Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Alamein 1st Edition Ball

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/alamein-1st-
edition-ball/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

IASLC thoracic oncology Ball

https://textbookfull.com/product/iaslc-thoracic-oncology-ball/

Public Net Worth: Accounting – Government - Democracy

1st Edition Ball

https://textbookfull.com/product/public-net-worth-accounting-
government-democracy-1st-edition-ball/

A Lady s Fateful Ball 1st Edition Alice Kirks

https://textbookfull.com/product/a-lady-s-fateful-ball-1st-
edition-alice-kirks/

The Curve Ball Indianapolis Lightning 2 1st Edition

Samantha Lind

https://textbookfull.com/product/the-curve-ball-indianapolis-
lightning-2-1st-edition-samantha-lind/
Criminology and Queer Theory: Dangerous Bedfellows? 1st
Edition Matthew Ball (Auth.)

https://textbookfull.com/product/criminology-and-queer-theory-
dangerous-bedfellows-1st-edition-matthew-ball-auth/

International Handbook of Thinking and Reasoning 1st

Edition Linden J. Ball

https://textbookfull.com/product/international-handbook-of-
thinking-and-reasoning-1st-edition-linden-j-ball/

Kings of Chaos Kings of Chaos 1 1st Edition Katie Ball

https://textbookfull.com/product/kings-of-chaos-kings-of-
chaos-1-1st-edition-katie-ball/

Harmonic and subharmonic function theory on the

hyperbolic ball 1st Edition Stoll

https://textbookfull.com/product/harmonic-and-subharmonic-
function-theory-on-the-hyperbolic-ball-1st-edition-stoll/

Invisible the dangerous allure of the unseen Ball

https://textbookfull.com/product/invisible-the-dangerous-allure-
of-the-unseen-ball/
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

ALAMEIN
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

GREAT BATTLES

ALAMEIN

SIMON BALL

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Simon Ball 
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 
Impression: 
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence, or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
 Madison Avenue, New York, NY , United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 
ISBN ––––
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

To Helen
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

FOREWORD

F or those who practise war in the twenty-first century the idea of a

‘great battle’ can seem no more than the echo of a remote past. The
names on regimental colours or the events commemorated at mess
dinners bear little relationship to patrolling in dusty villages or waging
‘wars amongst the people’. Contemporary military doctrine down-
plays the idea of victory, arguing that wars end by negotiation not by
the smashing of an enemy army or navy. Indeed it erodes the very
division between war and peace, and with it the aspiration to fight a
culminating ‘great battle’.
And yet to take battle out of war is to redefine war, possibly to the
point where some would argue that it ceases to be war. Carl von
Clausewitz, who experienced two ‘great battles’ at first hand—Jena in
 and Borodino in —wrote in On War that major battle is
‘concentrated war’, and ‘the centre of gravity of the entire campaign’.
Clausewitz’s remarks related to the theory of strategy. He recognized
that in practice armies might avoid battles, but even then the efficacy
of their actions relied on the latent threat of fighting. Winston Churchill
saw the importance of battles in different terms, not for their place
within war but for their impact on historical and national narratives.
His forebear, the Duke of Marlborough, fought four major battles and
named his palace after the most famous of them, Blenheim, fought in
. Battles, Churchill wrote in his life of Marlborough, are ‘the
principal milestones in secular history’. For him, ‘Great battles, won
or lost, change the entire course of events, create new standards of
values, new moods, new atmospheres, in armies and nations, to which
all must conform’.

vii
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

FOREWORD

Clausewitz’s experience of war was shaped by Napoleon. Like

Marlborough, the French emperor sought to bring his enemies to
battle. However, each lived within a century of the other, and they
fought their wars in the same continent and even on occasion on
adjacent ground. Winston Churchill’s own experience of war, which
spanned the late nineteenth-century colonial conflicts of the British
Empire as well as two world wars, became increasingly distanced from
the sorts of battle he and Clausewitz described. In  Churchill rode
in a cavalry charge in a battle which crushed the Madhist forces of the
Sudan in a single day. Four years later the British commander at
Omdurman, Lord Kitchener, brought the South African War to a
conclusion after a two-year guerrilla conflict in which no climactic
battle occurred. Both Churchill and Kitchener served as British Cabinet
ministers in the First World War, a conflict in which battles lasted
weeks, and even months, and which, despite their scale and duration,
did not produce clear-cut outcomes. The ‘Battle’ of Verdun ran for all
but one month of  and that of the Somme for five months. The
potentially decisive naval action at Jutland spanned a more traditional
twenty-four-hour timetable but was not conclusive and was not
replicated during the war. In the Second World War, the major
struggle in waters adjacent to Europe, the ‘Battle’ of the Atlantic, was
fought from  to early .
Clausewitz would have called these twentieth-century ‘battles’ cam-
paigns, or even seen them as wars in their own right. The determin-
ation to seek battle and to venerate its effects may therefore be
culturally determined, the product of time and place, rather than an
inherent attribute of war. The ancient historian Victor Davis Hanson
has argued that seeking battle is a ‘western way of war’ derived from
classical Greece. Seemingly supportive of his argument are the writ-
ings of Sun Tzu, who flourished in warring states in China between
two and five centuries before the birth of Christ, and who pointed out
that the most effective way of waging war was to avoid the risks and
dangers of actual fighting. Hanson has provoked strong criticism:
those who argue that wars can be won without battles are not only

viii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

FOREWORD

to be found in Asia. Eighteenth-century European commanders,

deploying armies in close-order formations in order to deliver con-
centrated fires, realized that the destructive consequences of battle
for their own troops could be self-defeating. After the First World
War, Basil Liddell Hart developed a theory of strategy which he
called ‘the indirect approach’, and suggested that manoeuvre might
substitute for hard fighting, even if its success still relied on the
inherent threat of battle.
The winners of battles have been celebrated as heroes, and nations
have used their triumphs to establish their founding myths. It is
precisely for these reasons that their legacies have outlived their direct
political consequences. Commemorated in painting, verse, and music,
marked by monumental memorials, and used as the way points for
the periodization of history, they have enjoyed cultural afterlives.
These are evident in many capitals, in place names and statues,
not least in Paris and London. The French tourist who finds himself
in a London taxi travelling from Trafalgar Square to Waterloo Station
should reflect on his or her own domestic peregrinations from the Rue
de Rivoli to the Gare d’Austerlitz. Today’s Mongolia venerates the
memory of Genghis Khan while Greece and Macedonia scrap over
the rights to Alexander the Great.
This series of books on ‘great battles’ tips its hat to both Clausewitz
and Churchill. Each of its volumes situates the battle which it discusses
in the context of the war in which it occurred, but each then goes on
to discuss its legacy, its historical interpretation and reinterpretation,
its place in national memory and commemoration, and its manifest-
ations in art and culture. These are not easy books to write. The victors
were more often celebrated than the defeated; the effect of loss on the
battlefield could be cultural oblivion. However, that point is not
universally true: the British have done more over time to mark their
defeats at Gallipoli in  and Dunkirk in  than their conquerors
on both occasions. For the history of war to thrive and be productive
it needs to embrace the view from ‘the other side of the hill’, to use the
Duke of Wellington’s words. The battle the British call Omdurman is

ix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

FOREWORD

for the Sudanese the Battle of Kerreri; the Germans called Waterloo ‘la
Belle Alliance’ and Jutland Skagerrak. Indeed the naming of battles
could itself be a sign not only of geographical precision or imprecision
(Kerreri is more accurate but as a hill rather than a town is harder to
find on a small-scale map), but also of cultural choice. In  the
German general staff opted to name their defeat of the Russians in East
Prussia not Allenstein (as geography suggested) but Tannenberg, in
order to claim revenge for the defeat of the Teutonic Knights in .
Military history, more than many other forms of history, is bound
up with national stories. All too frequently it fails to be comparative,
to recognize that war is a ‘clash of wills’ (to quote Clausewitz once
more), and so omits to address both parties to the fight. Cultural
difference and even more linguistic ignorance can prevent the histor-
ian considering a battle in the round; so too can the availability of
sources. Levels of literacy matter here, but so does cultural survival.
Often these pressures can be congruent but they can also be divergent.
Britain enjoys much higher levels of literacy than Afghanistan, but in
 the memory of the two countries’ three wars flourished in the
latter, thanks to an oral tradition, much more robustly than in the
former, for whom literacy had created distance. And the historian who
addresses cultural legacy is likely to face a much more challenging task
the further in the past the battle occurred. The opportunity for inven-
tion and reinvention is simply greater the longer the lapse of time
since the key event.
All historians of war must, nonetheless, never forget that, however
rich and splendid the cultural legacy of a great battle, it was won and
lost by fighting, by killing and being killed. The Battle of Waterloo has
left as abundant a footprint as any, but the general who harvested
most of its glory reflected on it in terms which have general applic-
ability, and carry across time in their capacity to capture a universal
truth. Wellington wrote to Lady Shelley in its immediate aftermath:
‘I hope to God I have fought my last battle. It is a bad thing to be
always fighting. While in the thick of it I am much too occupied to feel
anything; but it is wretched just after. It is quite impossible to think of

x
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

FOREWORD

glory. Both mind and feelings are exhausted. I am wretched even at the
moment of victory, and I always say that, next to a battle lost, the
greatest misery is a battle gained.’ Readers of this series should never
forget the immediate suffering caused by battle, as well as the courage
required to engage in it: the physical courage of the soldier, sailor, or
warrior, and the moral courage of the commander, ready to hazard all
on its uncertain outcomes.
H E W ST RA C H A N

xi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

PREFACE

A lamein grew out of a series of conversations with my former

editor, Michael Upchurch. Michael was surprised that El Alamein
featured but briefly in my study of the struggle for mastery in the
Mediterranean in the s and s. I was very grateful when Sir
Hew Strachan suggested that I should tackle the cultural afterlife of
El Alamein. I was delighted when Matthew Cotton at OUP agreed to
commission Alamein: Matthew and the OUP editorial team have
improved the book greatly as it has evolved. I would like to thank
OUP’s anonymous readers for their careful reading of my work at
various stages in its evolution: many of their insights have been
incorporated in the final book, to its great benefit.
I have received a great deal of kindness and help in writing Alamein.
The School of History at the University of Leeds provided a stimulat-
ing and convivial atmosphere in which to research, think about, and
write history. I would like to thank the School for granting me a
semester of leave from teaching in which to finish Alamein. Nir Arielli,
my colleague in the School’s International History and Politics group,
drew on his own interests to provide me with insight into how
Alamein still has resonance in contemporary Israel, Italy, and Libya.
I was greatly assisted by a quartet of colleagues in the School of
Languages, Cultures and Societies. Paul Cooke and Alan O’Leary
attempted to give my handling of world cinema a patina of plausibility.
Alison Fell and our colleagues in the Legacies of War group provided
a constant source of insight for an international historian straying
near the disciplinary borderlines. I am especially grateful to Elizabeth
Ward for sharing her path-breaking doctoral research on European film
festivals.

xiii
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

PREFACE

Beyond Leeds I have drawn on intellectual sustenance from many

other historians. David Reynolds and Olivier Wieviorka allowed me to
try out ideas as part of La Guerre des Sables project, specifically the
meeting at the École Française de Rome, as did Robert Holland at the
University of Cyprus/British School at Athens Levant conference in
Nicosia. I would like to thank three leading historians of the Second
World War for putting aside their own work to read and improve my
own: Niall Barr of King’s College London and the Joint Services
Command and Staff College, Sönke Neitzel of Universität Potsdam,
and Phillips O’Brien of the University of Glasgow, for their insight,
references, emendations, correction, discussion, and encouragement.
I am most particularly grateful to Bastian Matteo Scianna who pro-
vided extensive notes and comment on the Italian dimension of
Alamein based on his doctoral research at the LSE. I am very lucky
to work within the outstanding scholarly community that studies the
history of war.
I am grateful to The Trustees of the Liddell Hart Centre for Military
Archives for permission to quote from the Liddell Hart, North,
and Pyman papers. Quotations from the Auchinleck and Dorman
O’Gowan papers are used by courtesy of the University of Manchester.
My greatest thanks go to my wife, Helen, for making writing books
so much fun, whilst introducing some rigour to my thought and
expression. Alamein is dedicated to her, with love.
SIMON BALL
Leeds, November 

xiv
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

CONTENTS

List of Figures xvii

List of Maps xix
Abbreviations xxi

. Names 

. Alamein Unplugged 

. Prisoners 

. Correspondents 

. Generals 

. Soldiers 

. Tacticians 

. Strategists 

. Conclusion 

Notes 
Bibliography 
Picture Acknowledgements 
Index 

xv
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

LIST OF FIGURES

. Desert Victory, . 

. Miteiriya Ridge,  October . 
. German POWs at El Alamein Corner,  October . 
. German POWs marching back from Alamein,
November . 
. Montgomery and von Thoma,  November . 
. Ice Cold in Alex, . 
. Alan Moorehead and Alexander Clifford, Western
Desert, . 
. Edward Ardizzone, Loot (with Russell Hill),
 November . 
. Cecil Beaton, Soldier Sitting With Water Cans,
Western Desert, . 
. Rommel being interviewed after the fall of
Tobruk, June . 
. The Desert Fox, . 
. Basil Liddell Hart. 
. David Irving and Rolf Hochhuth, Hamburg, . 
. The Battle of Egypt, . 
. Keith Douglas, Cannot Get Out of the Turret, . 
. Henry Cabot Lodge, July . 
. Sahara, . 
. Tobruk, . 
. Raid on Rommel, . 
. Tedder, Churchill, and Coningham, Egypt, . 

xvii
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

LIST OF FIGURES

. RAF Martin Baltimore over Rahman Track near

Tel el Aqqaqir. 
. Michael Carver follows Montgomery’s coffin, . 
. Montgomery and Derek Jewell at Alamein, . 
. Churchill and Smuts, London, . 

xviii
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

LIST OF MAPS

Map. Sketch map of the battlefield of El Alamein. xxiii

Map. Map of Egypt and Libya in . xxiv

xix
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

ABBREVIATIONS

BAOR British Army of the Rhine

CAC Churchill Archives Centre, Cambridge
CDU Christian Democratic Union (West Germany)
CIGS chief of the imperial general staff
CSDIC Combined Services Detailed Interrogation Centre
DAK Deutsches Afrika Korps
FDR Library Franklin D. Roosevelt Presidential Library and Archive,
Hyde Park, NY
GCHQ Government Communications Headquarters
HUAC House Un-American Activities Committee
IP Information and Propaganda Branch, War Office
IWM Imperial War Museum, London
JRL John Rylands Library, Manchester
KRRC King’s Royal Rifle Corps
LHCMA Liddell Hart Centre for Military Archives, King’s
College London
LRDG Long Range Desert Group
MEF Middle East Forces
MGFA Militärgeschichtliches Forschungsamt
OB Süd Oberbefehlshaber Süd
OKH Oberkommando des Heeres
OKW Oberkommando der Wehrmacht

xxi
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

ABBREVIATIONS

PzAOK Panzerarmeeoberkommando
RAF Royal Air Force
RAMC Royal Army Medical Corps
RTR Royal Tank Regiment
RUSI Journal Royal United Services Institute Journal (– ), (formerly
known as Journal of the Royal United Service Institution
(–))
SAAF South African Air Force
SAS Special Air Service
SIG Special Intelligence Group
SIS Secret Intelligence Service
TNA The National Archives, London
USAAF United States Army Air Force (pre-)
USAF United States Air Force (– )

xxii
 0 5 10 15
El Daba
Miles

Sidi Abd el Rahman

iles

ack
2 8m
dr ia

tr
n
l e xa

man
Tel el Aqqaqir Tel el Eisa A
Kidney Ridge To

Rah
Mi
te iriy El AIamein
aR El Ruweisat N

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

idg El Imayid
e

Deir el Shein
Ruweisat Ridge
xxiii

Alam Halfa
Pt. 102
Qaret el Abd Bare Ridge

Mun Muhafid
assib
Gebal Kalakh
Ragil

Samaket Gaballa
Naqb abu
bu Dwels
Dweis Qaret el Himeimat

Qattara Depression
ARTHUR BANKS

Map . Sketch map of the battlefield of El Alamein.

 A ege a n S e a T U R K E Y

OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/5/2016, SPi

The Western Desert G R E E C E
0 50 100 150 miles
0 100 200 km
RHODES
N
CRETE CYPRUS

M E D I T E R R A N E A N S E A

Cyrene
Derna
Barce
Tocra ar Gulf of
khd Bomba
el A
xxiv

Benghazi Jeb Mechill Tobruk

Gazala
El Adem Sidi Rezegh Bardia Sidi Barrni
Barrani Port Said
Gulf D Fort Capuzzo Mersa Matruk
Matruh
Beda Fomm AB Bit
Bir Hacheim Buq Buq Alexandria

SUEZ CANAI
EL
of Sirte I GH El Hamam El Daba
TR Fuka
Ajedabia
Agedabia Burg
Burgel
el Arab
El Alamein
Mersa
Merst Brega
brega
LIBYAN PLATEAU
PLATERU
El Agheila
CYRENAICA
ion Cairo Suez
e ss
pr
De

Gu
ra

lf
tta

of S
River N
Qa
Gr Siwa

ue z
ea
t

ile
Sa
L I B Y A nd E G Y P T
S
ea

Map . Map of Egypt and Libya in .

Another random document with
no related content on Scribd:
syvemmältä. Risti-Kolmio-Kartano oli jossakin monien mailien
päässä.

Äkkiä sattui hänen korvaansa heikko ääni. Hän käännähti ja katsoi

tielle, jota juuri oli tullut. Näkikö hän unta vai tämän satumaailman
ihmeen? Häntä kohden ratsasti nuori nainen kevyttä, hilpeätä
laukkaa ja häntä seurasi lassoon kytkettynä viisas Snip.

Patchesin ensimmäinen ajatus oli, että nainen ratsasti yhtä

varmasti ja huolettomasti kuin joku paimen. Hänen noustessaan ylös
rinnettä huomasi Patches, että nainen oli nuori. Hänen vartalonsa oli
harvinaisen kaunis ja sopusuhtainen ja hän ohjasi hevostaan
luontevan sulavasti. Hänen tultuaan vielä lähemmäksi näki Patches
hänen poskiensa hehkuvan ratsastuksesta, hänen pehmeä, ruskea
tukkansa kihartui leveälierisen hatun alla, ja hänen silmänsä
säteilivät elämäniloa. Sitten hän huomasi miehen, ja Patches muisti,
mitä Rovasti oli sanonut: »Jos koko Yavapai Countyssa on mies,
joka ei ratsastaisi kuoliaaksi parasta hevostaan saadakseen hymyn
Kitty-neidiltä, niin hänet olisi hirtettävä.»

Miehen noustessa seisaalleen hattu kädessään pysähdytti tyttö

hevosensa ja tervehti. Hänen äänensä hilpeä, raikas sävy vastasi
hänen huuliensa hymyä.

»Olette herra Honourable Patches, eikö niin?»

Patches kumarsi. »Neiti Reid, luullakseni?»

Tytön hämmästys oli ilmeinen. »Mistä tunnette minut?»

»Teidän hyvä ystävänne, herra Baldwin, kertoi minulta teistä»,

hymyili
Patches.

Tyttö punastui ja nauroi peittääkseen hämminkiään. »Vanha

Rovastikulta ei liene puolueeton arvostelussaan, pelkään.»

»Se on mahdollista», myönsi Patches, »mutta hänen arvostelunsa

pitää ehdottomasti paikkansa. Ja», hän lisäsi hilpeästi tytön kasvojen
muuttuessa vakaviksi ja hänen kohottaessaan hiukan päätään,
»hänen luottamustaan mieheen voitaneen pitää vakuutena, vai mitä
arvelette?»

»Tietysti», vastasi tyttö sydämellisesti hänen hetkellisen

jäykkyytensä hälvetessä. »Rovasti ja Stella kertoivat minulle kaiken
teistä tänään iltapäivällä, muuten en olisi uskaltanut pysähtyä
seuraanne. Olen iloinen tavatessani teidät, herra Patches», hän
lisäsi leikkisän kohteliaasti.

»Ja minä iloitsen tästä tuttavuudesta, neiti Reid, niin monesta

syystä, etten nyt voi kertoa teille niitä kaikkia», vastasi Patches
nauraen. »Ja saanko nyt kysyä, mikä taikavoima tuo teidät tänne
kuin sadun hyvän haltian epätoivoisen muukalaisen luo? Mistä
löysitte uskottoman Snipini? Mistä tiesitte, missä olin? Missä on
Risti-Kolmio-Kartano? Kuinka monta mailia on lähimmälle lähteelle?
Onko minun mahdollista ehtiä kotiin illalliselle?»

Katsoen mieheen tyttö nauroi, niin kuin vain Kitty Reid voi nauraa.

»Te vain teette pilaa minusta», torui mies. »Niin kaikki tekevät.
Eikä se ole ihme, olen itse nauranut itselleni koko päivän.»

»Vastaan ensimmäiseksi teidän viimeiseen kysymykseenne»,

vastasi tyttö. »Kyllä ehditte vielä Risti-Kolmio-Kartanoon illalliselle,
jos lähdette heti. Minä selitän teille muun ratsastaessamme.»

»Aiotteko näyttää minulle tietä?» huudahti Patches innokkaasti.

»Luulen sen olevan parasta», arveli tyttö empien.

»Nytpä tiedän varmasti, että olette hyvä haltia tai enkeli tai jokin
muuta sentapainen», tuumi Patches sovittaen jalkansa jalustimeen.
»Mutta yksi asia teidän täytyy sanoa minulle, ennen kuin lähden
askeltakaan edes illallista kohden. Kuinka pitkä matka on laitumen
kulmaukseen?»

Tyttö katsahti häneen hämmästyneenä. »Laitumen

kulmaukseen?»

»Niin, tiesin tietenkin, että jos lähtisin seuraamaan aitaa, kiertäisin

laitumen ja palaisin lopuksi samaan paikkaan, mistä olin lähtenyt.
Sitä varten kuljin aina samaan suuntaan. Ajattelin voivani päättää
työni ja päästä kotiin, vaikka Snip pakottaisikin minut toimittamaan
aitaratsastuksen jalkaisin.»

»Mutta ettekö tiedä, että tämä on juoksulaidun?» kysyi tyttö hänen

silmiensä säihkyessä vallattomasti.

»Niin Rovasti sanoi», myönsi Patches. »Mutta vaikka se

juoksisikin jonnekin, niin täytyyhän siitä tulla loppu. Mutta minä en
voinut löytää kulmaa.»

»Juoksulaitumella ei ole lainkaan kulmaa», nauroi tyttö.

»Ei lainkaan kulmaa?»

 Tyttö pudisti päätään, ikäänkuin kykenemättä enää lausumaan
sanaakaan purskahtamatta nauruun.

»Eikö se kierrä mitään — laidunta, tarkoitan?»

Jälleen tyttö pudisti päätään.

»Se häviää siis jonnekin etäisyyteen ja loppuu siellä?»

Tyttö nyökkäsi. »Täältä on varmaan kahdeksantoista tai

kaksikymmentä mailia sen päähän.»

»No, onpa se aita!» huudahti Patches luoden katseensa

vuoririnteelle, jota kohden hän niin urheasti oli taivaltanut. »Onko
teidän mielestänne kauniisti tehty kunnialliselta aidalta? Ja Kovasti
käski minun olla kotona ennen illan tuloa!»

Sitten he nauroivat yhdessä — nauroivat niin, että hevoset

mahtoivat ihmetellä tätä äkkinäistä ilonpurkausta.

Heidän ratsastaessaan kotiinpäin selitti tyttö Patchesille

juoksuaitojen tarkoituksen ja miten ne päättyvät niin monen mailin
päässä ja niin etäällä lähteistä, että karja harvoin löytää tien toiselle
puolelle.

»Ja nyt taikavoimanne selitys!» sanoi Patches. »Te olette saanut

mitä typerimmän, hullunkurisimman, niin, suorastaan järjettömän
aidan näyttämään tarkoituksenmukaiselta, luonnolliselta ja aivan
järkevältä. Olkaa kiltti ja selittäkää, mitenkä saatoitte tulla Snip
mukananne minua pelastamaan?»

»Joka siis myöskin oli typerää, hullunkurista ja järjetöntä?» kysyi

tyttö.
 »Joka oli yhtä ihanaa ja odottamatonta», vastasi Patches.

»Se on hyvin helposti selitettävissä», selitti tyttö. »Minä olin —»

Hän epäröi. »No niin, olin kyllästynyt kaikkeen ja lähdin päivällisen
jälkeen Stellan luo asialle.»

»Asialle?» kysyi Patches.

Tyttö nyökkäsi iloisesti. »Sieluni vuoksi. Stella on mainio

sielunlääkäri. Paras minkä tunnen, paitsi yhtä, ja hän asuu kaukana
täältä — kaukana idässä, Clevelandissa Ohiossa.»

»Niin, minäkin tunnen hänet», vastasi Patches vakavasti.

Ja heidän nauraessaan yhdessä tämän väitteen

mahdottomuudelle he eivät tienneet, kuinka sananmukaisesti tosi se
kaikesta huolimatta oli.

»Niin, minä olin tietenkin kuullut teistä», jatkoi tyttö. »Phil kertoi
minulle viime kerralla käydessään meillä, kuinka te olitte yrittänyt
ratsastaa villillä oriilla. Phil pitää teitä aivan suurenmoisena
miehenä.»

»Niin tietysti», vastasi Patches ivallisesti. »Annoin silloin

kerrassaan loistavan näytteen taidostani.»

»Ja sen vuoksi», pitkitti tyttö, »olin vastoin tahtoani huolissani

meidän keskuuteemme tulleen muukalaisen hyvinvoinnista. Sitä
paitsi on se vieraanvaraisuuden vaatimus näillä seuduin. Ettekö usko
sitä?»

»Tietenkin, tietenkin. Ettehän voinut muuta kuin tiedustella

vointiani», myönsi Patches kohteliaasti.
 »Ja sitten Stella todellakin teki sieluni terveeksi jälleen; tai ainakin
hän teki minut toistaiseksi rauhalliseksi.»

Patches kohtasi vallattoman, leikillisen, nauravan katseen tytön

silmistä. »Nyt teette taas pilaa minusta», hän sanoi nöyrästi.
»Tiedän, että minun pitäisi itsenikin nauraa itselleni, mutta —»

»No, ettekö ymmärrä?» huudahti tyttö. »Tohtori Stella määräsi

minulle runsaan annoksen keskustelua ainoasta tapahtumasta, mikä
moneen kuukauteen on sattunut koko seudulla.»

»Tarkoitatteko minua?» kysyi Patches.

»Ettekö sitten ole hyvä puheenaihe?» vastasi tyttö.

»Taidanpa olla», hymyili Patches. »No niin, ja entä sitten?»

»Lähdin paljon iloisempana takaisin kotiinpäin.»

»Niinkö?»

»Olin niin paljon iloisempi, että päätin ratsastaa kotiin kiertotietä,

kenties Black Hillin huipun kautta — kenties Hevosuittamolle, missä
varmaan tapaisin isän kotimatkalla Fair Oakista, minne hän lähti tänä
aamuna.»

»Ymmärrän.»

»No niin, sitten tapasin Snipin, joka oli matkalla Risti-Kolmioon.

Tiesin, että vanha Snip oli teidän hevosenne.» Hän hymyili kuin
lievittääkseen arvostelua, minkä hän sanoillaan tahtomattaan antoi
Patchesin ratsastuskelpoisuudesta.

»Juuri niin», myönsi Patches ymmärtäen hänen ajatuksensa.

 »Ja pelkäsin, että teille kenties oli sattunut jotakin, vaikka en
toisaalta käsittänyt, miten se olisi ollut mahdollista, kun kerran
ratsastitte Snipillä. Sitten otin sen kiinni —»

Mies keskeytti kiihkeästi: »Millä tavoin?»

»Milläkö tavoin? Tietenkin lassollani», vastasi tyttö, ikään kuin se

olisi ollut maailman luonnollisin asia.

»Te otitte hevosen kiinni lassolla?» toisti Patches hitaasti.

»Kuinka minun siis teidän mielestänne olisi pitänyt ottaa se

kiinni?» kysyi tyttö.

»Mutta — mutta eikö se juossut?»

Tyttö nauroi. »Tietenkin se juoksi. Niin kaikki hevoset tekevät

karatessaan. Mutta Snip ei ikinä voittaisi minun Midnightiäni.»

Mies pudisti päätään katsoen tyttöön vilpittömän ihailevasti, aivan

kuin nyt vasta olisi käsittänyt, mikä harvinainen ja ihastuttava olento
hänen edessään seisoi.

»Ja te osaatte ratsastaa ja heittää lassoa niin hyvin?» hän kysyi

epäillen.

Tyttö lehahti hehkuvan punaiseksi, ja ruskeissa silmissä välähti

salama. »Te pidätte minua rajuna ja miesmäisenä», hän vastasi
kiivaasti. »Teidän mielestänne minun olisi varmaankin pitänyt
ratsastaa kotiin huutaen aito naisellisesti apua.»

»Ei, ei», väitti Patches vastaan. »Sitä en ajatellut. Minä vain

ihmettelin taitavuuttanne. Voi, minä antaisin — niin, mitäpä en
antaisikaan, jos pystyisin samaan kuin te!»

Hänen vilpittömyytensä oli ilmeinen ja Kitty oli kohta taas sulaa

auringonpaistetta. Ihastuttava hymy osoitti hänen antaneen anteeksi.

»Katsokaahan», hän selitti, »olen asunut koko ikäni täällä paitsi

kolme vuotta, jotka vietin koulussa. Isä on opettanut minut
käyttämään lassoa, ratsastamaan ja ampumaan, sillä se kuuluu
meidän elämäämme ja on toisinaan aivan yhtä tarpeellista kuin
idässä on tuntea aikataulut, vuokra-autot ja hotellit.»

»Ymmärrän», vastasi Patches kohteliaasti. »Olin typerä, kun en

tullut ajatelleeksi sitä. Pyydän anteeksi, että keskeytin. Olitte siis juuri
lassollanne ottanut kiinni Snipin, kun se yritti karata — se oli yhtä
yksinkertaista kuin käskeä autoa ajamaan Euclid Avenuen numeroon
tuhatkaksi — ja siinä nyt olette.»

»Te tunnette Clevelandin?» huudahti tyttö.

Patches ällistyi hetkiseksi. Sitten hän sanoi huolettomasti:

»Tottahan jokainen on kuullut puhuttavan kuuluisasta Euclid
Avenuesta. Mutta mistä tiesitte, mihin Snip oli jättänyt minut?»

»Stella kertoi minulle teidän lähteneen korjaamaan juoksuaitaa»,

vastasi tyttö, tahdikkaasti hyväksyen miehen välttelevän vastauksen
hänen kysymykseensä, »Ratsastin aidan vierustaa. Niin kuin näette,
ei se ollut lainkaan satumaista.»

»Enpä tiedä kuinka satumaista se oli», vastasi mies verkkaisesti.

»Tämä on niin ihmeellinen maa — minun mielestäni — ettei täällä
koskaan saa olla varma mistään. Ainakaan en minä. Mutta kenties
se on oma syyni.»
 »Ja pidättekö tästä ihmeellisestä maasta, niin kuin sitä sanotte?»

»Ihailen suunnattomasti kaikkia sen ihmisiä», vastasi Patches.

»En ole koskaan ennen tavannut sellaisia miehiä — enkä sellaisia
naisia», päätti hän hymyillen.

»Mutta pidättekö te siitä?» intti tyttö. »Pidättekö elämästä täällä —

työstänne — tahtoisitteko elää täällä koko elämänne?»

»Kyllä ja en», vastasi mies empien.

»Niin», virkkoi tyttö hiukan katkerasti ja uhmamielisesti kuten

Patchesista tuntui, »sehän ei tosiaan merkitse teille kovin paljon,
pidättekö siitä vai ette, sillä te olette mies. Jollette ole tyytyväinen
ympäristöönne, voitte jättää sen — lähteä muuanne — juurtua
elämään jossakin muualla kaukana täältä.»

Mies pudisti päätään hämillään tytön vakavuudesta. »Se ei aina

pidä paikkaansa. Voiko mies siksi, että on mies, aina tehdä kaiken,
minkä haluaa?»

»Jos hän vain on kyllin voimakas», väitti tyttö. »Mutta naisen

täytyy aina taipua toisten ihmisten mielen mukaan.»

Nyt Patches oli varma hänen äänensävynsä uhmasta.

Tyttö jatkoi: »Ettekö voi, jollei elämä täällä tyydytä teitä, lähteä
muualle?»

»Kyllä, mutta en minne hyvänsä, mihin haluni minua vetäisi.

Kenties joku sheriffi etsii minua. Kenties olen karannut vanki. Kenties
— oh, tuhansia seikkoja!»
 Tyttö ei voinut vakavuudestaan huolimatta pidättää nauruaan.

»Mitä hullutuksia!»

»Miksi niin, hullutuksia? Mitä te ja ystävänne tiedätte minusta?»

»Me tiedämme, että te ette ole sellainen mies», vastasi tyttö

lämpimästi, »sillä», hän epäröi, »sillä te ette kerta kaikkiaan ole sitä
maata.»

»Tarkoitatteko kenties, ettei minussa ole miestä kylliksi tehdäkseni

pahaa ja joutuakseni vangiksi?» kysyi Patches, eikä Kitty saattanut
erehtyä hänen äänensä katkerasta soinnista.

»Mitä ihmettä, herra Patches!» hän huudahti. »Kuinka voitte luulla

minun tarkoittavan sellaista? Antakaa minulle anteeksi! Ihmettelin
vain, mitä teidänlaisenne hienosti sivistynyt mies saattaa löytää tästä
yksitoikkoisesta elämästä? Tiedän uteliaisuuteni olevan
anteeksiantamatonta, mutta minäpä sanon teille, että me kaikki
ihmettelemme, miksi oikeastaan olette täällä.»

»Se on selvä», vastasi mies hymyillen taas omituista hymyään.

»En sano teille muuta, kuin että olen täällä samasta syystä, joka ajoi
teidät rouva Baldwinin luo tänään iltapäivällä.»

»Sielunne parantamiseksi?» kysyi tyttö sydämellisesti.

»Juuri niin», vastasi Patches vakavasti. »Sieluni pelastamiseksi.»

»Hyvä, herra Patches, toivotan sielullenne pikaista parantumista»,

huudahti Kitty hilpeästi pysähdyttäen hevosensa ja ojensi kätensä
seuralaiselleen. »Tässä eroavat tiemme. Tuolla näette Risti-Kolmion
rakennukset. Minä lähden tätä tietä.»
 Patches ei salannut ihailuaan tarttuessaan tytön käteen ja
puristaessaan sitä lujasti vastasolmitun ystävyyden merkiksi.

»Kiitos, neiti Reid. Toistan vieläkin, että Rovastin arvostelu on

eittämätön.»

Tämä vastaus miellytti Kittyä silminnähtävästi.

»Kuulkaahan», hän sanoi ikäänkuin haluten osoittaa ystävyyttään,

»kai tiedätte, mitä teillä on odotettavissa Will-sedältä ja pojilta, kun
he saavat kuulla pikku seikkailustanne?»

»Tietenkin tiedän», vastasi Patches kuin alistuen kaikkeen.

»Ja annatteko heidän nauraa kustannuksellanne?»

»Suon sen ilon heille kernaasti, neiti Reid.»

»Mutta miksi ette kernaammin itse pysy naurajana?»

»Kuinka niin?»

»No, he luulevat teidän tekevän jonkin tyhmyyden, eikö niin?»

»Niin he aina luulevat. Ja minun on tunnustettava, että hyvin

harvoin petän heidän luuloaan», hän lisäsi äänessään
veitikkamainen sävy.

»Olenpa varma», jatkoi tyttö miettiväisenä, »että Rovasti tahallaan

jätti selittämättä teille juoksuaidan erikoisuuden.»

»Myönnän, että hänen aikaisempi menettelynsä antaa aihetta

siihen otaksumaan.»
 »No niin, jos niin on, miksi ette ratsasta huolettomasti kotiin ja
ilmoita hänelle päättäneenne työnne ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut?»

»Tarkoitatteko, että te ette sano sanaakaan asiasta?» huudahti

Patches.

Tyttö nyökkäsi hilpeästi. »Sanoin heille jo tänään, ettei ole

rehellistä peliä, kun ei kukaan muu kuin Stella pidä teidän
puolianne.»

»Olette laupias samarialainen! Saatatte minut suorastaan

musertavaan kiitollisuudenvelkaan!»

»Sen parempi», nauroi Kitty. »Minua ilahduttaa, että ajattelette

siten. En karhua maksua, ennen kuin jonakin päivänä, kun olen
kauheassa hädässä, mutta silloin saattekin maksaa täyden mitan.
Näkemiin!»

Patches katsoi hänen jälkeensä, kunnes hän hävisi näkyvistä.

Sitten hän ratsasti onnellisena kotiinpäin vastaanottaakseen
omatunto hiukan huonona, mutta sydän kevennä, toisten onnittelut
nopean paluun johdosta.

Samana iltana Phil hävisi hämärän tullen. Ja hiukan myöhemmin

Jim Reid ratsasti Risti-Kolmion portista.

Pata-Koukku-S:n omistaja oli kookas mies, pitkä ja hartiakas,

suorapuheinen ja varma, mikä ainakin vieraaseen saattoi tehdä
rehentelevän vaikutuksen. Kun Patches esiteltiin hänelle, tarkasteli
karjakartanon omistaja häntä arvostelevin katsein, vastasi varsin
lyhyesti hänen tervehdykseensä ja käänsi pian hänelle selkänsä
ryhtyen juttelemaan tutumpien perheenjäsenten kanssa.

Tunnin verran he keskustelivat seudun yleisistä asioista, kuten

naapurien kesken on tapana. Sitten vieras nousi lähteäkseen, ja
Rovasti saattoi häntä. Kun he olivat ehtineet muutaman askelen
päähän, niin että portailla istuvat eivät enää saattaneet kuulla heidän
ääntään, kysyi Reid matalalla äänellä: »Oletko hiljan huomannut
mitään erikoista karjassasi, Will?»

»En. Emme ole juuri käyneetkään sitä tarkastamassa viime

aikoina. Phil ja pojat ovat puuhanneet hevosten kanssa joka päivä,
eikä uudesta miehestä ole vielä suurtakaan apua.»

»Kuka hän on?» kysyi Reid.

»En tiedä muuta, kuin että hän sanoo nimensä olevan Patches.»

»Hullunkurinen nimi», murahti Reid.

»Onpa kyllä, mutta hullunkurisia nimiä on paljon, Jim», vastasi

Rovasti tyynesti. »Enpä tiedä, onko se sen hullunkurisempi kuin
Skinner tai Foote tai Hogg tai sadat muut. Me emme vain ole
koskaan sattuneet kuulemaan sitä, siinä kaikki.»

»Mistä hänet löysit?»

»Hän tuli tänne ja pyysi työtä. Hän on aivan kokematon, mutta

hänellä on hyvää tahtoa ja taipumusta myöskin.»

»Minä en huolisi vieraita talooni», virkkoi Jim mutkattomasti.

 »Lorua!» vastasi Rovasti. »Monet parhaista miehistäni olivat
minulle ventovieraita, kun pestasin heidät palvelukseeni. Sinä ja
minä olisimme vieraita, jos menisimme muutamia maileja edemmäs
Williamson Valleyta. Patches on kelpo mies, sen takaan. Tänäänkin
hän on ollut koko päivän yksinään ulkona korjaamassa juoksuaitaa.»

»Juoksuaitaa?»

»Niin, se on paikoitellen kurjassa kunnossa.»

»Niin on, ja minä näin tänään parisataa yardia aidan toisella

puolen,
Tailholtin puolella nimittäin, vasikan, joka oli vasta merkitty
Tailholt-raudalla, ja lyönpä vetoa vaikka tuhat dollaria, että se oli
Risti-Kolmion lehmän vasikka.»

»Mitä syytä sinulla on luulla niin?» kysyi Rovasti rauhallisesti.

»Se muistutti täydelleen sinun Hereford-karjaasi, ja kun olin

ratsastanut puoli mailia eteenpäin, näin tällä puolen lehmäsi, joka oli
kadottanut vasikkansa.»

»He tietävät, että meillä on niin kiire, ettemme ehdi pitää tarkkaa
huolta karjastamme», virkkoi Rovasti.

»Jos olisin sinun sijassasi, lähettäisin jonkun taatuista miehistäsi

tarkastamaan juoksuaitaa», vastasi Jim merkitsevästi, hypätessään
satulaan.

»Nyt iskit kirveesi kiveen, Jim», vastasi Rovasti vakavasti. »Se

mies ei erota Risti-Kolmion merkkiä Viisikulmiosta tai Pata-Koukku-
S:stä.»
 »Se on sinun asiasi, Will. Ajattelin vain, että olisi parasta sanoa se
sinulle», murahti Jim. »Hyvää yötä.»;

»Hyvää yötä, Jim! Kiitos käynnistäsi.»

VII LUKU.

Iltahämärissä.

Kun Kitty Reid sanoi Patchesille, että syynä hänen käyntiinsä

rouva Baldwinin luona oli hänen sielunsa sairaus, piili hänen
leikillisissä sanoissaan vakava pohjasävy. Mutta vielä enemmän kuin
tämä syy oli hänet ajanut Risti-Kolmioon halu nähdä muukalainen,
josta oli kuullut paljon kerrottavan. Phil oli sanonut, että Kitty
varmasti pitäisi Patchesista. Philin sanojen mukaan puhui tämä
Kittyn kieltä: osasi kertoa ihmisistä ja kirjoista ja kaikesta muusta,
mistä Williamson Valleyn asukkailla ei ollut kaukaisinta
aavistustakaan.

Mutta ratsastaessaan kotiinpäin sanottuaan hyvästi Patchesille

tunsi tyttö ristiriitaisten ajatusten viiltelevän mieltään. Hän oli
tyytyväinen kohtaukseen; Patches oli herättänyt hänen
mielenkiintoaan ja huvittanut häntä. Hän iloitsi tästä pienestä
seikkailusta, joka ainakin yhdeksi iltapäiväksi oli tuonut hiukan
vaihtelua yksitoikkoiseen, arkiseen elämään. Mutta toisaalta oli
muukalainen, jonka Kitty vaistomaisesti tunsi kuuluvan toiseen
maailmaan kuin se, missä hän itse oli syntynyt ja viettänyt
lapsuutensa, herättänyt hänessä kaipuun kaikkeen siihen, jota hän
kotoisessa elämässään ikävöi. Muukalainen oli saattanut hänen
mielensä levottomaksi ja tyytymättömäksi. Ja siitä Kitty oli
vilpittömästi pahoillaan. Hän ei tahtonut kaivata pois kotoaan, hän oli
koettanut tukahduttaa sielunsa ikävän ja kaipauksen. Hän oli
monesti katunut niitä kolmea vuotta, jotka oli viettänyt koulussa. Ja
kuitenkin oli niillä vuosilla ollut suuri merkitys hänen elämässään; ne
olivat olleet ihania vuosia. Mutta kaikesta huolimatta tuntui Kittystä
— nyt kun hän jälleen oli kotona ja kouluaika oli häipynyt
menneisyyteen — että ne olivat kylväneet hänen mieleensä vain
kaipausta ja ikävää.

Siihen saakka, kun tämä ensimmäinen suuri muutos —

kouluunlähtö — hänen elämässään tapahtui, oli se maailma, missä
hän oli syntynyt ja kasvanut, ollut hänelle kaikki kaikessa. Hänen
lapsuutensa päivät olivat olleet iloisia ja huolettomia, kuten hänen
isänsä nuorten varsojen, jotka hilpeinä temmelsivät laitumilla. Ne
harrastukset, jotka täyttivät hänen isänsä ja äitinsä päivät, olivat
täyttäneet hänenkin päivänsä, ja hänen naapureittensa ja ystäviensä
surut ja ilot olivat olleet hänenkin surunsa ja ilonsa. Ja tärkein tekijä
hänen varhaisimmasta lapsuudestaan hänen naiseksi
kehittymiseensä saakka oli Phil, hänen leikkikumppaninsa,
koulutoverinsa, suojelijansa, sankarinsa ja orjansa. Ja että Phil oli
hänen paras ystävänsä ja nuoruudenrakastettunsa, tuntui Kittystä
yhtä luonnolliselta kuin hänen suhteensa vanhempiinsa. Hänestä
tuntui varmalta, että kaikki aina olisi jäävä silleen.

Ja sitten olivat tulleet nuo vuodet — kypsymisaika tytöstä nuoreksi

naiseksi — jolloin hän kotiseutunsa yksinkertaisesta ja
luonnonraikkaasta elämästä oli siirtynyt maailmaan, jossa ihmistä
arvostellaan keinotekoisten sivistysarvojen ja ulkonaisten
ominaisuuksien mukaan. Kittyn syntymämaassa arvostellaan miestä
mieskuntoisuuden mittakaavan mukaan, naista hänen
naisellisuutensa perusteella. Rohkeus, voimakkuus, vilpittömyys,
kunnia, työkelpoisuus — ne olivat miehen luonteen parhaat
perusominaisuudet siinä maassa, jossa Kitty oli elänyt varhaisimman
nuoruutensa; ja samoin ovat ne, vaikkakin herkemmässä ja
hellemmässä muodossa, naisen kauneimmat mainesanat. Mutta
Kitty oli jättänyt nämä arvot taakseen muuttaakseen ympäristöön,
jossa vallan toiset avut ovat ensi sijalla. Täällä uudessa maailmassa
hän oppi, että miehiä ja naisia ei tule mitata heidän miehekkyytensä
tai naisellisuutensa perusteella — ei voiman, vaan koulutuksen
mukaan, ei rohkeuden, vaan älyllisen kehityksen mukaan, ei
mielenlaadun, vaan tapojen mukaan, ei kunnian, vaan menestyksen
mukaan, ei työkelpoisuuden, vaan yhteiskunnallisen aseman
mukaan, jonka usein määräävät muut seikat kuin työkuntoisuus.

Ensimmältä oli Kittyä tenhonnut ja kiinnostanut tämä

monivivahteinen, loistava ja ikuisesti vaihteleva elämä. Sitten hän oli
kyllästynyt siihen ja palavasti kaivannut takaisin kotiin. Mutta
kuukausien kuluessa hän oli yhä enemmän tottunut uuteen
ympäristöönsä ja sulautunut sen elin- ja ajatustapoihin. Ja juuri kun
Kitty oli päässyt tälle asteelle, oli hänen koulutuksensa lopussa ja
hänen oli palattava takaisin kotiin, maahan, missä Granite Mountain
harmaana ja jykevänä ja järkkymättömänä valvoo ihmislasten
kohtaloita.

Palattuaan oli Kitty ensimmäisinä päivinä osoittanut vilkasta

harrastusta kaikkeen, mitä kotona tapahtui. Kotielämä
yksinkertaisine tottumuksineen ja sydämellisine omaisineen ja
naapureineen tuntui Kittystä kotoiselta satamalta, johon hän pitkien
harharetkien jälkeen jälleen oli laskenut ankkurinsa. Ja Phil oli
miehisessä voimakkuudessaan ja yksinkertaisessa rehtiydessään
saanut Kittyn tuntemaan yhä suurempaa kiintymystä
syntymämaahansa.

Mutta kun ensimmäisten päivien hilpeä rupattelu oli lopussa, kun

kaikki entiset ystävät olivat käyneet Kittyä tervehtimässä ja kaikki
puheenaiheet ehtyneet, alkoi Kittylle selvitä, mitä hänen
koulutuksensa, kuten hänen vanhempansa sitä sanoivat, oikeastaan
oli hänelle merkinnyt. Näiden kolmen vuoden vaikutusta hänen
elämäänsä ei saattanut pyyhkiä jäljettömiin. Koko siitä ajatus- ja
katsomustavasta, jonka hän näiden kuluessa oli omaksunut, hän ei
saattanut enää irtautua. Sen vuoksi ei Kitty saattanut olla tuntematta
syvää juopaa kotoisen elämänsä ja sen elämän välillä, johon hän
näiden kolmen vuoden jälkeen tunsi kuuluvansa.

Meidän on usein pakko tehdä vertailuja, vaikka emme sitä mielisi.

Kitty teki todellakin parhaansa suurentaakseen omissa silmissään
niiden olojen ja ihmisten arvoa, jotka olivat täyttäneet hänen
lapsuutensa, mutta kaikesta huolimatta oli se sangen vähäinen
mitattuna sillä mittapuulla, joka hänen saamansa koulutuksen
mukaan oli tärkein ihmisiä ja oloja arvosteltaessa. Philin terve,
miehekäs voima ja rehtiys — yhtä ryhdikäs kuin viilien hevosten,
joista hän oli saanut nimensä — jäivät pakostakin varjoon, koska hän
ei kyennyt pukemaan komeaa vartaloaan hienon sivistyksen
vaatimaan tapaan. Hänen yksinkertainen ja suoraviivainen
maailmankatsomuksensa teki Kittyyn hiomattoman, epähienon,
karkean vaikutuksen. Hänen rehti luonteensa ja luontainen
älykkyytensä, joka jokapäiväisestä ympäristöstä löysi runsasta
virikettä hänen ajatuselämälleen, näyttivät Kittyn silmissä
sivistymättömyydeltä ja suurkaupunkilaiselämän vaatiman
seurustelukyvyn puutteelta.
 Koko naisellisen sydämensä voimalla Kitty oli taistellut näitä
vertailuja vastaan — ja jatkanut niiden tekemisiä. Kaikki, mikä hänen
luonteessaan kuului Granite Mountainin maahan, siihen maahan,
joka oli hänet synnyttänyt, tunsi vetovoimaa Philin puoleen, mutta
kaikki se, minkä hän kolmena kouluvuotenaan oli oppinut ja
omaksunut, työnsi tämän yhä kauemmaksi tytön sydämestä. Ja nyt
oli hänen kohtauksensa Patchesin kanssa jälleen kiihdyttänyt ja
yllyttänyt näitä voimia, jotka syvensivät juopaa hänen ja Philin välillä,
ja ajatustensa myrskyävässä ristiaallokossa hän tunsi vihaavansa
maata, jota rakasti, kammoavansa elämää, joka kiehtoi
vastustamattomalla tenhovoimallaan, halveksivansa niitä, joihin oli
kaikilla sydämensä siteillä kiintynyt, ja kieltävänsä tunteen, josta
hänen sydämensä iloitsi ja ylpeili.

Kittyn herätti näistä tuskaisista mietteistä hänen kaksi nuorempaa

veljeään, jotka kotiveräjällä törmäsivät häntä vastaan ottaakseen
haltuunsa hänen hevosensa ja viedäkseen sen talliin. Oli jo miltei
illallisaika, ja Kitty riensi äitinsä luo keittiöön pysähdyttyään pihalle
juomaan siemauksen raitista, virkistävää vettä.

Rouva Reid työskenteli parhaillaan keittiössä, nuorin poikansa

Jack apunaan. Hän oli vartaloltaan hiukan Kittyä lyhyempi, jonkin
verran pyylevyyteen taipuva nainen, ja hänen kasvoillaan asusti
tyyni, hillitty rauha, kuten usein naisilla, jotka nurkumatta suorittavat
vaativan työnsä kodin vaalijana. Hänen silmiensä loiste hänen
puhuessaan Kittystä tai kuullessaan jonkun toisen lausuvan hänen
nimensä ilmaisi, mitenkä suuri tila ainoalla tyttärellä oli äidin
sydämessä.

Heidän puuhaillessaan kotoisissa töissä kertoi tyttö

yksityiskohtaisesti äidilleen keskustelun Risti-Kolmion emännän