The Profile
Part 2: The Process
Part 3: The Distinction
Summary

2 PAY ATTENTION
Attention: A Primer
Attention at Work
Part 1: Out of Focus
Part 2: Coming into Focus
Part 3: In Focus
Summary
3 REMEMBER WHEN
Memory: A Primer
What’s in a Memory?
Part 1: Working Memory
Part 2: Long-Term Memory
Part 3: Making Memories
Summary

PART II COACH
4 FINDING FOCUS
Cueing: A Primer
Part 1: A Cue Is Born
Part 2: The Dark Side of the Cue
Part 3: You Gotta Be Choking Me
Summary

5 CUE IT UP
Constructing Cues: A Primer
Part 1: Cueing in 3D
Part 2: Cue Tips
Part 3: Clarifying Internal Cues
Summary

6 GOING ANALOG
Analogies: A Primer
Part 1: Mental Maps
Part 2: Similarity
Part 3: Familiarity
 Summary

PART III CUE

7 THE ROAD MAP
Habits: A Primer
The Habit Instinct
The Habit of Cueing
Habit Upgrade: A Three-Step Process
Fishing for Cues
Summary

8 STRONG CUEING
Upper-Body Push/Horizontal/Two-Arm Dumbbell Bench Press
Upper-Body Push/Vertical/Two-Arm Dumbbell Shoulder
Press
Upper-Body Pull/Horizontal/One-Arm One-Leg Dumbbell Row
Upper-Body Pull/Vertical/Pull-Up
Lower-Body Push/Two-Leg Front Squat
Lower-Body Push/One-Leg Squat to Bench
Lower-Body Push/Rear Foot Elevated Split Squat
Lower-Body Pull/Two-Leg Romanian Deadlift
Lower-Body Pull/One-Leg Romanian Deadlift

9 POWERFUL CUEING
Countermovement/Vertical Jump
Countermovement/Horizontal Jump
Countermovement/Vertical Hop
Countermovement/Lateral Bound
Noncountermovement/Squat to Throw
 Noncountermovement/Vertical Toss
Noncountermovement/Chest Pass
Noncountermovement/Rotational Throw

10 FAST CUEING
Linear Speed/Three-Point Start
Linear Speed/Acceleration
Linear Speed/Absolute Speed
Multidirectional Speed/45-Degree Cut
Multidirectional Speed/Side-Step Cut
Multidirectional Speed/180-Degree Cut
Multidirectional Speed/Crossover to Sprint
Multidirectional Speed/Crossover Run
Multidirectional Speed/Drop Step to Sprint
Multidirectional Speed/Backpedal

References
Index
About the Author
Continuing Education
 FOREWORD

Every great moment in sports

happens twice.
First, it happens in the moment of achievement, in that breathless,
electric instant when an athlete scores a game-winning goal, makes
a spectacular fingertip catch, or wins an important race. That’s the
moment captured in the highlights—the one most of us remember.
But there’s another moment that happens a few seconds later,
away from the bright lights. It’s the moment of private celebration
when the athlete and coach connect. The moment when they bump
fists, or hug, or just smile at each other with big goofball smiles. No
words are needed, because there’s nothing to say. Just a warm,
shared truth: Hey, we did it.
The first moment of achievement is thrilling—it’s why we love
sports. But I love this second moment more, because it’s bigger. It
contains the whole crazy, exasperating, painful, inspiring journey
that happens between athlete and coach. And every time we witness
this happy moment, it raises a question: How do we make it happen
more often? In other words, what is great coaching really made of?
That’s exactly what this book is about.
Historically and traditionally, great coaching has been seen as a
kind of magic. In this way of thinking, the magic is located mostly
inside the coach—in their keen eye, their intuition, and their way
with people. Thus we’ve assumed great coaches (Wooden,
Lombardi, Stengel, Popovich) to be wizards. This way of thinking
makes sense, but it also leads to some problems.
For one, it’s unscientific. We live in a world where the skill sets of
doctors, engineers, architects, and every other professional are built
on foundations of evidence-based research and continuously
improving methods. Coaching culture, for whatever mysterious
reason, has proved mostly immune to science, leaving coaches to
guide themselves by the hazy, unreliable stars of tradition, intuition,
and anecdote. Sometimes it works well. But down deep, it’s unclear.
Even the most fundamental questions echo with uncertainty: What’s
the best way to design practice? What’s the best way to give
feedback?
For another, it creates a world of copycats. If you see successful
coaches yelling at athletes, you naturally assume that that must be
the best way to coach. If you see other successful coaches
whispering to athletes, you assume that they are right. If you see
still other coaches buddying up to their athletes, you assume that
they’re right. But which is it, really?
Fortunately there’s a better way, led by a new generation of
researchers and coaches who are building a bridge from the world of
science to the craft of coaching. And no one is doing that more
effectively than Nick Winkelman.
I met Winkelman in September 2017 in a meeting room of a
Hampton Inn in Goodyear, Arizona. Winkelman had come to speak
with the Cleveland Indians, a team I consult for. Unlike our big-
market competitors, the Indians can’t afford to buy talent; we have
to build it, and thus we are obsessed with understanding and
improving at the craft of coaching. On that day, the room was
packed with 50 people, including coaches, baseball operations
people, player development staff, the general manager, and the
team president—a big crowd. Most didn’t know much about
Winkelman; they knew only that he had worked in rugby, had a
background in high performance, had earned his PhD in motor
learning, and had done some fascinating research on attentional
focus and cueing. The room was expectant and maybe a little
skeptical. Then he started.
“To create players who can adjust, we must be coaches who can
do the same,” he said. Then he showed us how. For two days,
Winkelman took the group inside the landscape between the athlete
and the coach, mapping it. He taught from the bottom up, starting
with Gabriele Wulf’s research on internal and external cues and then
working outward toward the craft of practice design. He delivered a
tool kit of clear, actionable ideas. It was riveting, useful, and mind-
expanding. Afterward, I told Winkelman that he should write a book.
He smiled and said, “I already started.”
And so here it is. I will leave it to him to explain his work, but let
me give you two quick pieces of advice: (1) Read with a pencil or a
highlighter, because you’ll want to take notes, and (2) make a list of
the important coaches in your life, because you’ll want to get them a
copy too.
In a larger sense, this book arrives at the right time, because the
sports world is changing fast. In the past few years, the data
revolution has radically redefined the relationship between athlete
and coach. We live in a world where weekend golfers and joggers
have access to a level of performance data that pro athletes could
not have dreamed of just 10 years ago, and this new world has
spawned urgent questions: How do coaches provide value in a world
where the athlete has access to accurate feedback? Can you be
coached by artificial intelligence? What does coaching really mean?
While some fear that this data revolution means the end of
coaching, I would argue the opposite: Coaches are becoming ever
more valuable. We see proof in the way that the coaching model
continues to expand from sports into business and other walks of
life. It is not inconceivable that in the not-so-distant future, everyone
will have a coach to help guide them in work, relationships, fitness,
nutrition, leadership—whatever they need. That means that the
questions Winkelman explores in this book are precisely those that
will guide us in the future: How do you talk to people in a way that
unlocks their abilities? How do you identify and overcome obstacles?
Those are not just questions for sports; they are questions for life.
And as we explore them, we’ll continue to learn the larger lesson
that Winkelman teaches us in these pages: The magic is not in who
the coach is but in what the coach does.
—Daniel Coyle
Author of The Talent Code
 PREFACE
Let’s cut to the chase. You want to know what this book is about and
why you should care.
Before I answer these questions, however, I need to share two
assumptions I’m going to make.
1. You’re interested in teaching movement. By teaching
movement, I mean that you want to know how you can
help others learn to move better. Moving better could be
as basic as helping a child learn how to ride a bike or as
complex as helping a professional golfer refine their
swing. Ultimately, movement is movement, and I’m
assuming that you want to get better at teaching it.
2. You’re interested in coaching language. By coaching
language, I mean the stuff you say to influence the way
a person moves. This includes the instructions a personal
trainer uses when teaching a client how to lunge, the
short cues a basketball coach uses to help a player refine
their jump shot, or the feedback a physical therapist
provides when helping a stroke survivor retrain their gait.
No matter the context, I’m assuming that you want to
know how your words affect movement.
If my assumptions are off the mark, then this might not be the
book for you. However, if you found yourself nodding in agreement,
then I suggest you read on.
I believe this book’s potential is best revealed through the lens of
your own circumstances. Therefore, I’d like you to imagine the
context in which you’re hoping to apply the ideas contained within
this book. For example, if you’re an American football coach, you’d
visualize yourself during practice; if you’re a physical education
teacher, you’d visualize yourself during class; and if you’re a physical
therapist, you’d visualize yourself during a rehabilitation session.
Now that you’ve visualized your context, I want you to populate it
with an actual teaching scenario you’ve faced in the past. For our
American football coach, this could be a time you were teaching
tackle technique; for our physical education teacher, this could be a
time you were teaching elementary students how to pass a soccer
ball; and for our physical therapist, this could be a time you were
helping a patient relearn a squat pattern.
Like a mental movie, I’d like you to let your teaching scenario play
out in your mind. As you watch, I’d like you to notice the way you’re
communicating with those in front of you. Specifically, I’d like you to
focus on the relationship between what you’re saying and how
they’re moving.
Here are some questions to consider as you watch yourself in
action:
How did you know what to say?
How did you know when to say it?
How did you know how much to say?
How did you know whether it made a difference?
The scenario that just played out in your mind represents a
singular teaching moment. Although any one of these moments, in
isolation, may seem insignificant, it is their summation that
ultimately determines what a person learns. Here, learning is what
the person walks away with. It is their capacity to own the
improvements in their movement. It is their ability to express these
changes independent of you—the trainer, coach, or therapist that
facilitated them.
Thus, inside of each teaching moment hides the potential for
learning. However, as anyone who teaches movement can attest,
there are no guarantees. Whether we’re working with a client who
seems to forget everything once they’ve left the gym or an athlete
who struggles to perform as well as they practice, all movement
professionals know how elusive learning can be.
 It is here, at the intersection of teaching and learning, that our
story begins.
Before I continue, however, it is important that I clarify a few
terms. If we’re going to talk about teaching and learning, then we
must agree on what we’re going to call the person doing the
teaching and the person doing the learning. This pairing can go by
many names: teacher–student, trainer–client, therapist–patient,
parent–child, coach–athlete, and so on. Only because my
background is in strength and conditioning have I decided to use the
coach–athlete pairing in this book.
I stress the reason for this selection because it is important that
you see yourself in the word coach and those you work with in the
word athlete. Thus, even though my wording implies a coach–athlete
pairing, please know that this book is universally applicable to all
movement professionals.
Throughout my career, I’ve committed myself to understanding
how people learn to move. To be precise, I’ve committed myself to
understanding the portion of the learning process that coaches have
the greatest influence on. After years of studying, applying, and
reflecting, I believe a coach’s influence on learning is best
understood when broken into two categories: programming and
coaching.
Programming represents all the physical stuff the athlete is being
asked to do (e.g., drills, games, exercises, movements, or skills) in
the context of a progressive training program; I call this the what.
Coaching represents everything a coach says to influence how that
physical stuff is performed; I call this the how.
Now, I want you to ask yourself two questions:
1. Which of these two learning influencers—programming or
coaching—would you be more comfortable delivering a
presentation on to a hundred peers?
2. Which of these two learning influencers—programming or
coaching—do you spend more time engaged in on a daily
basis?
 If I had been asked these questions earlier in my career, I would
have quickly said that I would much rather deliver a presentation on
programming and that, obviously, I spend more time coaching on a
daily basis. If I had to guess, I’d say my answers reflect those of the
vast majority of people reading these words. In fact, my experience
suggests that this is how most movement professionals would
answer these questions.
Do you see the irony in this?

We spend far more time coaching than we do programming, yet

most of us would find the latter far easier to talk about than the
former. Why is this? I believe the reason has two parts. First, if you
examine the education of movement professionals, you’ll find that
degrees and certifications emphasize the what far more than the
how. Second, the what is emphasized more because it is visible, it is
tangible, and it is the foundation on which the movement profession
is built. Thus, it makes sense that people are more comfortable
talking about what they do than about how they do it. However, in
the process of developing movement professionals, we’ve committed
a crime of omission. Unknowingly, we’ve neglected to develop the
invisible skill of coaching. We’ve forgotten that a what without a how
is like a car without a driver. We’ve left movement professionals to
fend for themselves and learn through an unguided process of trial
and error that is more chance than choice.
This stops with The Language of Coaching.
This book seeks to make the invisible…visible, examining the
interplay between a coach’s words and an athlete’s movement. At its
core, this is a book about communication and relationships. It is
about understanding how a coach’s ideas, through their words, turn
into an athlete’s movement. It is about revealing that the art of
coaching has a scientific sibling and that the great coaches,
knowingly or not, get this art and science to mesh in a manner that
best serves the athlete.
If you agree that how you coach is as important as what you
coach, then I welcome you to join me on my mission to help
coaches help the world move better, one word at a time. To achieve
this, I have written a book that is designed to help movement
professionals of all levels and backgrounds learn the skills necessary
to wield words with the same precision as a surgeon with a scalpel.

This book is broken into three parts. Parts I and II each contain
three chapters, and part III has four. Each part begins with an
opener that chronicles my own coaching journey and the profound
impact committing yourself to the how can have on you and those
under your care.
In part I, Learn, we focus on the way people learn to move,
emphasizing the factors that coaches have the greatest influence on.
Chapter 1, Learn This, is broken into three sections to help you
identify (1) what needs to be coached (using the 3P Performance
Profile), (2) what learning looks like, and (3) the difference between
short-term changes in performance and the long-term learning we
desire. With an understanding of what learning is, we transition into
an exploration of the factors that influence it.
Chapter 2, Pay Attention, covers the first step in learning anything
—paying attention. Broken into three sections, this chapter tours the
brain and examines the mind when it is (1) wandering and out of
focus, (2) captured and coming into focus, and (3) kept in focus.
Along the way, I’ll discuss the simple strategies you can use to
capture and keep your athletes’ attention.
Chapter 3, Remember When, covers the final step in learning
anything: remembering it. Broken into three sections, this chapter
first introduces you to short-term and long-term memory. After
seeing where memories live, we’ll check out how memories are
made. Along the way, I’ll share the keys to becoming a memorable
coach who triggers learning that sticks.
In part II, Coach, we examine how a coach’s words influence an
athlete’s focus and the impact this focus has on learning or refining a
movement. Chapter 4, Finding Focus, opens with a breakdown of the
coaching communication loop, which outlines when and how
coaching language is used to teach or refine a movement pattern.
With an understanding of the different categories of coaching
language, we’ll focus on the category known as cueing. Cues are the
brief phrases that coaches use right before an athlete moves. As
you’ll see, the cue receives the majority of our attention because it
has the greatest influence on what an athlete will focus on and,
therefore, what they’ll learn. This three-section chapter goes on to
discuss a continuum of cues and the compelling research narrative
that outlines the type of cues coaches should use to optimize
learning and performance.
Chapter 5, Cue It Up, focuses on helping you build the skills of
creating and adapting your cues to fit the movement and the athlete
performing it. To achieve this, you’ll learn about the 3D cueing
model, which provides you with a systematic way to create and
manipulate your cues to serve the individual you’re working with.
Along the way, I’ll share a wide range of pointers (what I like to call
Cue Tips!) that will help you refine your cues for the toughest of
coaching scenarios.
Chapter 6, Going Analog, focuses on a specific type of cue known
as the analogy, which is nothing more than a comparison between
something an athlete is familiar with and a feature of the movement
they’re learning. Using an analogy model, you’ll learn how to apply
one of the most powerful coaching tools I’ve ever come across. By
learning how to compress your athletes’ experiences and language
into the analogies you use to coach them, you’ll fast-track
understanding while building stronger relationships.
In part III, Cue, we focus on cultivating the cueing behaviors you
established in part II. Chapter 7, The Road Map, was written for you,
the reader, because I know how difficult it can be to change the way
you communicate. In this chapter, I lay out a plan to help you create
a habit of cueing. Only by examining a habit can we disrupt it,
challenge it, and build it into something new. Understanding the
content in this chapter is critically important if you want to take
everything from the first six chapters and bring it into the real world.
Chapter 8, Strong Cueing; chapter 9, Powerful Cueing; and
chapter 10, Fast Cueing, contain a total of 27 movement sequences.
These examples bring the cueing models and tips to life through
beautiful imagery that captures what is possible when motion meets
language that moves us. These are meant to illustrate the concepts
in this book, inspire your own creativity, and provide you with a
foundation on which to build your habit of cueing.
I wrote this book for you. Why? Because you know that your
impact on people is more than reps and sets; you know that what
you say matters; and you know that what ultimately determines your
impact is the space between you and your athlete.
The question is this: What will you fill it with?
 ACKNOWLEDGMENTS
Of all the emotions I felt while writing this book, gratitude stands
above them all.
To my parents: Thank you for giving me this gift called life and
the tools to live it to the fullest. Mom, you filled my childhood with
wonder, whimsy, and imagination. If not for you, I would’ve never
told this story the way that I did. Dad, you taught me to finish what
I start and be committed to excellence. It was your voice that
echoed in my mind when I thought about taking the easy path or
questioned my ability to finish this book.
To my grandfather: Thank you for your endless support. You know
where this journey started, and I know how proud you would be if
you were still with us.
To my high school strength and conditioning coach, Rudy: Thank
you for showing me what it means to be a great coach and, more
importantly, a great person. You taught me that coaching the person
is as important as coaching the player.
To my mentor, J.C.: Thank you for teaching me the value of
coaching language. It was your precise use of coaching cues that
opened my eyes to the fact that how we coach is as important as
what we coach.
To my mentor, Guido Van Ryssegem: Thank you for your steadfast
belief, support, and challenge. It was in your office that I shared my
very first ideas about coaching language and said that one day I’d
write a book on the topic. Many would’ve laughed at my youthful
dreams, but you didn’t. Instead, you told me to get to work.
To my mentor, Mark Verstegen: You taught me what it means to
be a humble servant—to wake up every day and commit yourself to
your craft, to give someone your all and expect nothing in return,
and to serve so that others can succeed. I wrote this book as a
humble servant. My hope is that it can do for others what you did for
me.
To the team (past and present) at Athletes’ Performance (now
EXOS), including Craig Friedman, Luke Richesson, Darryl Eto, Ken
Croner, Joe Gomes, John Stemmerman, Jeff Sassone, Masa
Sakihana, Katz Abe, Kevin Elsey, Eric Dannenberg, Ben Dubin, Denis
Logan, Percy Knox, Tristan Rice, J.P. Major, John Barlow, Joel
Sanders, Nicole Rodriguez, Brett Bartholomew, Brent Callaway, Victor
Hall, Russ Orr, Anthony Hobgood, Scott Hopson, Amanda Carlson-
Phillips, Danielle Lafata, Michelle Riccardi, Bob Calvin, Debbie
Martell, Sue Falsone, Anna Hartman, Darcy Norman, Omi Iwasaki,
Graeme Lauriston, Trent Wilfinger, and Dan Zieky: You are more
than colleagues; you are friends. I hope each of you finds yourself in
this book in some way, because our time together is indelibly etched
into every word I write.
To all of my past and present athletes: Thank you for trusting me
with your goals and aspirations. I can’t say I always got it right, but
I can say that I always did my best. Without you, this book would
not have been possible, and because of you many athletes and
coaches will benefit.
To Chris Poirier, the team at Perform Better, and Anthony Renna:
You gave my ideas on coaching language and cueing a platform.
Anthony, it was on The Strength Coach Podcast that I first shared
my views on cueing and communication. Chris, it was on the
Perform Better stage that I first presented the cueing models in this
book. Without you guys, the groundswell of awareness needed to
justify The Language of Coaching would have never been possible.
To Gabriele Wulf and Jared Porter: Words cannot capture my
gratitude for you and your contribution to the field of motor learning
and coaching. There is not a section in this book that isn’t somehow
influenced by your work. I will be forever grateful for the time we
spent together discussing the intersection between thinking and
moving.
To the many researchers and professionals who have contributed
to the fields of attentional focus, language, and coaching, including
Sian Beilock, Anne Benjaminse, Nikolai Bernstein, Suzete
Chiviacowsky, Dave Collins, Edward Coughlan, Mihaly
Csikszentmihalyi, Anders Ericsson, Damian Farrow, Paul Fitts,
Timothy Gallwey, Dedre Gentner, Alli Gokeler, Rob Gray, Nicola
Hodges, William James, Marc Jeannerod, Daniel Kahneman, Rebecca
Lewthwaite, Keith Lohse, Richard Magill, Cliff Mallett, David
Marchant, Richard Masters, Nancy McNevin, Wolfgang Prinz,
Friedemann Pulvermüller, Thomas Schack, Richard Schmidt, Charles
Shea, Robert Singer, Mark Williams, Daniel Wolpert, Will Wu, Rolf
Zwaan: Thank you for committing your lives to making the invisible
visible.
To Michael Posner: Thank you for taking time to review my
chapter on attention. Your insights and feedback were invaluable.
To Daniel Schacter: Thank you for taking time to review my
chapter on memory. Your insights and feedback were invaluable.
To Lisa Feldman Barrett, Benjamin Bergen, Nick Chater, and Julian
Treasure: Thank you for taking time to discuss your respective books
and how they relate to the language of coaching. Your nuanced
perspectives influenced many sections of this book.
To my friend, Matt Wilkie, and my wife, Brittany Winkelman:
Thank you for providing the earliest review of each chapter of this
book. I do not believe the outcome we achieved would have been
possible if not for your consistent feedback and support.
To Mike Boyle, Alwyn Cosgrove, Eric Cressey, Doug Lemov,
Brandon Marcello, Stuart McMillan, Bryan Miller, Martin Rooney, Don
Saladino, Andreo Spina, and Alex Zimmerman: Thank you for
reviewing the earliest versions of the complete manuscript. I am so
grateful for your support and belief in the book’s message.
To Daniel Coyle: Thank you for your ongoing support and advice
throughout the writing process. Your insights and feedback on the
manuscript have been invaluable and most certainly improved the
final product.
To Jason Muzinic, vice president and division director at Human
Kinetics: Thank you for taking a chance on my book and believing in
me. When other publishers said the world isn’t ready for this, you
said this is exactly why we need to publish it.
Another random document with
no related content on Scribd:
maanviljelijöitä, 45 miljoonaksi markaksi. Että tästä vajavuudesta
kärsi kaikki muukin liike, oli välttämätöntä. Sellaiset numerot ovat
riittävänä selityksenä vuoden kauheihin tapahtumiin.
X.

Kerjäläiset.

Muistellessa niitä kauhun kuvia, jotka lakkaamattomana

panoraamana pitkin loppumatonta talvea 1868 liikkuivat silmien
edessä, yksitoikkoisesti esittäen kelkkaa vetävää miestä, jonka
alastomuutta ankarassa talvipakkasessa tuskin peitti surkeat
repaleet, äiti perässä kulkien vanhempien lasten ympäröimänä, ja
molemmat, portaille saavuttuansa, kaivaen esille ryysyjen joukosta
pienimmät, usein sairaat lapsensa, vuotavat uudestaan särjetyn
sydämen heikosti umpeen kasvaneet haavat, ja käsi vastenmielisesti
muodostaa nuo mustat kirjaimet, jotka eivät pysty kuvaamaan sitä,
mitä veripunaisilla kirjaimilla on muistiin painettuna. Taikka astui
raskaita askeleitaan joku 10—12vuotias pienokainen, tuskin enää
muistaen kaukaista kotipaikkaansa, taikka vanhempiansa, jotka, kun
viimeinen leipäpala oli syötynä, epätoivossa oli lähettänyt hänet pois
lämpöisestä kodista kylmän ja pimeän talven valtaan. "Mene
hakemaan elatuksesi maailmalta;" kuka kuvaa ne kyyneleet, joita
tuhansissa kodeissa tällä kamalalla eronhetkellä vuodatettiin.
 Mutta turhaa on luetella erityisiä henkilöitä ja tiloja; jokainen ikä
kumpaakin sukupuolta oli yhtä runsaasti edustettuna. Ja koko tämä
mahtava tulva vyörytti aalloissaan kuolettavaa ruttoa, levittäen sitä
erotuksetta rikkaan taloon ja kurjimpaan mökkiin. Kerjäläiskyyti oli
yhtenäisenä velvollisuutena missä vain hevosta oli, ja kuormasta,
joka ajoi pihaan, autettiin tahi kannettiin sairas tahi kuolevainen
huoneesen, jossa tuo onneton sai viipyä kunnes hän oli vähän
lämminnyt ja syönyt sen ruokapalasen, minkä kenties jaksoi syödä,
ja hevonen oli vaihdettu uutta matkaa varten. Mitä heikompi sairas
oli, sitä tärkeämpi oli jouduttaa lähtöä naapuritaloon, jotta
jouduttaisiin kunnallislautakunnan esimiehen tahi jonkun sen jäsenen
luo, että paästäisiin arkun teosta ja muista hautauspuuhista. Tiellä ei
aina vaivattu sairasta kysymyksillä hänen nimestänsä ja
kotipaikastansa, ja kun hän vihdoin saapui jonkun viranomaisen luo,
ei hän enää kyennyt antamaan näistä asioista selkoa.
"Tuntemattoman kiertolaisen ruumiin-arkusta 0 markkaa"
lautakunnan tileissä on hänen ainoa hautakirjoituksensa.

Mutta olihan tuommoinen meno sydämetöntä, suorastaan

petomaista! Eikö olisi voitu ryhtyä johonkin tehokkaampaan
toimeen? Pyydän saada vakuuttaa, että ihmisiä mekin siellä
maaseuduilla olimme, ja koetettiinhan monessa paikassa laittaa
sairashuoneita, kerjäläismajoja y.m. Mutta niissä ennen pitkää nousi
hävityksen kauhistus ylimmilleen. Tietysti niihin aluksi määrättiin
hoitaja. Se kuoli; määrättiin toinen: se kuoli. Kolmatta ei saatu tahi ei
tahdottu lähettää varman surman suuhun. Kävi niissä
itsensäuhraavia naisia koettamassa saada edes raitista ilmaa noihin
rutonpesiin, mutta useissa tapauksissa toivat sieltä muassaan taudin
kotiinsa. Niin jäivät nämä "sairashuoneet" vihdoin sairaiden omaan
huostaan. Aamulla kantoivat ne, jotka siihen kykenivät, yöllä kuolleet
ulos johonkin vajaan, siksi kun kunnallislautakunta tahi
paikkakunnan järjestysmiehet saapuivat irroittamaan jäätyneet
ruumiit maan poveen korjattaviksi. — Omasta näkemästäni en voi
tätä kauheutta todeksi vakuuttaa. Mutta niin kerrottiin niistä
paikkakunnista, joissa tätä keinoa oli koetettu. Monessa
kaupungissakin täytyi sulkea nuo peräti saastutetut huoneet; mikä
mahdollisuus olisi siis ollut maaseuduilla pitää niitä missään
kunnossa? Omassa pitäjässäni koetin sijoittaa sairaat mokkiläis-
akkojenn luo, yhden kuhunkin paikkaan. Yleinen puutteen-alaisuus
vaikutti, että ottajia tarjoutui, vaikka loppupäätös tavallisesti oli itse
hoitajan sairastuminen. Mutta toinen kuin toinenkin keino oli
oljenkorsi, johon tuossa suuressa haaksirikossa tartuttiin, ilman
vähintäkään toivoa, että se kannattaisi, siksi kun joutuisi pelastava
laiva, suvi, jonka tuloa niin kiihkeästi pakkasen ja pimeyden
vallitessa rukoiltiin.

Minun käsitykseni ja kokemukseni mukaan oli sittenkin paras

ensinmainittu keino, että väentulvaa pidettiin alituisessa ja
tasaisessa liikkeessä. Seisova vesi mätänee, sitä saatiin täydellisesti
tuta, kun toivo saada työtä rautatienrakennuksessa seisautti liikkeen.
Jumala oli siihen aikaan Suomen hätääntyneille antanut saman
käskyn kuin "ikuiselle juutalaiselle:" eteenpäin, eteenpäin! Parhaana
lääkkeenä oli raitis ilma, jota oli mahdoton saada missä suurempia
ihmisjoukkoja pitemmäksi ajaksi pysähtyi. Umpinaisesta pirtistä ulos
raittiisen talvi-ilmaan niin kauan kuin siihen mahdollisuutta oli, siinä
ainoa pelastuskeino.

Sopinee kysyä: miksi lähtivät nämä joukot liikkeelle kotipaikoiltaan,

kun hätä oli melkein yhtä suuri kaikkialla? Eikö jokainen paikkakunta
olisi voinut hoitaa omia hädänalaisiansa samoilla kustannuksilla,
joilla kerjäläisjoukot ruokittiin, semminkin kun kovimmin ahdistetut
paikkakunnat saivat runsaimmat apuvarat? Totta epäilemättä on, että
paljon kauheutta olisi vältetty, jos niin olisi tapahtunut. Mutta ensiksi
olivat köyhät liikkeellä jo ennen vuotta 1867, eikä tämä vuosi
suinkaan ollut omiansa lakkauttamaan tulvaa. Tuskin olisikaan varat
pantu niin tasan, jos vaivaishoitohallitus olisi vaatinut samoja
uhrauksia kuin ne, jotka tehtiin nälkään nääntyvän kanssa-ihmisen
hyväksi, kun hän omaan pirttiimme saapui. Kotikulmalla ei aina
tahdottu kerjätä, eikä kotipuolen kerjäläisiä kenties olisi kohdeltukaan
yhtä suopeasti kuin kaukolaisia. Waikka kohtalo tuolla raskaalla
matkalla, johon perhekunnittain lähdettiin, olikin tietämätön ja
kaikista mahdollisuuksista kuolema mahdollisin, älkäämme sentään
ihmetelkö, ettei perhe jäänyt omaan tyhjään kotiinsa nääntymään,
vaan lähti ainakin etsimään pelastusta, niin epävarmalta kuin se
näyttikin.

Toinen kysymys, johon ihmisjärki turhaan etsii vastausta, on se:

millä tuo liikkuva väestö vihdoin saatiin hengissä pysymään? Tosin
oli sille tarjottu elatus niukka, jopa kurja ja riittämätön, mutta kuolon
koko runsas niitto ei ollut suorastaan nälän tuottama, koska se
raivosi niissäkin, jotka eivät mitään varsinaista nälkää nähneet.
Jumala siunaa sen vähän, mitä hyvästä sydämestä ja vähästä
annetaan. Ja Suomen kansan kunniaksi olkoon julki lausuttuna, että
näinä aikoina täydellisesti ja yleisesti nähtiin kauniimpien legendain
toteutumista, kun viimeinen leipä taitettiin nälkäiselle veljelle.
Kiitettäköön täydellä syyllä niitä, jotka keräsivät runsaita lahjoja
hätääntyneille, mutta jättäkäämme tätä vertaamatta niiden
avuliaisuuteen, jotka, itse hätäleipää syöden, ruokkivat päivä päivältä
kulkevia, usein tietämättä mistä heidän oma huomispäiväinen
leipänsä oli saatava. Kovassa koulussa kasvatettuna, osaa Suomen
kansa tarpeen tullessa tätä armeliaisuutta harjottaa jalommin kuin
kukaan muu.
 Tuskinpa lienee ollut sitä metsätorppaa, joka ei saanut joka päivä
kestitä jotakuta vierasta. Taloissa niitä kävi keskimäärin ainakin
kymmenkunta, jopa suurimmissa 60 ja enemmänkin. Miksipä
viillettäisiinkään lukijan sydäntä kuvaamalla tuota jokapäiväistä,
kuukausia kestävää ruoanjakoa. Mutta syystä ylistäkäämme
naistemme ihmeellistä kestävyyttä, kun heidän velvollisuutensa
vaatii heitä taisteluun kuolemaa ja kurjuutta vastaan. Omasta
puolestani täytyy minun, olkoonpa häpeäkseni, tunnustaa, että vain
pari kertaa satuin tuota hirveätä näytelmää näkemään, enkä
olisikaan ollut siinä muuta kuin jaloissa. Surkeinta siinä ei suinkaan
ollut noiden kova-onnisten näkeminen ja ruoanjako heille. Tapahtui
joskus, että avunetsijäin joukko äkkiä rupesi tavattomasti
karttumaan, vihdoin kahdenkertaiseksi. Mikä nyt on? Katsottiin
tarkkaan. Huomattiin, että samat henkilöt olivat käyneet talossa
useina päivinä perätysten, ja että ne, pysyäksensä tuntemattomina,
mikä milläkin tavoin koettivat asettaa rääsyjänsä toiseen muotoon.
Se kurja pala mikä noille onnettomille eilispäivänä oli tarjottu,
houkutteli heitä yöpymään likeisiin mökkeihin ja palaamaan yhtä
kurjan suuruksen saamista varten. Mutta näin padottu tulva olisi
epäilemättä upottanut sekä auttajat että avun-etsijät. Eteenpäin,
eteenpäin! ja sijaa uusille tulijoille, niin täytyi armottoman, mutta
ainoan mahdollisen käskyn kuulua. Miltä se käskijän sydämessä
tuntui, sitä ei ole tarvis tässä mainita.
XI.

Kuolevaisuus 1868.

Jokaiselle on hyvin tunnettu asia, että väestösuhteet kaikkialla

riippuvat kansojen varallisuuden tilasta, siten että ahtaampi
toimeentulo vaikuttaa sekä syntyneiden että kuolleiden lukuun,
toiseen vähentämällä, toiseen lisäämällä. Sotavuodet ovat tietysti
säännöllisistä laskuista poisjätettävät, koska väkiluvun suhteet silloin
riippuvat aivan satunnaisista oloista.

Suomessa, missä maanviljelys on verrattomasti tärkein ja

viimeisiin aikoihin saakka on ollut melkein ainoana elinkeinona,
vieläpä niinkin että viljanviljelys on ollut melkein yksinomainen,
vaikka se meidän ilman-alassamme ja viljelyksemme alkuperäisellä
kannalla ollessa luonnollisesti on ollut suurimmassa määrässä
epävarma, vaikuttaa vuositulo luonnollisesti tuntuvammasti kuin
missään muualla. Ei olekaan yhtään maata, missä väenlisäys olisi
niin epätasainen kuin meillä. Tämän vuosisadan kuluessa on, paitsi
vuotta 1808, ollut viisi vuotta, jolloin väkiluku on varsinaisesti
vähentynyt. Nämä vuodet ovat 1833, joka vähensi väkiluvun 22,246
hengellä 1832 vuoden kadon tähden, samoin 1836 1,107 hengellä ja
vihdoin nuo suruvuodet 1866—1868. Kaikkina muina tämän
vuosisadan vuosina on kyllä väestö lisääntynyt, mutta useina
vuosina varsin vähän: 1832 1,023 ja 1837 467:llä hengellä.
Prosenteissa vaihtelee väkiluvun muutokset -7,90 ja +1,69 välillä
(vuonna 1825). Ruotsissa pysyy sama aaltoliike +0,24 (1813) ja +
1,72 (1860) välillä; lisääntyipä väkiluku 1868:kin + 0,65 %. Tämä
todistaa selvästi Ruotsin vakavampaa taloudellista asemaa, johon
meidän maamme vasta 1868 vuoden jälkeen menestyksellä on
pyrkimässä.

Katovuodet eivät vaikuta väkilukuun ainoastaan lisääntyneiden

kuoleman-tapausten kautta, vaan myöskin syntyneiden luvun
vähentymisellä. 1868 aleni syntyneiden luku 43,757:ään, oltuansa
vuosina 1864: 71,307, 1865: 62,780, 1866: 58,853, 1867: 59,170,
siis vähimmästäkin luvusta noin viidellätoistatuhannella. Paljoa
pikaisemmassa suhteessa kuin syntyneiden luku väheni, kasvoi
kuolleiden luku. Se nousi vuonna 1866: 61,894, 1867: 69,774 ja
1868: 137,720.

Näiden vuosien hirveä kuolevaisuus oli kyllä katovuosien

seurauksena siten, että sopimattomat ja riittämättömät elatus-aineet
tuottivat tavallisen seurauksensa: nälkä-lavantaudin. Mutta tämä
tauti, kerran päästyänsä valtaan, ei suinkaan rajoittunut ainoastaan
niihin, jotka varsinaisesti olivat puutteenalaisia, vaan raivosi yhtä
säälimättömästi niiden seassa, jotka olivat alituisessa yhteydessä
nälkäisten ja sairasten kanssa. "Huomattava on", sanoo
lääkintöhallituksen ylitirehtori F. von Willebrand kertomuksessaan
lääkintölaitoksesta Suomessa vuodelta 1868, "että rutto verrattain
harvoin kohtasi kerjääviä, niin kauvan kun viettivät vaeltavaa
elämäänsä, jota vastoin ne henkilöt, jotka joutuivat heidän
kanssansa yhteyteen, ensikädessä ja melkein auttamattomasti
saivat taudin, mutta kulkevaiset vasta sitten kun rupesivat
pysyväiseen olopaikkaan, joko työlaitoksiin taikka talollisten
palvelijoiksi. Yksityisissä kodeissa kohtasi tauti erittäinkin
kyökkipalvelijoita tahi niitä henkilöitä, jotka kyökeissä jakelivat ruoka-
annoksia; niinikään pappeja, lääkäreitä, sairastenhoitajia ja yleensä
niitä, jotka virkavelvollisuudesta tahi armeliaisuuden toimissa
joutuivat välittömään yhteyteen kerjäävien kanssa. Moni jalo
maamme kansalainen, joka alttiudella toimi väliaikaisten
sairashuoneiden järjestämisessä tahi muissa armeliaisuuden
laitoksissa, vaipui kuolemaan tuossa suuressa taistelussa maan
yleistä hätää torjuessansa."

Kun viralliset tiedon-annot ilmoittavat, että nälkään ja nälkäripuliin

kuoli yhteensä 2,349 (joista yksi kaupungissa!), niin nämä numerot
tosin eivät voi merkitä paljon, muun muassa senkin tähden että
kansa hyvin vastenmielisesti ilmoitti tätä kuoleman syytä eikä sitä
edes käsittänyt, mutta yleensä vahvistavat ne herra v. Willebrandin
lausuntoa. Lavantaudin uhrit ilmoitetaan 57,363:ksi, mutta monet
muutkin taudit olivat epäilemättä suoranaisessa yhteydessä
nälänhädän kanssa, niinkuin esimerkiksi punatauti, joka kaatoi 7,666
henkeä, ja hinkuyskä, jonka uhrit nousivat 3,382:teen.

Ylipäänsä kestivät naiset tuntuvasti paremmin kuin miehet.

Miespuolisten kuolleiden luku oli 72,214 ja naispuolisten 65,506.
Kaikissa ikäluokissa on miespuolisten kuolleiden luku suurempi,
mutta erittäinkin tuntuva on tämä erotus ikäluokissa 25-50, jossa
kuolleiden miesten luku nousee 16,179, jota vastaa 13,386 naista.
Helposti huomasikin jokainen siihen aikaan maaseudulla eläjä, että
mitä tukevampi mies, sitä helpommin sairastui hän ja sitä
varmemmin seurasi tautia kuolema. Wielä merkillisempi on suhde
kuolleiden aviomiesten ja aviovaimojen välillä. Miehen kuoleman
kautta, näet, tuli puretuksi 24,267 ja vaimon kuoleman kautta 15,717
avioliittoa. Kuinka luokkia järjestetäänkin, niin ei ole missään erotus
yhtä silmiinpistävä. Osaksi saattaa erotus olla luonnollinen, koska
mies avioliitossa on vanhempi, mutta tämä ei likimainkaan riitä
yksinomaiseksi syyksi.

Walaisevan kuvan tuonen tuhotöistä saamme niinikään

tarkastamalla kuolemantapausten lukua vuoden eri kuukansina.
Koko vuonna 1867 oli kuolleiden luku jo suurempi kuin minäkään
edellisenä vuotena, mutta ei noussut varsin kammoksuttavaan
määrään kohta leikkuunkaan jälkeen, jolloin vielä oli jonkinmoisia
viljavarojakin hätäleivän ainesten sekaan pantavaksi. Joulukuussa
kasvaa kuolleiden luku jo verraten hyviin vuosiin melkein
kahdenkertaiseksi, ollen se 6,603, kun se samassa kuussa 1859
nousi ainoastaan 3,216. Mutta uuden vuoden alusta kiihtyi
niittomiehen työ yhä raivokkaammaksi. Tammikuussa kuoli 7,959,
Helmikuussa 9,367, Maaliskuussa 14,529, Huhtikuussa 20,626,
Toukokuussa 25,248. Kesäkuussa alenee kuolleiden luku
17,668:saan ja Heinäkuussa 12,866:teen. Silloin ei ollut vielä mitään
uutta viljaa leikattu, ja kuolevaisuuden väheneminen on siis suorana
seurauksena lämpöisestä ilmasta, mutta varmaankin myös mielten
virkistymisestä, kun taas nähtiin kedot viheriöitsevinä, tähät
pelloissa, ja kiitollinen huokaus pääsi jokaisesta sydämestä: "Herra
koettelee, vain eipä hylkää." Wuoden loppukuukausina ja uuden
leikkuun jälkeen vähenivät kuolemantapaukset vähenemistään, niin
että niiden luku Joulukuussa ei ollut varsin tuntuvasti keskimäärää
suurempi.

Jos jätämme lukuun ottamatta isonvihan aikakautta, jolloin miekka

ja vaino vuosikymmeniä tekivät kauhean tehtävänsä, ei ole surma
tehnyt maassamme semmoista hävitystyötä sitten kun nälkävuosina
1696—98. Keskimäärin koko maan väestöstä kuoli 7,90 %,
kaupungin-asukkaista 5,21 % ja maaseudulla 8,10 %.
Odottamattomasti kyllä osoittaa Hämeen lääni suurimman
kuolevaisuuden 10,65 ja sen jälkeen Kuopion lääni 10,35 %. Oulun
läänissä ei ollut kuolevaisuus niinkään suuri (7,20 %) kuin
Uudenmaan läänissä (7,55 %). Wiipurin ja Mikkelin lääneissä, joissa
1867 vuoden sato oli verrattain parempi, teki kuolleiden luku 5,28 %
ja 6,33 %.

Mutta tarkastaessamme kuolevaisuuden suhteita eri

paikkakunnissa, ilmaantuu vielä kauheampia tosi-asioita.
Korkeimmalla kuolevaisuuden prosentilla esiintyy Parkanon pitäjä
Turun lääniä, jossa se nousi 23,18, s.o. likimain joka neljäs henkilö
seurakunnassa laskettiin maan poveen. Kaikkiaan kuoli
seurakunnassa 765 henkilöä ja syntyi 31. Tämän jälkeen
korkeimman prosentin tapaamme Oulun läänissä Reisjärvellä, 21,92.
Turun läänin pitäjistä osoittaa Ruoveden pitäjä (18,64 %) ja Hämeen
läänissä Orihveden pitäjä (16,93 %) korkeimmat prosentit.

Tähän otetut numerot olen saanut tilastollisen viraston erittäin

valaisevasta ja laveasta kertomuksesta väkiluvun suhteista
Suomessa, sen II:sta vihosta.

Ylen surkeata on, että ne suurenmoiset ja kiitettävät ponnistukset,

joihin ryhdyttiin hallituksen ja yksityisten puolelta, eivät voineet
paremmin häätää yleisen kadon seurauksia. Tietystikään tämä ei
alenna niiden arvoa. Ne pelastivat varmaankin satojatuhansia, mutta
se ei ole riittävänä lohdutuksena kun kuitenkin niin lukuisten
kansalaisten täytyi nääntyä yleiseen kurjuuteen. Mitä erittäin
terveydenhoitoon tulee, lausuu siitä päätirehtori v. Willebrand jo
ennen mainitussa kertomuksessaan: "Täytyy tunnustaa yleiseksi
totuudeksi, että äsken loppunut koettelemuksen aika, ennen
kuulemattomine kärsimyksineen sittenkin on jättänyt ratkaisematta
kysymyksen, mitenkä oikeastaan ovat autettavat kerjäläiset ja
hädänalaiset tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tähän päätökseen
tulee siitä, että useimmat yritykset, sekä yleiset että yksityiset, jotka
tarkoittivat joko suoranaista apua taikka työnansion hankkimista,
sekä vihdoin kaikki, mitä saatiin toimeen tuon suuren sairasjoukon
hoitamisessa, ovat jättäneet sen muiston, että ne, vaikka lähtivätkin
jaloimmasta myötätuntoisuudesta kärsiviä lähimmäisiä kohtaan,
usein tuottivat niukkoja hedelmiä, jopa onnettomuutta siunauksen
verosta."

Nämä lohduttomat sanat, josko liioiteltujakin, valitettavasti pitävät

pääasiassa yleensä paikkansa.
XII.

Kuinka kansa kesti koetelmuksessa.

"Tätä nykyä ovat pistoolit sujuvammasti täällä kaupaksi käypää

tavaraa", kirjoitti syksyllä 1867 Helsingfors Dagbladin jonkinmoinen
kroniköri, sillä verrattoman kevytmielisellä hävyttömyydellä, joka on
moisille herroille omituinen. Ei tarvinne sanoa miltä tuo suora
viittaus, ellei juuri kehotuskaan, vastaisiin väkivaltaisuuksiin tuntui
maaseutulaisille, joilla ei ole onni saada huutaa poliisia joka
kadunkulmassa, ei edes nyt, kun niistä on pidetty isällistä huolta
poliisivoiman lisäämisellä. Mutta paheksumista ja vastalauseen nosti
tämä törkeys jossakin pääkaupunginkin lehdessä. "Tuosta pilasta",
joksi sitä sitten H.D. sanoi, kävi kuitenkin selville mitä
pääkaupungissa ajateltiin kansasta ja lähimmästä tulevaisuudesta.

Entä maaseuduilla? Siellä tosin ensikädessä ei ajateltu ryöstöä ja

pistooleja, mutta totta on, että mielet olivat syys-yötä synkemmät.
Joka miehen laskut osoittivat, että jos viljavarat pannaankin tasan,
niin kuolee hiirikin jyväaitoissa nälkään uuden vuoden aikaan. Mitä
kauhua silloin tulee eteen, kun täytyy sulkea porttinsa ja ovensa
nälkäisiltä laumoilta, jotka kuoleman tuskissa kamppailevat niiden
edustalla? Niin kysyttiin, ja jos vastaus saatiin, niin kuului se: ei sitä
voi kestää. "Rukoilkaat ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella."

Olisihan todellakin sopinut luonnolliseksi otaksua, että kaikki

yhteiskunnalliset siteet raukeisivat odotettavassa suuressa
hävityksessä. Onhan monessa maassa nähty, että suurina
ruttovuosina vimmastunut kansa syyttää lääkäreitä ja ylhäisiä
kaivojen myrkyttämisestä ja muista ilkitöistä kansan surmaamiseksi.
Mutta Suomen kansa yksinkertaisella talonpoikais-filosofiallansa
käsitti täydellä todella katovuotta Jumalan rangaistukseksi. Tuota
"ennakkoluuloa" olivat siihen siis menestyksellä tyrkyttäneet sen
papit. Ja moni näistä papeista näkikin nälkää kilvan
seurakuntalaistensa kanssa, paahtoi tuokkosissa leivänmukaisensa,
kun pitäjän hallan-panemista viljoista ei saatu leiviksi leivottavaa
taikinaa, lähti ruttoisiin mökkeihin lohdutusta kuoleville antamaan ja
vaipui samaan yhteiseen hautaan niiden kanssa.

Tuo matala "talonpoikais-filosofia" ei jaksanut kohota

"herrasfilosofian" tasalle. Se ei tullut ajatelleeksi "että varmaankaan
eivät herrat ja rikkaat ole käytöksellään loukanneet Jumalata ja
sentähden pääsivät he kai siitä rangaistuksesta, joka kohtasi kaikkia
köyhiä." Tämä filosofia ei tartu meidän kansaamme, sentähden, että
se on hienoissa hotelleissa maailman-viisauttansa oppineiden
luoma. Niihin tosin ei ulotu Jumalan rankaiseva käsi, vaikka kuinka
koettaneekin. Mutta jokainen, joka tietää ihmisessä olevan muuta
kuin vatsaa, jokainen, joka tuntee itseänsä solidariseksi kansansa
kanssa, sai kyllä siksi osansa yleisestä onnettomuudesta, että hänen
täytyi, mikä hänen asemansa muutoin olikaan, nöyrtyä Jumalan
käden alle. Kun tuhansia kaatui oikealla ja tuhansia vasemmalla, kun
tässä epätoivoisessa taistelussa nälkää ja kuolemata vastaan
yleinen suru välittömästi tahi välillisesti tunki jokaiseen yksityiseen
kotiin, missä olisi silloin löytynyt niin paatunut, että hän olisi tullut
ajatelleeksi "köyhien" yksinomaista syntisyyttä ja omaa moitteetonta
esiintymistä Herran Jumalan edessä.

Eikä tuo nälkäinen kansa itsekään tullut semmoiseen ajatukseen;

se kyllä omin silmin näki, mitä eivät nähneet nuo veltostuneet
sydämet ja tyhjät aivot, että rangaistus oli sekä yhteinen että yleinen.
Mikäpä muutoin olisikaan estänyt noita nälkäisiä joukkoja
liittäytymästä väkivaltaisia töitä harjoittamaan? Ei ainakaan
poliisivoima maaseuduilla. Mutta varma on, ettei yhtäkään lukkoa
tarvinnut lujittaa, ei yhtäkään ovea tahi akkunaa tarvinnut teljetä, eikä
yhtäkään pistoolia ladata. Isäntäväki nukkui levollisesti huoneessaan
vieraiden, kaikilta maakunnilta kokoontuneiden joukkojen
ympäröimänä. Eivät osoita meidän rikosluettelomme mitään
tavallisista oloista poikkeavaa. Kuolla osasi Suomen kansa, vaan
etsiä pelastustansa rikoksilla sitä se ei osannut.

Semmoiseksi näyttäytyi kansamme tässä taistelussaan.

Ja mistä tämä voima? Siitä tosin "vanhasta aatteesta", että Jumala

katsoo terveelliseksi joskus muistuttaa ihmisiä, että rakentaja
turhaan rakentaa, kylväjä turhaan kylvää, ellei Herra anna
siunaustansa, mutta että tämä sama Herra on laupias ja antaa
myöskin lievitystä tuskissa. Olin usein tilaisuudessa keskustelemaan
näistä asioista kansanmiesten ja -naisten kanssa, mutta kumminkin
on mieleeni painunut pari kohtausta, joissa kansan käsitys käy
erittäin selville.

"Kyllä väittää meidän viisaat, ettei tähän maailman aikaan ihmeitä

tapahdu", sanoi eräs ukko minulle. "Mutta kyllä ainakin nyt näemme
silmiemme edessä ja laveassa määrässä päivä päivältä uudistuvan
tuon ihmetyön, että Kristus ruokkii 5,000 miestä viidellä leivällä ja
kahdella kalalla. Ei suinkaan väki tähän aikaan pysyisi hengissä
vuosisadollaan, hätäleivän aineksilla eikä keräyksillä, ellei Jumala
antaisi näille vähille varoille erinomaista siunaustansa" (Wertaa herra
Tavaststjernan sanoihin: "Ei heidän luoksensa tullut mikään ihana
vapahtaja, joka kolmella leivällä ja viidellä kalalla ravitsi tuhansia.").

Eräänä päivänä olin pyydetty kalunkirjoitusta pitämään varalliseen

naapuritaloon, jossa nuorenläntä isäntä oli kuollut lavantautiin.
Toimitusmiehet tietysti saivat runsaan ravintonsa, ja höystivät, kuten
ainakin, ruokahaluansa puhumalla nälästä. Eräs heistä sanoi:
"Kuinka rikkaaksi tulleekaan Suomen kansa, jos Jumala vielä antaa
tavallisiakin vuosia, kun nyt on opittu näin vähillä toimeentulemaan,
ja viljat vastedes saadaan myydä ulkomaille!" Emäntä joka tunnetun
tavan mukaan passasi pöydässä, vastasi siihen: "Älkää sitä uskoko,
että kansa silloin voi elää niin vähällä kuin nyt. Kun viljaa saadaan
tavallisesti, niin kyllä ihminen tarvitsee tavallisen ravintonsa. Mutta
kun Jumala sulkee kätensä, niin hän antaa voimiakin kestämään
sillä, mitä hän antaa. Ei ihminen elä ainoasti leivästä."

Semmoinen on kansan katsantotapa.

Sittemmin olen saanut asiasta paremman selon. Innostuneena

kerroin näitä keskusteluita eräälle ajattelevalle herrasmiehelle. Hän
sanoi: "Kyllähän tuo on varsin kaunis metafori. Mutta itse asiassa se
ei ole muuta kuin mitä Darwin sanoo ihmisen adaptioni-kyvyksi"
(Ihmisen kyky mukaantua oleviin oloihin). Olihan tuo ämpärillinen
kylmää vettä hehkuvan sydämeni kiukaalle. Mutta kyllä lähtikin siitä
tulikuumaa löylyä.

Nämä onnettomat! Dogmi-uskoa ne sättivät, mutta kaikella heidän

ajatusvoimallaan eivät jaksa huomata, kuinka ovat suin silmin
jokaisen muka tieteellisen päiväkautisen dogmin orjina. Eläkööt
mitenkä jaksavat. Mutta Suomen kansa kestää taisteluissaan niin
kauan kun se pysyy vanhoissa "ennakkoluuloissaan." Riistäkää ne
siltä, ja se tulee myrskyjen ajeltavaksi lastuksi, ilman rauhaa, ilman
satamaa.

Pyydän tässäkin turvautua "virallisiin todistuskappaleisin."

Kuolevaisuussuhteita tutkiessani tapasin Lääkäriseuran
Toimituksissa myöskin kertomuksen Kangasalan lääkäripiirin tilasta
vuonna 1868, jonka on antanut silloin siellä asuva piirilääkäri E. von
Bonsdorff. Hänen todistustansa käytän sitä kernaammin, koska omin
silmin näin mitä hän kertoo, ja koska opin hänessä tuntemaan
miestä, joka säälimättä pani voimansa ja terveytensä alttiiksi
yhteisessä taistelussa ja myöskin osasi asettua kansan
käsityskannalle. Hän sanoo: "Ei sovi kieltää, että useilta puuttui se
vähinkin määrä, mikä ihmisen hengissä pysymiselle, vaikka sitä
kuinkakin supistettaisiin, on välttämätön. Mutta siinäpä, ja siinä
kenties enimmin, kävi ilmi kansan suuremmoinen altistus, kun ei
vaikeimmissakaan oloissa kuultu väestön ilmoittavan nälästä
tapahtuneita kuolemankohtauksia. Useimmiten sattui lavantauti
tekemään lopun, tuottaen sen lohdutuksen, että kuolema oli tullut
vähemmän hirvittävästä syystä. Mutta silloinkin kun ei lavantauti
kohdannut, vaan kuoleman syynä oli yleinen nääntyminen, sanottiin
tätäkin taudiksi, tavallisesti 'jalanpäälliseksi taudiksi', se on
semmoiseksi taudiksi, jossa sairas oli jalkeilla, kunnes kuolema tuli.
Tämä harso peite hädän kauhujen yli oli kuitenkin sekä
hätääntyneille että näkijöille tarpeellinen lievitys aseman vaikeuksien
kestämiseksi." Toisessa paikassa sanoo hän: "Koko tätä surkeutta
jaksoi kestää ainoastaan sen tähden, että kärsimyksen
ylenmääräisyys tylsistytti ja paadutti näkijää, kun ei ollut
ihmisvoimassa mitään tehokasta apua sitä vastaan. Mitä silloin
kärsittiin, sitä ei tule mikään kynä kuvaamaan, koska kansa ei
tahtonut tuoda tuskiansa päivän valoon. Se kärsi täydellisesti
vaijeten."

Arvokkaammilla sanoilla ja jalommalla päästökirjalla Suomen

kansalle en voi lopettaa tätä lukua, kuin seuraavalla otteella Oulun
läänin kuvernöörin, nykyisen senaattorin, parooni G. von Alfthanin
virallisesta kertomuksesta läänin tilasta 1865—70: "Liikuttavalla
alttiudella kärsi ja menehtyi satoja ja tuhansia, ilman että niiden
mieleenkään joutui käydä käsiksi paremmassa tilassa elävien
naapuriensa omaisuuteen, ja ihmeteltävällä pontevuudella ja itsensä
kieltämyksellä kynti väestö uudestaan peltonsa, ja kylvi siihen sen
siemenen, jolla kalvava nälkä olisi voitu hetkeksi sammuttaa."

Niin kesti Suomen kansa koetelmuksensa.

XIII.

1867 vuoden merkitys.

Taistelukentällä oli surman pitkä päivätyö vihdoinkin loppunut.

Kuten ainakin miesten tappotantereella, nousi kysymys minkä voiton
kansan uhraukset olivat tuottaneet, mikä merkitys äsken päättyneelle
hirmu-aikakaudelle oli kansan historiassa annettava. Lohdutonta olisi
niiden, jotka tahtovat kansojen kohtalojen johdossa nähdä
kaikkiviisaan sormen, eikä ainoastaan ylivoimaisten luonnonlakien
hillitsemätöntä leikkiä, ajatella että kaikki kärsimykset, kaikki alttius,
kaikki jalo kestävyys ja pontevuus olivat olleet pelkästään hetken
itsensäpelastus-vaistoa, ilman mitään vaikutusta omaan aikakauteen
ja nouseviin sukupolviin. Oliko Suomen kansa todellakin kärsinyt ja
haudannut toistasataatuhatta lastansa kaiketta pysyväisettä
tuloksetta?

Osoittaahan historiamme useita ajan kohtia, jolloin kansamme on

nääntymiseen saakka ponnistanut voimiansa ilman näkyvää toivoa.
Me, jotka voimme laveammalta silmäillä tapauksia ja niiden
seurauksia, käsitämme helposti, mitä hedelmiä olemme korjanneet
kansamme kestävyydestä ison vihan hävityksissä, sen
uskollisuudesta ja horjumattomuudesta "Suomen viimeisessä
taistelussa."

Älkäämme yrittäkökään vertaamaan puheena olevia vuosia näihin

äsken mainittuihin aikakausiin. Mutta yhtä hyvin pysyy vankkana ja
lohduttavana totena, että se voitto, jonka kansamme tälläkin kertaa
suunnattomilla uhrauksillansa saavutti, ei ole jäänyt tuottamatta
pysyväistä tulosta. Näyttää välttämättömältä edistymiselle, että
kansoja tuon tuossakin järkähytetään juuria myöten, jotta heräjävät
tavallisten päivien unettavasta yksitoikkoisuudesta virkeämpään
toimeen. Myrskyt henkisessä maailmassa ovat yhtä tarpeelliset kuin
aineellisessakin.

Pahin haava suomalaisessa maataloudessa, kotitarpeen

viinanpoltto, oli kyllä säätyjen päätöksen kautta 1863-64 vuosien
valtiopäivillä saatu poistetuksi, mutta surullisena seisoi maanviljelijä
aution "pränninsä" ovella eikä ymmärtänyt miten olla, kuinka elää.
Wähimmin kääntyi hänen ajatuksensa karjaan, tuohon
"välttämättömään pahaan", eikä enää ollutkaan "rankkia" saatavissa,
joka oli ollut ainoana sen hengissä pysymisen ehtona. 1867 vuoden
kato oli vihdoin vaikuttavana saarnana. Oli nähty mitä
mökkiläisämmä oli lehmästänsä myynyt, ja rehukasvien viljelys sekä
paremmat navettarakennukset rupesivat, kuten ihmeen kautta,
näkymään kaikkialla.

Ojitetuilla pelloilla oli huomattu verraten parempi kasvu, koska niitä

kutakuinkin oli voitu 1867 ja 1868 vuoden sateisina syksyinä
aikanaan kylvää, ja lapiomiehet saivat ankaraa kiirutta. Kyllähän
ojien tarpeellisuutta ennenkin tiedettiin, mutta "hullu paljon työtä
tekee, elää viisas vähemmällä", ja "väittihän isäni, ettei hän ikinä
mitään ole ojasta leikannut." Mutta nyt oli saatu kokea, mihin