Instant Download PDF Essential Statistics 1st Edition Navidi Solutions Manual Full Chapter

Essential Statistics 1st Edition Navidi
Solutions Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/essential-statistics-1st-edition-navidi-solutions-manua
l/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Essential Statistics 1st Edition Navidi Test Bank
https://testbankfan.com/product/essential-statistics-1st-edition-
navidi-test-bank/
Elementary Statistics 3rd Edition Navidi Solutions

Manual
https://testbankfan.com/product/elementary-statistics-3rd-
edition-navidi-solutions-manual/
Elementary Statistics 2nd Edition Navidi Solutions

Manual
https://testbankfan.com/product/elementary-statistics-2nd-
edition-navidi-solutions-manual/
Essential Statistics 1st Edition Gould Solutions Manual
gould-solutions-manual/
Elementary Statistics 2nd Edition Navidi Test Bank
https://testbankfan.com/product/elementary-statistics-2nd-
edition-navidi-test-bank/
Essential Statistics 1st Edition Gould Test Bank
gould-test-bank/
Statistics for Engineers and Scientists 4th Edition

William Navidi Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/statistics-for-engineers-and-
scientists-4th-edition-william-navidi-solutions-manual/
Essential Statistics for the Behavioral Sciences 1st

Edition Privitera Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/essential-statistics-for-the-
behavioral-sciences-1st-edition-privitera-solutions-manual/
Elementary Statistics by 3rd Edition Navidi Test Bank
https://testbankfan.com/product/elementary-statistics-by-3rd-
edition-navidi-test-bank/
Chapter 6: The Normal Distribution
SECTION 6.1 EXERCISES
Understanding the Concepts
Exercises 1- 10 are the Check Your

Understanding exercises located within the
section. Their answers are found on page 240. (B) .3594
11. density
12. 0
(C) .7085
13. 1
14. equal
15. standard (D) 1 – .4367 = .5633
16. z
17. True
18. True 24 (A) .3520
19. False. A normal curve is wide and flat

when the standard deviation is large.
20. False. The area under the normal curve to (B) .6844
the left of the mode is equal to 0.5.
Practicing the Skills
21 (A) .25
(C) .2744
(B) .35 + .25 = .6
(C) 1 – .6 = .4
(D) 1 – .6147 = .3853

22 (A) .24
(B) 1 – .67 – .24 = .09
23 (A) .8944 25 (A) .7704
113
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use.
Not authorized for sale or distribution in any manner. This document may not be copied, scanned,
duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
(B) .0154 (B) .3745
(C) .0007
(C) .8461
(D) .9916
(D) .4404
28 (A) .3192
26 (A) .9948
(B) .9982
(B) .7019
(C) .0207
(C) .1736
(D) .1379
(D) .0968
29 (A) .7288
27 (A) .9394
114
(B) .1153
(B) .8492
(C) .5078
(C) .0744
(D) .6402
(D) .0937
32 (A) .1342
30 (A) .8128
(B) .1311
(B) .3044
(C) .0374 (C) .7173
(D) .5136
(D) .9209
31 (A) .5058
33. .10
115
34. –1.13
35. 1.48 42. –1.04 and 1.04
36. –.67 Note, 1.04 comes from symmetry, or
37. –.99
43. –1.28 and 1.28
1.28 comes from symmetry.

38. 1.08
44. –2.33 and 2.33
2.33 comes from symmetry.

39. .39
40. –1.41 45. 2.05
41. –.67 and .67 46. 2.33
Note, .67 comes from symmetry, or

116
47. 1.28
10. –2
11. True
48. 1.96 12. True
13. False. If a normal population has a mean of

μ and a standard deviation of σ, then the
area to the left of μ is equal to 0.5.
Working with the Concepts 14. True
49. .0401 15. False. If a normal population has a mean of

μ and a standard deviation of σ, then
50. .6950 P(X = μ) = 0.
51. .6956 16. True
52. .0590
Extending the Concepts 17 (A) .3085
53. .3
54. .58, since .21 is the area to the right of a,

and .21 is also the area to the left of
–a. This leaves 1 – .21 – .21 = .58 in (B) .1056
between the two.
18 (A) .9666
Exercises 1- 8 are the Check Your (B) .7475

section. Their answers are found on page 251.
9. standardization
117
23. 11.24
19 (A) .2066
(B) .0863 24. 65.40
20 (A) .0074 25. 38.10
(B) .8825
26. 122.31
21 (A) .8315
Working with the Concepts
27 (A) .1444
(B) .1548
(B) .5421
22 (A) .2356
(C) .1686
(B) .4680
(D) Since there is a 5.87% chance of this

happening, it is not too unusual, as about
6 women out of every 100 will have
such a reading.
118
28 (A) .2893
30 (A) 13.87
(B) .9026
(B) 8.04
(C) .5335
(C) 9.68
(D) Since roughly only 1 baby out of every

50 will weigh more than 17 pounds, it is
unusual. 31 (A) .2248
29 (A) 75.31 (B) .6544
(B) 84.86 (C) Yes, since there is only a 2.41% chance

of it happening.
(C) 87.18
32 (A) .0854
119
(B) 1624.60
(B) .2414
(C) 1278.41
(C) No, since this will happen 15.57% of the

time.
(D) 1012.46
33 (A) 489.28
35 (A) .3085
(B) 509.96
(B) No
(C) 453.35
(C) .0062
(D) 438.51 (D) Yes
36 (A) .0649
34 (A) 1262.68
(B) .7469
120
(C) .6967
(B) .3812
37 (A) 4.023
(C) .8849
(B) 4.381
40 (A) .2839
(C) 4.1
(B) .1957
38 (A) 70.18
(C) .1376
(B) 105.81
(C) 99.7
41 (A) 34.13
39 (A) .0548
121
(B) 42.34
(B) .1524
(C) 36.63
(C) Yes, since this happens < 1% of the

(D) 29.73 time.
42 (A) 103.42 44 (A) .0161
(B) 128.45 (B) .6859
(C) 121.44 (C) .7625
(D) 144.57 45 (A) 12.055
43 (A) .3085 (B) 12.015
122
(C) 12.011 and 12.089 (C) .8881
48 (A) .0304
46 (A) 39.38
(B) .1056
(B) 21.73
(C) .4680
(C) 16.03 and 33.97
49 (A) 25.1203
(B) 25.0626
47 (A) .1056
(C) 24.9139
(B) .00009
123
(D) 25.0460 and 25.1540
Extending the Concepts
51. 16% to the right of 73 inches, equates to

84% to the left. We therefore know the
corresponding z-score is .9944578907 from:
50 (A) 72.97
The rest now follows:

x
z

(B) 78.08 73  70
.9944578907 

.9944578907  3
  3.0167
(C) 85.25 P (67  X  70)  .34, or 34% from
(D) 68.27 and 81.73

52. Because of the symmetry property of the
normal curve, we know that 20% of the
cars must also be travelling between 65 and
75 mph as well. The middle 40% now lies
between 55 and 75 mph. Half of the
remaining 60% must lie to the right of 75
mph and the other half to the left of 55
mph. Our answer is thus 30%.
124
53. They are not approximately normal. If they

were normally distributed, approximately
26% of the wells would have negative
concentrations, which is impossible.
11 (A) .7540
Exercises 1–4 are the Check Your

(B) 95.73
5. sampling
6. Central Limit Theorem
7. True 12 (A) .0080
8. False. As the sample size increases, the

sampling distribution of x becomes more
and more normal.
(B) 45.28
9 (A) .9236
13 (A) .0461
(B) 8.56
(B) 31.80
10 (A) .9998
14 (A) .9779
(B) 26.03
125
(B) 22.73
69  75  79  83  71
15 (A)   
5
377
 75.4
5
variance =
x 2
 nx 2
=
28557  5(75.4)2

n 5
131.2
 26.24 . Therefore,   26.24  5.1225
5
(B) (69, 69), (69, 75), (69, 79), (69, 83), (69, 71), (75, 69),
(75, 75), (75, 79), (75, 83), (75, 71), (79, 69), (79, 75),
(79, 79), (79, 83), (79, 71), (83, 69), (83, 75), (83, 79),
(83, 83), (83, 71), (71, 69), (71, 75), (71, 79), (71, 83),
(71, 71)
(C) The respective means of the 25 samples above are:

69, 72, 74, 76, 70, 72, 75, 77, 79, 73, 74, 77, 79,
81, 75, 76, 79, 81, 83, 77, 70, 73, 75, 77, and 71.
 x  75.4 , and  x  3.62215
 5.1225
(D)  x  75.4   , and  x  3.62215 = 
n 2
31  20  25  24  27
16 (A)   
5
126
127
 25.4
5
variance =
x 2
 nx 2
=
3291  5(25.4)2

n 5
65.2
 13.04 . Therefore,   13.04  3.6111
5
(B) (31, 31), (31, 20), (31, 25), (31, 24), (31, 27),
(20, 31), (20, 20), (20, 25), (20, 24), (20, 27),
(25, 31), (25, 20), (25, 25), (25, 24), (25, 27),
(24, 31), (24, 20), (24, 25), (24, 24), (24, 27),
(27, 31), (27, 20), (27, 25), (27, 24), (27, 27)
(C) The respective means of the 25 samples above are:

31, 25.5, 28, 27.5, 29, 25.5, 20, 22.5, 22, 23.5,
28, 22.5, 25, 24.5, 26, 27.5, 22, 24.5, 24, 25.5,
29, 23.5, 26, 25.5, and 27.
 x  25.4 , and  x  2.55343
 3.6111
(D)  x  25.4   , and  x  2.55343 = 
n 2
17 (A) .9016
18 (A) .0204
(B) .2979
(B) .3034
(C) Yes, P(Less than 26) = .0049.
(C) No, P(Less than 198) = .1531.

127
19 (A) .0958
(C) 527.11
(B) .8986
(D) Yes, P(Greater than 550) = .0075.
(C) 2.76
(E) No, since roughly 38 out of every 100

students should be expected to score
higher than 550.
(D) Yes, P(Less than 2.5) = .0056
21 (A) .7197
(E) No, there is a 39.17% chance of that

happening.
(B) .4541
20 (A) .1486
(B) .6284 (C) 7867.94
128
(E) No, since this will happen greater than

one time out of every three.
(D) Yes, P(Less than 7500) = .0049
x 12,000
23 (A) Since x  =  200 pounds
n 60
(E) No, since this applies to almost half of (B) .2472

all individuals.
22 (A) .0838 (C) .0001
(B) .2632 x 8,120

24 (A) Since x  =  203 pounds
n 40
(B) .2013
(C) 2643.67
(C) .0007
(D) Yes, P(Greater than 2800) = .0004
25 (A) .1030
129
(C) 14.82 miles
(B) .5651
(D) Yes, since P(Greater than 19) = 0.0006.
(E) No, since there is a 35.38% chance of

this happening.
(C) 42.80
27 (A) .1932
(D) Yes, since P(Less than 35) = .0134.
(E) No, since this should happen roughly

twice out of every five occurrences. (B) No, since there is a 19.32% chance of
this happening.
(C) No, because this result would not be

unusual if the claim were true.
(D) .0047
26 (A) .9994
(B) .0152 (E) Yes, since there is < 1% chance of this

happening.
(F) Yes, because this result would be

130
28 (A) .0013
Note: Each time the normalcdf TI-84 command

is used below, both conditions np  10
and n(1  p)  10 are satisfied.
(B) Yes, since there is < 1% chance of this 9. .2354

happening.
(C) No, because this result would be unusual

if the claim were true.
(D) .3446
10. .0411
(E) No, there is better than 1 chance out of 3

11. .0922
for this to happen.
(F) Yes, because this result would not be
Understanding the Concepts 12. .2352

5. proportion
13. .8093
6. sampling
7. True
8. False. If n is the sample size, p is the

population proportion, and p̂ is the sample
proportion, 14. .2229
p (1  p )
then  pˆ 
n
131
16 (A) .48
p (1  p )
Note: Each time the normalcdf TI-84 command (B)  pˆ  =
n
.48(.52)
and n(1  p)  10 are satisfied.  .001664  .04079
150
15 (A) .95 (C) .3120
p (1  p )
(B)  pˆ  =
n
.95(.05)
 .00019  .013784
250
(D) .7259
(C) .0734
(E) .9569
(D) .6925
(F) Yes, since P(Less than 0.40) = .0249.
(E) .7659
17 (A) .67
(F) Yes, since P(Less than 90%) = .0001.
p (1  p )
(B)  pˆ  =
n
132
.67(.33) (D) .9065

 .0026011765  .05100
85
(C) .0850
(E) .9964
(D) .6471
(F) Yes, since P(More than 65%) = .0036.
(E) .0584
19 (A) No, because np = 8.5, which is less than

10
(F) No, since P(Less than 65%) = .3475. (B) .2243
18 (A) .75 (C) .2930
(B) .0373
p (1  p )
 pˆ  =
n
.75(.25)
 .0013888889  .0373
135
(D) .9783
(C) .9101
(E) Yes, since P(Greater than 0.25) = .0217.

133
20 (A) No, because np = 3.75, which is less

than 10.
(B) .9011
(C) .3376
(C) .1953
(D) .3980
(D) .5000
(E) No, P(More than 40%) = .0604.
(E) No, since P(Less than 4%) = .1953.

22 (A) Yes, because np = 11.4, which is greater
than 10. The probability is .0893.
21 (A) Yes, since np = 28.9, and n(1  p)  56.1

Both of these are at least 10.
P(Less than 30%) = .2181 (B) .0255
(B) .1505 (C) .8100

134
24 (A) .5
(D) .1646 (B) .1103
(C) .9928
(E) Yes, since P(More than 45%) = 0.0017.
(D) .7793
23 (A) .2717
(E) No, since P(Less than 45%) = .1103.
(B) .2456
25. We need to solve the following equation for

x: .05x = 10, x = 200
(C) .2874
26. We need to solve the following equation for
x: .09x = 10, x = 112, after rounding up.
(D) Yes, since P(Less than 0.25) = .0379. 27 (A) .0001
135

and n(1  p)  10 are satisfied.
(B) Yes
9. .0557
(C) No, because a sample proportion of
0.075 would be unusual if the goal had
been reached.
(D) .3317
10. .8344
(E) No
(F) Yes, because a sample proportion of 11. .6524

0.053 would not be unusual if the goal
had been reached.

section. Their answers 12. .6423
are found on page 271.
5. np , np (1  p )
6. continuity
7. True 13. .3097
8. False. If X is a binomial random variable

with n trials and success probability p, then
as n gets larger, the distribution of X becomes
more normally distributed.
Practicing the Skills 14. .4765
Note: Each time the normalcdf TI-84 command
136
Working with the Concepts 17 (A) .7558
15 (A) .1244
(B) .0929
(B) .0232
(C) .2103
(C) .1721
18 (A) .3934
16 (A) .2858
(B) .9809
(B) .3530
(C) .5535 (C) .4477
137
19 (A) .0885 21 (A) .9190
(B) .7388 (B) .7387
(C) .4605 (C) .3230
20 (A) .7450 22 (A) .1020
(B) .0241 (B) .8980
(C) .6272 (C) .1417
138
deviate from a straight line, then the

population cannot be treated as approximately
normal.

23. .9745
9. No. The sample is strongly skewed to the
right.
10. Yes. There are no outliers, no strong

skewness, and no evidence of multiple
modes.
24. .7854
modes.
12. No. The sample contains an outlier.

25. .0797 skewness, and no evidence of multiple
modes.

right.

SECTION 6.6 EXERCISES right.
Understanding the Concepts 16. Yes. There are no outliers, no strong

Exercises 1–6 are the Check Your modes.
section. Their answers are found on page 281. 17. Yes. The points approximately follow a
straight line.
7. outlier, skewness, mode
18. No. The points do not approximately follow
a straight line.
8. False. If the points in a normal quantile plot
19. No. The data contain an outlier.
139
20. Yes. There are no outliers, no strong skewness, and no evidence of multiple modes.
21. Yes. There are no outliers, no strong skewness, and no evidence of multiple modes.
22. No, the Minitab plot shows an outlier.
140
23. Answers will vary. Here is one possibility.
0
0 99
1 0000111112234
1 69
2 1
2 79
The data are skewed to the right. It is not appropriate to treat this sample as coming from an
approximately normal population.
7
7 8
8 244
8 69
9 001
9 6999
10 1
10 58
11 34
11
There are no outliers, no strong skewness, and no evidence of multiple modes. It is appropriate to
treat this sample as coming from an approximately normal population.
141
There are no outliers, no strong skewness, and no evidence of multiple modes. It is appropriate to
treat this sample as coming from an approximately normal population.
The data contain outliers and the histogram is skewed to the right. It is not appropriate to treat this
sample as coming from an approximately normal population.
27. The points do not follow a straight line, so it is not appropriate to treat this sample as coming
from an approximately normal population.
142
28. The points approximately follow a straight line, so it is appropriate to treat this sample as coming
29 (A) The following Minitab boxplot shows that the data do not come from an approximately normal
population. It is skewed to the right.
143
(B) The following Minitab normal quantile plot shows that the square-root-transformed data come from
an approximately normal population.
30 (A) The following Minitab boxplot shows that the data do not come from an approximately normal
144
population. There is an outlier.
(B) The following Minitab normal quantile plot shows that the reciprocal-transformed data come from
145
31 (A) The following Minitab normal quantile plot shows that the data do not come from an
approximately normal population. It is not roughly linear.
(B) The following normal quantile plot shows that the square-root-transformed data do not come from
146
(C) The following nicely linear normal quantile plot shows that the reciprocal-transformed data come
32 (A) The following right skewed boxplot shows that the data do not come from an approximately
normal population.
(B) The following nicely linear normal quantile plot shows that the square-root transformed data come
147
(C) The following normal quantile plot shows that the reciprocal-transformed data do not come from
Chapter Quiz
1 (A) 1  .59  .09  .32
(B) .32  .09  .41
2 (A) .9616
(B) .3409
148
(C) .8977
3 (A)  .44
(B)  .81
4. z  1.28 and z  1.28
5. 1.04
6. $40,087 and $45,213
7 (A) .6142
149
(B) .5893
8. 209, because bowling scores are whole

numbers, this needs to be rounded up to 209.
9. Let x be the mean of a large (n ≥ 30) simple random sample from a population with mean μ and
standard deviation σ. Then x has an approximately normal distribution, with mean

 x = μ and standard deviation  x  .
n
 42
10.  x = μ = 193, and  x  =  5.25
n 64
11 (A) .5803
(B) .9001
p (1  p ) .34(.66)
12 (A)  pˆ  p  .34 , and  pˆ    .00408  .063875
n 55
(B) .9791
150
(C) .8262
13 (A) .2842
(B) Yes, P(More than 0.25) = .0230.
14 (A) .8471
(B) .7031
(C) .7163
151
15. Yes, the following Minitab normal quantile plot shows that the data come from an approximately
normal population, because it is roughly linear.
Review Exercises
1 (A) .6368
(B) .9406
(C) .3564
2. -1.23
152
3. .0122
4 (A) .5598
(B) 13.286 milligrams
(C) .0009
5 (A) .0786
(B) .9977
(C) .7600
153
6 (A) .0013
(B) Yes, since it has < 1% chance of

happening.
7. Yes, P(Greater than $2150) = .0036.
8 (A) 85 pounds. We are solving:

n
X
i 1
i
3400
x   85
n 40
(B) .9431
9 (A) .0984
(B) Yes, P(More than 70%) = .0018.
154
10 (A) .1115
(B) .6870
(C) .2015
11 (A) .0118
(B) Yes, since there is just over a 1% chance of this happening.
(C) No, P(Less than half) = .2856.
12. .9495
155
13. .8547
14. No, the following boxplot shows that the data do not come from an approximately normal population.
It contains an outlier and is right skewed.
15. Yes, the following normal quantile plot shows that the data come from an approximately normal
population. It is roughly linear.
156
Write About It
1. The region above a single point has zero width, and thus an area of 0. Therefore, when a population is
represented with a probability density curve, the probability of obtaining a pre-specified value exactly
is equal to 0. For this reason, if X is a continuous random variable, then P(X = a) = 0 for any number
a, and P(a < X < b) = P(a ≤ X ≤ b) for any numbers a and b.
2. You must know the mean and standard deviation of the normally distributed variable. In addition to
knowing the lower bound and upper bound of the interval, of course.
3. You must know the mean and standard deviation of the normally distributed variable. In addition to
knowing the area you seek under the normal curve, of course.
4. Option ii, the mean exam grade of a sample of 10 students is more likely to be closer to 75 than is the
exam grade of a randomly selected student in the class. This is because the standard deviation of x is

. The division by the square root of n causes the variability to decrease.
n
5. As n gets larger and larger, the standard deviation gets closer and closer to zero. What this means in
terms of the spread of the sampling distribution, is that p̂ eventually becomes p. n can only get as
large as N, that is, you are studying the entire population.
6. Since the sample proportion is approximately normally distributed whenever np ≥ 10 and n(1 − p) ≥
10, the number of successes is also approximately normally distributed under these conditions.
Therefore, the normal curve can also be used to compute approximate probabilities for the binomial
distribution.
7. Assessing normality is more important for small samples than for large samples. When the sample
size is large, say n > 30, the Central Limit Theorem ensures that x is approximately normal. Most
statistical procedures designed for large samples rely on the Central Limit Theorem for their validity,
so normality of the population is not so important in these cases.
Case Study
157
1. x = 99.6, s = 2.8363
2. .0004
3. Yes
4. The cans in each sample are arranged in increasing order of strength. Given this, each can in the
second sample is equal to or stronger than the corresponding can in the first sample.
5. x = 101.9, s = 6.7404
6. .0387
7. No
158
8. The following boxplot shows that the data do not come from an approximately normal population. For
this reason, the method isnot appropriate for the second shipment.
159
Another random document with
no related content on Scribd:
Oli jo pimeä, kun hän junan nytkähdellen pysähdyttyä laskeutui
pienelle rautatieasemalle. Ilta oli kolkko, ja tuuli raastoi hänen
vaatteitaan hänen tähyillessään hämyssä ja sateessa, oliko ketään
häntä vastassa. Sitten hän huomasi Petersin tutun, tanakan hahmon
lepattavan lampun himmeässä valokehässä. Craven riensi hänen
luokseen leppeä hymy kasvoillaan. Äkkiä hänestä alkoi tuntua, että
hänen koko elämänsä oli ollut pelkkää matkustamista ja että
matkojen päässä oli Peters aina ollut häntä odottamassa, sama
Peters, joka sitkeästi suoritti hänen vieroksumansa tehtävät, joka
vilpittömän rehellisesti tuki työnantajaansa, vaikka hänen täytyi
mielessään häntä halveksia, ja jonka saappaita hän ei ollut
kelvollinen puhdistamaan.
Miehet tervehtivät toisiaan tyynesti, ikäänkuin olisi kulunut vain

viikkoja eikä vuosia siitä, kun he olivat eronneet tällä samalla
pienellä junasillalla.
»Kurja sää», murahti tilanhoitaja, vaikka yleensä tiedettiin, kuinka

vähän hän välitti ilman huonoudesta. »Tuntuu varmaankin kylmältä
troopillisten seutujen jäljeltä. Toin mukanani palvelijan Joshion avuksi
hoitelemaan tavaroitasi. Maltahan hetkinen; käyn katsomassa, onko
kaikki kunnossa.» Hän lähti reippaasti astelemaan poispäin, mutta
vaivautuneena ja hämillään kuten aina, milloin Peters näki hyväksi
korostaa heidän keskinäisiä suhteitaan, kiiruhti Craven hänen
jälkeensä ja pysäytti hänet rautaisella otteella.
»Se on tarpeetonta», sanoi hän äreästi. »Toivoisin, ettet aina

käyttäytyisi ikäänkuin olisit jonkunlainen ylempi palvelija, Peters. Se
on kirottua hölynpölyä. Joshio kykenee varsin hyvin huolehtimaan
tavaroistani; niitä onkin varsin vähän. Jätin enimmän osan niistä
Algieriin; niitä ei kannattanut raahata muassa. Täällä ovat vain
pyssykotelot ja pari matkalaukkua. Meillä ei ole paljoa enempää kuin
yllämme olevat asut.»
Peters mukautui sävyisästi ja meni edellä umpinaiselle autolle,

joka vartosi aseman oven edustalla. Vaunujen lähtiessä liikkeelle
kääntyi Craven kiihkeästi hänen puoleensa, lausuen kysymyksen,
joka oli pyörinyt hänen kielellään viimeiset kymmenen minuuttia.
»Miten Gillian voi?»
Peters vilkaisi häneen vaivihkaa.
»En tiedä», vastasi hän lyhyesti. »Hän ei maininnut mitään

voinnistaan viime kirjeessään — mutta eihän hän koskaan puhu
terveydestään.»
»Viime kirjeessään —» kertasi Craven, ja hänen äänensä

soinnahti synkän pettyneeltä. »Eikö hän olekaan Towersissa? En
saanut postia Algierissa — joku tomppelimainen virkailija oli
erehtynyt. En ole saanut tietoja kotoa lähes vuoteen.»
»Hän on vielä Pariisissa», virkkoi Peters kuivakiskoisesti, ja

Cravenista hänen sävynsä kuulosti hieman syyttävältä. Otsa rypyssä
hän tuijotteli ikkunasta sanomatta muutamiin minuutteihin mitään ja
aprikoi, kuinka paljon Peters tiesi. Hän oli vastustanut Afrikan-retkeä
ja lausunut mielipiteensä peittelemättä, kun Craven oli keskustellut
siitä hänen kanssaan, eivätkä hänen ajatuksensa ilmeisestikään
olleet sen jälkeen muuttuneet. Craven ymmärsi varsin hyvin hänen
mielensä ja arvasi, mitä Petersin täytyi hänestä arvella. Eikä hän
voinut puolustautua, ei millään tavoin selittää. Häntä suuresti
epäilytti, käsittäisikö Peters, jos hän selittäisikin — hänen siveelliset
ohjesääntönsä olivat siksi yksinkertaiset, hänen käsityksensä
oikeasta ja väärästä siksi hienot, ettei itsemurha niihin mahtunut.
Craven oli myöskin varma siitä, että jos Peters olisi tuntenut,
millaisissa oloissa hänen avioliittonsa solmittiin, olisi hän empimättä
vastustanut sitä. Miksi hän ei ollut Jaappanista palattuaan kertonut
Petersille koko kauheata tarinaansa? Peters ei ollut koskaan
pettänyt ainoatakaan Cravenia eikä olisi pettänyt häntä silloin.
Tukahduttaen hyödyttömän katumuksen haikean huokauksen hän
kääntyi jälleen kumppaninsa puoleen.
»Sitten kai Towers on kylmillään. Annatko minun nukkua

Erakkomajassa?» kysyi hän rauhallisesti.
»Ei. Olen pitänyt taloa asuttavana, jotta se olisi valmis, jos vaimosi
millä hetkellä hyvänsä päättäisi tulla kotiin. Luulin sinun niin
toivovan.»
»Niin, niin tietysti», ehätti Craven myöntämään. »Menettelit ihan

oikein.» Sitten hän katsahti ympärilleen ja rypisti taaskin otsaansa
miettivästi. »Eikö tämä ole sama Daimler-auto, jonka Gillian vei
mennessään Ranskaan — ohjaamassa on varmastikin Phillipe?»
kysyi hän äkkiä, tirkistäen ikkunasta ohjaajan selkää, jota valaisi
auton katossa oleva sähkölamppu.
»Hän lähetti sen takaisin muutamien kuukausien kuluttua, selittäen

sen olevan tarpeettoman», vastasi Peters. »Pidin Phillipen edelleen
palveluksessa, koska hän on parempi mekanikko kuin toinen
ohjaaja. Kahta ei tarvittu.»
Craven ei virkkanut siihen mitään, vaan vaipui jälleen

äänettömäksi.
Kumpikin pysyi vaiti koko matkan loppuosan.
Päivällispöydässä keskustelu kosketteli etupäässä Afrikkaa ja
tieteellisen retkikunnan tuloksia sekä paikkakunnan tapahtumia,
yleensä sellaisia aiheita, joista arvelematta saattoi puhua Forbesin ja
palvelijain kuullen. Tuon tuostakin Craven vilkaisi huulet tiukkaan
puristettuina ympärilleen tilavassa huoneessa. Se näytti kolkolta ja
tyhjältä, kun siellä ei ollut hentoa, tyttömäistä olentoa, joka oli tuonut
päivänpaistetta koko avaraan taloon. Jospa hän ei koskaan enää
palaisikaan! Craven ei voinut kuvitella asuvansa siellä yksin, siellä
kummittelisivat muistot, hän näkisi Gillianin joka huoneessa. Mutta
sieltä poistumisen ajatus vihlaisi häntä. Vasta mentyään Afrikkaan
aikomatta ikinä palata hän oli tuntenut, kuinka rakas se paikka
hänestä oli. Äkkiä hän oli silloin oivaltanut olevansa Craven Towersin
Craven ja käsittänyt, mitä se merkitsi. Mutta ilman Gilliania se oli
arvoton. Aarteeton aarrelipas. Sisällyksetön tunnusmerkki, joka ei
merkinnyt mitään. Gillianin persoonallisuus oli painanut leimansa
taloon; nytkin tuntui hänen vaikutuksensa isossa, muodollisessa
ruokasalissa, jossa Craven istui. Gillianin oikkuna oli ollut heidän
ollessaan kahden siirrättää syrjään iso pöytä, joka tuntui niin
hullunkurisen lavealta kahta henkeä varten, ja tuottaa sijaan pieni,
pyöreä pöytä, joka oli kodikkaampi ja jonka ylitse keskustelu sujui
keveämmin. Forbes oli vakavasti ajatteleva mies ja hartaasti kiintynyt
emäntäänsä. Vaikka emäntä olikin poissa, noudatettiin hänen
toiveitaan tunnollisesti. Rouva Craven oli säätänyt, että jos aterialla
oli vähemmän kuin neljä henkeä, oli suvun ruokapöytä
muinaisaikainen ja vaivaloinen huonekalu; siispä oli tänäkin iltana
katettu päivällinen pyöreälle pikku pöydälle, ja se muistutti Cravenille
vieläkin eloisammin Gillianin poissaolosta. Tuntui melkein
julkeudelta, että Peters istui hänen vastassaan Gillianin paikalla.
Häntä alkoi tuskastuttaa pitkäveteinen ja jäykän juhlallinen ateria,

jonka menoja vanha hovimestari johti ilmeisesti mielissään, ja
vähitellen hän kävi harvasanaiseksi, vastaten koneellisesti ja usein
osumattomasti Petersin sujuviin puheisiin. Nyt hän toivoi, että olisi
noudattanut Algierissa saamaansa mielijohdetta ja matkustanut
suoraan Pariisiin. Tähän mennessä hän olisi jo tavannut Gillianin,
tietäisi, miten hänen laitansa oli, ja koko surkea juttu olisi järjestetty
tavalla tai toisella. Häntä ei kummastuttanut, että Gillian oli pitänyt
parhaana jäädä ulkomaille. Hän itse oli saattanut hänet kauheaan
asemaan. Viipymällä Afrikassa retkikunnan muiden jäsenten palattua
hän oli tehnyt hänet turhanpäiväisen uteliaisuuden ja arvailujen
silmätikuksi. Hän oli jättänyt hänet yksin, samoin kuin vanhempi
Barry Craven oli jättänyt hänen äitinsä, juorukellojen hampaisiin ja
myötätuntoisten ystävien säälittäväksi, minkä oli täytynyt tuntua
hänestä vaikealta, vaikka hän ei tuonutkaan sitä julki.
Hän katsahti kauniin, surullisen näköisen naisen muotokuvaan,

joka riippui seinälaudoituksella uuninreunuksen yläpuolella, ja hänen
kasvoilleen levisi tumma puna, Oli hyvä, että äiti oli kuollut
näkemättä, kuinka täydelleen palvottu poika seurasi hänen
sydämensä murtaneen puolison jälkiä. Se oli suvun perinnäistapa.
Jostakin syystä olivat Cravenit aina olleet armottomia naisiaan
kohtaan. Ja hän, viimeinen heistä, oli kulkenut samaa tietä kuin
kaikki muutkin. Hänet valtasi entistä voimakkaampi, katkera häpeä ja
kiihkeä halu korjata menettelynsä. Mutta hän saattoi tehdä niin
surkean vähän. Sen hän kuitenkin tekisi enää vitkastelematta; hän
lähtisi Pariisiin jo seuraavana päivänä. Nämäkin muutamat
odotustunnit tuntuivat sietämättömiltä.
Hänen mieleensä juolahti ajatus ajaa samana iltana autolla

Lontooseen ennättääkseen Victoria-asemalta lähtevään junaan, joka
saapuisi Doveriin laivan lähdölle, mutta vilkaistuaan kelloonsa hän
näki, että se oli mahdotonta. Junan myöhästymisen vuoksi hän oli
saapunut Towersiin vasta kello yhdeksän. Nyt oli kello kymmenen.
Kuluisi vielä tunti, ennenkuin Phillipe ja auto olisivat valmiit pitkälle
matkalle. Ja sellaisena yönä olisi ikävä pakottaa miestä lähtemään,
hermojännitys olisi hirveä, kun olisi sellaisissa oloissa ajettava täyttä
vauhtia pimeässä. Vastahakoisesti hän hylkäsi sen suunnitelman.
Muuta hän ei voinut kuin odottaa aamuun saakka.
Hänen takanaan seisova Forbes herätti hänet tajuamaan

isännänvelvollisuutensa. Jupisten anteeksipyynnön Forbesille hän
nousi pystyyn.
»Juodaan kahvi työhuoneessa», ehdotti hän ja poistui

ruokasalista.
Työhuoneessa he istuutuivat roihuavan takkavalkean ääreen

siirrettyihin tuoleihin ja polttelivat jonkun aikaa äänettöminä. Vaikka
Craven kiihkeästi halusi kuulla lisätietoja vaimostaan, arkaili hän
hieman mainita hänen nimeään, eikä Peters omasta aloitteestaan
hiiskunut Gillianista mitään. Jonkun ajan kuluttua tilanhoitaja alkoi
puhua tilasta.
»Tahtoisin selostaa taloudenhoitoani», virkkoi hän äänessään

omituinen sointu, jota Craven ei ymmärtänyt. Ja lähes tunnin hän
puheli maanviljelyksestä ja vuokra-alueista, rakennuksista ja
metsistä, parannuksista ja muutoksista, joita oli Cravenin
poissaollessa suoritettu tai parhaillaan suoritettiin, eräiden siellä
täällä tilalla sijaitsevien, isompien talojen vuokraehdoista. Hän esitti
maatilan töistä ja hoidosta täydellisen kertomuksen, joka ulottui
monta vuotta taaksepäin, ja Craven alkoi yhä enemmän
kummastella, mikä tarkoitus oli tällä selostuksella, joka hänestä
tuntui jossakin määrin tarpeettomalta ja jonka aika ainakin oli
huonosti valittu. Hän ei olisi tahtonut, että häntä häirittiin liikeasioilla
heti tultuaan. Peters oli tunnontarkka, tietysti, oli aina ollut, mutta
hänen hallintoaan ei oltu milloinkaan epäilty, eikä tämä
monimutkainen ja pitkä selostus totisesti ollut tarpeen tänä iltana.
»Ja sitten tilit», lopetti tilanhoitaja äänessään sama kuiva,

omituisen muodollinen sävy, joka siinä oli ollut koko illan.
Craven viittasi torjuvasti.
»Tilit jääköön toistaiseksi», murahti hän lyhyesti. »En käsitä, minkä

ihmeen tähden tahdot vaivata minua kaikella tällä tänä iltana, Peter.
Onhan yllin kyllin aikaa tuonnempana. Olenko koskaan arvostellut
mitään tekojasi? En ole niin typerä. Sinä olet unohtanut enemmän
kuin minä olen ikinä tilasta tiennyt.»
»Tahtoisin, että silmäilet niitä», intti Peters, vetäen taskustaan ison

paperitukon, aukaisten niitä koossa pitävän nauhan ja kiertäen sen
kokoon säntillisen huolelliseen tapaansa. »En usko niistä löytyvän
virheitä. Maatilan tilit ovat kaikki niinkuin pitääkin. Mutta
mieskohtaisissa tileissä on eräs kohta, johon minun täytyy kiinnittää
huomiotasi. Tulopuolellasi on kahdeksantuhannen punnan suuruinen
erä, enkä tiedä, mitä sille tekisin. Muistanet, että Afrikkaan
lähtiessäsi käskit minun poissaolosi aikana suorittaa vaimollesi
neljätuhatta puntaa vuodessa. Olen lähettänyt hänelle rahat
neljänneksittäin, ja hän on ilmoittanut ne saaneensa. Neljä kuukautta
sitten sain lontoolaisesta pankistasi ilmoituksen, että rouva Craven
oli maksanut tilillesi kahdeksantuhatta puntaa, siis kaikki ne rahat,
jotka hänelle on poissa ollessasi lähetetty.»
Petersin lakattua puhumasta syntyi pitkä äänettömyys, ja sitten

Craven nosti hitaasti katseensa häneen.
»En ymmärrä sitä», sanoi hän käheästi, »koko erä! Millä hän on
elänyt — mitä hittoa se merkitsee?»
Peters kohautti olkapäitään. »En tiedä siitä sen enempää kuin

sinäkään. Olen vain yksinkertaisesti kertonut sinulle, miten asia on.
Minun tehtäväni ei ole tiedustella häneltä sellaisia seikkoja»,
huomautti hän kylmästi.
»Mutta, armias taivas, mies!» alkoi Craven kiivaasti, mutta hillitsi

sitten itseään. Häntä tyrmistytti Petersin lausuma alaston totuus, eikä
hän sillä hetkellä oikein jaksanut sitä käsittää. Hyvä Jumala, kuinka
Gillianin täytyi vihata häntä! Kieltäytyä koskemasta niihin rahoihin,
jotka puoliso oli hänelle varannut! Mistä tai kenen varoilla hän oli
elänyt? Veri tulvahti äkkiä Cravenin päähän. Sitten hän karkoitti niin
kammottavan ajatuksen mielestään. Sellaista oli mahdoton kuvitella
Gillianin yhteydessä. Vain hänen oma likainen mielensä saattoi
sellaista keksiä. Mutta jos Gillian ei olisi ollut se, mikä oli, jos asia
olisi ollut niin, jos hän yksinäisyydessään ja surkeudessaan olisi
löytänyt turvaa ja rakkautta, jota hän ei olisi jaksanut vastustaa —
olisi syy ollut hänen itsensä eikä Gillianin. Hän olisi ajanut vaimonsa
siihen. Hän olisi siitä vastuunalainen. Hetkiseksi huone musteni
hänen silmissään. Sitten hän terästäytyi. Laskien tilinipun takaisin
pöydälle hän katsoi vakaasti Petersin tutkiviin silmiin.
»Vaimollani on täydellinen vapaus tehdä rahoillaan mitä itse

haluaa», virkkoi hän hitaasti, »vaikka myönnän, etten ymmärrä
hänen menettelyään. Epäilemättä hän sen aikanaan selittää. Siihen
saakka saavat rahat olla koskemattomina. Se ei ole niin suuri
summa, että sinun tarvitsisi niin kovasti hätäillä sen tähden. Joka
tapauksessa lähden huomenna Pariisiin. Ilmoitan sinulle lisää
tavattuani hänet.» Hänen äänensä oli käheä ponnistuksesta, kun
hän koetti pitää sitä tyynenä.
»Ja tavattuasi hänet — miten aiot menetellä häneen nähden?»

Itse kysymys ja sen lausumistapa saivat Cravenin katsahtamaan
Petersiin ällistyneenä. Tilanhoitajan kasvot olivat tuikeat ja
kummallisen kalpeat, hänen poskensa yläreunassa tykytti suoni
näkyvästi, ja hänen silmistään leimusi suoranaista uhittelua.
Cravenin otsa meni verkkaisesti ryppyyn.
»Mitä tarkoitat?»
Peters kallistui eteenpäin, nojaten toista kyynärpäätään

polveensa, ja hänen nyrkkinsä rystöset hohtivat valkeina.
»Kysyin sinulta, miten aiot menetellä häneen nähden», vastasi

hän äänensä värähdellessä mielenliikutuksesta. »Huomauttanet,
ettei se ole minun asiani. Mutta minä aion tehdä siitä oman asiani.
Hyvä Jumala, Barry, luuletko, etten ole nähnyt mitään kaikkina näinä
vuosina! Arveletko minun voivan tyynenä istua ja katsella, kun
historia toistuu, koettamattakaan sitä estää, koska minulta puuttuu
siveellistä rohkeutta? Sitä en voi. Kun sinä olit vielä poikanen, täytyi
minun olla sivustakatsojana, kun äitisi sydän murtui, ja kirous minua
kohdatkoon, jos pysyn vaiti, kun sinä särjet Gillianin sydämen.
Rakastin äitiäsi, valo sammui elämästäni, kun hän kuoli. Hänen
tähtensä olen pysynyt täällä, toivoen olevani hyödyksi sinulle —
koska olet hänen poikansa. Ja sitten saapui Gillian ja oli osaltaan
täyttämässä hänen jättämäänsä aukkoa. Hän soi minulle
ystävyytensä, hän toi valoa elämääni, kunnes hän vähitellen kävi
minulle yhtä rakkaaksi kuin olisi ollut oma tyttäreni. En välitä mistään
muusta kuin hänen onnestaan — ja sinun onnestasi. Mutta hän on
etusijalla, yksinäinen lapsi-raukka. Miksi otit hänet vaimoksesi, jos
mielit heti jälleen jättää hänet lohduttomaksi. Eikö hänen
entisyytensä ollut jo kyllin murheellinen? Hän oli onnellinen täällä
aluksi, ennen teidän avioliittoanne. Mutta sittemmin — olitko niin
sokea, ettet huomannut hänessä tapahtunutta muutosta? Etkö
nähnyt, että hän oli onneton? Minä näin. Ja sanon sinulle, että minun
oli joskus hyvin vaikea pitää suutani kiinni. Minun asiani ei ollut
sekaantua, minun asiani ei ollut nähdä mitään, mutta en mahtanut
mitään sille, että näin, minkä ilmeisen selvästi näkivät kaikki, jotka
tahtoivat. Sinä jätit hänet yksin ja nyt olet tullut takaisin. Mitä varten?
Olet hänen puolisonsa, ainakin nimellisesti — niin, niin, tiedän kaiken
sen, tiedän koko paljon enemmän kuin minun otaksutaan tietävän, ja
luuletko, että minä yksin tiedän? — lain mukaan hän on sidottu
sinuun, vaikka en epäile, että hän voisi helposti päästä vapaaksi, jos
tahtoisi; senvuoksi kysyn sinulta uudelleen — miten aiot menetellä?
Hän on kokonaan vallassasi, tyyten sinun armoillasi. Mitä hänen
vielä pitää kestää sinun käsissäsi? Puhun suoraan, koska minusta
tuntuu, että nyt on suoran puheen aika. En mahda mitään sille, mitä
sinä ajattelet, enkä taida siitä välittääkään. Olet ollut minulle kuin
oma poikani. Lupasin äidillesi hänen kuolinvuoteellaan, etten
koskaan jättäisi sinua tukematta, olisin saattanut antaa sinulle
anteeksi mitä muuta hyvänsä — mutta Gillian! Meitä on kaksi, Gillian
ja minä, Barry. Ja jos on taisteltava hänen onnensa tähden —
jumaliste, minä taistelen! Ja nyt tiedät, miksi olen puhunut sinulle
tänä iltana kaiken sen, mitä olen puhunut, minkätähden olen
esittänyt sinulle selostuksen tilanhoidostani. Jos tahdot minun
lähtevän, niin ymmärrän sen varsin hyvin. Tiedän ylittäneeni
valtuuksiani, mutta sille en mahda mitään. Olen pannut kaikki
järjestykseen, kenen hyvänsä on helppo ryhtyä jatkamaan.»
Cravenin pää oli vaipunut käsien varaan; nyt hän ponnahti pystyyn
kykenemättä enää hillitsemään itseänsä.
»Peter — Jumalan tähden —» valitti hän raskaasti, hoippuroi
ikkunan ääreen, kiskaisi syrjään verhot ja sysäsi ikkunan auki,
jääden katselemaan myrskyyn ja sateeseen, joka kohisi hänen
ympärillään, rinta huohottaen, kädet jäykästi painettuina kupeille.
»Luuletko, etten minä häntä rakasta?» virkkoi hän vihdoin.

»Luuletko, ettei sydäntäni ole repinyt nähdessäni, että hän on
onneton — kun en kykene tekemään mitään? Sinä et tiedä — en
ollut kelvollinen olemaan hänen läheisyydessään, koskemaan
häneen. Toivoin menemällä Afrikaan vapauttavani hänet. Mutta en
saanut kuolla. Koetin, Jumala tietää, että koetin kaikin mahdollisin
keinoin, paitsi en tahallisesti ampumalla itseäni. Itsemurhaajan leski
— en voinut häpäistä häntä sillä tavoin. Miehiä kuoli ympärilläni kuin
kärpäsiä, mutta minua kuolema kiersi — en kai ollut kelvollinen
siihenkään.»
Häneltä pääsi kammottava, kolkko naurahdus, joka säpsähdytti

Petersiä, ja hän palasi verkalleen keskemmälle huonetta,
huomaamatta, että ikkuna jäi auki, asteli takan ääreen, laski
käsivartensa uuninreunustalle ja painoi päänsä sitä vasten.
»Kysyit minulta äsken, miten aion menetellä Gillianiin nähden —

se ei ole lainkaan minun vallassani; kaikki riippuu siitä, mitä Gillian
tahtoo tehdä. Lähden huomenna hänen luokseen. Tulevaisuus on
hänen kädessään. Jos hän hylkää minut — ja sinä hylkäät minut —
menen hornaan mahdollisimman suoraa tietä. Se ei ole uhkaus, en
koeta hieroa kauppaa; asia on yksinkertaisesti niin, että voimani ovat
lopussa. Olen sotkenut elämäni kirotun pahasti, tuottanut
onnettomuutta rakastamalleni naiselle. Sillä totisesti häntä rakastan,
niin totta kuin Jumala minua auttakoon! Menin hänen kanssaan
naimisiin, koska rakastin häntä, koska en jaksanut kestää sitä
ajatusta, että menettäisin hänet. Olin mielipuolinen
mustasukkaisuudesta. Ja taivas tietää, että olen saanut siitä
rangaistuksen. Elämäni on ollut helvettiä. Mutta minusta ei ole väliä
— vain Gillianilla on merkitystä, hän on kaikki kaikessa.» Hänen
äänensä aleni kuiskaukseksi, ja häntä värisytti pitkä puistatus.
Suuttumus oli häipynyt Petersin kasvoista, ja hänen silmiinsä tuli

entinen hellä ilme, kun hän katseli takan ääressä seisovaa,
kookasta, kumaraista miestä. Hän nousi, meni sulkemaan ikkunan ja
veti sitten uutimet kauniisti paikoilleen. Senjälkeen hän astui lattian
poikki ja laski kätensä hetkiseksi Cravenin olalle, painaltaen sitä
lujasti ja ilmaisten siten enemmän kuin olisi sanoilla osannut ilmaista.
»Istuhan!» kehoitti hän jurosti, siirtyi pikku pöydän ääreen, kaasi

vähän wiskyä lasiin ja laski sitten sifoonipullosta sekaan soodavettä.
Craven otti koneellisesti lasin hänen kädestään, mutta laski sen

pöydälle vain maistettuaan siitä ja vaipui jälleen tuoliin, josta hän oli
noussut viisi minuuttia aikaisemmin. Hän viritti savukkeen, ja
piippuaan täyttävä Peters pani merkille, että hänen kätensä vapisi.
Pitkän aikaa hän istui ääneti, ja unohtunut savuke kyti hänen
sormiensa välissä toisen käden peittäessä kasvoja. Vihdoin hän
katsahti Petersiin harmaissa silmissään miltei epätoivoisen vetoava
ilme.
»Jääthän sinä, Peter — Craven Towersin tähden?» pyysi hän

epävarmasti. »Sinä sen teit sellaiseksi kuin se on, ilman sinua se
menisi pirstoiksi. Enkä minä tule toimeen ilman sinua — jos sinä jätät
minut, on se surmanisku minulle.»
Peters imi kiivaasti piippuaan, ja hetkiseksi sumensi kosteus

hänen katseensa. Hän muisti toista kertaa, jolloin häneen oli vedottu
tässä samassa huoneessa kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin
hänen rakastamansa nainen oli hänen ja hänen isäntänsä välisen
myrskyisen väittelyn jälkeen pyytänyt häntä jäämään ja säilyttämään
tilan pienelle pojalle, joka oli hänen elämänsä ainoa ilo. Äidin kasvot
hän nyt näki edessään eikä pojan, äidin ääni kaikui hänen
korvissaan.
»Minä jään, Barry — niin kauaksi kuin minua tarvitset», lupasi hän
vihdoin hiljaa sakean savupilven sisästä. Cravenin riutuneille
kasvoille välähti voimakkaan huojennuksen ilme. Hän koetti puhua,
mutta ei saanut sanoja suustaan ja tarttui Petersin käteen niin
väkevästi, että toisen sormet melkein turtuivat.
Taaskin syntyi pitkä äänettömyys. Hiljaisuutta rikkoivat vain

takkatulen rattoisa lepatus ja taloa pieksevän myrskyn kohina.
Ensiksi puhkesi Peters puhumaan:
»Sanoit lähteväsi huomenna hänen luokseen — tiedätkö, mistä

hänet löydät?»
Craven vilkaisi häneen hätkähtäen.
»Onko hän muuttanut?» tiedusti hän levottomana.
Peters liikahti rauhattomasti ja heilautti kättään puolustelevasti.
»Vuokra oli kalliinlainen, ymmärräthän. Valitsemasi huone oli

Pariisin kalleimmassa kaupunginosassa», selitti hän vastahakoisesti.
Craven säpsähti, ja hänen kätensä puristuivat tuolin käsinojien
ympärille.
»Mutta sinä — sinähän kirjoittelet hänelle, olet käynyt häntä

tapaamassa useita kertoja», sopersi hän silmissään uuden tuskan
ilme, ja Peters kääntyi katsomaan toisaalle, kaihtaen hänen
värähtämätöntä tuijotustaan.
»Kirjeet olen hänen pyynnöstään osoittanut pankkiin. Hänen

asunnossaan olen käynyt vain kerran, kohta sinun lähdettyäsi.
Luullakseni hän on luopunut siitä melkein heti. Kun senjälkeen olen
siellä pistäytynyt — olen aina viipynyt vain päivän, hän ei ole
tuntunut tahtovan, että jäisin kauemmaksi — olemme tavanneet
toisemme Louvressa tai Tuileriesin puutarhassa aina ilman
mukaan», kertoi hän empien.
Craven jäykistyi.
»Louvressa, Tuileriesin puutarhassa», ähkyi hän, »mutta mitä

Herran nimessä —» Hän katkaisi puheensa, lausuen tukahdetun
sanan, josta Peters ei saanut selvää, hypähti pystyyn ja alkoi astella
edestakaisen kädet työnnettyinä syvälle taskuihin. Hänen
kasvojensa ilme oli pingoitettu, ja sirojen viiksien verhoamat huulet
tiukasti yhteenpuristetut. Hänen mielensä oli kuohuksissa, hän tuskin
uskalsi virkkaa mitään. Vihdoin hän seisahtui Petersin eteen,
katsellen häntä silmät soukkina.
»Onko tarkoituksesi väittää, ettet sinä, ettet sinä itsekään tiedä,

missä hän on?» kysyi hän rajusti.
Peters pudisti päätään.
»En tiedä. Kunpa taivas soisi minun tietävän! Mutta mitäpä voisin
tehdä? En voisi kysellä häneltä mitään. Hän osoitti selvästi, ettei hän
halunnut keskustella näistä asioista. Senkin vähän, mitä sanoin, hän
syrjäytti. Minun ei olisi sopinut vakoilla vaimoasi eikä palkata etsivää
väijymään hänen liikkeitään, olinpa vaikka kuinka huolissani.»
»Niin, sitä et olisi voinut tehdä», myönsi Craven alakuloisena ja
kääntyi poispäin. Äkkiä hänestä alkoi tuntua mahdottomalta enää
pohtia asiaa edes Petersinkään kanssa. Hänen piti saada olla yksin
miettiäkseen tätä uutta pulmaa, vaikka hän samalla käsittikin, ettei
hän saisi sitä ratkaistuksi, vaikka miettisi kuinka paljon. Hänen olisi
niin kärsivällisesti kuin osasi varrottava huomiseen saakka, jolloin
hän voisi toimia tarvitsematta ainoastaan ajatella.
Ilmeettömin kasvoin hän kääntyi uudelleen Petersin puoleen ja

istuutui pohtimaan liikeasioita. Puolen tunnin kuluttua tilanhoitaja
nousi poistuakseen.
»Tuon tänne maksuosoituslehtiön ja jonkun verran rahaa,

ennenkuin lähdet. Sinulle ei jää aikaa ehtiäksesi käydä pankissa
Lontoossa. Sähkötä minulle, mihin majoitut Pariisissa — ja tuo hänet
takaisin tullessasi, Barry! Koko talo kaipaa häntä», virkkoi hän äänen
takerrellessa ja työnsi paperitukon taskuunsa.
Cravenin vastaus oli kuulumaton, mutta Petersin sydän oli

keveämpi kuin vuosikausiin, kun hän meni halliin noutamaan
päällystakkiaan.
»Kyllä; menen kävellen», vastasi hän hänelle lausuttuun

kysymykseen, »ei pieni sade pahaa tee; olenkin liiaksi kuivunut». Ja
hän nauroi ensimmäisen kerran sinä iltana.
Palattuaan työhuoneeseen Craven viskasi uuden halon pesään,

täytti piipun ja veti tuolin ihan takan ääreen. Kello oli yksi, mutta
häntä ei nukuttanut. Petersin paljastukset olivat tyrmistyttäneet
hänet. Hänen aivonsa olivat kuin tulessa. Hän tunsi, ettei hän saisi
unta, ennenkuin olisi löytänyt Gillianin ja penkonut tämän ongelman
pohjia myöten. Ja kenties ei sittenkään, ajatteli hän ja hänen
sydämensä tykytti kiivaammin, kun hän pelokkaasti aprikoi, mihin
Pariisissa suoritettavat tiedustelut saattaisivat johtaa.
Ennen Englannista lähtöään hän oli Afrikan-matkan valmistelujen

lomassa itse mieskohtaisesti valvonut, kun valmisteltiin hänen
vaimonsa sijoittumista Pariisiin. Hän oli itse valinnut asunnon ja
sisustanut sen niin mukavasti ja ylellisesti kuin hänen vaimolleen
sopi. Gillian oli kerran tai pari estellyt, moittien häntä liiallisesta
tuhlaamisesta, erittäinkin silloin, kun hän oli välttämättä tahtonut
lähettää Ranskaan auton vaimonsa käytettäväksi, mutta hän oli
nauranut vastalauseille, ja Gillian oli lakannut estelemästä, tyytyen
hänen toivomuksiinsa ujon lempeästi kuten aina muulloinkin. Ja
Gilliania oli sen kaiken täytynyt kammottaa! Minkä tähden? Hän oli
hänen vaimonsa, heidän omaisuutensa oli yhteinen. Yhtenään hän
oli aluksi teroittanut sitä puolisolleen. Mutta ilmeisesti ei Gillian ollut
katsonut asiaa siinä valossa. Craven muisti, kuinka kiihkeästi hän oli
torjunut — lopuksi heltyen kyyneliin, jotka olivat kauhistuttaneet
miestä — suuren rahasumman siirron hänen nimiinsä silloin, kun
heidät vihittiin, kuinka vaivautunut hän oli suostuessaan ottamaan
vastaan vuotuisen määrärahan, jota Cravenin piti hänelle väkisin
tyrkyttää.
Vain hänen rahojaanko Gillian kammosi, vai myöskinkö häntä

itseään? Ja mihin oli se kammo hänet vienyt? Raju tuulenpuuska
vonkui talon nurkissa ja pieksi sadetta kuin saavista kaataen ikkunaa
vasten, ja kuunnellessaan, kuinka vesi terävästi lotisi lasia vasten,
Craven värisi. Missä oli Gillian tänä yönä? Minkälaisen suojan hän
oli löytänyt vastakohtien säälittömässä kaupungissa? Hentona ja
yksin — ja pennittömänä? Hänen kätensä puristui nyrkkiin, niin että
hänen sormiensa välissä ollut piipun varsi naksahti poikki. Hän
sinkautti kappaleet tuleen ja kallistui eteenpäin tuijottamaan tuleen
riutunein silmin — kuvitellen, muistellen.
Hän tunsi Pariisin hyvin, ainakin kaksi sen moninaisista puolista —

rikkaiden loistavan Pariisin ja ankarasti rehkivien opiskelijain julman
Pariisin. Mutta kuinka vähiin hänen tietonsa viimemainitusta sittenkin
supistuivatkaan! Häntä oli huvittanut elää jonkun aikaa ylioppilaiden
kaupunginosassa Quartier Latinissa — huonomaineisessa kapakka-
pahasessa Seinen eteläpuolella hän oli ensiksi tutustunut John
Lockeenkin — hän oli oleskellut siellä kaikenkarvaisten ihmisten
seurassa, veljeillyt eri kansojen hylkyainesten kanssa; hän oli nähnyt
sen paheet ja puutteen, ollut mukana sen kuumeisissa, pinnallisissa
iloissa, tutustunut kaiken alla piilevään lokaan ja saastaan, mutta
aina hän oli ollut kylmä katselija, satunnainen ohikulkija. Aina oli
hänellä ollut rahaa taskussaan. Hän ei ollut koskaan tuntenut
kuolettavaa, aina väijyvää pelkoa, joka kylmänä painaa sen
enimpien asukkaiden villeimpiäkin sydämiä. Hän oli nähnyt toisten
riutuvan nälästä, mutta ei ollut itse sitä kokenut. Hän ei ollut
kertaakaan myynyt sieluaan leivästä. Mutta hän oli nähnyt sellaisia
kauppoja, ei kerran eikä kahdesti, vaan monta kertaa.
Ajattelemattomuudessaan hän oli pitänyt sitä välttämättömänä.
Mutta nyt sen muisteleminen kirveli häntä vihlovasti. Laupias
Jumala, mihin hänen ajatuksensa tähtäsivät!
Hän pyyhkäisi kädellään silmiänsä ikäänkuin työntääkseen syrjään

jonkun kamalan näyn ja nousi hitaasti pystyyn. Loppuun palaneet
kekäleet romahtivat kasaan hiljaa räiskähtäen, lepattivat hetkisen ja
sammuivat sitten punaiseksi, hiipuvaksi hiillokseksi, joka pian
muuttui harmaaksi ja kylmäksi. Syvään huokaisten Craven kääntyi ja
poistui raskain askelin huoneesta. Vähän aikaa hän viipyi hallissa,
jota yksi ainoa palamaan jätetty lamppu valaisi himmeästi, ja kuunteli
kellon juhlallista, sillä hetkellä luonnottoman kovasti soinnahtelevaa
tikitystä.
Koneellisesti hän otti esille taskukellonsa, veti sen ja nousi sitten

verkalleen leveitä portaita. Niiden yläpäässä hän pysähtyi uudelleen.
Avara talo ei ollut milloinkaan tuntunut niin hiljaiselta, niin tyhjältä,
niin tarkoituksettomalta. Parvekkeelle avautuvat, rivissä olevat,
suljetut ovet näyttivät tavattoman ison hautakammion lokeroilta,
elottomilta, koleilta. Se oli autiuden ja lohduttomuuden talo, joka
vaati häntä täyttämään sen tyhjyyden elämällä ja rakkaudella.
Laahustavin askelin hän käveli parvekkeen puoliväliin, sivuuttaen
suljetuista ovista kaksi pää toisaalle käännettynä, mutta kolmannen
kohdalla hän äkkiä seisahtui mieleensä johtuneen ajatuksen
pysäyttämänä. Hetkisen hän epäröi, ikäänkuin olisi ollut pyhän
paikan edustalla, jonka häpäiseminen häntä arvelutti, mutta vetäisi
sitten nopeasti henkeään, painoi ripaa ja astui sisälle.
Huoneessa oli pimeä; hän hapuili ovenpielestä sähkönappulaa ja

löydettyään sen kiersi sitä; huoneeseen tulvahti kaihtimien
pehmentämää valoa. Peters oli puhunut totta sanoessaan, että talo
pidettiin valmiina ottamaan emäntänsä vastaan milloin hyvänsä.
Craven ei ollut kertaakaan ennen astunut tämän huoneen kynnyksen
ylitse, ja nähdessään sen nyt ensi kerran ja sellaisena hän tuskin
saattoi uskoa, että se oli kaksi vuotta ollut asumattomana. Näytti siltä
kuin Gillian olisi poistunut sieltä vasta kymmenen minuuttia sitten.
Siitä huokui hänen läheisyyttään. Pienet, kotoiset yksityispiirteet
olivat hänen jäljeltään. Pukeutumispöydällä oli maljakko
pronssinvärisiä päivänkukkia ja sen vierellä neiti Cravenin
lahjoittamat kilpikonnanluiset pikku esineet. Pieni kello naksutti
rattoisasti uuninreunustalla. Hänen silmiensä ilme muuttui vieläkin
tuskaisemmaksi, kun hän katseli huonetta janoisen kiihkeästi,
painaen mieleensä sen kaikki erikoispiirteet. Gillianin huone! Se
huone, jonka hänen oma arvottomuutensa oli teljennyt häneltä.
Kaikki, mitä hän oli menettänyt, välähti hänen mieleensä, hänet
valtasi rusentava, surkea häpeä, ja polttava puna levisi verkalleen
hänen kasvoilleen. Ei koskaan ennen ollut heitä erottava välimatka
tuntunut niin pitkältä. Ei milloinkaan ennen ollut Gillianin viaton
puhtaus kuvastunut hänelle niin pakottavan selvästi kuin nyt tässä
tahrattoman valkeassa kammiossa. Sen yksinkertainen, raikas,
melkeinpä ankara kauneus tuntui heijastavan Gillianin tahratonta
sielua, ja Cravenin riuduttava raju intohimo tuntui sen rinnalla
kammottavalta, raa'alta. Hänestä tuntui siltä kuin hän olisi häpäissyt
luostariin suljetun nunnan pyhättöä. Mutta eikö intohimokin saattanut
olla kaunis, jos se oli rakkauden kirkastama! Hän ojensi käsiään
toivottomasti kaihoten, hänen huuliltaan pääsi tytön nimi,
epätoivoisen yksinäisyyden valitus, ja hän lankesi polvilleen vuoteen
viereen, painoi kasvonsa paksuun, pehmeään peitteeseen, ojensi
voimakkaat, ruskeat kätensä levälleen ja kouristeli silkkiverhoa
sielunhädässään.
Tuntikausia myöhemmin hän kohotti päätänsä ja käänsi väsyneet

silmänsä talvisen aamusarastuksen kalpeata valoa kohti, joka
tunkeutui huoneeseen umpeen vedettyjen verhojen lävitse.
*****
Hän lähti sinä aamuna Pariisiin, yksin.
Yhäti satoi rankasti, eikä vaununikkunasta näkyvä kolkko,

painostava ulkomaailma ollut omiaan tekemään hänen synkkiä
ajatuksiaan hilpeämmiksi.
Lontoossa satoi lakkaamatta kuin saavista kaataen. Kadut olivat
lokaiset ja liukkaat, käytävät täynnä kiiruhtavia, tungeksivia ihmisiä,
joiden vettä valuvat sateenvarjot kimaltelivat myymälöiden valojen
hohteessa. Ajaessaan rautatienasemalta toiselle Craven tähyili
ilotonta näkyä, ja häntä puistatti ympäristön synkkyys ja kurjuus.
Kehnot kadut ja ikävät, likaiset talot saivat hänen silmissään
suuremman merkityksen kuin niillä koskaan ennen oli ollut.
Nähdessään ohitseen rientävän, huonosti puetun likomärän naisen
tunsi hän rinnassaan hirveästi vihlaisevan pistoksen. Pariisi saattoi
olla yhtä armoton kuin tämä laajempi, varakkaampi kaupunki.
Jätettyään matkalaukkunsa Charing Crossin aseman odotussaliin

hän vietti varrotessaan Doveriin lähtevää junaa tuntikausia kävellen
aseman läheisillä kaduilla. Häntä ei vähääkään haluttanut mennä
kerhoonsa; siellä hän tapaisi kokonaisen parven tuttavia, jotka
innokkaasti pyytäisivät häntä kertomaan retkistään ja uteliaina
kyselisivät hänen myöhäisen paluunsa syytä.
Aika kului hitaasti. Hän poikkesi hiljaiseen ravintolaan aterioimaan

ja söi panematta merkille, mitä hänelle oli tarjottu. Heti junaan
päästessään hän meni sinne ja painautui vaununosaston nurkkaan,
toivoen matkustajia olevan tavallista vähemmän koko yön kestäneen
kurjan sään vuoksi. Pitäen edessään iltalehteä, jota hän ei
koettanutkaan lukea, hän poltteli tupakkaa äänettömänä, eivätkä
vaunussa istuvat kaksi muuta miestä häntä häirinneet. He olivat
molemmat ulkomaalaisia, sykertyivät laajoihin vaippoihin
kääriytyneinä vastakkaisiin nurkkiin ja nukkuivat melkein jo junan
lähtiessä liikkeelle asemalta. Laskettuaan syrjään sanomalehden,
joka ei vähääkään kiinnittänyt hänen mieltään, hän silmäili heitä
hetkisen kateellisena, veti sitten hatun silmilleen ja koetti jäljitellä
heidän hyvää esimerkkiään. Mutta vaikka hän olikin väsynyt, ei uni

Instant Download PDF Essential Statistics 1st Edition Navidi Solutions Manual Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Instant Download PDF Essential Statistics 1st Edition Navidi Solutions Manual Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Instant Download PDF Essential Statistics 1st Edition Navidi Solutions Manual Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Essential Statistics 1st Edition Navidi

Essential Statistics 1st Edition Navidi Test Bank

Elementary Statistics 3rd Edition Navidi Solutions

Elementary Statistics 2nd Edition Navidi Solutions

Essential Statistics 1st Edition Gould Solutions Manual

Essential Statistics 1st Edition Gould Test Bank

Statistics for Engineers and Scientists 4th Edition

Essential Statistics for the Behavioral Sciences 1st

Elementary Statistics by 3rd Edition Navidi Test Bank

SECTION 6.1 EXERCISES

Understanding the Concepts

Exercises 1- 10 are the Check Your

15. standard (D) 1 – .4367 = .5633

18. True 24 (A) .3520

19. False. A normal curve is wide and flat

Practicing the Skills

(D) 1 – .6147 = .3853

(B) 1 – .67 – .24 = .09

23 (A) .8944 25 (A) .7704

(B) .0154 (B) .3745

(C) .0374 (C) .7173

35. 1.48 42. –1.04 and 1.04

36. –.67 Note, 1.04 comes from symmetry, or

1.28 comes from symmetry.

44. –2.33 and 2.33

2.33 comes from symmetry.

40. –1.41 45. 2.05

41. –.67 and .67 46. 2.33

Note, .67 comes from symmetry, or

48. 1.96 12. True

13. False. If a normal population has a mean of

Working with the Concepts 14. True

49. .0401 15. False. If a normal population has a mean of

51. .6956 16. True

Extending the Concepts 17 (A) .3085

54. .58, since .21 is the area to the right of a,

SECTION 6.2 EXERCISES

Understanding the Concepts

Exercises 1- 8 are the Check Your (B) .7475

(B) .0863 24. 65.40

20 (A) .0074 25. 38.10

Working with the Concepts

(D) Since there is a 5.87% chance of this

(D) Since roughly only 1 baby out of every

29 (A) 75.31 (B) .6544

(B) 84.86 (C) Yes, since there is only a 2.41% chance

(C) No, since this will happen 15.57% of the

(D) 438.51 (D) Yes

(C) Yes, since this happens < 1% of the

42 (A) 103.42 44 (A) .0161

(B) 128.45 (B) .6859

(C) 121.44 (C) .7625

(D) 144.57 45 (A) 12.055

43 (A) .3085 (B) 12.015

(C) 12.011 and 12.089 (C) .8881

(C) 16.03 and 33.97

(D) 25.0460 and 25.1540

Extending the Concepts

51. 16% to the right of 73 inches, equates to