Plasma Atomic Physics 1st Edition

Rosmej Frank B Astapenko Valery A

Lisitsa Valery A
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/plasma-atomic-physics-1st-edition-rosmej-frank-b-ast
apenko-valery-a-lisitsa-valery-a-2/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Plasma Atomic Physics 1st Edition Rosmej Frank B

Astapenko Valery A Lisitsa Valery A

https://ebookmeta.com/product/plasma-atomic-physics-1st-edition-
rosmej-frank-b-astapenko-valery-a-lisitsa-valery-a/

Introduction to Electronic Engineering 1st Edition

Valery Vodovozov

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-electronic-
engineering-1st-edition-valery-vodovozov/

Fourier Series Fourier Transform and Their Applications

to Mathematical Physics Instructor Solution Manual
Solutions 1st Edition Valery Serov

https://ebookmeta.com/product/fourier-series-fourier-transform-
and-their-applications-to-mathematical-physics-instructor-
solution-manual-solutions-1st-edition-valery-serov/

Handbook of Tissue Optical Clearing New Prospects in

Optical Imaging 1st Edition Valery Tuchin Dan Zhu Elina
A Genina

https://ebookmeta.com/product/handbook-of-tissue-optical-
clearing-new-prospects-in-optical-imaging-1st-edition-valery-
tuchin-dan-zhu-elina-a-genina/
Unifying Physics of Accelerators Lasers and Plasma 2nd
Edition Andrei A. Seryi

https://ebookmeta.com/product/unifying-physics-of-accelerators-
lasers-and-plasma-2nd-edition-andrei-a-seryi/

Plasma Physics 2nd Edition Richard. Fitzpatrick

https://ebookmeta.com/product/plasma-physics-2nd-edition-richard-
fitzpatrick/

Controllability of Singularly Perturbed Linear Time

Delay Systems Systems Control Foundations Applications
Valery Y Glizer

https://ebookmeta.com/product/controllability-of-singularly-
perturbed-linear-time-delay-systems-systems-control-foundations-
applications-valery-y-glizer/

A Modern Introduction to Neutrino Physics Frank F.

Deppisch

https://ebookmeta.com/product/a-modern-introduction-to-neutrino-
physics-frank-f-deppisch/

Probabilistic Statistical Methods for Risk Assessment

in Civil Aviation Valery Dmitryevich Sharov Vadim
Vadimovich Vorobyov Dmitry Alexandrovich Zatuchny

https://ebookmeta.com/product/probabilistic-statistical-methods-
for-risk-assessment-in-civil-aviation-valery-dmitryevich-sharov-
vadim-vadimovich-vorobyov-dmitry-alexandrovich-zatuchny/
Volume 104

Springer Series on Atomic, Optical, and

Plasma Physics

Editor-in-Chief
Gordon W. F. Drake
Department of Physics, University of Windsor, Windsor, ON, Canada

Series Editors
James Babb
Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics, Cambridge, MA, USA

Andre D. Bandrauk
Faculté des Sciences, Université de Sherbrooke, Sherbrooke, QC, Canada

Klaus Bartschat
Department of Physics and Astronomy, Drake University, Des Moines, IA,
USA

Robert N. Compton
Knoxville, TN, USA

Tom Gallagher
University of Virginia, Charlottesville, VA, USA

Charles J. Joachain
Faculty of Science, Université Libre Bruxelles, Bruxelles, Belgium

Michael Keidar
School of Engineering and Applied Science, George Washington
University, Washington, DC, USA
Peter Lambropoulos
FORTH, University of Crete, Iraklion, Crete, Greece

Gerd Leuchs
Institut für Theoretische Physik I, Universität Erlangen-Nürnberg,
Erlangen, Germany

Pierre Meystre
Optical Sciences Center, The University of Arizona, Tucson, AZ, USA

The Springer Series on Atomic, Optical, and Plasma Physics covers in a

comprehensive manner theory and experiment in the entire field of
atoms and molecules and their interaction with electromagnetic
radiation. Books in the series provide a rich source of new ideas and
techniques with wide applications in fields such as chemistry, materials
science, astrophysics, surface science, plasma technology, advanced
optics, aeronomy, and engineering. Laser physics is a particular
connecting theme that has provided much of the continuing impetus for
new developments in the field, such as quantum computation and
Bose-Einstein condensation. The purpose of the series is to cover the
gap between standard undergraduate textbooks and the research
literature with emphasis on the fundamental ideas, methods,
techniques, and results in the field.
More information about this series at http://​www.​springer.​com/​
series/​411
Frank B. Rosmej, Valery A. Astapenko and Valery S. Lisitsa

Plasma Atomic Physics

1st ed. 2021
Frank B. Rosmej
Faculty of Science and Engineering, Sorbonne University, Paris, France

Valery A. Astapenko
Moscow Institute of Physics and Technology, Moscow, Russia

Valery S. Lisitsa
National Research Center “Kurchatov Institute”, Moscow, Russia

ISSN 1615-5653 e-ISSN 2197-6791

Springer Series on Atomic, Optical, and Plasma Physics
ISBN 978-3-030-05966-8 e-ISBN 978-3-030-05968-2
https://doi.org/10.1007/978-3-030-05968-2

Library of Congress Control Number: 2018964256

© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the

Publisher, whether the whole or part of the material is concerned,
specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other
physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer

Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham,
Switzerland
Pour Geneviève
To the memory of
A. Ya. Faenov
and
L. A. Vainshtein
Preface
The emission of light is one of the most fascinating phenomena in
nature. Everybody feels the beauty when looking at the colors
appearing at sunset, when a bolt of lightning illuminates the night, or
when the emission of the aurora moves like magic in the dark heaven.
And since the discovery of the spectral analysis, no one doubted that
the problems of describing atoms and matter would be solved once we
had learned to understand the language of atomic spectra and the
emission of light.
The book is devoted to the various aspects of light emission and the
analysis of the radiative properties of matter and, in particular, the
emission and absorption properties of atoms and ions in plasmas. It is
based on lectures that we have given at the Sorbonne University in
France and the Moscow Institute of Physics and Technology and the
National Research Nuclear University in Russia.
The purpose of the presented material is to assist students and
scientists investigating the complex atomic processes in different kinds
of plasmas, by developing relatively simple but effective models. These
models allow more generalized considerations and make it possible to
extract also universal dependences (e.g., scaling laws) including both
atomic and plasma parameters.
A characteristic feature of this book, therefore, is that, along with
the presentation of strict quantum theories for the various
electromagnetic and collisional processes, considerable attention is
paid to a number of qualitative models that allow one to obtain an
adequate comprehensive description, appealing more to physical
intuition than to mathematical formalism. A distinctive feature of the
approaches presented is the wide use of qualitative analogies, which
makes it possible to transfer techniques and methods developed for
particular processes to other phenomena that are important but have
rarely been studied due to their complexity. There are a number of
examples: the generalized quasi-classical Kramers approach for
radiation transition probabilities, the Enrico Fermi method of
equivalent photons as a unification of radiative and collisional
processes, the local plasma frequency approximation (the so-called
plasma atom) for multi-electron atomic processes, the Born–Compton
model in the theory of ionization of an atom by electron impact, the
quasi-classical methods for population kinetics of Rydberg atomic
states and the very recent fascinating developments of quantum
kinetics in dense plasmas. The advantage of these simplified models
lies not only in the fact of a transparent presentation of the essential
physical phenomena but also makes it possible to calculate atomic
processes along with their necessary combination of a complex
environment like plasma structure, transport, and turbulence.
The monograph also presents recent trends in atomic processes
such as reduced population kinetics for the huge numbers of radiative–
collisional transitions between autoionizing atomic states, the quantum
mechanical interference effects in dense plasma atomic kinetics, hot
electron effects, ionization potential depression in near-solid-density
plasmas, description of exotic atomic states induced via the interaction
of XFEL radiation with solid matter (warm dense matter, hollow ions,
etc.) and the interaction of radiation with nanoparticles.
We believe that a description of both the general methods, the
specific application and the presentation of a large number of
experimental data, will be useful for wide readership including
postgraduate, masters, and undergraduate students. The book will also
be an important text and reference for teachers and scientists.
Frank B. Rosmej
Valery A. Astapenko
Valery S. Lisitsa
Paris, France
Moscow, Russia
Contents
1 Introduction to Atomic Physics in Plasmas
1.​1 Atomic Physics and Plasma Physics
1.​1.​1 General Characteristics of Radiation Processes
1.​1.​2 Interrelation Between Radiation and Matter
1.​1.​3 Radiative Emission and Volume Plasma Radiative
Losses
1.​1.​4 Radiation Trapping and Plasma Radiation Losses in
the General Case
1.​1.​5 Excited Atoms Under Plasma Perturbations
1.​2 Structure of Atoms and Ions
1.​2.​1 Symmetry Properties of the Coulomb Field
1.​2.​2 Allowed and Forbidden Transitions
1.​2.​3 Properties of Highly Charged Ion Spectra
1.​3 Autoionizing Atomic States
1.​3.​1 Excitation of Core Hole States
1.​3.​2 The Interaction of Discrete States with a Continuum:​
Fano resonances
1.​4 Rydberg Atomic Autoionizing and Non-Autoionizing States
in Plasmas
1.​4.​1 Rydberg Atomic States
1.​4.​2 Autoionizing Rydberg Atomic States
1.​4.​3 Dielectronic Satellite Accumulation in ns-Laser-
Produced Plasmas
1.​4.​4 Transient Three-body Recombination of Dielectronic
Satellite Emission
1.​5 Plasma Spectroscopy
1.​5.​1 Spatial Properties of Dielectronic Satellite Emission
 1.​5.​2 Stark Broadening Analysis of Rydberg Dielectronic
Satellites
1.​5.​3 Nonlinear Interference Effects in Stark Broadening of
Multi-electron Configurations
1.​5.​4 Hollow Ion X-Ray Emission in Dense Plasmas
References
2 Radiative Characteristics of Polarized Atoms and Ions
2.​1 Oscillator Strengths
2.​2 Classical and Quantum Expressions for Einstein Coefficients
2.​3 Dynamic Polarizability of Atoms
2.​4 General Relations of Atomic Polarizability
2.​5 Static Polarizability of Atoms and Ions
2.​6 Local Plasma Frequency Model of Polarizability of Many
Electron Systems
2.​7 Dynamic Polarizability of Nanoparticles
References
3 Probabilities of Radiative Transitions
3.​1 Radiative Transition Cross Sections
3.​2 Spectral Line Shapes of Atomic Radiative Transitions
3.​3 Quasi-classical and Quantum Radiative Transition
Probabilities
3.​3.​1 Kramers Electrodynamics
3.​3.​2 Discrete Energy Spectrum
3.​4 Radiative Recombination
3.​4.​1 Kramers Photorecombinati​on Cross Section
3.​4.​2 Radiative Recombination Rates
3.​4.​3 Radiative Losses
 3.​4.​4 Generalized Scaled Empirical Formulas for Radiative
Recombination Rates
3.​4.​5 Enhanced Radiative Recombination in Storage Rings
3.​5 Two-Channel Bremsstrahlung in Electron–Atom Collisions
3.​6 Bremsstrahlung in Many Electron–Atom Collisions and
Mass-Independent Radiation
3.​7 Photoionization
3.​7.​1 General Relations
3.​7.​2 Hydrogen-like Approximation
3.​7.​3 Photoeffect Cross Section in the Born Approximation
3.​7.​4 Local Plasma Frequency Model
3.​7.​5 Approximate Quantum Methods of Calculation of
Photoabsorption Cross Sections
3.​7.​6 Rost Hybrid Method
3.​7.​7 Generalized Scaled Empirical Photoionization Cross
Sections from K-, L-, M-, N- and O-Shell
3.​8 Photodetachment from Negative Ions
3.​9 Phase Control of Photoprocesses by Ultrashort Laser Pulses
References
4 Radiation Scattering on Atoms, Plasmas, and Nanoparticles
4.​1 Photon Scattering by a Free Electron
4.​2 Radiation Scattering on Atoms
4.​2.​1 Classical Description
4.​2.​2 Quantum Description
4.​3 High-Frequency Radiation Scattering on Atoms
4.​3.​1 Non-dipole Character of Scattering
4.​3.​2 Dynamic Form Factor of an Atom
 4.​3.​3 Impulse Approximation in the Theory of Compton
Scattering
4.​4 Scattering on Plasmas
4.​4.​1 General Expression for the Cross Section of Radiation
Scattering in Plasmas
4.​4.​2 Radiation Scattering by Plasma Electrons
4.​4.​3 Transient Scattering of Radiation in Plasmas
4.​4.​4 Radiation Scattering by a Plasmon
4.​5 Scattering on Nanoparticles
4.​5.​1 Mie Theory of Radiation Scattering and Absorption
References
5 Electron–Atom Collisions
5.​1 Fermi Equivalent Photon Method
5.​1.​1 Excitation by Electron Impact as Absorption of
Equivalent Photons by an Ion
5.​1.​2 Autoionization Decay and Dielectronic Capture
5.​2 Ionization by Electron Impact
5.​2.​1 Thomson Formula
5.​2.​2 Similarity Function Method for the Ionization Cross-
Section
5.​2.​3 Comparison with Experimental Data
5.​3 Analytical Empirical Formulas for Ionization, Single, and
Total Recombination Rates
5.​3.​1 Ionization
5.​3.​2 Three-Body Recombination in Dense Plasmas
5.​3.​3 Radiative Recombination in Dense Plasmas
5.​4 Classical Consideration of Collisional Excitation of an Atom
 5.​4.​1 Fermi Photon Equivalent Method and Oscillator
Strength Method
5.​4.​2 Similarity Function Method for Collisional Excitation
of an Atom
5.​4.​3 Analytical Empirical Formulas for Excitation and De-
excitation Rates
5.​5 Excitation of Dipole-Forbidden Transitions in Atoms
5.​5.​1 Intercombination​Transitions
5.​5.​2 Intermediate Coupling Effects
5.​6 Analytical Empirical Formulas for Dielectronic
Recombination in Dense Plasmas
5.​6.​1 Autoionization, Dielectronic Capture, and Dielectronic
Recombination
5.​6.​2 Total Rates of Dielectronic Recombination and
Multichannel Approach
5.​6.​3 Dense Plasma and Electric Field Effects on
Dielectronic Recombination
References
6 Atomic Population Kinetics
6.​1 Generalized Atomic Kinetics of Non-Equilibrium Plasmas
Containing Ions of Various Charge States
6.​1.​1 Principles of Atomic Line Emission:​The Two-Level
Atom
6.​1.​2 The Principles of Ionic Charge State Distributions in
Plasmas
6.​1.​3 Characteristics of the Ionic Charge State Distribution
6.​1.​4 Generalized Atomic Population Kinetics
6.​1.​5 Statistical Charge State Distribution Based on Average
Occupation Numbers
 6.​2 Characteristic Time Scales of Atomic and Ionic Systems
6.​2.​1 Characteristic Times to Establish Ionization Balance
6.​2.​2 Characteristic Times of Photon Emission
6.​2.​3 Collisional Mixing of Relaxation Time Scales
6.​3 Reduced Atomic Kinetics
6.​3.​1 Ground States, Single-Excited and Autoionizing Levels:​
General Considerations
6.​3.​2 The Virtual Contour Shape Kinetic Theory (VCSKT)
6.​4 Two-Dimensional Radiative Cascades Between Rydberg
Atomic States
6.​4.​1 Classical Kinetic Equation
6.​4.​2 Quantum Kinetic Equation in the Quasi-classical
Approximation
6.​4.​3 Relationship of the Quasi-classical Solution to the
Quantum Cascade Matrix.​The Solution in the General
Quantum Case
6.​4.​4 Atomic Level Populations for a Photorecombinati​on
Source.​Quasi-classical Scaling Laws
6.​5 Two-Dimensional Collisional–Radiative Model of Highly
Excited Atomic States
6.​5.​1 Kinetic Model of Radiative–Collisional Cascades
6.​5.​2 The Classical Collision Operator
6.​5.​3 Numerical Solution for Delta-Function Source
6.​5.​4 Radiation Recombination Population Source
6.​5.​5 Intensities of Rydberg Spectral Lines
References
7 Quantum Atomic Population Kinetics in Dense Plasmas
7.​1 Rate Equation and Quantum Populations
7.​2 Schrödinger Picture
7.​3 Atomic Density Matrix:​Open and Closed Systems
7.4 The Electron Collisional Operator
7.​4.​1 Scattering Matrix Representation
7.​4.​2 Electron Collisional Operator in Second-Order
Perturbation Theory
7.​4.​3 Reduced Matrix Element Representation
7.​4.​4 Symmetry Properties
7.​5 Matrix Elements and Atomic Physics Processes
7.​5.​1 Line Strengths and Oscillator Strengths
7.​5.​2 Reduced Matrix Elements and Cross Sections
7.​6 Magnetic Quantum Number Averages
7.​6.​1 The Rate Equation Case
7.​6.​2 Formal Solution for the Density Matrix Equations
7.​6.​3 The Failure of the Rate Equation Approach for
Quantum Averages
7.​6.​4 The Cross Section Method for Quantum Averages
7.​7 About the Boltzmann Limit in Quantum Kinetics
7.7.1 The Two-Level M-Quantum-Number-Averaged Level
System
7.​7.​2 The Principle of Detailed Balance and Microreversibili​
ty
7.7.3 Comments to a Two-Level Quantum Kinetics Resolved
in M-Quantum Number
7.8 The Field Perturbation Operator

7.​8.​1 The Quasi-classical Electric Field Perturbation

7.​8.​2 The Ionic Field Mixing
 7.​8.​3 Magnetic Quantum Number Averages and Symmetry
Properties
7.9 The Quantum Mechanical F-Matrix Theory QFMT
7.​9.​1 Rate Equation and Quantum Populations
7.​9.​2 The Open Two-Level System
7.​9.​3 The Exact QFMT Solution for a Two-Level System
7.​9.​4 Successive Pair Coupling of Quantum Effects
7.​9.​5 QFMT and Statistical Boltzmann Populations
7.​10 Application to Autoionizing Levels of Highly Charged Ions
7.​10.​1 Dielectronic Satellites Near H-like Lyman-Alpha
7.​10.​2 The Low-Frequency Plasma Microfield
7.​10.​3 The Screened Effective Pair Potential Method in
Strongly Coupled Plasmas
7.​10.​4 The Relaxation Rate Approximation of QFMT:​QFMT-
W
References
8 Ionization Potential Depression
8.​1 The Atomic-Solid-Plasma ASP Model
8.​2 Approximate Solid-State Core Hole Configuration Energies
8.​3 Ionization Potential Depression Formulas
8.​4 Optical Electron Finite Temperature Ion Sphere Model
OEFTIS
8.​4.​1 Plasma Polarization Shift and Level Disappearance in
Dense Hot Plasmas
8.​4.​2 Scaled Ion Sphere Radii and Lattice Structure
8.​5 Strongly Compressed Matter and Fermi Surface-Rising
8.​6 Discussion of Different Regimes of Ionization Potential
Depression
 References
9 The Plasma Atom
9.​1 The Thomas–Fermi Statistical Approach
9.​2 The Local Plasma Frequency Approximation
9.​2.​1 Oscillator Strengths Distribution and Photoabsorption
9.​2.​2 Fermi Equivalent Photon Method and Local Plasma
Oscillator Strength
9.​3 Radiative Losses
9.​3.​1 General Relations
9.​3.​2 Density Effects
9.​4 Statistical Ionization Cross Sections and Rates
9.​5 Statistical Dielectronic Recombination Rates
9.​5.​1 General Formula
9.​5.​2 Orbital Quantum Number Averaged Dielectronic
Recombination Rates
9.​5.​3 Statistical Burgess Formula
9.​5.​4 Statistical Vainshtein Formula
9.​5.​5 Numerical Comparison of Different Dielectronic
Recombination Models
References
10 Applications to Plasma Spectroscopy
10.​1 The Emission of Light and Plasma Spectroscopy
10.​2 Dielectronic Satellite Emission
10.​2.​1 Electron Temperature
10.​2.​2 Ionization Temperature
10.​2.​3 Relaxation Times
10.​2.​4 Spatially Confined Emission
 10.​2.​5 Electron Density
10.​3 Magnetic Fusion
10.​3.​1 Neutral Particle Background and Self-consistent
Charge Exchange Coupling to Excited States
10.​3.​2 Natural Neutral Background and Neutral Beam
Injection:​Perturbation of X-ray Impurity Emission
10.​3.​3 Transient Phenomena in the Start-up Phase
10.3.4 Impurity Diffusion and τ-Approximation
10.​3.​5 Non-equilibrium Radiative Properties During
Sawtooth Oscillations
10.​4 Suprathermal Electrons
10.​4.​1 Non-Maxwellian Elementary Atomic Physics
Processes
10.​4.​2 Pathological Line Ratios
10.​4.​3 Bulk Electron Temperature
10.​4.​4 Hot Electron Fraction
10.​5 Space-Resolved Measurements of Fast Ions
10.​5.​1 Spatial Resolution of Plasma Jets
10.​5.​2 Energy Distribution of Fast Ions
10.​6 Atomic Physics in Dense Plasmas with X-ray Free Electron
Lasers
10.​6.​1 Scaling Laws to Move Atomic Populations with XFEL
10.​6.​2 Atomic Kinetics Driven by Intense Short Pulse
Radiation
10.​6.​3 Interaction of XFEL with Dense Plasmas
10.​6.​4 Beating the Auger Clock
10.​6.​5 Generalized Atomic Physics Processes
References
Annexes
A.​1 Summary of Simple General Formulae of Some Elementary
Atomic Physics Processes
A.​1.​1 Transition Energies and Radiative Decay Rates
A.​1.​2 Electron Collisional Excitation and De-excitation
A.​1.​3 Electron Collisional Ionization and Three-Body
Recombination
A.​1.​4 Radiative Recombination
A.​1.​5 Dielectronic Recombination
A.​1.​6 Charge Exchange
A.​1.​6.​1 Single-electron Charge Exchange
A.​1.​6.​2 Multiple-electron Charge Exchange
A.​2 Simple General Formulae for Collisional-Radiative Processes in
Hydrogen
A.​2.​1 Energies
A.​2.​2 Spontaneous Transition Probabilities
A.​2.​3 Radiative Recombination
A.​2.​4 Electron Collisional Excitation and De-excitation
A.​2.​5 Ionization and Three-Body Recombination
A.​2.​6 Matrix Elements Including Phase Sign, Oscillator Strengths,
and Energies of nlj-Split Levels
A.3 Simple General Formulae for Collisional-Radiative Processes in
He0+ and He1+
A.​3.​1 Energies
A.​3.​2 Spontaneous Transition Probabilities
A.​3.​3 Radiative Recombination
A.​3.​4 Dielectronic Recombination
A.​3.​5 Electron Collisional Excitation and De-excitation
A.​3.​6 Ionization and Three-Body Recombination
A.​3.​7 Matrix Elements Including Phase Sign, Oscillator Strengths,
and Energies of nlj-Split Levels
A.​4 Ionization Potential Depression:​Level Delocalization and Line
Shifts
A.​4.​1 The Analytical b-potential Method
A.​4.​2 Simple Analytical Formulas for Line Shifts
A.​4.​3 Quantum Number Dependent Line Shift and Level
Delocalization:​High Precision 4th-order Analytical Formulas
A.​5 Atomic Units and Constants
References
Index
About the Authors
Prof. Dr. Frank B. Rosmej is a
Nationally Distinguished Professor at
the Sorbonne University in Paris and
is leading the research group “Atomic
Physics in Dense Plasmas” at the
LULI laboratory, Ecole
Polytechnique, Palaiseau, France. He
was born in 1962 in Germany; he
obtained his Ph.D. 1991 and
Habilitation thesis 1998 in Physics
from the Ruhr University in Bochum,
Germany. He received the Feodor
Lynen award from the Alexander von
Humboldt Foundation in Germany,
the Eminent Scientist price from the
RIKEN research center in Japan, the
Kurchatov price from the National
Research Center “Kurchatov
Institute” in Russia, the Live Time Award in Atomic Physics from the
“Int. Conf. on Atomic, Molecular, Nano and Optical Physics” and several
pedagogic and research awards from the Sorbonne University; was
invited Professor at the University of Tokyo, University of Nagoya,
University of Osaka and the Research Center RIKEN in Japan, Scholar of
the Stanford University and the University of Maryland in USA; had
research stays at the Los Alamos National Laboratories, Lawrence
Livermore Laboratories, Max Planck Institute for Quantum Optics. He
was honored with professorships at the Excellence Universities
“Moscow Institute of Physics and Technology MIPT” and the “National
Research Nuclear University MEPhI” in Russia, was founding editor of
“International Pedagogical Research Papers” and President of the
National French Federation of “Fusion Science”. His field of research
covers experimental and theoretical atomic and plasmas physics,
quantum kinetics, non-equilibrium radiative properties, magnetic and
inertial fusion science, the interaction of X-ray free electron lasers XFEL
with dense matter, suprathermal electron generation in high energy
density and ultrahigh-intensity lasers, plasma spectroscopy, and
diagnostics. He is an author of 150 research papers and has held 70
invited talks at international conferences and workshops.

[email protected]

Prof. Dr. Valery A. Astapenko is a

Professor and principal researcher at
the Moscow Institute of Physics and
Technology MIPT in Dolgoprudny,
Russia, and is a scientific expert of
the Russian Ministry of Education
Science. He was born in 1959 in
Russia; he obtained his Ph.D. in 1985
and Habilitation thesis in 2000 from
the Moscow Institute of Physics and
Technology. He has been honored
with the Kurchatov Prize, the
Russian Federation Government
Prize in the Field of Education and
twice with the Moscow Government
Prize for achievements in new
technologies in education. He has
been an invited Professor at the
University Pierre and Marie Curie and Ecole Polytechnique in France.
He is an author of 9 monographs and has published more than 170
research articles. His field of research is theoretical physics of
photoprocesses in the field of ultrashort laser pulses and bichromatic
radiation fields, interaction of radiation with matter, elementary
processes in atoms and plasmas, coherent optical phenomena and
polarization bremsstrahlung.

[email protected]
Prof. Dr. Valery S. Lisitsa heads
the Laboratory of “Radiation Theory”
at the National Research Center
“Kurchatov Institute” in Moscow and
is a Professor at the Moscow
Institute of Physics and Technology
MIPT in Dolgoprudny and the
National Research Nuclear
University “MEPhI” in Russia. He was
born in 1945 in Russia; he obtained
his Ph.D. in 1975 from the Moscow
State University and his Habilitation
thesis in 1979 from the Kurchatov
Institute of Atomic Energy. He has
been a member of the Scientific
Council of Spectroscopy of the
Russian Academy of Science and has
been a leading research scientist of
the Kurchatov Institute for more than 30 years. He has also been the
deputy editor of the International Journal of Experimental and
Theoretical Physics JETP and a managing director of several research
projects in the Kurchatov Institute. He was honored three times with
the Kurchatov Prize and the best publication prize of the International
Publishing Company “Nauka,” and he has been an invited professor at
the University of Bochum in Germany, the University Aix-Marseille,
the University Pierre and Marie Curie, the Meudon Observatory in
France and the National Research Center LHD in Japan. He is an author
of 3 monographs and 20 scientific reviews and has published more
than 200 research articles. His field of research is the theory of
radiation of plasmas and gases including atomic spectral line
broadening, interaction of intense laser radiation with matter, X-ray
spectra from hot dense plasmas, elementary collisional–radiative
processes in plasmas, radiation losses, nonlinear spectroscopy, and
radiation transport by electromagnetic and plasma waves

[email protected]
© Springer Nature Switzerland AG 2021
F. B. Rosmej et al., Plasma Atomic Physics, Springer Series on Atomic, Optical, and
Plasma Physics 104
https://doi.org/10.1007/978-3-030-05968-2_1

1. Introduction to Atomic Physics in

Plasmas
Frank B. Rosmej1 , Valery A. Astapenko2 and Valery A. Lisitsa3
(1) Faculty of Science and Engineering, Sorbonne University, Paris,
France
(2) Moscow Institute of Physics and Technology, Moscow, Russia
(3) National Research Center “Kurchatov Institute”, Moscow, Russia

Frank B. Rosmej (Corresponding author)

Email: [email protected]

Valery A. Astapenko
Email: [email protected]

Valery A. Lisitsa
Email: [email protected]

Abstract
This introductory chapter provides an overview on various elementary
atomic physics processes and the general characteristics of radiation
processes. The interrelation between radiation and matter is discussed
in the framework of radiation trapping and the radiation transport
theory. Simple, but efficient analytical approaches are presented to
discuss the main effects of opacity and differential plasma motion on
the spectral distribution. Particular attention is paid to autoionizing
states together with corresponding Fano theory and dielectronic
satellite emission. Novel properties like dielectronic satellite
accumulation, transient three-body recombination, Stark broadening,
nonlinear interference effects, and spatial properties are discussed
along with many experimental data and spectroscopic applications.
Finally, hollow ion X-ray emission of autoionizing states is presented
that is still a mystery in high-current Z-pinch plasmas and dense laser-
produced plasmas.

1.1 Atomic Physics and Plasma Physics

The plasma state (Chen 1984; Krall and Trivelpiece 1973; Schmidt
1979; Ichimaru 1973, 2004a, b; Zel’dovich and Raizer 2002) is
characterized by a large degree of freedom for free and bound atomic
particles. As a consequence, numerous atomic processes emerge
(Griem 1964; Cowan 1981; Mihalas 1978; Sobelman et al.
1995; Sobelman 2006; Salzman 1998; Zel’dovich and Raizer 2002) that
play an important role for the plasma evolution itself as well as for its
diagnostics (Griem 1964, 1974, 1997; Fujimoto 2004; Kunze 2009;
McWhirter 1965; Boiko et al. 1985; Michelis and Mattioli 1981; Mihalas
1978). Below, we will briefly summarize the main atomic processes in
plasmas.
A characteristic feature of radiation processes is their interaction
with matter and their eventual escape from the radiating matter,
thereby contributing to an energy loss and the transmission of
information (plasma diagnostics). These two features are of particular
importance for astrophysical objects. The main mechanisms
responsible for most of the radiation processes are related to the
acceleration of charged particles (usually electrons) in external fields
(electric and magnetic), whereas some of these processes are linked to
the individual properties of the radiating particles itself. The various
radiation–collisional processes can be summarized as follows:
(1) bremsstrahlung radiation (BrR) due to free–free radiative
transitions of electrons in the fields of ions (or quadruple
radiation in electron–electron collisions)

where is the ion of type A with a charge Z;

(2) radiative (or photo) recombination (RR or PhR) due to free–
bound transitions of electrons in the field of ions

where designates the captured electron into an atomic

level with principal quantum number n;

(3) line radiation (LR) due to bound–bound transitions of electrons

between upper and lower energy levels inside atoms or ions

*means an excited atomic state;

(4) polarization radiation (PR) due to free–free, free–bound, and

bound–bound transitions of the electron with a virtual excitation
of atomic cores

where designates the polarized core;

(5) cyclotron (or synchrotron) radiation (CR)

where denotes the emission of one or more quanta (N) of

cyclotron radiation in a magnetic field B;

(6) radiation during dielectronic recombination (DR) that is a capture

of an electron with simultaneous excitation of an atomic core
leading to radiative stabilization of the core and the capture of the
electron
 where denotes a double-excited atomic state.

In plasmas, all the processes mentioned above are accompanied by

a number of atomic–radiation interaction processes that are related to
the radiation transport in a medium, namely:
(7) photoionization (PhI) and photoabsorption of radiation by atoms

(8) scattering (both elastic and inelastic) of radiation on atomic

systems

Some of these processes are related to each other by the principle of

detailed balance [where the direct and inverse flows of a system in
thermodynamic equilibrium are exactly balanced (Reif 1965)]; e.g.,
photoabsorption is the inverse process of bound–bound spontaneous
emission.
Together with the radiative processes, a broad variety of atomic
collisional processes is involved in the calculation of the radiation
emission:
(9) collisional ionization and excitation of atomic states

(10) charge exchange between neutral (or low ionized) atoms and
highly charged ions
1.1.1 General Characteristics of Radiation
Processes
Let us consider briefly a general picture for radiative–collisional
processes in plasmas. An analysis of such processes must include three
levels of description, that are connected with the three characteristics
of radiation emission, namely: (1) radiation intensity driven by an
elementary process; (2) spectral distribution of the emission, that is a
distribution over frequencies of photons emitted in a unit volume of
an optically thin plasma layer; and (3) the total radiation flow of a
plasma system with accounting for reabsorption (numerous acts of
emission and absorption) of the radiation in the volume (optically thick
plasmas).
Mechanisms of plasma radiation emission are determined both by
the individual properties of charged and neutral particles in the plasma
itself and by its collective properties that are oscillation wave
characteristics.
Plasma radiation connected with individual properties of particles
includes the following types: spectral line radiation (LR) arising in
electron radiative transitions in atoms or ions between two discrete
energy levels (bound–bound transitions); radiative recombination (RR)
radiation arising from radiative capture of a free electron on one atomic
discrete energy level (free–bound transition); bremsstrahlung radiation
(BrR) of an electron in an atomic potential (free–free transitions);
cyclotron radiation (CR) of the electron during its rotation in a
magnetic field with field strength B. All these types of radiation have
the same classical roots, namely the acceleration of the

electron in external fields both electrical and magnetic ones. The total
intensity of the radiation emission is determined by the value
(e is the electron charge, and c is the velocity of light). A

spectral distribution over frequencies is determined by the

Fourier component . A difference in the field type that

is responsible for the electron acceleration results in sharp differences

in both total intensity I and spectral intensity .
Thus for LR, ( are level energies); for CR,
( , and m, are the electron

mass and velocity); for BrR in the framework of classical electron

motion, (Ze is the ion charge). If the rotation of the

electron is periodical (as for LR and CR), the corresponding spectra are
discrete; in the opposite case, they are continuous. The presence of
jumps related to recombination on separate discrete atomic levels is
typical for RR spectra. The discrete nature of spectra may be violated
due to the broadening of separate spectral harmonics and lines leading
to mutual overlapping. It is the case for highly excited (Rydberg) atomic
spectral lines and high harmonics of CR .
Plasma radiation emission related to collective motion is due to
electron acceleration with phase correlated motion in the fields of
plasma oscillations and the corresponding radiation may be coherent.
Therefore, this radiation is connected with characteristics of plasma
oscillations and can be considered as resonances in wave–particle,
wave–wave, and wave–particle–wave interactions. This depends
strongly on the equilibrium plasma conditions and its stability with
respect to the excitation of specific waves. For stable plasmas close to
thermodynamic equilibrium, the collective radiation is usually
spontaneous and is determined by the plasma dielectric properties as
well as boundary conditions. The main types of radiation under such
conditions are:
(a) Cherenkov radiation of particles moving with a velocity close to
the phase velocity of electromagnetic waves (helicons); the
resonance condition in the particle–wave system (Landau
resonance) is written as ( is the frequency of
 electromagnetic wave, and k is its wave vector) and in a magnetic
field as ( , and is the

cyclotron frequency);
(b) Transition radiation is also determined by a particle–wave
interaction and appears for transitions of a charged particle
through boundaries with strong changes of electromagnetic wave
properties (e.g., the plasma–vacuum boundary);

(c) Radiation determined by a transformation of longitudinal wave

into transverse ones at a plasma boundary or inhomogeneities
(linear wave–wave interaction). The radiation frequency in this
case coincides with the frequency of the initial longitudinal wave
(in the simplest case , is the plasma

frequency and n the particle density);

(d) Radiation arising in nonlinear interaction between longitudinal

and transverse waves; the conditions for such interaction are
. For waves with relatively
small amplitudes, the main effect is connected with the interaction
of three waves. In the case of isotropic plasmas, the process
results in radiation emission on frequencies and
. The emission at is due to the “merging” of a
Langmuir wave with a low-frequency plasma oscillation (e.g., ion
sound wave), whereas the emission at the double frequency
is due to the merging of two Langmuir waves. The
processes are due to a transformation of longitudinal waves into
transverse ones via plasma fluctuations; electron bremsstrahlung
takes place not in the field of a separate ion but in an electrical
field of plasma density fluctuations (emission due to particle–
wave–radiation interaction). The intensity of such transitions may
increase by orders of magnitudes as compared with standard
bremsstrahlung. This effect is responsible for the increased
 continuum radiation during solar flares. Intensities due to
collective radiation emission mechanisms increase sharply in the
presence of plasma instabilities. While usually induced radiation
processes are observed, their corresponding intensities depend
on the specific mechanisms of plasma instabilities.

1.1.2 Interrelation Between Radiation and Matter

The radiation–matter interrelation is typical for strongly radiating
plasmas. In fact, from one side the radiation emission is due to particle
accelerations and the spectrum is formed by their thermal motion, but
from other side plasma radiative losses limit the matter temperature,
that is in turn related to their motion. In a hot rarefied plasma
the radiation processes influence strongly on the distribution of ions
over ionization stages (ionization equilibrium) and for the fixed
on the distribution over excited atomic states. These distributions
together with the Maxwellian electron velocity distribution (which is
easily established due to the fast collisions that dominate over the
radiation) create the radiators responsible for LR, BrR, RR, and CR.
Plasma particles in their turn influence on the shapes of radiating
spectra (leading to spectral line broadening) as well as on the radiation
transfer in media. The most important interrelation between plasma
and radiation is for LR: here, the discrete nature of radiated spectra
makes them sensitive to various broadening phenomena induced by
electrons and ions, and the densities of radiating electrons on excited
atomic energy levels are essentially determined by radiative processes
of excitation and de-excitation.
The effect of the radiation emission on populations of discrete
atomic energy levels n is characterized by the parameter
(1.1)
where is the cross section of electron de-excitation, is the
lifetime of the excited energy level due to the radiation emission, and
denotes averaging over the electron velocity distribution. In the
case where (dense and cold plasmas), the de-excitation is
dominated by collision processes driving the plasma to local
thermodynamical equilibrium (LTE) where all level populations are
close to Boltzmann ones . In the opposite case (rarefied and

hot plasmas), level populations are determined by radiation processes,

so that every collisional excitation is accompanied by a radiative decay;
this is the so-called coronal regime typical for the Sun’s corona as well
as for thermonuclear laboratory plasmas in the magnetic confinement
scheme.
The main effects responsible for line broadening phenomena in
plasmas are Doppler, Stark, and Zeeman effects. The thermal velocity
distribution of the radiating particle results in a distribution of
radiating frequencies of due to the Doppler effect.
A slowly varying electric field of ions results in a static
broadening where the spectral line shape is determined by the ion
microfield distribution function and the line width by the ion
density . The rapidly varying electron field results in an impact
broadening where the spectral line shape has a dispersion (the
Lorentz-type) shape with a width equal to the

frequency of impact collisions. The non-homogeneous distribution of a

magnetic field results also in broadening of CR lines which may exceed
the Doppler broadening.

1.1.3 Radiative Emission and Volume Plasma

Radiative Losses
The main characteristics of plasma radiation is the radiative emission
that is the energy radiated by unit volume of an optically thin
(transparent) plasma in a unit time into a unit solid angle in a spectral
frequency domain from to . The dependence of on and
temperature is rather specific for every mechanism of radiation
emission, whereas the dependence on plasma density for a number of
processes is of universal type; e.g., for CR, (a radiation
emission creates a continuous flow from every electron); for BrR and
RR, (the radiation emission is a result of pair collisions of
electrons and ions). For LR, the dependencies of on and
are incorporated as parameters into the expressions for the spectral
line shapes. However, for the integral value both

dependencies mentioned may take place; namely in the limit of LTE

, the integral takes the form

(1.2)

whereas in the coronal limit one has

(1.3)

where is the density of atoms (ions) in the ground state. For

arbitrary , we have

(1.4)

The dependence of radiative emission on other plasma parameters for

BrR takes the form

(1.5)
where Z is the nuclear charge, Te is the electron temperature, k is the
Boltzmann constant, and g is the Gaunt factor taking into account
quantum effects [note that the Gaunt factor is defined as the ratio of a
certain process – usually cross section – treated in the framework of the
classical and quantum theory (Sobelman et al. 1995; Sobelman 2006;
Griem 1964)], partially screenings of the nuclear charge by the electron
core, etc., for CR for large values of and n when the spectrum is
already continuous,

(1.6)

where B is the magnetic field strengths. For LR , where the

line shapes are determined by different broadening mechanisms.
Radiative losses (RL) of optically thin plasmas are determined by
the value

(1.7)

For BrR, RR as well as for LR, the RL in the coronal regime (typical also
for LR in optically transparent systems) are described by the universal
formulae
(1.8)
where is the cross section of the corresponding inelastic process
(bremsstrahlung, radiative recombination, and collisional excitation),
denotes averaging over velocities as well as the sum over
ionization stages and energy levels. RL for these three mechanisms are
usually expressed in the form of partial RL ,

where is the density of the radiating highly charged ions.

Figure 1.1 shows the radiation loss of argon (Fournier et al. 1998)
as a function of temperature in the low-density approximation (Corona
model) from 2 eV until 20.000 eV. The figure shows the total radiation
loss (solid black curve) as well as the contributions from dielectronic
recombination (DR), radiative recombination (RR) and bremsstrahlung
(BrR). It can clearly be seen that line radiation (LR) dominates in the
whole temperature interval. Only for very large temperatures, the BrR
dominates because the ionization is so high that bound states have
negligible population. The peaks in total radiation losses near 20, 300,
and 2000 eV correspond to the closed shell configuration of M-, L-, and
K-shell.

Fig. 1.1 Total and partial radiation losses of argon plasma in a low-density
collisional–radiative approximation
Apart its fundamental interest in atomic physics, radiation emission
of matter has multiple interests for applications: (a) the spectral
distribution can be used for a unique characterization of the matter
(spectroscopy); (b) it constitutes an important energy loss that in turn
influences on the plasma evolution (hydrodynamics); and (c) radiation
sources, e.g., for lithography (Krü cken et al. 2004). Figure 1.2 shows the
radiation emission of a Xenon plasma in the EVU range obtained from a
hollow-cathode-triggered pinch plasma experiment designed to
optimize the radiation emission for lithography (Vieker and Bergmann
2017). Temperatures are of the order of 50 eV, and electron densities
are of the order of 1019 cm−3. Relativistic Hartree–Fock calculations
indicate that the bulk of emission is essentially due to 4d-4f and 4d-5p
transitions (Fig. 1.2) of Xenon IX, X, XI, XII, and XIII.

Fig. 1.2 Xenon EUV emission from a hollow-cathode-triggered pinch plasma for
applications in EUV lithography

1.1.4 Radiation Trapping and Plasma Radiation

Losses in the General Case
To determine real intensities irradiated by different plasma objects, it is
necessary to take into account possible absorption of the radiation
inside the plasma itself resulting in the imprisonment of radiation
when it does not escape from the whole plasma volume but rather from
its external layers. Every radiating mechanism is accompanied by its
inverse absorption mechanism characterized by an absorption
coefficient at unity length. Under LTE conditions where the
distribution of particles responsible for a specific mechanism of
emission-absorption is at thermal equilibrium (it means for BrR and CR
the Maxwellian distribution of electron velocities, for RR—the same
plus distribution over ionization stages according to the Saha formula,
for LR—Boltzmann distribution for population of excited atomic energy
levels, i.e. ) the coefficient is connected with the radiative
emission by the Kirchhoff law:

(1.9)
where is the equilibrium radiation blackbody intensity
[energy/time/area/solid angle/angular frequency] given by:

(1.10)

Correspondingly, the spectral intensity of the radiation of an

uniform plane layer with dimension L at thermal equilibrium is equal to
(1.11)
The integral intensity is given by

(1.12)

Let us define the frequency-dependent opacity according to

(1.13)
and the line center opacity according to
(1.14)
Equation (1.11) shows that if the opacity has reached values ,
the observed spectral intensity approaches the Planck intensity. As the
line center opacity (1.14) is always larger than the opacity for other
frequencies, the approach to the Planck curve starts at frequencies
. This demonstrates that the realization of a Planck radiator
requests not only LTE-atomic populations but also high opacity; i.e., if
(the optically thick layer), one has

(1.15)
In this case, the plasma radiates as a blackbody from the surface.
Surface radiation requests therefore a volume radiation under
imprisonment. On the opposite hand, in spectral domains where
(optically thin layer)

(1.16)
that corresponds to the non-imprisonment volume radiation emission.
In the case of LR, a contribution of an imprisoned spectral line
(reaching the universal Planck curve) with a central frequency into
the total radiation intensity is given by

(1.17)
where is the so-called equivalent line width:

(1.18)

For small opacities, the equivalent line width is smaller than the Full
Width at Half Maximum (FWHM) of the original line shape because the
emitted line intensity has not yet reached the Planck curve. In order to
obtain the correct asymptotic limit also for the optically thin case, we
obtain (V is the volume and F the surface)

(1.19)
and i.e., for a cylindrical plasma with radius R, . In the
spectral domain where , the intensity has dropped to
the value at frequency from the central frequency, i.e.,

(1.20)

If we define the equivalent width as the width where the Planck

intensity has decreased by a factor of 2, i.e., (according to the

general convention in line shape theories to characterize the width of a

spectral emission by the FWHM), we obtain for a Doppler spectral line
profile

(1.21)

(1.22)

(1.23)

the following equivalent width (e = 2.71828…):

(1.24)

For a Lorentz profile

(1.25)

(1.26)

(1.27)
(where is the collisional–radiative population matrix) the
equivalent line width is given by

(1.28)

, are Doppler and impact widths, and is the

optical thickness of the layer in the spectral line center. The equivalent
line width can therefore be entirely expressed in terms of the line
center optical thickness (1.14). The general expression for the
equivalent line width (1.18) shows the following asymptotics for small
optical thickness
(1.29)

(1.30)
and the following asymptotes pour large optical thickness:

(1.31)

(1.32)
It is interesting to note that the asymptotes (1.29)–(1.32) as well as
intermediate values deduced from the thermodynamical equilibrium
situation are in good and partially excellent agreement with exact non-
LTE radiation transport numerical calculations.
Due to these agreements, the concept of the equivalent line width
permits likewise to define a useful escape factor for bound–bound
transitions according to

(1.33)

and an optically thick line shape according to

 (1.34)

where the frequency-dependent opacity includes possible

inhomogeneity

(1.35)

The expressions (1.33)–(1.35) are also very useful for non-LTE

situations if single emission lines scan still be identified. Accordingly,
the optically thick line emission [energy/time/area/solid
angle/angular frequency] is given by

(1.36)

where is the transition frequency of the bound–bound transition

, the corresponding line profile, is the spontaneous
transition rate, the corresponding escape factor, and is the
atomic population of the upper state j.
Equation (1.34) allows likewise to study the main effects on the line
profile due to radiation transport effects, namely opacity broadening,
non-homogenous density distribution, and differential plasma motion.
Moreover, (1.34), (1.35) are extremely useful for rapid simulations
when employing analytical expressions for (e.g., via the usual
escape factor technique) and the spatial distribution nj(z) because the
asymptotic expressions and also intermediate values are in good and
partially in excellent agreement with exact numerical calculation of the
radiation transport equation. For example, with the help of the
asymptotic expression for the equivalent line width at high opacities,
we obtain the asymptotic expressions for the escape factor for
:

(1.37)

(1.38)

These asymptotic expressions are identical to the escape factors

proposed by Holstein (1947), Irons (1979) that have been obtained
from the numerical integration of the Biberman–Holstein transport
equation and from the evaluation of the escape integral. For small
optical thickness, i.e., the escape factor is linear dependent on
the line profile and given by

(1.39)

(1.40)

Of particular interest is a parabolic density distribution according to

(1.41)

with

(1.42)

(where Ls is a scaling length and s is a dimensionless scaling length

parameter) and a unique relative frequency shift according to
 (1.43)

of emission and absorption profiles (Vrel is the relative velocity of

emitting and absorbing atoms, and c is the velocity of light), i.e.,

(1.44)

(1.45)

Equations (1.41)–(1.45) allow to study almost all principal radiation

transport effects on the line profile and are particular well suited to
provide fast simulations of optically thick radiation sources (e.g.,
Fig. 1.2). Moreover, when employing (1.41)–(1.45), the optically thick
line profile (1.34) has an analytical solution that even can include line-
overlapping effects:

(1.46)

(1.47)

(1.48)

(1.49)

(1.50)
 (1.51)

The function K(τ) describes inhomogeneity effects originating from the

upper-level populations. As can be seen from (1.49), even line-
overlapping effects can be included via the opacity τω that originates
from all possible line transitions. Employing (1.46)–(1.48), even time-
dependent simulations of the spectral distribution of differentially
moving optically thick plasmas can be performed with reasonable
numerical burden. We note that the remaining integral in (1.46) is just
the sum for all frequency points of a line transition that has already
been calculated for the spectral distribution of this transition.
Equation (1.47) shows that

(1.52)

if the scaling lengths Ls is much larger than the effective photon path
length L and line-overlapping effects are neglected. If also no
differential plasma motion is encountered (Vrel = 0, i.e., Δω = 0), we
obtain the well-known result for a constant source function and
complete frequency redistribution:

(1.53)

Figure 1.3 shows the effects of non-homogenous plasma density

employing the parabolic expression according to (1.41), (1.42) and the
analytical expressions according to (1.46)–(1.48). For s < 2, strong self-
reversal effects are seen.
Another random document with
no related content on Scribd:
tavaraottoja, joita hän muuten ei kaikkia tiennytkään, koska
emäntäkin käytti Kauppisen tavaravarastoa kuin omaansa ikään.

Tätä paitsi oli Kauppisella toinenkin keino, johon Sakari ei

myöskään pystynyt kiinni tarttumaan; houkutteleminen, ja se veteli
paljon paremmin kuin väärä vaaka. Jos hänen kerran onnistui saada
yhden talon täys'kasvuinen tytär ostamaan jokin kauniskaavainen
huivi, niin tietysti kaikki kylän toiset tyttäret kiiruhtivat saamaan
samanlaiset. Varsinkin alkoi hyvin mennä kaupaksi karttuuni sekä
tiheämpi ja harvempi pumpulipalttina. Tyttäret ja emännät alkoivat
tuhria laskuja, minkä verran tulee maksamaan kotikutoinen
puolivillainen, jota siihen asti oli yksinomaan pidetty, ja mikä vaiva oli
pellavan kasvatuksessa, siivoamisessa ja vaatteeksi tekemisessä; ja
ne laskut osoittivat, että kotikangas muka tuli monta vertaa
kalliimmaksi kuin Kauppisen kankaat, niin että hulluahan olisi ollut
ruveta enää tulevaksi kesäksi kylvämään pellavasta tai itse
kutomaan edes villakangastakaan; sopihan myödä villatkin
Kauppiselle, maksaa vähän lisää ja ottaa häneltä sievempitekoista
valmista.

Kauppinen tietysti ei ollenkaan huolinut huomauttaa naisväelle,

mitä itsekseen hyvillänsä mietti, että mihin he sitte aikoivat käyttää
sen aikansa, joka tähän asti oli kulunut vaatteen tekoon, ja mistä
saada sitäkään rahaa, joka karttui hänen laatikkoonsa noista hänen
huokeista kankaistaan. Ei, hän päin vastoin yhä viritteli taipumusta
samaan kotityötä hyljeksivään suuntaan ja hymyellen kokosi vain
rahaa ja tavaraa talteen.

Täten Kauppinen puuhaeli ja rakenteli, sai kartanonsa tavaralla

valmiiksi, maksamatta juuri nimeksikään rahaa, ja muutti siihen
asumaan, oleskeltuansa lähes vuoden Vanhalassa, ja se vuosi oli
tuntunut niin tavattoman lyhyeltä sekä Vanhalan väestä että
Kauppisesta, mutta pitkät sillä oli jäljet.

III.

Joutui joulu-aika iloinensa leikkinensä, ensimmäinen sen jälkeen,

kuin
Kauppinen muutti omaan kartanoonsa.

Vanhanen tarvitsi Tahvanan ajajain varalle vähän enemmän

kahvia ja isoja vesirinkelejä, kuin jouluvarastosta enää oli jäljellä, ja
pistäysi sen tähden toisen joulupäivän aamuna aikaisin Kauppilaan
sekä pihan puolisosta ovesta puotikammariin, jota tietä hän oli
muidenkin kuullut käyttäneen, milloin tarvitsivat pyhäpäivinä tavaraa
puodista.

Kauppinen istui kammarissaan, käski Vanhalan isäntää istumaan

ja läksi toimittamaan, mitä ostaja halusi. Kohta hän palasikin, tuoden
kaksi paperipussia ja ison rinkelirihman paljaana.

Vanhanen yritti avaamaan kukkaroansa.

"Ei, hyvä isäntä, en minä pyhänä rahaa ota; tulkaa huomenna

maksamaan, niin samalla saatamme sitte katsella kirjatkin ja tehdä
luvut."

"No, sama tuo minusta on", virkkoi Vanhanen, otti tavarat, sanoi
jäähyväset ja astui kotiinsa, tapaamatta ketään matkalla.

Seuraavana päivänä Vanhanen meni jo aikaisin aamupäivästä tilin

teolle taikka oikeastaan, kuulemaan, miten paljo hänellä oli
Kauppisella saamista asunnosta, töistä, hirsistä ja paljosta muusta,
mitä hänelle oli myöty.

Kauppinen otti isännän hyvin kohteliaasti vastaan puodissa, vei

puotikammariin ja pyysi istumaan, toi paperossia ja yritti tarjoamaan
ryyppyäkin, mutta sen esti Vanhanen, sillä sitä hän ei ollut
ennenkään ottanut useammin kuin kahdesti koko ijässään
vatsanpurun lääkkeeksi; eikä muuten koko sillä seudulla ollut
muitakaan sen suurempia juoppoja siitä asti, kuin Kauppisen
kirvestyössä olleet pohjalaiset työn loputtua läksivät tiehensä, ja he
juuri olivat miesmuistiin ensi kerran kylää häirinneet juopuneen
rähinällä.

"Niin no, tehtäisiinkö ne sitte asiat selväksi?" alkoi viimein isäntä,

kun Kauppinen puhui vain muista asioista eikä näyttänyt
muistavankaan luvun tekoa.

"Vielähän nuo sentään ehdittäisiin toistekin, vaan kun tehdään,

niin on tehty, eikä sitte ole enää muistelemista."

Hän avasi kirjansa, katseli sitä kauan, ei kuitenkaan laskevan

tavalla, asiat kun jo olivatkin edeltä päin valmiiksi lasketut, ja virkahti
viimein vähän epävarmalla äänellä:

"Niin tässä nämä numerot näyttävät, että olette velkaa sata

viisikolmatta markkaa."

Vanhanen ällistyi, niin odottamaton se uutinen oli.

"Mi mitä? Velkaako! Ei, saamista minulla pitäisi olla. Vai sanoitteko
erehdyksestä velaksi?"

"En minä kauppa-asioissa koskaan erehdy."

 "No, nytpä kumma! Minäkö velkaa teille? Entäs tuvan voura koko
ajalta, kuin olitte meillä?"

"On se tähän merkitty: viisitoista markkaa."

"Mutta se on liian vähä, ainakin viisikymmentä markkaa pitäisi

panna, kun oli valmis punkin."

"En minä maksa enempää kuin viisitoista. Hyvä on teille sekin;

muutenhan ette olisi tuvastanne saaneet mitään, tyhjänä kun olisi
ollut."

"Entäs kiven veto ja hirret ja työ?"

"On nekin pantu kirjaan, ja voit ja lihat."

Ja Kauppinen luetteli kaikki, josta hänen oli maksettava

Vanhaselle.
"Ja summa on kaikkiaan sata yksitoista markkaa neljäkymmentä
penniä.

"Kyllä sitä saamista pitäisi olla enempi minun muistellakseni. Mutta

vaikkapa olisi vain senkin verta, niin mitenkäs ihmeen tavalla minä
sitte velassa olen?

"Niin, teillä on ottoja vielä enempi: Kaksisataa kuusineljättä

markkaa ja viisikahdeksatta penniä."

"Jopa se on vielä ihmeempi ihme", kummasteli Vanhanen, oltuaan

hämmästyksestä hyvän aikaa vaiti. "Mitä kummaa minä olen teiltä
ottanut niin paljon? Luetelkaapas kaikki ne otot."
 "Tämäpä on hyvin pitkä rätinki. Ettekä te itse olekaan ottanut
kaikkea."

Mutta kun Vanhanen mitään vastaamatta istui vain ääneti ja yhä

kummastuksissaan odotteli tarkempaa selkoa, ryhtyi Kauppinen
luettelemaan ja ilmoitti ensin erikseen itsensä isännän otot puhtaana
rahana ja tavarana sekä kysäsi:

"Ovatko nämä nyt oikein?"

Vanhanen tunnusti muut, paitsi ei sanonut muistavansa yhtä

kolmenkymmenen markan rahaottoa, varsinkaan kuin hän ei ollut
kauppiaan ilmoittamana ottoaikana mihinkään rahaa tarvinnut.

"Kyllä se on teille annettu sekin; mitenpä se muuten olisi kirjaan

tullut", vakuutti Kauppinen, keskeyttäen enemmät vastustelut, ja
alkoi luetella emännän ja tyttären ottoja: pumpulipalttinaa, karttuunia,
hirsryynejä, parasta saippuaa, verkaa (mekoiksi, jotka Kauppisen
vaimo oli ommellutkin) ja kaikenlaista muuta rihkamaa, jonka
olemassa olosta Harjulan kylässä ei ollut ennen Kauppisen tuloa
ollut aavistustakaan, Tosin oli Vanhanen nähnyt tyttärellään joskus
kauniin rintaneulan huivissa tai hopeoidun sormustimen sormessa,
mutta hän, samoin kuin emäntäkin, oli vakuuttanut saaneensa ne ja
muut samanlaiset korut Kauppisen vaimolta.

"Eikö sitä lahjaksi annettu?" kysyi tuon tuostakin Vanhanen

Kauppisen lukiessa.

"Ei, hyvä isäntä, ei minun kannata mitään antaa lahjaksi; raha

minunkin pitää maksaa kaikesta. Ei tässä tule puhettakaan lahjasta."
 "Mutta lahjaksi niitä ainakin on tarjottu, eikä meidän emäntä
sentään niin hullu ole, että menisi tuollaista ostamaan. Pyyhkikää
vain pois ne!"

"Ei kannata, ei kannata."

"Mutta minä en maksa niitä."

"Mennään sitte oikeuteen. Ja kun te kerran tunnustatte saaneenne

tavarat, niin kyllä ne tuomitaan maksettavaksikin."

"Nytpä kummissa käsin ollaan! Miten tästä nyt sitte oikein

selvitäänkään?"

"No, se ei mikään konsti eikä silmänkirja ole. Pistäkää vain

nimenne tuohon paperiin noin poikittain. Vai ettekö osaa kirjoittaa?
— Kalle!" huusi hän puodin ovesta, "kutsupas se päiväläis-Jussi ja
tule itsekin hänen kanssansa tänne kammariin! — Niin, tämä on vain
tuollainen pieni sadan viidenkymmenen markan velkakirja kuudeksi
kuukaudeksi."

"Sata viisikolmattahan sanoitte velkaa olevan. Miksi sitte puoli

toista sataa?"

"No, tällaisia papereja periessä ei sitte makseta enää mitään

korkoa; sen tähden pitää panna sen vertaa runsaammin jo edeltä
päin. — Kas niin, tässä on pieni velkakirja, mutta kun tämä isäntä ei
osaa itse kirjoittaa nimeään, niin kirjoita sinä, Kalle, ja pankaa
molemmat nimenne todistajiksi. Piirrättehän toki puumerkkinne? ei
sen hyvyydestä lukua ole."

Näin puhuen yhteen jatkoon taukoomatta, että Vanhanen ei

saanut vähääkään vuoroa, joudutti Kauppinen paperin tekoa
lailliseen kuntoon sekä käski viittaamalla pois palvelijansa, joista
renki olikin vain päiväläisen nimellä, että paremmin kelpaisi ainiaan
todistajaksi.

"Nyt on välit selvillä. No niin, eikä tällä paperilla niin pahaa kiirettä
ole, vaikka se onkin tehty kuudeksi kuukaudeksi. Kunhan pidätte
mielessänne joskus, milloin sopii."

Ja Kauppinen pisti vekselin laatikkoonsa.

Vanhanen läksi pahoillansa astua juntustamaan kotiinsa, ajatellen

itsekseen:

"Eipä se Kylänpään Sakari tainnut ollakaan ihan väärässä, kun

pelkäsi puodin tuloa liian lähelle. Menenköhän kertomaan hänelle
koko asian? Mutta en menekään. Hän vain sanoisi: enkös jo
varoittanut? Ja sitte sellainen häpeä: velkaa Vanhalan isännällä, joka
toki on aina tähän asti tullut toimeen omillaan. — Ihme ja kumma,
mikä niistä rihkamista karttuu summaa. Liian lähellä tosiaan olivatkin
toisessa tuvassa. Ja sitte vielä ilkeävätkin ottaa maksua, vaikka itse
lahjaksi tarjoilevat! Senkin petturit! — Eihän tuo nyt vielä talo mene
puolen toista sadan tähden. Mutta pahaan aikaan sattuu se maksu,
juuri silloin, kuin itsekin alettaisiin tarvita kiireimpiin töihin. Ei, loppu
tästä pitää tulla puodissa juoksemisesta ja nyt ihan kerrassaan. Enkä
minäkään olisi ottanut sieltä rahaa, joll'en olisi luullut olevani
saamassa, kuten hän aina vakuuttikin."

Nyt hän jo astui porstuaan ja tupaan sekä julisti, että Kauppilasta

ei enää kukaan saanut ottaa mitään hänen tietämättänsä, ei
lahjaksikaan, koska entisistäkin lahjoista oli maksu otettu ja sillä
tavalla peijattu koko taloa.
 Ei hänellä kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa edes vaimolleenkaan,
että nyt oltiin ensi kerran velassa. Emäntähän olisi sitä vielä
vähemmin käsittänyt kuin isäntä itse eikä hänkään nyt enää olisi
ulkoa päin muistanut luetella kaikkia ottoja, kuu niitä oli niin paljo.

Siihen se asia jäi tällä kertaa Vanhalassa tarkemmin

selvittelemättä, olivatko kaikki Kauppisen kirjaan merkityt otot
tosiaankin otetut vaiko ei ja olivatko edes kaikki annotkaan tarkkaan
luvussa. Kukapa sen osasi taata, kun ei omaan muistiin ollut
luottamista niin pitkältä ajalta.

Yhtään paremmin ei käynyt muidenkaan isäntien luvunteko

Kauppisen kanssa. Tosin velkasummat olivat paljon pienemmät,
mutta jok'ainoa heistä kuitenkin jäi velkaan ja piirsi merkkinsä
tuollaiseen vekseli-velkakirjaan, kuka minkin verran vastustellen.
Yksitellen he olivat kaikki käyneet luvuilla ja yksitellen he myöskin
pitivät velkansa häpeänään ja salaisuutenaan, ja tuo sama häpeä se
heitä esti jyrkemmästi vastustamasta Kauppisen vaatimuksia ja
keräjiin menon uhkauksia, kun he näet ennemmin kärsivät jonkun
verran vahinkoakin, kuin päästivät asiataan oikeuteen asti, jossa
käynyt tai käytetty mies oli kaikkein Harjulan kyläläisten mielestä
melkein kuin puoleksi kunniansa menettänyt. Tästä syystä pysyivät
nämä kunkin omat asiat Kauppisen eduksi salassa ja kätkössä.

IV.

Viisi vuotta oli kulunut ja Kauppinen sill'aikaa jo päässyt rikastumisen

alkuun, ei kuitenkaan niin hyvästi, kuin hän oli toivonut, eikä
myöskään niin sukkelasti, kuin alussa näytti. Ja sen hidastuksen
syynä oli taaskin sama Kylänpään Sakari.
 Tuo kaikkien Kauppisen asioihin joutuneiden velkautuminen
suuremmassa tai vähemmässä määrässä ei näet ajan pitkään
pysynyt salassa Sakarilta. Hän urkki urkkimistaan tietoja ja sai ensin
yhden, sitte toisen ja vähitellen kaikki muut paitsi Vanhasen
ilmoittamaan asiansa hänelle, ja silloin Sakari heti ryhtyi
mietiskelemään pelastuskeinoja, eikä niiksi hänen mielestään
kelvannut mikään muu kuin ensin entisten asiain suorittaminen ja
sitte pysyminen erillään koko Kauppisesta.

Mutta sepä olikin helpompi toivoa kuin toteuttaa. Sillä Kauppinen

piti niistä kiinni, jotka kerran oli köysiinsä saanut, vaikka
höllempäänkin.

Viimein Sakari kuitenkin luuli keksineensä keinon, kutsui kokoon

muutamia isäntiä, joilla oli vähin velkaa, ja kehoitti heitä maksamaan
kaikkea kerrassaan kuitiksi, vieläpä antoi itsekin rahaa lainaksi niille,
jotka suostuivat olemaan ottamatta enää velkaa. Toisia sitä vastoin,
joilla oli suuremmat velkasummat, hän neuvoi pitämään ne tarkasti
muistissaan, että ne eivät enää pääsisi kasvamaan, vaan pikemmin
lyhenisivät vähän kerrassaan. Hän myöskin huomautti heille, miten
kasattukeot olivat hävinneet heidän pelloiltansa ja miten kohta oli
häviävä kasvavakin vilja, jos vain ei ajoissa katsottu eteensä eikä
katkaistu kauppatavaran tulvaa.

Kauppinen puolestaan ponnisteli kaikin voimin. Kun ei yksi naula

vetänyt, löi hän aina toisia: hankki yhä uusia tavaroita, jotka
outoudellaan viehättivät, toi muun muassa puuastioitakin koko
kuormittain Venäjältä, möi niitä alussa huokeammasta sekä kehui ja
selitteli, että suottahan oli aikaa tuhlata sellaisten tekoon kotona,
koska kerran hänellä oli sievempiä ja niin perin mitättömästä
polkuhinnasta.
 Kuitenkin onnistui Sakarin selvittää isäntiä aivan vapaiksi, vaikka
häneltä tosin siinä puuhassa omaltakin pelloltaan kasattukeot
vähenivät, ei kuitenkaan rahan puutteesta, vaan sen tähden, että
hän niillä mieluisemmin suoritteli toisten asioita kuin puhtaalla
rahalla.

Pahimmin oli kiinni Vanhalan isäntä. Hän ei ollut jaksanut

määräaikana suorittaa ensimmäistä vekselivelkaansa, vaan pakosta
pyytänyt Kauppista odottamaan, johon kauppias kuitenkin oli
suostunut ainoastaan sillä ehdolla, että isäntä kirjoitti puumerkkinsä
uuteen kahdensadan markan paperiin.

Tämän Vanhalan talon oli Kauppinen valinnut varsinaiseksi

uhrikseen sitte, kuin yhä useampia muita isäntiä livahti häneltä irti.
Pakko se oli hänelläkin olevinaan tuo Vanhasen velkauttaminen, sillä
täytyihän hänen tavalla tai toisella saada itselleen luja jalansija
paikkakunnalla, ja sen tähden hän katsoi itselleen mukavimmaksi
koettaa saada haltuunsa juuri sitä taloa, jonka maalla hänen valmis
kartanonsa oli, eikähän sitä varten mikään ollut helpompi keino kuin
saattaa ensin isäntä velkaan ja sitte pakottaa hänet antamaan
talonsa tai puoli siitä velan maksuksi.

Vähitellen oli Vanhanenkin jo arvannut Kauppisen oikeat aikeet ja

ruvennut ponnistelemaan vastaan. Mutta nytpä olikin jo velka yhäti
uudistellessa kasvanut koko puoleksi kahdeksatta sadaksi markaksi
eli viidessä vuodessa viisin, jopa kuusinkin kertaiseksi
alkuperäisestä summasta, vaikka tavallisen korkolaskun mukaan
kuluu toistakymmentä vuotta ennen kuin summa kasvaa edes
kaksinkertaiseksikaan.

Vanhanen koetti säästää ja kituuttaa, mutta turha vaiva. Viidessä

vuodessa oli käsityö ehtinyt jo unhottua naisväeltä, ja
vastenmielistäpä oli miehistäkin istua yökaudet veistellä
kalkuttelemassa. Niinpä kaikesta voista ja muusta, kuin Kauppiselle
vietiin, aina oli ottamistakin, että velan eteen ei joutanut penniäkään.

Tästäkös Vanhaselle vähitellen hätä käteen! Jo alkoi isännän

tukka harmaantua ja hänen mielessään kummitella talottomaksi
joutumisen häpeä ja kurjuus.

Viimein hän läksi hätäänsä valittamaan Kylänpään Sakarille. Saiko

hän sieltä apua vai muutenko vain huoli tuli jaetuksi kahden
kannettavaksi, mutta ei Matin kasvoissa sieltä palatessa enää
näkynyt tuota synkkää juroutta, joka niitä oli viime aikoina
kolkostuttanut. Reippaammalla mielellä hän myöskin ryhtyi työhön ja
jäi rauhallisemman odottelemaan, mitä oli tuleva.

Seuraavana velan uudistusaikana Matti Vanhanen ei enää

mennytkään kauppiasta pokkuroimaan. Kauppinen sitä oudostellen
astui itse Vanhalaan kysymään, miten asia nyt oli niin kokonaan
unohtunut.

"En minä enää pane puumerkkiäni mihinkään paperiin", vastasi

Vanhanen lyhyeen.

"No, maksakaa sitte pois velkanne."

"En minä maksakaan."

"Minun sitte täytyy hakea se."

"Hakekaa vain."

"Myökää minulle sovinnolla puoli talostanne."

 "En minä toki niin hullu ole."

"No, sitte minun täytyy myöttää kaikki tyyni, maat ja mannut

kerrassaan."

"Parempi sekin minulle"

Nyt ei Kauppinen enää käsittänyt Vanhalan isännän ajatuksia

ollenkaan. Miten hänen oli parempi panna koko talonsa menemään
kuin saada puolella asiansa kuitiksi? "Mutta samapa se", arveli hän,
"olkoon sitte torpparina minulla; kyllä minä puoleni pidän
loppusumman maksussa, toivoakseni hän ei niitä rahoja saa arkun
pohjalle panna. — Vaan olisikohan sillä juoni niidessä? Mitä vielä. Ei
hän nyt niin äkisti rahaa mistään saa."

Tietysti hän heti pani saamisensa hakemukseen ja aikaa myöten

kävi nimismies siltavoudin kanssa arvaamassa Vanhasen irtainta
omaisuutta; mutta kun sitä oli ainoastaan viisi lehmää, yksi hevonen
ja vähä pientä karjaa sekä muuta kalua vain nimeksi, täytyi toimittaa
samalla kerralla itse talokin myötäväksi.

Tätä juuri olivat Kylänpään Sakari ja Vanhanen toivoneetkin ja

samaa se myöskin toivoi Kauppinen, vaikka vallan toisesta syystä.

Vasarakauppa kuulutettiin. Myöntipäivä joutui viimein ja toi

nimismiehen vasaroinensa Vanhalaan. Koko Harjulan kylä oli
saapunut katsomaan tätä ensimmäistä huutokauppaa, kuin
miesmuistiin nyt oli tapahtuva Harjulassa. Oli siellä pari muutakin,
jotka olivat etäisemmistä kylistä tulleet koettamaan onneansa,
saamaan muka huokealla omaa taloa. Vaan niiden kanssa oli
Kauppinen jo edeltä päin sopinut, että heidän ei pitänyt korottaa
irtaimiston hintaa, koska muuten olisi talo saattanut jäädä ihan
myömättä.

Tietysti oli Kauppinenkin siellä etuansa valvomassa. Häntä vain

hyvin kummastutti, että Vanhalan väki ei ollenkaan näyttänyt olevan
pahoillansa eikä hätäytynyt, niin että hän ei edes pystynyt
pilkkaamaankaan Mattia, kuten oli aikonut.

Ryhdyttiin myömään irtaimistoa. Kauppinen oli vaiti ja Sakari sai

kaikki tyyni, kun vain nimeksikään hintaa tarjosi: lehmät kymmenestä
markasta, hevosen viidestätoista ja samaan mukaan muut. Ei
ainoakaan muu Harjulan kyläläinen tarjonnut mitään, vaikka kyllä
monen mieli teki; sillä heille oli Sakari puolestansa antanut ohjeet,
kuten Kauppinen ulkokyläläisille.

Kauppinen ihmetteli ja oli jo hyvillänsä talosta, joka nyt muka oli

hänen omansa; sillä hän aikoi tarjota kerrassaan niin paljon, että
muut eivät siihen enää pystyneet lisäämään.

"Nyt tulee tila kartanoineen ja viljoineen; eikö niin ollut sovittu?"

virkkoi nimismies, ja kaikki, joihin asia koski, myönsivät niin olevan.

"Neljä tuhatta!" sanoi Kauppinen, silmät ilosta loistavina.

"Neljä tuhatta ensimmäinen kerta!" huusi nimismies. "Neljä tuhatta

toinen…"

"Kahdeksan tuhatta!" keskeytti Sakarin ääni sekä nimismiestä että

noita ulkokyläläisiä, jotka varustautuivat lisäämään sataa markkaa.

Sekä nimismies että Kauppinen niin ällistyivät, että toinen ei

kyennyt jatkamaan yksitoikkoista myöntitapaansa eikä toinen
tarjoamaan enempää.
 "Kahdeksan tuhatta ensimmäinen kerta!" alkoi viimein nimismies,

"Sata lisäksi!" ähki Kauppinen, hiki otsassa. Nyt hän jo alkoi

ymmärtää Sakarin aikeet: pakottaa hänet joko luopumaan
huutamasta taikka tekemään itsestänsä lopun ja Matti Vanhalasta
rikkaan miehen.

"Kymmenen tuhatta!" virkkoi taas Sakari levollisesti ennen, kuin

nimismies ehti ruveta huutamaankaan.

Nyt nimismies luuli Sakarin vain kujehtivan, suuttui ja ärjäsi:

"Ei tässä ole mikään leikin tekopaikka! Tiedä, että minä olen
virkatoimessani ja leikki voi tulla sinulle karvaaksi! — Neljä tuhatta
ensimmäinen kerta."

"Kymmenen tuhatta minä tarjosin", oikasi Sakari nimismiehen

mielivaltaista alennusta.

"Onko tämä Kylänpään Sakari tullut hulluksi?" kysyi nimismies

muilta läsnä olijoilta.

"Siltä ainakin näyttää", ehätti Kauppinen vahvistamaan tuota

arvausluuloa.

"Ei, kyllä se on viisain mies kaikista, kuin tässä on."

"Ohoh!" ärähti nimismies. "Kykenetkö sinä sitte vastaamaan

huudoistasi?"

"Sittepähän nähdään."

"Kymmenen tuhatta ensimmäinen… toinen… ja kolmas…

kymmenen tuhatta… kolmas… kerta!"
 Vasara paukahti.

"Nyt on Vanhalan talo minun", selitti Sakari, "ja jos Kauppinen

tahtoo vielä pitää hallussaan kartanonsa paikkaa, niin on voura viisi
tuhatta markkaa vuodessa."

"Ohoh, et vielä ole maksanut huutoasi."

"Enkä minä ole saanut saatavaani", kiiruhti Kauppinen taas

vahvistamaan nimismiehen lausetta.

"Tässä on Kauppisen saatava", virkkoi Sakari, lukien omia ja muita

lainattuja rahoja pöydälle puoli kahdeksatta sataa markkaa, "ja
paljoko siitä menoo hakukulunkeja lisäksi?"

Nyt jo nimismieskin älysi Sakarin juonen eikä enää vastustellut.

Kauppinen kuittasi paperit, pisti rahat taskuunsa ja pötki

kiireimmiten tiehensä.

"Onhan minulla kahdeksan päivää maksuaikaa, herra nimismies?"

kysyi
Sakari koronkiskurin lähdettyä.

"On vaikka enempikin, jos tahdot."

"Olkaa sitte hyvä ja laskekaa nyt samalla tiellä, minkä verran

Vanhanen tulee saamaan minulta ja mitä teille tulee vaivoistanne.
Minä suorittaisin heti teidän vaivanne ja Vanhasen kanssa sovimme
sitte keskenämme, eikö niin, Matti?"

"Käypihän se niin", myönsi Vanhalan isäntä.

 "No, sama tuo minusta", sanoi nimismies, alkoi laskea, sai osansa
sekä läksi hyvillänsä ja ihmetellen pois, kutsuen kuitenkin Sakaria ja
Mattia käymään perimässä huutokauppakirjat.

Pois hajautui muukin väkijoukko.

Illempana astua juntusteli Kauppinen alla päin Kylänpäähän ja

tapasi
Sakarin kotona.

"Oikeinko totta te tahdotte viittä tuhatta markkaa vouraa?" kysyi

hän tervehdittyänsä.

"Oikeastaan pitäisi teiltä ottaa kymmenenkin, mutta olkoon

menneeksi viidestä", ivasi Sakari.

"Ettekö ostaisi minun kartanoitani?" kysyi Kauppinen, koskematta

enää koko voura-asiaan.

"No, jos hinnoilla sovitaan, niin miks'en. Paljonkos tahdotte?"

"Kaksi tuhatta markkaa."

"Viisi sataa minä maksan ja käteiset rahat."

"Emme sitte sovi,"

"No viekää pois kartanonne. Sama se minusta on ja vielä

parempi."

Hyvin tuntui Kauppisesta nololta antaa itseänsä niin pahasti

puijata, vaan minkäs sille nyt voi. Hän otti rahat, tarjosi vielä
irtaimistoansa ja tavaroitansa ja läksi tiehensä, kun Sakari lupasi
tulla niitä katsomaan.
 Kahden päivän kuluttua oli Kauppisella kaksi omaa hepoa
valjastettuna kuormain eteen ja kuormissa kaikenlaista rihkamaa,
jota Sakari ei ollut huolinut mistään hinnasta. Osan tavaroista sekä
kelvollisen muun irtaimiston oli hän sen sijaan ostanut aivan
tinkimättä kohtuullisella hinnalla.
VÄÄRÄLLÄ TIELLÄ.

Tosipohjalla kehitelty

I.

Kunnianarvoinen, harmaapää rovastivanhus istui kammarissaan

lueksien ja silloin tällöin jotakin paperille kirjoittaen, vieressä pöydällä
iso raamattu, jonka hän aina välistä avasi, katsoakseen jotakin
lausetta, ja käänsi sitte jälleen kiinni.

Hän oli leskimies ja sinä ollut jo kauan, aina siitä asti, kuin kuusi
vuotta sitte Liina syntyi hänelle entisen, jo varttuneemman
lapsijoukon jatkoksi. Rovasti suri silloin suuresti puolisoansa, joka
hänelle oli rakkahin kaikesta maan päällä, ja käänsi sitte kaiken
rakkautensa Liina-lasta kohtaan, toivoen hänestä itselleen
yksinäisten vanhuuden päiväin suloa.

Mutta hän meni rakkaudessaan liian pitkälle, se muuttui

lellittelemiseksi, niin että Liina aivan ensi hetkestään asti sai
komentaa koko pappilaa niin laajalti, kuin hänen äänensä suinkin
kuului. Vähän suuremmaksi vaurastuttuaan hän juoksenteli ja
puuhasi kaikkialla ja tuotti kaikille kyllä kymmenenkin vastusta. Mutta
kaikki myöskin tiesivät rovastin mieluisimmin näkevän, että Liinan
tahto aina piti täytettämän, ja sen tähden tekivät hänen
hauskuudekseen, mitä suinkin voivat.

Vanha Kaisa oli ainoa, josta Liinan lapselliset oikut eivät ainakaan
alussa tuntuneet kiusallisilta. Hän, pappilan kaikkein lasten hoitaja,
osasikin tottumuksesta jo edeltä päin arvata Liinan tahdon ja täyttää
sen ennen, kuin lapsi ehti sitä lausuakaan. Sen tähden he pysyivät
hyvinä ystävinä niin kauan, kuin Kaisa viitsi leikitellä. Mutta kun Liina
viimein oli Kaisan mielestä jo siksi suuri, että oli suotta hänen vaivata
vanhaa ihmistä hevosekseen, loppui ystävyyskin. Sitä paitsi oli Kaisa
viime ajat, noin vuosikauden, kiusannut Liinaa lukemaan ja tehnyt
sitä omalla vanhanaikaisella tavallaan, niin että luku tuli Liinalle
työksi ja hän aivan rupesi kammomaan entistä rakasta hoitelijaansa.

Sill'aikaa kuin rovasti valmisteli ja mietiskeli saarnan aineksia,

pauhasi Liina kyökissä, häiriten Kaisaa tärkeässä liperien
silityspuuhassa ja pyrkien likaisilla käsillään näpelöittämään ja
tuhraamaan tärkkelysvedestä puserrettuja, sinerviä liinalippusia.

"Otapas nyt kirjasi äläkä alinomaa kiusaa!" käski hän viimein

vähän äkeissään.

Liina läksi noutamaan aapistansa. Mutta matkalla johtui mieleen

luvun ikävyys ja Liina juosten pujahti rovastin kammariin.

"Isä, isä, Kaisa kiusaa minua!" valitti hän. Rovasti heti utelemaan,
mitä Kaisa sitte hänelle teki. "Pakottaa yhä jankuttamaan: ii, sano ii;
ässä ää, sää; iisää. Osaanhan minä sen jo ulkoakin."

"No, luepas sitte!"

 Liina luki Isä meidän rukouksen ulkoa alusta loppuun.

"Osaat, osaat", vakuutti rovasti. "Mutta tunnetko sinä kirjaimet?"

"Mitkä kirjaimet?"

"No, ne puustavit."

"Tottahan minä ne tunnen."

"Koetetaanpas." — Rovasti aukasi suuren kirjan, joka oli juuri

Liinan edessä pöydällä ja näytteli lyijykynällään kirjaimia. Liina,
nousten varpaisilleen ja kurkottaen lyhyttä kaulaansa, että paremmin
ulottuisi näkemään, luetteli sitä mukaa nimet, erehtymättä
kertaakaan.

"Tavaapas nyt!"

"Aa, sano aa; ällä uu ässä, lus; aalus; ässä aa, saa; aalussaa.
Mutta se on niin hirmuisen ikävää!"

"Eikä tuo ollut ihan oikeinkaan. Alussahan siinä on eikä aalussaa.

Katsopas tarkkaan, kun minä luen! Katso hyvin tarkkaan!"

Ja rovasti luki muutamia värsyjä suoraan sisältä harvaan ja

lyijykynällä näyttäen tavuja.

"No, lue nyt sinä edelleen!"

Liina alkoi ja lukikin selvään, vaikka tosin harvaan.

"Ei Kaisan tarvitse enää vaivata sinua, kyllä sinä jo osaat lukea!"
todisti rovasti.