Romanticism, Philosophy, and

Literature 1st ed. 2020 Edition Michael

N. Forster (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/romanticism-philosophy-and-literature-1st-ed-2020-e
dition-michael-n-forster-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Herder’s Philosophy Michael N. Forster

https://ebookmass.com/product/herders-philosophy-michael-n-
forster/

Romanticism, Hellenism, and the Philosophy of Nature

1st ed. Edition William S. Davis

https://ebookmass.com/product/romanticism-hellenism-and-the-
philosophy-of-nature-1st-ed-edition-william-s-davis/

Contemporary Nordic Literature and Spatiality 1st ed.

2020 Edition Kristina Malmio

https://ebookmass.com/product/contemporary-nordic-literature-and-
spatiality-1st-ed-2020-edition-kristina-malmio/

Creative Compassion, Literature and Animal Welfare 1st

ed. Edition Michael J. Gilmour

https://ebookmass.com/product/creative-compassion-literature-and-
animal-welfare-1st-ed-edition-michael-j-gilmour/
Aviation in the Literature and Culture of Interwar
Britain 1st ed. Edition Michael Mccluskey

https://ebookmass.com/product/aviation-in-the-literature-and-
culture-of-interwar-britain-1st-ed-edition-michael-mccluskey/

IDIOT LOVE and the Elements of Intimacy: Literature,

Philosophy, and Psychoanalysis 1st ed. Edition David
Stromberg

https://ebookmass.com/product/idiot-love-and-the-elements-of-
intimacy-literature-philosophy-and-psychoanalysis-1st-ed-edition-
david-stromberg/

Configurations of the Individual in Modern Chinese

Literature 1st ed. 2020 Edition Qin Wang

https://ebookmass.com/product/configurations-of-the-individual-
in-modern-chinese-literature-1st-ed-2020-edition-qin-wang/

World Literature and Ecology: The Aesthetics of

Commodity Frontiers, 1890-1950 1st ed. Edition Michael
Niblett

https://ebookmass.com/product/world-literature-and-ecology-the-
aesthetics-of-commodity-frontiers-1890-1950-1st-ed-edition-
michael-niblett/

Modern Death in Irish and Latin American Literature 1st

ed. 2020 Edition Jacob L. Bender

https://ebookmass.com/product/modern-death-in-irish-and-latin-
american-literature-1st-ed-2020-edition-jacob-l-bender/
Romanticism,
Philosophy,
and Literature

Edited by
Michael N. Forster · Lina Steiner
Romanticism, Philosophy, and Literature
Michael N. Forster • Lina Steiner
Editors

Romanticism,
Philosophy, and
Literature
Editors
Michael N. Forster Lina Steiner
Bonn University Bonn University
Bonn, Germany Bonn, Germany

ISBN 978-3-030-40873-2    ISBN 978-3-030-40874-9 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-40874-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2020
Chapter 4 is a revised and translated version of Johannes Korngiebel, “Schlegel und Hegel in
Jena. Zur philosophischen Konstellation zwischen Januar und November 1801,” © 2018
Wilhelm Fink Verlag, an imprint of the Brill Group (Koninklijke Brill NV, Leiden,
Netherlands; Brill USA Inc., Boston MA, USA; Brill Asia Pte Ltd, Singapore; Brill
Deutschland GmbH, Paderborn, Germany)Chapter 9 is reprinted by permission from The
Literary Absolute: The Theory of Literature in German Romanticism by Philippe Lacou-
Labarthe and Jean-Luc Nancy, the State University of New York Press, © 1988, State
University of New York. All Rights Reserved.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

This volume is loosely based on a conference that we organized at Bonn

University in March 2015 with the help of generous financial support
from the Alexander von Humboldt Foundation: “Romanticism:
Philosophy, Literature, and Music.” “Loosely” because in the interest of
generating the most coherent and useful volume possible, some of the
papers that were presented at the conference have been omitted and oth-
ers have been added. We would like to thank Bonn University and the
Alexander von Humboldt Foundation for making the conference itself
and subsequent editorial and translational work on the volume possible.
We would also like to thank SUNY Press for allowing us to reprint an
extract from their English translation of Jean-Luc Nancy and Philippe
Lacoue-Labarthe’s L’absolu littéraire (Seuil, 1978), titled The Literary
Absolute (SUNY Press, 1988). Warm thanks also go to all of the partici-
pants in the original conference and to all of the additional contributors to
the volume. In addition, we would like to thank Michael McGettigan and
Justin Morris for editing and translating the contributions by Manfred
Frank and Andreas Arndt, Moritz Hellmich for translating those by
Helmut Hühn and Johannes Korngiebel, and Anne Birien for translating
that by François Thomas. We would also like to thank Alex Englander,
Alexandra Nagel, David Tain, and Simon Waskow from Bonn University
for their editorial work on the volume. Finally, we would also like to
express our gratitude to the editors at Palgrave Macmillan and to two
anonymous reviewers for thoughtful advice that helped us to shape the
volume in significant ways.

v
 Contents

1 Introduction  1
Michael N. Forster and Lina Steiner

Part I Philosophy  17

2 Novalis’ Fichte-Studies: A “Constellational” Approach 19

Manfred Frank

3 Dialectic and Imagination in Friedrich Schlegel105

Andreas Arndt

4 Hegel as an Attendee of Schlegel’s Lectures on

Transcendental Philosophy in Jena119
Johannes Korngiebel

5 Schleiermacher and the “Consideration for the Foreign”:

The Need to Belong and Cosmopolitanism in Romantic
Germany135
François Thomas

6 Romantic Antisemitism153
Frederick C. Beiser

vii
viii Contents

Part II Philosophy and Literature 171

7 Mythology and Modernity173

Helmut Hühn

8 Schlegel’s Incomprehensibility and Life: From Literature

to Politics193
Giulia Valpione

9 The Fragment: The Fragmentary Exigency217

Philippe Lacoue-Labarthe and Jean-Luc Nancy

10 Hölderlin and Romanticism229

Rainer Schäfer

11 Romantic Self-Transformation in Kierkegaard245

Fred Rush

12 Romanticism and The Birth of Tragedy265

Michael N. Forster

13 Shandeanism, the Imagination, and Mysticism:

Coleridge’s Biographia Literaria297
James Vigus

14 The Experience of Everything: Romantic Writing and

Post-Kantian Phenomenology315
Paul Hamilton

15 Dostoevsky as a Romantic Novelist335

Lina Steiner

Index359
 Notes on Contributors

Andreas Arndt is Professor of Philosophy at the Faculty of Theology of

the Humboldt-University in Berlin, and Director and Research
Coordinator of the Schleiermacher-Research-Center at the Berlin-­
Brandenburg Academy of Sciences and Humanities. He is the author of
eight monographs. His recent book publications include Die Klassische
Deutsche Philosophie nach Kant (with Walter Jaeschke, C.H. Beck, 2012),
Friedrich Schleiermacher als Philosoph (Walter de Gruyter, 2013), and
Geschichte und Freiheitsbewusstsein. Zur Dialektik der Freiheit bei Hegel
und Marx (Berlin: Owl of Minerva, 2015).
Frederick C. Beiser is Professor of Philosophy at Syracuse University,
New York. A graduate of Oriel and Wolfson Colleges, Oxford, he lived
and studied in Berlin from 1980 until 1996. He is the author of many
books on German philosophy. Those most relevant for Romanticism
include, in addition to the ones described in the Introduction, also Schiller
as Philosopher (2005) and Diotima’s Children (2009). In 2015 he was
awarded the Bundesverdienstkreuz for his work on German philosophy.
Michael N. Forster was educated at Oxford University and Princeton
University. He is Alexander von Humboldt Professor, holder of the Chair
in Theoretical Philosophy, and Co-director of the International Centre for
Philosophy at Bonn University in Germany. Previously he taught for
twenty-eight years at the University of Chicago, where he served for
ten years as Chairman of the Philosophy Department, held the Glen
A. Lloyd Distinguished Service Professorship, and still retains a ­regular
visiting professorship. His work combines historical and systematic aspects.

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

Historically it focuses mainly on ancient philosophy and especially German

philosophy. Systematically it focuses largely on epistemology (especially
skepticism) and philosophy of language (in a broad sense of the term that
includes hermeneutics and translation-­theory). He is the author of many
articles and eight books: Hegel and Skepticism (1989), Hegel’s Idea of a
Phenomenology of Spirit (1998), Herder: Philosophical Writings (2002),
Wittgenstein on the Arbitrariness of Grammar (2004), Kant and Skepticism
(2008), After Herder: Philosophy of Language in the German Tradition
(2010), German Philosophy of Language: From Schlegel to Hegel and Beyond
(2011), and Herder’s Philosophy (2018). He is also co-editor of several
volumes, including the Oxford Handbook of German Philosophy in the
Nineteenth Century (2015), The Cambridge Companion to Hermeneutics
(2019), and two volumes on German Romanticism: Die Aktualität der
Romantik (LIT, 2012) and Idealismus und Romantik in Jena: Figuren
und Konzepte zwischen 1794 und 1807 (Wilhelm Fink, 2018).
Manfred Frank is Professor Emeritus of Philosophy at the University of
Tübingen. A leading contemporary authority on German Romanticism,
he is the author of twenty-six books. Besides those described in the
Introduction, these include Selbstgefühl. Eine historisch-systematische
Erkundung (Suhrkamp, 2002) and Ansichten der Subjektivität
(Suhrkamp, 2012). Frank has held numerous guest professorships at
American, European, and Australian Universities. In 1996 he was
named Officier dans l'Ordre des Palmes Académiques.
Paul Hamilton is Professor of English at Queen Mary College, University
of London. He was previously a Fellow of Exeter College, Oxford, and
Professor of English at the University of Southampton. His most recent
books are Realpoetik: European Romanticism and Literary Politics (2013)
and The Oxford Handbook of European Romanticism (2016).
Helmut Hühn is Lecturer in Philosophy at the Friedrich-Schiller-­
University, Jena, where he directs the Research Center for European
Romanticism, Schiller᾿s Gardenhouse, and the Goethe Memorial. He is
the author of many scholarly articles. He is also co-editor of the Historisches
Wörterbuch der Philosophie, vols. 1–13 (Schwabe, 1971–2007).
Johannes Korngiebel studied Philosophy and History of Culture at Jena
(Germany) and Padua (Italy). Undertaking doctoral research on “Friedrich
Schlegels Jenaer Vorlesung zur Transcendentalphilosophie (1800/01),”
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

he is also a visiting lecturer in the Department of Philosophy at the

University of Jena and an academic member of the research project
Propyläen: Goethes Biographica. He has published several papers, arti-
cles, and reviews on German Idealism and Romanticism, with par-
ticular emphasis on Friedrich Schlegel, and he is co-editor of the
volume Idealismus und Romantik in Jena. Figuren und Konzepte zwischen
1794 und 1807 (Wilhelm Fink, 2018).
Philippe Lacoue-Labarthe (1940–2007), was a French philosopher, lit-
erary critic, and translator. He was a member and President of the Collège
international de philosophie in Paris. Lacoue-Labarthe wrote several books
and articles in collaboration with Jean-Luc Nancy, including Le Titre de la
lettre: une lecture de Lacan (1973; trans., The Title of the Letter: A Reading
of Lacan) and L'Absolu littéraire: théorie de la littérature du romantisme
allemand (1978; trans., The Literary Absolute: The Theory of Literature in
German Romanticism).
Jean-Luc Nancy is Professor of Philosophy at the Marc Bloch University,
Strasbourg. His first book was Le Titre de la lettre: une lecture de Lacan
(1973; trans., The Title of the Letter: A Reading of Lacan), written in col-
laboration with Philippe Lacoue-Labarthe. Nancy is also the author of
many other works, including La Remarque spéculative (1973; trans.,
The Speculative Remark), Le Discours de la syncope (1976), Ego sum
(1979), Le Partage des voix (1982), and L’Impératif catégorique (1983).
In La communauté désoeuvrée (1990; trans., The Inoperative Community)
Nancy reopened the question of the ground of community and poli-
tics, which led to a worldwide debate across several disciplines.
Fred Rush is Professor of Philosophy at the University of Notre Dame.
He is the author of On Architecture (2009) and Irony and Idealism (2016).
He also edited The Cambridge Companion to Critical Theory (2004) and
for several years co-edited the Internationales Jahrbuch des Deutschen
Idealismus.
Rainer Schäfer is Professor of Philosophy at Bonn University. He is the
author of seven books, including Dialektik und ihre besonderen Formen in
Hegels Logik—Entwicklungsgeschichtliche und systematische Untersuchungen
(Meiner Verlag, 2001), Hegel. Einführung und Texte (Wilhelm Fink Verlag,
2011), Ich-Welten. Erkenntnis, Urteil und Identität aus der egologischen
Differenz von Leibniz bis Davidson (Mentis Verlag, 2012), and WAS
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

FREIHEIT ZU RECHT MACHT—Manuale des Politischen (De Gruyter

Verlag, 2014).
Lina Steiner received a PhD in Comparative Literature at Yale University
and taught as an assistant and associate professor at the University of
Chicago before joining Bonn University, where she teaches philoso-
phy of literature and directs the Research Center on Philosophy and
Literature. She is the author of For Humanity’s Sake: The Bildungsroman
in Russian Culture (2011), and co-editor (with Marina Bykova and
Michael N. Forster) of the Palgrave Handbook to Russian Thought
(forthcoming).
François Thomas is Associate Professor (Maître de conférences) in the
Department of Philosophy at the University of Paris-Nanterre, France.
From 2015 to 2019, he was research fellow and teaching assistant in the
Department of Philosophy at the University of Bonn in Germany. His
PhD dissertation was on “The Art of Translation: Philosophical, Ethical,
and Political Translation Issues from the Historical Context of the German
Romantics’ Criticism of the French Practice of Translation in the 17th and
18th Centuries.” He is also the author of a monograph on Georg Simmel,
Le Paradigme du comédien (Herman, 2013) and he wrote a chapter on the
“Translation of Philosophy” for the volume Histoire des traductions en
langue française XVIIe–XVIIIe siècles (Verdier, 2014).
Giulia Valpione is a postdoctoral researcher at the University of Padua
(Italy), having previously studied at the University of Jena (Germany). She
has conducted research in Italy, Germany, France, and Brazil. She has pub-
lished articles in several languages on the political philosophy of
German Romanticism, Kant, and Hume. She has also written on
Salomon Maimon’s philosophy. She is the editor of L’Homme et la
nature. Politique, critique et esthétique dans le romantisme allemand (LIT
Verlag, forthcoming). She is also Editor in Chief together with Laure
Cahen-Maurel of the online, open-access, peer-reviewed international
journal of philosophical Romanticism Symphilosophie. She is writing a
monograph on the influence of the natural sciences on the political
thought of German Romanticism from von Baader to Görres.
 NOTES ON CONTRIBUTORS xiii

James Vigus is Senior Lecturer in Romanticism at the School of English

and Drama, Queen Mary College, University of London. His work on
literature, philosophy, and religion in the period of European Romanticism
includes Platonic Coleridge (2009), Henry Crabb Robinson: Essays on
Kant, Schelling, and German Aesthetics (2010), and edited collections on
symbol-concepts and on Shandean humour (2013).
 Abbreviations

Fichte
EPW Early Philosophical Writings. Translated by Daniel Breazeale.
Ithaca: Cornell University Press, 1988.
FNR Foundations of Natural Right. Translated by Frederick
Neuhouser. Cambridge: Cambridge University Press, 2000.
GA Gesamtausgabe der Bayerischen Akademie der Wissenschaften.
Edited by Reinhard Lauth et al. Stuttgart-Bad Cannstatt:
Frommann-­Holzboog, 1962–2012.
IW Introductions to the Wissenschaftslehre and Other Writings.
Translated by Daniel Breazeale, Indianapolis/Cambridge:
Hackett Publishing Company, Inc., 1994.
SK Science of Knowledge. Translated by Peter Heath and John
Lachs. Cambridge: Cambridge University Press, 1982.
SK 1804 Science of Knowing: J.G. Fichte’s 1804 Lectures on the
Wissenschaftslehre. Translated by Walter E. Wright. Albany,
NY: State University of New York Press, 2005.

Hegel
GW Hegel, Georg Wilhelm Friedrich. Gesammelte Werke. In Verbindung
mit der deutschen Forschungsgemeinschaft. Edited by Rheinisch-­
Westfälische Akademie der Wissenschaften. Hamburg: Felix
Meiner, 1968–.

xv
xvi ABBREVIATIONS

TWA Werke in zwanzig Bänden. Theorie-Werkausgabe. Auf der

Grundlage der Werke von 1832–1845 neu edierte Ausgabe.
Edited by Eva Moldenhauer and Karl Markus Michel. Frankfurt a.
M.: Suhrkamp, 1970–.

Hegel/Hölderlin/Schelling
EPS Earliest Program for a System of German Idealism. In Theory as
Practice: A Critical Anthology of Early German Romantic Writings.
Edited by Jochen Schulte-Sasse et al. Minneapolis: University of
Minnesota Press, 1996. 72–73.

Herder
FHA J ohann Gottfried Herder Werke. Edited by U. Gaier et al. Frankfurt
am Main: Deutscher Klassiker Verlag, 1985–.
S Johann Gottfried Herder Sämtliche Werke. Edited by B. Suphan
et al. 33 vols. Berlin: Weidmannsche Buchhandlung, 1877–1913.

Hölderlin
StA Sämtliche Werke. Edited by Friedrich Beissner. Stuttgart:
Kohlhammer, 1943ff.

Kant
AA Kant, Immanuel. [Immanuel] Kant’s gesammelte Schriften. Edited
by the Königlich Preußische Akademie der Wissenschaften. Later
by the Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin. Berlin
and Leipzig: Reimer/de Gruyter, 1900/1911–.
KrV Kritik der reinen Vernunft. In Immanuel Kant, Theoretische
Philosophie. Texte und Kommentar. Edited by Georg Mohr. Vol. 1.
Frankfurt a. M.: Suhrkamp, 2004.
KU Kritik der Urteilskraft. Cited from the amended second edition
(B) of 1793: Schriften zu Ästhetik und Naturphilosophie, critically
edited and with commentary by Manfred Frank und Véronique
Zanetti. Frankfurt a. M.: Deutscher Klassiker Verlag, 1996. New
impression with identical pagination in 3 vols. as pocket edition:
Frankfurt a. M.: Suhrkamp, 2001. In one volume: Frankfurt a. M.:
Insel TB 4, 2009.
 ABBREVIATIONS xvii

Kierkegaard
KW Kierkegaard, Søren. Kierkegaard’s Writings. Edited by H. Hong
and E. Hong. Princeton: Princeton University Press, 1978ff. Cited
by abbreviated individual volume title and page number.
SKS Søren Kierkegaards Skrifter. Edited by Søren Kierkegaard
Forskningscenteret, København: Gads, 1997 ff. Cited by volume
and page number.

The following abbreviations refer to the English translations:

CI The Concept of Irony, KW II
CUP Concluding Unscientific Postscript, KW XII.1
E–O 1&2 Either/Or, KW III & IV
FT Fear and Trembling, KW VI
PV Point of View, KW XXII
R Repetition, KW VI
SLW Stages on Life’s Way, KW XI

Nietzsche
KSA 3 Nietzsches Werke. Kritische Gesamtausgabe, vol. III.3. Edited by
F. Bornmann. Berlin/New York: de Gruyter, 1993.

Novalis
AB Novalis. Notes for a Romantic Encyclopedia. Das Allgemeine
Brouillon. Translated by D.W. Wood. New York: State University of
New York Press, 2007.
FS Fichte-Studies. Edited and translated by Jane Kneller. Cambridge,
UK: Cambridge University Press, 2003.
NS Novalis Schriften: Die Werke von Friedrich von Hardenberg. Edited
by Richard Samuel, H.-J. Mähl, P. Kluckhorn, and G. Schulz.
Stuttgart: W. Kohlhammer, 1960–1988. Cited in the format “NS
2:494, no. 4” indicating volume and page number (as well as frag-
ment number, if applicable).
PW Philosophical Writings. Edited by Mahony Stoljar. Albany, NY: State
University of New York Press, 1997.
xviii ABBREVIATIONS

Schelling
SW Schelling, Friedrich Wilhelm Joseph. Sämmtliche Werke. Edited by
K.F.A. Schelling. Stuttgart: Cotta, 1856–61.

Schiller
NA Schillers Werke. Nationalausgabe. Edited by Julius Petersen et al.
54 vols. Weimar: Hermann Böhlaus Nachfolger, 1943.
TGG “Die Götter Griechenlandes.” In Schillers Werke. Nationalausgabe.
Edited by Julius Petersen, 1:190–5. Weimar: Hermann Böhlaus
Nachfolger, 1943. The English translation: The Poems of Schiller.
Translated by E. A. Bowring. London: George Bell and Sons,
1874, 72–7.

Schlegel, Friedrich
DP “Dialogue on Poesy.” In Schulte-Sasse, Jochen et al. (eds.),
Theory and Practice: A Critical Anthology of Early German
Romantic Writings. Minneapolis: University of Minnesota Press,
1997. 180–94.
KFSA Kritische Friedrich-Schlegel-Ausgabe. Edited by E. Behler,
J. J. Anstett, and H. Eichner. Paderborn: Schöningh, 1958–.
SZ Friedrich Schlegel im Spiegel seiner Zeitgenossen. Collected and
annotated by Hans Eichner, edited by Hartwig Mayer and
Hermann Patsch. 4 vols. Würzburg: Königshausen und
Neumann, 2012.

Schleiermacher
KGA Schleiermacher, Friedrich Daniel Ernst. Kritische Gesamtausgabe.
Edited by Hans Joachim Birkner, Gerhard Ebeling, Hermann
Fischer, Heinz Kimmerle, and Kurt-Victor Selge. Berlin and
New York: Walter de Gruyter, 1980–.
 CHAPTER 1

Introduction

Michael N. Forster and Lina Steiner

German Romanticism has not received the attention it deserves from phi-
losophers and literary scholars in the Anglophone world. This volume is
concerned with German Romanticism’s ideas about philosophy and litera-
ture, especially during its first and most important phase: the early German
Romanticism of roughly the period 1796–1801. The volume is also con-
cerned with the influence of those ideas on later thinkers both within
Germany and beyond it.
As is well known, German Romanticism was philosophically ambitious
not only in a general way, but in particular metaphysically. One of its lead-
ing representatives, Schleiermacher, already in the early 1790s embraced a
version of Spinoza’s monism, which he attempted to reconcile with the
epistemological strictures of Kant’s critical philosophy, and he then con-
tinued to propagate such a position in his famous On Religion: Speeches to
Its Cultured Despisers from 1799. Friedrich Schlegel, after an initial flush
of enthusiasm for the subjective idealism that Fichte developed in Jena
during the 1790s, in 1796 turned to criticizing it, and by 1800–01 was
instead committed to a project of synthesizing Spinoza’s monism with it
(a project that Hegel would continue subsequently). Similarly, Novalis

M. N. Forster (*) • L. Steiner (*)

Bonn University, Bonn, Germany
e-mail: [email protected]; [email protected]

© The Author(s) 2020 1

M. N. Forster, L. Steiner (eds.), Romanticism, Philosophy, and
Literature, https://doi.org/10.1007/978-3-030-40874-9_1
2 M. N. FORSTER AND L. STEINER

from about 1796 on developed criticisms of Fichte’s subjective idealism,

instead preferring a realist monism.
What is equally important, but less well known (at least in the
Anglophone world), is that German Romanticism also had a hard-edged
“scientific” (in the broad German sense of wissenschaftlich) side, in par-
ticular a side that was devoted to issues that are fundamental to the human
sciences (as contrasted with the natural sciences). For one thing,
Romanticism—especially as it was represented by Friedrich Schlegel and
Schleiermacher—was one of the most empirically well-informed and radi-
cal champions of what later came to be known as “historicism”: the real-
ization that human mental life—concepts, beliefs, values, perceptual and
affective sensations, genres, and so forth—change in profound ways over
historical time (as well as varying deeply between cultures and even
between individuals at a single time and place).
Romanticism was also the heir to an important “linguistic turn” that
had then recently been undertaken by Herder and Hamann, a turn away
from conceiving the relation between thoughts or concepts on the one
hand and language or words on the other in dualistic terms, as the
Enlightenment had usually done, and toward instead conceiving thought
as essentially dependent on and bounded by language, and concepts as
consisting in word-usages. Moreover, Romanticism effected some impor-
tant improvements in this new philosophy of language, including substi-
tuting for a strong tendency of the Enlightenment that Herder and
Hamann had sustained to conceive words and concepts atomistically a
new insight into various forms of linguistic holism.
Relatedly, Romanticism essentially founded modern linguistics. It
achieved this by recognizing that thoughts’ and concepts’ essential depen-
dence on and bounding by language made the investigation of language
an ideal means for discovering the nature of people’s thoughts and con-
cepts, thus providing a sort of empirically accessible and reliable window
on them; developing the insight that grammar is fundamental to language;
perceiving the deep variability not only of other aspects of language, such
as word-meanings, but also of grammars; recognizing that grammar is the
best criterion for discerning the genealogical relationships between lan-
guages (more reliable than lexicon, for example); generating a taxonomy
of different types of grammar; and mapping out the genealogical relation-
ships between the members of what are today known as the Indo-European
family of languages (Sanskrit, Greek, Latin, German, the Romance lan-
guages, etc.). These achievements were originally due to Friedrich Schlegel
 1 INTRODUCTION 3

in his revolutionary book On the Language and Wisdom of the Indians

(1808). They almost immediately stimulated a great wave of closely related
work in linguistics by August Wilhelm Schlegel, Franz Bopp, Jacob
Grimm, Wilhelm von Humboldt, and others.
On the basis of all of the aforementioned achievements—especially in
response to the challenge to interpretation that is posed by historicism, as
well as in light of the fundamental role that is played by language in
thought and by words in concepts—Romanticism also developed a revo-
lutionary new theory and methodology of interpretation, or “hermeneu-
tics.” This achievement is most famously associated with Schleiermacher
in his hermeneutics lectures, which he delivered from 1805 on. But it was
also in large part due to Friedrich Schlegel.
Again on the basis of the aforementioned achievements, Romanticism
in addition developed a radical new theory and methodology of transla-
tion—one that in particular aimed to make it possible to bridge the intel-
lectual, and especially conceptual, gulfs that historicism implied through
translation by drawing on the new philosophy of language that has been
mentioned. This was above all an accomplishment of Schleiermacher in his
groundbreaking essay On the Different Methods of Translation (1813).
In addition, Friedrich Schlegel’s brother August Wilhelm Schlegel
developed the science of analyzing the meters of poetry to new heights of
sophistication that were previously unknown (so that, for example, Goethe
would consult him about questions of meter that were relevant to his own
poetry).
These various extraordinary theoretical achievements of the Romantics
also formed the indispensable foundation for seminal work that they did
on the history of literature. Indeed, they constituted the foundation of
virtually all of the most important work that would be done in the human
sciences over the course of the nineteenth and twentieth centuries, in
fields such as literary studies, classical scholarship, biblical scholarship, his-
toriography of law, historiography of philosophy, general historiography,
and (eventually) cultural anthropology.
Another noteworthy and laudable dimension of German Romanticism
during its most important, early period was a strikingly progressive politi-
cal and moral philosophy. During the 1790s and the early 1800s German
Romanticism’s leading representatives, Friedrich Schlegel and
Schleiermacher, both championed moral cosmopolitanism,
republicanism/democracy, liberalism, feminism, and a rejection of racism
and antisemitism. They also found important allies in these ideals in
4 M. N. FORSTER AND L. STEINER

Alexander and Wilhelm von Humboldt, who can in many ways be seen as
associate members of German Romanticism.
In addition to all of these philosophical achievements, the German
Romantics were also profoundly concerned with poetry or literature (and
to a significant extent the arts more broadly as well). Several aspects of this
preoccupation can be distinguished. First, they aimed to overcome the
“old quarrel between philosophy and poetry” of which Plato had already
written in the Republic (607b) in a very radical way, namely by effecting a
sort of synthesis between philosophy and poetry, or science and art. As
Friedrich Schlegel put it in the Athenaeum Fragments (1798), Romanticism
aims “to bring poetry and philosophy in contact” (KFSA 2, no. 116, cf.
no. 451), “in philosophy the only way to science is through art, as the
poet … only becomes an artist via science” (no. 302, cf. no. 255).
This goal can easily be misunderstood. The Schlegels knew enough
about the history of literature (for example, about Homer and the ancient
tragedians) to avoid the mistake that is often made by philosophers even
today of equating literature either with fiction or with mere entertain-
ment. Consequently, their goal of bringing philosophy and poetry together
does not, as it might seem to, imply any trivializing of philosophy.
Moreover, that goal is at least as much about making poetry more philo-
sophical or theoretical as it is about the converse (see on this especially
Athenaeum Fragments, no. 255). In this connection, it is important to
avoid another seductive mistake, one that is likely to be especially tempt-
ing to Anglophone readers: that of assimilating German Romanticism’s
ideal for poetry to the sort of return to nature in rejection of artificiality
that at around the same period constituted the ideal of English Romanticism,
in particular Coleridge and Wordsworth’s Lyrical Ballads (1798). Instead,
German Romanticism’s ideal for poetry was born out of Schiller’s defense
in his essay On Naïve and Sentimental Poetry (1795) of sentimental, or in
other words theoretically reflective, poetry as contradistinguished from
naïve poetry, incorporated criticism into poetry, and reveled in the reflex-
ive meta-structure of “poetry of poetry” (see especially Athenaeum
Fragments, no. 238), so that it was virtually the opposite of that English ideal.
The German Romantics’ ideal of a philosophically or theoretically
sophisticated literature already found implementation by themselves and
their circle to some extent, especially in that paradigmatically Romantic
form of literature, the novel, or Roman (note that in German the words
Roman and romantisch are obvious cognates). Examples of this imple-
mentation are Friedrich Schlegel’s Lucinde, Novalis’s Heinrich von
Another random document with
no related content on Scribd:
välttämättömästi tahdotte tietää totuuden, niin voin sanoa, että
tunnen tämän laulun sepittäjän ja että hän on minulle hyvin rakas.

Ollessaan näin kahdenkesken pelätyn v. Assarin kanssa Irene

tunsi rohkeutensa kasvavan. Kamarijunkkari pureskeli huuliaan ja oli
vähän aikaa vaiti, ennenkuin vastasi:

— Sen tiedän ja miehen nimen minä myös tunnen; se on…

— Harald Thalberg, keskeytti Irene, ikäänkuin ei olisi suonut

hänelle iloa lausua sitä.

— Te siis todellakin rakastatte häntä?

— Häntä minä rakastan, häntä, enkä ketään muuta. Irene lausui

nämä sanat sellaisella innostuksella ja lämmöllä ja silmät niin
säteilevinä, ikäänkuin hänen edessään ei olisikaan ollut v. Assar,
vaan hänen oma rakas Haraldinsa. Ja vaikka hän kauniilla silmillään
katselikin v. Assaria, niin tämä tiesi, että niiden ilme ei ollut häntä
varten. Jotensakin jäykästi ja tyynesti hän vastasi:

— Ymmärrän, että tahdoitte estää minua ensiksi ryhtymästä

asiaan. Varmaankin ymmärsitte, että minä vain siitä syystä näin
varhain olen pyrkinyt teidän puheillenne, että häiritsemättä saisimme
keskustella meille kumpaisellekin hyvin tärkeästä asiasta.
Tiedättehän, että tänään on uudenvuodenpäivä ja parempi on saada
asia aikaisemmin ratkaistuksi, aamulla, kun ihminen vielä on
virkeämpi, vaikka myöhempään vähän nolostuukin.

—Uudenvuodenpäivähän nyt on, huokasi Irene. — Siis tahdon

puhua suoraan. Luulen kyllä, että rakastatte tuota maisteri
Thalbergia… ja tiedän vielä enemmänkin… mutta mitäpä siitä,
tarjoan teille kuitenkin nyt sydämeni ja käteni.

— Puheestanne ymmärrän, että luulette olevanne hyvinkin

jalomielinen. Ja tavallisissa tapauksissa teidän menettelyänne
voitaisiinkin katsoa jalomieliseksi. Mutta muistakaa, että minä
rakastin häntä silloin ja rakastan vieläkin. Ennemmin joudun
onnettomuuteen, häpeään ja kurjuuteen kuin menen jonkun toisen
kanssa naimisiin. Onko jalomielistä erottaa minua hänestä?

— Mutta tehän ette koskaan voi päästä yhteen.

— Eikö ihmisellä ole vapaa tahto? Ja eikö hän tässä maailmassa

saa tehdä kaikkea, mikä ei sodi Jumalaa ja esivaltaa vastaan?…

— Entä vanhemmat?… Heidät näytätte unohtavan.

— Eikö ihmisen pidä enemmän totella Jumalaa kuin ihmisiä? En

näe mitään syytä, miksi emme me, Harald ja minä… Ja jos olisikin
esteitä… niin mitäpä niistä… ennemmin olisin köyhä ja hyljätty, jos
vain sydämessäni olisin onnellinen. Olisihan siinä lohdutusta kylliksi,
kun tietäisin kärsiväni ainoastaan rakkauteni tähden ja hänen…

— Entä jos tuoni riistäisi hänet teiltä?

— Tuoniko?… Niin… silloin en jäisi hänen jälkeensä elämään. En

tahtoisi silloin enään elää. Ymmärtäkää minua oikein… Ei… mitä
sanonkaan… teette minut hulluksi tuolla puheellanne… Sanoinko,
etten tahtoisi enään elää, jos kuolema veisi minulta Haraldin. Sanoin
väärin. Tahtoisin elää häntä surrakseni. Sen Harald kyllä tietäisi ja
näkisi. Hän ymmärtäisi, että suru olisi minulle rakas ystävä, kunnes
minut korjaisi kuolema, joka olisi vieläkin rakkaampi.
 Mielenliikutuksesta ja tästä innokkaasta puheesta uupuneena
Irene pyörtyi tuolissaan. Kamarijunkkari ei uskaltanut häntä herättää,
vaan jäi odottamaan, että hän itsestään virkoisi.

Eikä kestänytkään kauan, ennenkuin hän toipui ja luoden silmänsä

v. Assariin, joka ikäänkuin lattiaan juurtuneena oli jäänyt häntä
katselemaan, hän hiljaa ja tyynesti kysyi:

— Joko nyt käsitätte, kuinka suuresti minä rakastan häntä?

Jos v. Assar olisi käsittänyt asian vain omalta kannaltaan, niin hän
kentiesi olisi jättänyt sen siksensä, mutta vapaaherra oli kehoittanut
häntä koettamaan parastansa houkutellaksensa Irenen
omaksensa… vapaaherra ei näet tietänyt, että tämä jo oli toisen
oma… ja hänen sisarensa taas oli yllyttänyt häntä, ettei hän saisi
Ireneä armahtaa, eikä, jos hänen asiansa menestyisi huonosti,
säästää vapaaherraakaan. Tämä kaikki muistui nyt kamarijunkkarin
mieleen ja väärä ylpeys, joka niin usein on pahan kiihottaja, yllytti
häntä yhä enemmän.

— Tiedän, että te rakastatte maisteri Thalbergia ja huomaan,

ettette millään muotoa aijo suostua minun naimatarjoukseeni. No
niin. Mutta muistatteko, mitä silloin viime kerralla sanoin isästänne,
että hänen kunniansa ja ehkäpä henkensäkin riippuivat minusta.
Käännyn nyt hänen puoleensa, kentiesi hän minua paremmin voi
muuttaa mielenne. Ellei hän voi, niin uhraan hänet kostolleni. Kenen
on täytynyt luopua kalliista helmestä, mikä jo on hänelle luvattu, hän
varmaankin vihastuu ja hakee korvausta muualta. Kosto on oleva
minulle korvauksena.

— Sanoittehan rakastavanne minua, sanoi Irene tyynesti ja

vakavasti.
 — Niin sanoin ja sanon sen vieläkin.

— Oikein täyttä tottako te sitä tarkoititte?

— Täyttä totta.

— Suokaa anteeksi, vaikka en usko rakkautenne minuun olevan

mitään todellista rakkautta. Antakaa anteeksi vaikka väitänkin, että
teillä tuon rakkautenne ohessa on kaikellaisia tuumia ja tarkoituksia,
jotka eivät ole minkäänlaisessa yhteydessä rakkauden kanssa. En
viitsi niitä luetella, mutta Jumala, joka tutkii sydämet, tietää, mitä
teillä nytkin on mielessänne. Tarjoatte minulle kätenne ja luulette
menettelevänne hyvin jalosti, vaikka se ei olekaan muuta kuin
välinpitämättömyyttä ja kevytmielisyyttä. Luulette rakkautenne
todelliseksi ja kuitenkaan ette armahda minua ettekä itseänne, kun
tahdotte kytkeä itseenne naisen, jonka rakkaudesta teillä ei ole
pienintäkään toivoa, käsittämättä että sellainen ei millään muotoa voi
tehdä teitä onnelliseksi, hänen surunsa kun alati loukkaisi teidän
tunteitanne. Mutta jättäkää tämä, koska jo näytte luopuneen
toiveistanne saada minut unohtamaan rakkauteni. Otan nyt puheeksi
erään toisen asian, johon puheenne koston suloisuudesta antaa
minulle aihetta. Vai tekö muka rakastaisitte minua todellisesti… te,
joka käytätte niin julmia ja hurjia sanoja! Tiedättekö, kuinka kunnon
mies teidän asemassanne tekisi? Omaa etuansa katsomatta hän
käyttäytyisi jalosti ja ylevästi. Tyttärestä hän luopuisi, mutta… isän
hän silti säästäisi. Vertaatte minua kalliiseen helmeen, josta kiitän
teitä… mutta tiedättekö, että on olemassa helmi, joka on mitätöntä,
pikku Ireneä monta vertaa kallisarvoisempi, ja se on tunto siitä, että
tietää tehneensä hyvän työn ja saaneensa voiton omasta itsestään.
Irenen sijasta saatte tunnonrauhan kalliin ja ihanan helmen. Eikö
siinä ole korvausta tarpeeksi, eikö se ole suuri voitto? Ei, Emil v.
Assar, olkaa hyvä, olkaa jalomielinen ja armahtakaa! Luopukaa
Irenestä ja säästäkää hänen isänsä!

Olemme sanoneet, että kamarijunkkarilla oikeastaan oli hyvä

sydän ja nyt hänessä syntyi ankara sisäinen taistelu. Hän riensi ulos
vastaamatta sanaakaan Irenen anomukseen. Kevytmielisyydestään
huolimatta hän oli hyvin hidasluontoinen, eikä siis näin äkkiä voinut
päästä mihinkään päätökseen. Hän siis jätti Irenen yksin ja läksi
ulko-ilmaan, voidakseen pitää ajatuksensa koossa. Se on kuitenkin
luettava hänelle ansioksi, että hän päätti hetken kuluttua palata ja
sisaren pahaa neuvoa kuuntelematta antaa vastauksensa. Itsessään
hän tunsi, kuinka suuri valta tuolla sisarella oli häneen ja tiesi myös,
että hän nyt kuten ainakin kehottaisi häntä siihen, mikä ei ollut
hyvää. Siis hän tahtoi välttää kiusausta, toivoen voivansa omin
neuvoin tehdä päätöksensä.

Hän oli kävellyt noin neljännestunnin lehdettömässä puistossa,

tulematta vielä mihinkään päätökseen. Sillä välin oli päivä jo
ruvennut valkenemaan.

— Aika kuluu, sanoi hän itsekseen, pian Emiliakin nousee ja

Irenen ja hänen isänsä taitaa käydä huonosti. Olenko todellakin
sellainen vetelys, etten omin päin voi mitään päättää?… Irenehän
sanoi, että rakkauteni ei olekaan todellinen, ja siinä hän ehkä oli
oikeassa, mutta kun hän sitten pyysi minua olemaan hyvä, jalo ja
armahtavainen, niin tuntuipa niinkuin uusia tunteita olisi syntynyt
povessani… ja luulenpa melkein, että voisin ruveta rakastamaan
häntä puhtaasti ja täyttä totta… Niin, mitäpä hyötyä minulla on
kostosta; rahaa kentiesi saisin muutamia satoja riksiä, mutta en
mitään muuta; sillä kehnoja neuvoja Emilia on minulle antanut,
parempi sittenkin on, että noudatan Irenen pyyntöä. Palaan sisään
häntä lohduttamaan. Hän on minua kauniisti kiittävä ja onhan
siinäkin jotain viehätystä…

Huomaamme siis, että kamarijunkkarissa oli tapahtunut

jonkinmoinen muutos, josta tämä hyvä päätös oli syntynyt. Nopein
askelin hän meni eteiseen ja oli juuri tarttumaisillaan salin avaimeen,
kun vapaaherra, salista tullessaan, avasi hänelle oven.

— Sinullapa vasta näkyy kiire olevan, hymyili vapaaherra

teeskennellen, etsitkö ketään?

— Etsin tytärtänne, Irene-neitiä.

— Suo anteeksi, mutta olethan jo tänään tavannut hänet. No, no,

älä silti luule, että olen sinua vakoillut! Kysyin vain ilman aikojani
Liisalta, missä sinä olet, ja hän sanoi nähneensä sinun tulevan
eteiseen ja sieltä menevän saliin, jossa tiesi Irenen soittavan. Olette
siis jo näin varhain nähneet toisenne. No, mitenkä asia päättyi?

Yleensä vapaaherra osasi aivan erinomaisella tavalla hillitä

itsensä ja ollessaan eniten kiihoittunut, hän aina lasketteli joutavia.
Vaikka kamarijunkkari ei viekkaudessa vetänytkään vertoja
vapaaherralle, niin hän ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta,
kuinka utelias tämä oli. Ja vaikka olikin, niinkuin edellisestä
tiedämme, tehnyt hyvän päätöksen, häntä kuitenkin huvitti pelottaa
vapaaherraa. Hän muistutti tässä suhteessa poikaviikaria, joka
puristaessaan toverinsa kättä, juuri ennenkuin lakkaa häntä
kiduttamasta, puristaa entistä kovemmin.

— Se päättyi niinkuin jo edeltäkäsin olen teille ennustanut. Tout

perdu.
 Samassa Amalia sattui kulkemaan eteisen kautta ja huomasi,
niinkuin jokainen toinenkin olisi tehnyt, kuinka vapaaherran kasvojen
ilme muuttui, kuinka väri hänen poskillaan yhtenään vaihteli ja kuinka
hän herkeämättä pureskeli huuliaan. Amalia oli jättänyt Irenen yksin,
koska neiti v. Assar pukeutuessaan tarvitsi hänen apuaan, mutta nyt
hän oli pistäytynyt katsomaan, eikö hänen oma neitinsäkin jo kaipaisi
häntä.

Kuultuaan kamarijunkkarin vastauksen, jonka johdosta luuli

itsellään olevan vain tuhoa ja turmiota odotettavana, vapaaherra ei
enää virkkanut mitään, vaan läksi sitä tietä ulos, antaen v. Assarille
tilaisuuden astua saliin. Niin kummalta kun se kuuluukin, oli
kamarijunkkari melkein hyvillään kun ei siellä tavannut Ireneä, sillä
hän tunsi itsessään, että varmaankin olisi jättänyt hänelle voiton.
Tosin hän halusta olisi saavuttanut omalletunnolleen rauhan ja
tahtonut näyttää, että hänkin saattoi rakastaa vilpittömästi ja
puhtaasti, mutta kun ei tullut sopivaa tilaisuutta ennenkuin nuo hyvät
päätökset ennättivät haihtua ja kun hän ei tavannut Ireneä, niin hän,
paha kyllä, oli melkein mielissään. Hän raotti kyllä ovea viereiseen
huoneeseen, jota käytettiin naisten vierashuoneena, mutta kun tyttöä
ei sielläkään näkynyt eikä hän katsonut sopivaksi tunkeutua sitä
kauemmaksi, niin oli hän mielestänsä tehnyt kaiken, mitä häneltä
voitiin vaatia.

Kauankohan noita hyviä tunteita hänessä kestänee? Sisar on jo

pian pukeutunut ja kaipaa rakasta veljeänsä.
XXI.

ISÄ JA TYTÄR.

Sillä välin vapaaherra riensi ullakolle tapaamaan ystäväänsä v.

Nitiä, Muuten hänellä ei juuri ollut tapana käydä siellä muulloin kuin
silloin, kun oli jotain hänelle toimitettavana tai kysyäksensä häneltä
neuvoa, sillä v. Nit ei ollut niinkään kehno neuvonantajana, hänellä
kun oli terävä pää ja hyvä ymmärrys. Tällä kertaa vapaaherra ei
kuitenkaan mennyt hänen huoneeseensa neuvoja pyytämään, vaan
pikemmin saadakseen purkaa tälle ainoalle uskotullensa kaiken sen
pelon ja vihan, joka vaivasi hänen ilkeää sydäntään. Avainjutun hän
oli jo kokonaan unohtanut, joten hän ei siitä syystä kolkuttanut v.
Nitin ovelle.

Irene seisoi ullakolla katsellen muutamia hameita ja hienoja

alusvaatteita, jotka Amalia oli levitellyt nuoralle kuivamaan. Illaksi
Ristilän herrasväki oli kutsuttu samassa pitäjässä pidettäviin
tanssiaisiin, ja kun Irene poloinen toivoi Haraldin saapuvan niin
aikaisin, että hänkin ehtisi mukaan, niin hän pukunsa suhteen ei ollut
niin välinpitämätön kuin edelliseen nähden olisi ollut syytä luulla.
Hänellä oli kaksi eri malliin tehtyä valkoista hametta ehdolla ja hän
oli kahdenvaiheilla, kumpaisen valitsisi, mutta päätti vihdoin ottaa
toisen. Varovasti hän käänsi sitä, ikäänkuin kädellään hyväillen,
muistellessaan odotettua onneansa. Hame oli jo hänen mielestään
ehtinyt liiaksi kuivua, jonka tähden hän vispilällä roiski siihen vadista
vettä, jotta se kuumalla raudalla silitettynä tulisi oikein sileäksi ja
sieväksi.

Alushameen suhteen hän aikoi menetellä samaten» mutta se

jäikin kesken, kun hän samassa kuuli nopeita askeleita ja näki
isänsä melkein juoksujalkaa rientävän ullakon poikki, ennätettyään
kuitenkin paiskata pienen oven jälkeensä lukkoon.

Ireneä hämmästytti vapaaherran tulinen kiire, hänen läähättävä

hengityksensä ja ennen kaikkea se seikka, että hän oli paiskannut
oven lukkoon.

Sille lukijoistani, jolla ei ole aivan hyvä muisti ja joka ehkä jo on

unohtanut vapaaherran selityksen koti-opettajalleen tuosta pienestä
ullakonovesta, lienee paras vieläkin kertoa, että se oli niin tehty, että
avain ja salpa olivat portaitten ja koti-opettajan huoneen puolella ja
lukko sitävastoin sisäpuolella, johon päin se myös aukeni.

Tavallisesti pidettiin avainta suulla, paitsi silloin kun vapaaherra piti

jotakin salaista neuvottelua v. Nitin kanssa, jolloin hän tavallisesti
pisti sen taskuunsa. Sitä hän ei nytkään laiminlyönyt, mikä Irenessä
herätti suurta hämmästystä.

Joko se nyt tapahtui siksi, että ullakko oli jotensakin pimeä,

varsinkin kun ei vielä ollut täysi päiväkään, taikka lieneekö hän ollut
niin kiihoittunut, ettei ensinkään vilkaissut ympärilleen, mutta
ainakaan ei vapaaherra huomannut Ireneä, joka oli hameitten takana
puoliksi piilossa.
 Jos Irene olisi luullut pääsevänsä huomaamatta pujahtamaan alas
ullakolta, niin hän varmaankin olisi sen tehnyt, mutta nyt hän jäi
liikkumattomana kuuntelemaan vapaaherran koputusta v. Nitin
ovelle, kuulipa vielä muutakin, jota ei ennen ollut kuullut hänen
suustaan — kuuli hänen törkeästi kiroavan ja sadattelevan. Vihdoin
kun kolkutus taukosi ja Irene odotti isän samaa tietä palaavan
takaisin hänen ohitsensa, niin hän silmittömästi säikähti ja… syöksyi
esiin piilostaan.

Hän ei sanonut mitään… sillä mitäpä hänellä juuri olisi ollut

sanottavaa?… Isäkin oli hetken ääneti, koska todellakin puolestansa
hämmästyi, nähdessään edessänsä sen, jonka ehkä v. Nitiä
kernaammin olisi tahtonut tavata.

— Oletko nähnyt herra v. Nitin menevän huoneestaan? kysyi hän.

— En, vastasi Irene. Kuitenkaan en luule hänen olevan

huoneessansa, koska en ole kuullut sieltä mitään liikettä. Muuten
hänellä on tapana aamuisin laulaa ja viheltää sekä astuskella
edestakaisin, joten melkein uskallan lyödä vetoa, ettei hän nyt ole
siellä.

Irene koetti laskea leikkiä, mutta se oli samaa kuin jos hän olisi
yrittänyt lyödä kirveellä kiveen, sillä vastaukseksi vapaaherra
äyhkäisi:

— Etpä ilmoittanut olevasi täällä?

Tähän Irenellä ei ollut mitään vastattavaa. Isä jatkoi:

— Seisoit täällä kuin varas kuunnellen ja urkkien. Saan ilmoittaa

sinulle, että sinut minä kernaammin tapaankin kuin v. Nitin, koska
minulla on sinulle jotakin puhuttavaa. Äläkä kieltäydy vastaamasta
minulle totuuden mukaisesti!

— Niinkö vähän te, isä, tunnettekin tyttärenne? Joka kysymykseen

minä vastaan ja lupaan puhua totta.

— Hyvä, että minulla on tytär, joka on niin vakava. Silloinpa tiedän

millaisessa suhteessa olen häneen… Tottahan muistat, mitä vastasit
kamarijunkkarille?

— Muistan sen aivan hyvin.

— Etkä kadu sitä?

— En ollenkaan.

— Olet ylpeä ja vastauksesi ovat lyhyet, armollinen neiti. Mutta

onko sinulla tietoa hänen uhkauksistaan isääsi kohtaan?

— Olen kuullut niistä, mutta en luule niissä olevan mitään perää.

Vapaaherra koetti väkisinkin hillitä itseänsä ja kysyi liehakoiden:

— Mutta etkö todellakaan, lapseni, rakasta Emil v. Assaria?

Minusta hän on oikein miellyttävä mies.

— Ehkä on, isä, vaikka minä en ole sitä huomannut, koska mieleni
on kovin kiintynyt toiseen. Minä rakastan erästä toista.

— Erästä toista? Ketä?

— Antakaa anteeksi, isä! Olen pitänyt asian teiltä salassa, eikä

minun tietääkseni kenelläkään paitse hänellä ole siitä tietoa… Mutta
nyt tahdon tunnustaa teille kaikki…
 — Mikä on hänen nimensä, sano heti!

— Harald Thalberg. Häneen olen kiintynyt rakkauden siteillä ja…

luonnon.

— Luonnonkin?… Niinkö sanoit?

— Niin sanoin. Mitäpä sitä enää salaisin… koska tahdoit tietää

totuuden.

— Vai niinkö ovatkin asiasi? Voi, sinua ilkeää, irstasta tyttöä,

siinäkin olet äitisi kuva! Minä vihaan ja halveksin sinua, hylkään sinut
kokonaan.

— Ei, isä kulta, älkää noin puhuko! Hairauksen, taikka olkoonpa

rikoksen takia, johon rakkaus ja inhimillinen heikkous ovat antaneet
aihetta, te siis tahdotte hyljätä tyttärenne, oman lapsenne? Älkää toki
tehkö sitä!

Irenen maatessa siinä polvillaan rukoillen, olisi luullut hänen

äänensä voivan pehmittää kovan kivenkin, saatikka sitten isän
sydämen, mutta tämä vain ei ottanut heltyäkseen. Hän muisti vain
oman itsensä ja kurjuutensa, ajattelematta mitä hänen tyttärensä
tunnustuksessa oli jaloa ja että olisi ollut syytä antaa hänelle
anteeksi. Tuon tunnustuksen synnyttämä uhkaava vaara vain oli
hänen mielessään ja tarttuen kädellään nuoren tytön paksuun,
ruskeaan palmikkoon, hän tempasi hänet ylös lattialta.

— Älä siinä makaa niinkuin mikäkin hupsu, karjasi hän, vaan

vastaa siihen, mitä minulla vielä on kysyttävää!

— Antakaa ensin anteeksi, isä, sitten vastaan.

 — Älä rupea tässä mitään ehtoja panemaan, minä tässä olen
määrääjänä, ja siksipä kysyn: tietääkö kamarijunkkari tuon suloisen
salaisuutesi? Sanoit tosin, ettei kukaan muu kuin tuo rakas koti-
opettajaryökäleesi tiedä siitä, mutta kuitenkin…

— Herra v. Assar myös tietää, että rakastan Haraldia. Tunnin

verran hän on sen tietänyt. Ja näkyipä hän tietävän tuon toisenkin
asian.

— Mitä hän siihen sanoi?

— Ei hän näyttänyt siitä suurestikaan välittävän, koska siitä

huolimatta pyysi minua vaimokseen.

— Ja mitä sinulla oli tällaiseen jalomielisyyteen vastattavana?

— Jalomielisyydeksikö sitä sanotte? Selvitin päinvastoin

kamarijunkkarille, ettei hänen kosinnassaan ollut mitään jaloa…
sanoinpa…

— Yhdentekevää mitä sanoit, keskeytti vapaaherra kiivaasti, en

tahdo sitä kuulla, koska arvaan, että se oli jotain herkkämielistä
lörpötystä. Tahdon vain tietää mitä lopuksi hänelle vastasit.

— Vastasin, ettei mikään maailmassa voisi pakottaa minua

menemään naimisiin miehen kanssa, kun toista rakastan. Jotain
siihen tapaan minä sanoin… olinpa niin hämmentynyt, etten sanasta
sanaan sitä muista… mutta ainakin kävi hänelle selväksi, ettei hän
koskaan saisi minua omakseen.

— Ja silloinko hän ryhtyi uhkauksiin?

 — Ryhtyipä niinkin, mutta johan sanoin teille, isä, etten usko noita
uhkauksia.

— No, mitä niihin vastasit?

— Pyysin häntä olemaan jalomielinen ja luopumaan minusta,

ryhtymättä mihinkään muihin keinoihin.

— Entä mitä hänellä oli siihen vastattavana?

— Hän poistui, jättäen minut yksin.

— Se on varma merkki siitä, ettei hän aijo myöntyä.

— Sitä en usko. Päinvastoin luulen, että hänen teki mielensä

hengittää vähän raitista ilmaa, saadakseen ajatuksensa pysymään
koossa.

— Sinun luulostasi minä viisi! Itse minä paremmin tunnen miehen.

Kaikesta kuitenkin huomaan, että luulet hänellä olevan päteviä syitä
uhkauksiinsa.

— En tiedä mitä luulen tai olen luulematta … otsaani polttaa.

Vapaaherra ei enää ärjynyt, vaan äänellä, joka kuulosti kamalan

tyyneltä, hän sanoi vakavasti:

— Sinulla on täysi syy uskoa kaikki, mitä hän on sanonut. Minä,

isäsi, kehoitan sinua sitä uskomaan. Millä hetkellä tahansa hän
pystyy syyttämään minua rikoksesta, joka tekee rakkaan isäsi
samanvertaiseksi mitä ilkeimpäin ja törkeimpäin pahantekijäin
kanssa. Sitä estääksesi sinun pitää mennä hänen kanssansa
naimisiin.
 — Mutta hän ei täytä uhkauksiansa; mitä hyötyä hänellä siitä olisi?

— Sinun täytyy ruveta hänen vaimokseen.

Irenen päätä alkoi huimata, mutta samassa kaikkitietävä ja

kaikkivoipa Jumala muistui hänelle mieleen. Hän huokasi ja alkoi
sydämessään rukoilla:

— Oi, Jumala, johon vielä turvaan, vaikka oletkin antanut minun

joutua tähän kovaan ja kauheaan kiusaukseen, vaikka sieluni on
täynnä tuskaa ja päätäni polttaa… suo minun sinun kunniaksesi
kestää tämä kiusaus… neuvo, rohkaise ja tue minua.

Isä ei häntä keskeyttänyt, koska hän tuosta vaiti-olosta toivoi

parasta asiallensa. Vihdoin hän hurjasti kiljui:

— Sinulla on jo ollut tarpeeksi miettimisen aikaa. Vastaa heti

paikalla, mitä olet päättänyt!

Irenen silmät harhailivat ympäri avaruutta, ikäänkuin hän ei

olisikaan puhunut isällensä, vaan jollekin näkymättömälle,
korkeammalle olennolle, ja hiljaisella äänellä hän empien vastasi:

— Koska isäni tahtoo, että minä, salatakseni maailmalta hänen

tekemänsä rikoksen, Jumalan ja hänen seurakuntansa edessä
vannoisin rakkautta ja uskollisuutta miehelle, jota en rakasta enkä
tule koskaan rakastamaan, niin vetoan rakkauteeni, joka on Jumalan
sytyttämä, sekä omaantuntooni, joka on Jumalan ääni sydämessäni.
Kumpikin kieltää minua ryhtymästä kaksinkertaiseen petokseen,
kieltää pettämästä rakkauttani… mikä jo olisi synti… kieltää
pettämästä väärällä valalla Jumalaa… mikä olisi vieläkin suurempi
synti. Emil v. Assarin vaimoksi en ikinä mene… mutta Jumala
johtakoon kaikki kaikille parhaaksi.

— Äsken, mokomakin hylky, tunnustit rakkaudesta ja inhimillisestä

heikkoudesta tapahtuneen rikoksen, josta ei ollut kenellekään hyötyä
ja joka lienee ilettävimpiä syntejä, mitä on olemassa. Nyt et suostu
tekemään paljoa pienempää rikosta, josta, paitsi että se osoittaisi
sielunvoimaa ja lapsellista rakkautta, myöskin olisi jotain hyötyä.

— Edellinen oli heikkoudensynti, jälkimäinen olisi tahallinen.

Rukoilen Jumalaa antamaan syntini anteeksi, mutta minua
kammottaa ryhtyä sen lisäksi tahalliseen rikokseen, jolla… ja se on
myös otettava lukuun… olisi päätarkoituksena salata vielä kolmaskin
rikos. Ei, sitä en tee.

— Onko se viimeinen sanasi?

— On. Haraldille menen vaimoksi, mutta en kenellekään muulle.

Jumala kääntäköön kaikki parhaaksi!

— Kyllä minussa on niin paljo miestä, ettei Jumalasi ainakaan

johdata asiaa sinun parhaaksesi!

Ja isä alkoi piestä ja tuuppia tytärtään, kunnes tämä kävi

tiedottomaksi, mutta siitä huolimatta hän vielä molemmin käsin repi
hänen tukkaansa.

Kentiesi vapaaherra hurjasta kostonhimosta näin pahoinpiteli

tytärtään, joka jouduttuaan velvollisuuksissa nähden mitä
suurimpaan ristiriitaan, kuitenkin piti lujasti kiinni vakaumuksestaan
ja syvästi juurtuneesta oikeudentunnostaan, heittäen siten isänsä,
tuon törkeän pahantekijän, maallisen esivallan rangaistavaksi. Ei siis
olisi ollut ihme, jos vapaaherra kostonhimoaan sammuttaessansa
olisi unohtanut kaiken varovaisuuden, mutta luultavasti hänellä sitä
tehdessään myös oli jokin sivutarkoitus, jokin pirullinen juoni
mielessään.

Hän tiesi, ettei v. Nit ollut huoneessaan ja jos olisikin ollut, niin
tämä ei kuitenkaan olisi uskaltanut häntä vahingoittaa. Ullakon ovi oli
lukossa, joten kukaan ei sitä tietä päässyt sinne ja luultavasti ei
kukaan tiennytkään hänen olevan ullakolla eikä myös ollut kuullut
heidän puhettaan. Nyt Irene oli tainnoksissa, eikä kyennyt
huutamaankaan, joten vapaaherra ihan pelotta uskalsi ryhtyä
julmaan tekoonsa.

Varmaankin luultaisiin, että Irene omantunnon vaivaamana

epätoivossaan itse näin surkealla tavalla oli lopettanut elämänsä. Ja
isä olisi, olevinaan ensimäinen, joka tapaisi hänet tässä kauheassa
tilassa.

Hän oli tottunut epäluuloihin ja hänestä oli yhdentekevää,

epäiltäisiinkö häntä, jos hänen rikostaan ei voitaisi näyttää toteen.

Siinä mielessä hän löi ja kolhi tytärtään, kunnes oli saanut hänet
pyörryksiin, vetäen häntä sitten pitkästä, hajallaan olevasta tukasta
vaatenuorien luokse.

Orresta roikkui sopiva ja parahiksi pitkä köydenpää. Vapaaherra

jätti tiedottoman tyttärensä lattialle makaamaan ja teki köydenpäästä
paulan.

Tämä työ kesti vain muutaman tuokion, mutta Irene ennätti

kuitenkin sillä aikaa tointua. Hän nousi istumaan ja huomasi mitä
isällä oli tekeillä. Tämä pelästytti häntä niin, että hän oli uudelleen
pyörtyä. Hän koetti heikolla äänellä huutaa apua, mutta Haraldin
nimi, jota hän oli maininnut, miltei sammui hänen huulilleen.

Vapaaherra ei vielä ollut saanut paulaa oikein kuntoon ja säikähti,

kun tyttärensä näin ennen aikojansa virkosi. Hän heitti työnsä
kesken ja alkoi häntä jälleen lyödä ja kolhia, ja pian tytär taas makasi
yhtä avuttomana ja tunnottomana kuin äskenkin.

Vapaaherra asetti paulan niin korkealle lattiasta kuin oman

ruumiinsa pituus olisi vaatinut ja koska tiesi Irenen olevan häntä vain
noin puolta korttelia lyhyemmän, niin paula hänen mielestänsä oli
vielä liian matalalla, jonka vuoksi hän kiersi köyden muutaman
kerran suuren naulan ympärille, mikä kävikin mukavammin kuin jos
hän olisi sitonut paulan ylemmäksi.

Voimakkailla käsillään hän sitten nosti tiedottoman tyttärensä

lattialta, asetti hänen päänsä paulaan ja laskien hänet käsistään, jätti
roikkumaan.

Nyt hän oli kahdenvaiheilla, jäisikö loppua katsomaan vai hiipisikö

hiljaa alas ullakolta.

Pitkältä hänellä ei kuitenkaan ollut empimisen aikaa, kun ullakon

ovi suurella jyskeellä paukahti auki ja Harald syöksyi paikalle.
XXII.

RUUMIS.

Mitään virkkamatta jäi vapaaherra paikalleen seisomaan. Harald ei

kiinnittänyt häneen mitään huomiota, hän näki ainoastaan hirtetyn.
Oikealla kädellään hän puukolla katkaisi nuoran, kannattaen
vasemmalla ruumista. Tämä kaikki tapahtui yhdessä
silmänräpäyksessä.

Hän irroitti paulan nuoren tytön kaulasta ja laski hänet varovasti

vieressä olevalle patjalle. Sitten hän koetti hirtetyn pieniä niskaluita,
jotka eivät olleet musertuneet, hän koetti otsaa ja se tuntui kylmältä.
Valtasuoni tykytti heikosti niinkuin kuolevalla. Harald hieroi hänen
käsiään molempien käsiensä välissä, rohkenipa suudelmillakin
koettaa lämmittää hänen kylmää otsaansa.

Vapaaherra nyt toipui puutumuksestaan ja yritti huomaamatta

pujahtaa tiehensä, mutta Harald, joka tähän asti oli kiinnittänyt
huomionsa vain Ireneen, huomasi heti hänen aikeensa.

— Jää seisomaan, mies, jos tahdot henkesi säilyttää, hän huusi

jymisevällä äänellä ja osoitti pistooliansa, seiso paikallasi, sanon
minä… Etkö häpeä lähteä pois, kun tyttäresi makaa tuossa
kuolemaisillaan.

Vapaaherra jäi vaistomaisesti seisomaan ja Harald, joka surusta ja

kauhusta oli joutunut aivan epätoivoon, jätti nyt Irenen ja astui hänen
luoksensa.

— Minkätähden vapaaherra on tehnyt tällaisen kauhean työn?

Äänellä, jota hän turhaan koetti saada tyyneksi ja surulliseksi,

vapaaherra vastasi:

— Kuinka uskallatte tämän surullisen tapauksen johdosta ruveta

minua syyttämään?

— No, eikö siinä ole tarpeeksi syytä, kun olitte täällä tyttärenne
kanssa lukitun oven takana.

— Minä en tiennyt hänen olevan täällä; hain v. Nitiä ja kun tahdoin

tavata hänet kahdenkesken, niin rohkenin lukita tämän oven, joka
sitä paitsi on omani.

— En usko, että tahdoitte tavata v. Nitiä, joka sitä paitsi täta nykyä
on syvässä maan alla. Ja miksette kiireesti katkaissut nuoraa, jossa
onneton tyttärenne riippui?

— Hämmästyin niin, etten kyennyt mihinkään.

— Ja ettette voinut edes huutaa ihmisiä apuun. Kaikki tuo

kuulostaa hyvin kummalliselta. Mutta mistä se johtuu, että nyt näin
tyynesti voitte vastata minun kysymyksiini?