Full download test bank at ebookmeta.

com

Ali al-Akbar (Heir of al-Hussain) 1st Edition

Sayyid Mohammed Taqi Al-Modaressi

For dowload this book click LINK or Button below

https://ebookmeta.com/product/ali-al-akbar-heir-
of-al-hussain-1st-edition-sayyid-mohammed-taqi-al-
modaressi/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download More ebooks from https://ebookmeta.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Sons of Imam al-Hassan (Peace Be Upon Him) In

Karbala 1st Edition Sayyid Mohammed Taqi Al-Modaressi

https://ebookmeta.com/product/the-sons-of-imam-al-hassan-peace-
be-upon-him-in-karbala-1st-edition-sayyid-mohammed-taqi-al-
modaressi/

Ashura in the Thought of Ayatollah Ali al Khamanei 1st

Edition Sayyid Ali Khamanei

https://ebookmeta.com/product/ashura-in-the-thought-of-ayatollah-
ali-al-khamanei-1st-edition-sayyid-ali-khamanei/

Foundations of Islamic Unity - Crucial Points Relevant

to the Reconciliation of the Muslim Community 1st
Edition Sayyid Abd Al-Husayn Sharaf Al-Din Al-Musawi
Al-Amili
https://ebookmeta.com/product/foundations-of-islamic-unity-
crucial-points-relevant-to-the-reconciliation-of-the-muslim-
community-1st-edition-sayyid-abd-al-husayn-sharaf-al-din-al-
musawi-al-amili/

Sulh al-Hasan, the Peace Treaty of al-Hasan pdf 1st

Edition Radi Al-Yasin Translator Jasim Al-Rasheed

https://ebookmeta.com/product/sulh-al-hasan-the-peace-treaty-of-
al-hasan-pdf-1st-edition-radi-al-yasin-translator-jasim-al-
rasheed/
Sulh al-Hasan, the Peace Treaty of al-Hasan 1st Edition
Radi Al-Yasin

https://ebookmeta.com/product/sulh-al-hasan-the-peace-treaty-of-
al-hasan-1st-edition-radi-al-yasin/

Book of Occultation, Kitab al Ghaybah 1st Edition Abu

Jafar Muhammad Ibn Al-Hasan Al-Tusi

https://ebookmeta.com/product/book-of-occultation-kitab-al-
ghaybah-1st-edition-abu-jafar-muhammad-ibn-al-hasan-al-tusi/

Al Ghadeer Volume 1 2nd Edition Allama Abdul Hussain

Amini

https://ebookmeta.com/product/al-ghadeer-volume-1-2nd-edition-
allama-abdul-hussain-amini/

Theology of Nahj al Bala ghah 1st Edition Usama Al

Attar

https://ebookmeta.com/product/theology-of-nahj-al-bala-ghah-1st-
edition-usama-al-attar/

Atlas of Fallen Dust in Kuwait 1st Edition Ali Al-

Dousari

https://ebookmeta.com/product/atlas-of-fallen-dust-in-kuwait-1st-
edition-ali-al-dousari/
 Ali al-Akbar:
Heir ofal-Hussain (Peace Be Upon Them)
By Grand Ayatollah Sayyid Mohammed Taqi al-Modarresi

-%
:峻笋:.、

（H）l比河善笋株零
白aJI aJJI Ij^l _
^ •-: b
 Ali al-Akbar:
Heir of al-Hussain
(Peace be upon them)

By Grand Ayatollah Sayyid

Mohammed Taqi al-Modarresi

1
Paperback: Pages 69
Publisher: Household Publications
Date of publication: February 1st, 2021
Language: English

Household Publications
3735 Franklin Rd. SW
Suite 236
Roanoke, VA 24014

以9
HOUSEHOLD
-------- PUBLICATIONS---------

Copyright 2021 Household Publications

©
2
Biography of Grand Ayatollah Sayyid Mohammed Taqi al-
Modarresi 4
Introduction 8
Death is moving behind them 10
OJ Father Allow Me to Fight 13
Resemblance to the Messenger of Allah (sawa) 16
Quenched His Thirst with the Fullest Cup 20
Racing to Heaven: the Slogan of Karbala 25
Ziyarah of the Martyr (as) 30
Ali al-Akbar (as) in the Poetry of Karbala 47
O' planet whose life was short 47
Is there youth after he who resembles Mohammed? 50
He who resembles Mohammed, the best of Grandfathers 54
Hussain in his rejection (of tyrants) and Ahmed in his
dignity 57
Let*s die the death of dignified eagles 62

Son, may rest be forbidden upon me 65

2nd Chance Books fbr Prisoners 67

3
Biography of Grand Ayatollah Sayyid
Mohammed Taqi al-Modarresi
Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-Husayni al-
Modarresi (Arabic: 9辿Z 萨 bom in 1945 is
an Iraqi Shia maija' and political theorist.

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modarresi is the author of over 400 books on
matters of theology, historiography, jurisprudence,
philosophy, logic and social science.

The Anglican Centre in Rome has stated that "Grand

Ayatollah al-Modarresi is probably the second most senior
Shia cleric after al-Sistani. His call for peace & human
dignity is vety significant.H

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modarresi was bom into a distinguished Shia
religious family in Karbala, Iraq. His father is Ayatollah
Sayyid Mohammed-Kadhim al-Modarresi. His mother is the
daughter of grand Ayatollah Sayyid Mahdi al-Shirazi. He is
from the descendants of the Prophet Mohammed (sawa).

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modarresi began his religious education in the
religious seminaries of Karbala, at the young age of 8. He
studied under some of Karbala*s most senior scholars such
as Shaykh Mohammed al-Karbassi, Shaykh Jafar al-Rushti,
Shaykh Yusuf al-Khurasani and his uncle, Sayyid
Mohammed al-Shirazi.

4
 Due to the rising pressures of the Bathists anti-Shia
sentiment Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-
Husayni al-Modarresi emigrated to Kuwait in 1971. He
settled there until 1979, after which he moved to Iran. With
the overthrow of Saddam Hussein by American-led forces in
2003, Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-Husayni
al-Modarresi along with other Iran-based clerics returned to
Iraq.

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modarresi was the first Shia religious leader to
issue a call to popular resistance against ISIS, after its swift
capture of large swathes of land in Iraq in June 2014. In his
statement, Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-
Husayni al-Modarresi warned against the destruction of
churches and temples belonging to all religions.

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modarresi made an official statement regarding
the COVID-19 strain, saying that the people of Iraq should
self-isolate, and utilize the month of Rajab, by perfbnning
the recommended prayers and supplications at home. He
also stated that Muslim community needs to increase its faith
in God, so that He may protect us from all evil. Grand
Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-Husayni al-
Modarresi also called fbr the Iraqi government to take up all
measures to face this new viral strain, which threatens the
lives of many today. He added, the Iraqi people are always
willing to stand by its government and provide aid, as is seen
in the Arbaeen pilgrimage.

Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-Taqi al-

Husayni al-Modaressi traveled to Bahrain in 2002 on an

5
official visit, at the invitation of the Minister of Justice and
Islamic Affairs, Abdullah bin Khalid Al Khalifa.

In December 2014, Grand Ayatollah Sayyid

Mohammed-Taqi al-Husayni al-Modarresi was invited by
the Pope to attend a summit of world religious leaders at the
Vatican. This made him the first Grand Ayatollah to have
met the Pope.

In his 叩eech, Grand Ayatollah Sayyid Mohammed-

Taqi al-Husayni al-Modarresi asked world religious leaders
to "engage in a symbiosis of civilizations and religions'*. He
condemned terrorism, nuclear proliferation, modem day
slavery and said:

"At its core, divine religion is one, but failure to

understand religion has divided human beings and created
barriers between us. We must exert extra effort to tear down
6
those barriers and join religions under the umbrella of a
common term. We have a calling to love one another, to
protect the environment, to stop the spread of weapons of
mass destruction and to end slavery in all its farms. 〃

In 2016 he went to Australia, where he met

community leaders as well as the Australian Foreign
Minister Julie Bishop. The two discussed Iraq, the war on
terrorism, as well as how Muslims can be better integrated
into the Australian community.1

i https://cn.wikipcdia.org/wiki/Mohammad_Taqi_al-Modarrcsi
7 一
Introduction
In the Name ofAllah, the Beneficent, the Merciful

Praise be to Allah, Lord of the worlds, and may his

blessings be upon Mohammed (sawa) and his Pure
Household.

Humans (often) select role models to emulate in their

daily activities. For a Muslim, there are many opportunities
for this and examples to look for. The Prophet Mohammed
(sawa), for example, is the greatest role model for eveiy
believer, so are his Household (as). However, many Muslims
today lose these opportunities and are either left clueless or
take infidels as their role models.

One of the primary reasons for this may be the

Muslims, unawareness of the lives of their guiding leaders
and that is due to the loss of proper education.

At home, there aren't any available educational

opportunities to understand the lives of the Prophet (sawa),
his Household (as), or important leaders, either due to their
parents* businesses, their weak religious knowledge, or
because video games and televisions have taken the time of
these children leaving them no time to learn from their
parents.

For a long time, the Lord has blessed me to write a

series of summarized books about the Prophet and his
Household (as) which have been published and put in
Islamic libraries.

8
 In the past few years, Allah has blessed me to speak
about three of the greatest, brightest stars that were involved
in the epic of Ashura. I wrote about the Truthful Lady Zainab
(as), the sister of al-Hussain (as), al-Abbas (as), the supporter
of al-Hussain (as), and Muslim Ibn Aqil (as), the messenger
of al-Hussain (as), and here I am today hoping to write a
book on Ali al-Akbar (the eldest) (as), the heir of al-Hussain,
and I ask the Almighty for it to provide guidance to the dear
readers and aid for me (in the hereafter).

fm in hope that our youth find a golden opportunity

in it to rise through emulating these pure people who
supported the martyred grandson of the Prophet (sawa), and
may Allah grant us His help.

6th of the Sacred Muharram, 1418 AH

Mohammed Taqi al-Modarresi

9
Death is moving behind them
The caravan was moving quickly through the road between
Mecca and Kufa to precede the expected events. The death
of Muawiyah, the succession of Yazid, the division in the
Islamic nation from the very second the caliphate
transformed into a monarchy. The transformation that the
Messenger warned of was a warning of horrible events.

Imam al-Hussain (as) left Mecca on the eighth of

Thul-Hijja, in the time that people are heading to Mina and
Arafat to perform their pilgrimage. His move was a great
surprise to the political regime that the Umayyad Party had
built in their forty years. It was also a great opportunity for
believers to fight to return the nation and its political system
to the right path. The path that was drawn by revelation, and
shown by the Messenger (sawa). The path that Imam Ali (as)
followed along with his true supporters of Muslim leaders.

The sun of noon was flaming in the days of spring in

that desert road, and the strength of the events could be seen
in the expressions of Imam al-Hussain (as) causing his white
hair to spread rapidly. All of this, naturally, caused the Imam
to fall asleep atop the saddle of his horse.

He awoke frightened, while saying: We belong to

Allah, and to Him we will return. His son and companion Ali
al-Akbar (as) were not far from him at the time. He was
noticing his father's reaction, and was possibly protecting
him, while al-Abbas (as) was protecting the women's
caravan. So, he rushed to him saying: From what did you
recite the verse, O' father? The Imam did not hide the reality
of his vision from his son, despite his knowledge of Ali al-
Akbar's (as) firm belief in his father's Imamate, infallibility,
10
and the fact that his visions are true. Despite all of this, he
did not hide his vision because he knew the strength of his
son's belief, so he said: I saw as if a caller was saying: the
people are moving, and death is moving behind them.

Hence, the journey (in reality) was not to Kufa, and

not to establish an Islamic government in it, or remove the
Tyrant Yazid and his Umayyad party. Even though that was
the written and expected plan by the general people, and
even by many of those accompanying the caravan of al-
Hussain (as). No, rather it is a journey of Martyrdom, a
journey of death that follows all those in the caravan. Ali al-
Akbar (as) heard his father respectively. Then after he
finished, said: O' father, are we not on the truth? He said:
Yes, O' son, by He who the people return to. He (Ali) said:
Then we do not care whether we fall on death, or it fell on
us.2 This phrase was expected from the heir of the Message,
the grandson of the Commander of the Faithfill Ali (as), and
it was (at the same time) a gift the son gave to his father in
exchange for his hard work in educating and nurturing him.
It was the echo of the voice of al-Hussain. That divine voice
that comforted Ali (as) since his birth. The voice of truth, the
voice of faith in Allah, and not the tyrant. The submission to
revelation, rather than self-passion. The love of truth, rather
than benefit. That phrase was a mirror of the faithful soul
that filled the mind of the grandson of the Messenger of
Allah (sawa), the son of Fatema al-Zahra (as), the son of the
Commander of the Faithful (as). The soul that spread in the
mind of the heir of the Message, Ali al-Akbar (as) since his
birth.

2 Bihar al-Anwar / v44 / pg367

11
 Truly, a human has a life and a message. His life
spreads throughout his time of living, while his message is
manifested in one or a few situations in his life. A human's
message is the summary of his life. Because Ali al-Akbar's
(as) life was divine, his message was too. A message which
was simplified in one phrase, similar to that of Imam Ali's
(as) on the night of Migration. When he asked the Messenger
of Allah after ordering him to sleep in his bed, which was
surrounded by the swords of Quraysh: Will you be safe? He
(the Messenger) replied: Yes. He did not ask about his
personal safety, rather the safety of the Messenger (sawa).
And like his grandfather Imam Ali's (as) reply when the
Prophet (sawa) told him of his martyrdom. He asked him:
Will the religion be safe? He said: Yes, so Ali (as) replied:
Praise be to Allah. It is also an echo of his father Imam al-
Hussain's (as) phrase: "I do not see death except joy, and life
with oppressors unbearable."

12
O' Father Allow Me to Fight
The caravan of the message set in the desert unafraid of the
deaths following them. Perhaps, it may have caused the
Hashemite youth who witnessed the conversation between
Imam al-Hussain (as) and Ali al-Akbar (as) to anticipate
their martyrdom. Since the treaty of Imam al-Hassan (as)
with Muawiyah and the stopping of the war, the
opportunities of martyrdom had been reduced for the
Hashemites. A family that had been blessed with it, and
whose children cannot imagine dying on their beds, and not
while fighting in the sake of Allah. Today, they have found
a golden opportunity to be martyred under the banner of Abu
Abdullah al-Hussain (as), the grandson of the Message, and
the Master of the youth of Paradise. It is the greatest wish of
a Muslim, and specifically a son of the Message. Like this,
the Imam's saying, and his son's reply ignited the flame of
faith in the Hashemites, which prepared them for their
meeting of Allah.

The caravan stopped in the land of Karbala. The land

which was known to the House of Revelation as the land of
the battle of Ashura. It was known since the day the
Messenger (sawa) sat in the house ofhis daughter Fatema al-
Zahra (as), surrounded by the Commander of Faithful (as)
and the Hassanain (as), and the joy of praise and good tidings
is filling his life. Why wouldn't he be this happy? He is
surrounded by his daughter the Leader of the Women of the
Worlds, his successor the Master of Creation after him and
his grandchildren the Masters of the Youth of Paradise. It is
the greatest blessing that Allah gave to his Messenger
(sawa). His happiness was great. But then, Gabriel told him
of what will happen to his Household after him, and
specifically the Martyrdom of al-Hussain (as). The Prophet
13
(sawa) stood up and walked to a comer of the house, and
prayed two Raka'ats. When he was in his last Sajdah, he
cried heavily, but we never asked him why (the narration is
narrated by the Commander of Faithful) in respect of him.
Then, al-Hussain (as) stood up and sat in his lap, and said:
O' grandfather, you have entered our house, and there is
nothing that made us happier than your entrance to our
house. Then you cried a cry that worried us, so what made
you cry? He said: O' son, Gabriel has come to me and told
me that you will be killed, and that your deaths will be
scattered3. The Prophet (sawa) also told of the Battle in many
other events, till it was familiarized by the House of the
Message, and passed on from one generation to another. For
example, it is said that when Fatema al-Zahra (as) was
preparing to leave, she told her daughter Zainab (as) to take
care of al-Hussain (as) in the battle of Karbala. Another
example was during the martyrdom of Imam Ali (as), when
his daughter asked him about the narration of Karbala, and
he said in his last hours: the naiTation is as it was narrated to
you by Umm Ayman. Then he told her of her captivity.
Another time where it was relevant to speak of the day of al-
Hussain (as) was during the martyrdom of Imam al-Hassan
al-Mujtaba (as), as he said: There is no day is like your day
O' Abu Abdullah!

When the caravan of martyrdom stopped in Taf, and

everyone knew that the name of that land is Karbala, these
narrations gushed into their minds. The reality and greatness
of these narrations is seen in front of them. This is Karbala,
the Land of Martyrdom, the Land of the Great Epic, the Land
of the rare Heroic acts, the Land of Battle between truth (that

3 Bihar al-Anwar / v44 / pg234

14
gains victory despite the martyrdom of its callers) and
injustice (that shatters despite its supporters, victory).

In the night of Ashura, while all fighters of the

campaign of revelation are gathered, the Hashemites were
demanding to fight first in the battle that will take place the
next day, in order to gain the honor of martyrdom before the
companions. The companions (who included some of the
Prophefs companions) refiised to allow them, and all agreed
to sacrifice themselves fbr the Household of the Message
(as).

In the day of the Battle, and after the companions of

the Imam fought bravely to defend the truth, and were all
martyred, Ali al-Akbar (as) came to his father and asked for
permission to fight. These hours were of great beauty, the
young man was standing on the battlefield, prolonging time,
challenging life, and looking into the horizons of the
afterlife. He stood in front of his father asking permission to
attack the jungle of wolves, and face the waves of death.
Imam al-Hussain (as) did not hesitate in giving permission,
in fact he encouraged him to do so, despite his love and great
sorrow for him. He did so despite the great status he had, as
he was his greatest hope in life. This is because Ali (as)
represented his values and defended them. But he also knew
that defending these values was only possible through the
shedding of his blood, and the tearing of his body in front of
his father's eyes. For this reason, he gave him pennission.

15
Resemblance to the Messenger of Allah
(sawa)
Yes, al-Hussain (as) gave his son permission to proceed in
martyrdom, but he did so uniquely. He looked up to the sky
and said: O' Allah, bear witness against these people. A
young man who resembles Your Messenger (sawa) more
than anyone else in his character, appearance and logic has
come to fight them. We would, when we yearn for Your
Prophet (sawa) look to his face. O' Allah, prevent them from
the blessings of the earth, divide them, tear them apart, split
them into many different groups, and never let the rulers be
pleased with them ever, fbr that they invited us and offered
us support, then they turned against us and fought us. Then
al-Hussain (as) shouted at Omar ibn Sa'ad (la) and said:
What has become of you? May Allah cut your progeny,
remove His blessings from you, and send a man to behead
you in your bed, like you cut my progeny and ignored my
relationship to the Messenger of Allah (sawa). Then al-
Hussain (as) raised his voice and recited: Allah chose Adam,
Noah, Abraham's family, and the family of Imran, over all
other people, they are descendants of one another. And Allah
is All-Hearing, All-Knowing4. Like that, the Imam (as) gave
a great honor to this optimal fighter, sending him on unique
mission of martyrdom. Despite this (the heat of the moment),
the infallible (Imam) did not use a single false word, God
forbid, as he is the lantern of guidance and the ship of
survival, like it had been written on the throne (of the
Almighty).

4 Bihar al-Anwar / v45 / pg43

16
 This incident is very similar to when the Commander
of Faithful (as) attacked Amr ibn Wud al-Ameri in the battle
of Khandaq. There, the Prophet (sawa) gave him a great
honor when he said: The entirety of faith is going to battle
the entirety of disbelief.

Since the olden days, people knew (in their nature)

that physical and mental attributes can be transferred from a
father to his son, or from a grandfather to his grandson. But
modem scientific researches deepened our knowledge by
telling us about inherited genes and their extent in
transferring attributes from generation to another. Because
of that, Ali al-Akbar (as), held the most resemblance to the
Messenger of Allah (sawa), and all characteristics of the
noble messenger (sawa) were displayed in him. Everything
from the tone of his voice, to the features of his face, to the
manner of his walk. To the extent that a Jew saw the
Messenger of Allah (sawa) in his sleep, so decided to convert
to Islam. Then he came to Imam al-Hussain (as) and claimed
to have seen the Messenger of Allah (sawa), so the Imam
(as) asked if he could identify him if he saw him. He said:
Yes. So, he asked Ali al-Akbar (as) to come. When the man
saw him, he was amazed and said "As if it is him."

The Islamic nation is and has always been longing to

see the Messenger of Allah (sawa), to the extent that one of
the most infamous prayers that a believer prays fbr the other
is to see the face of the Messenger of Allah (sawa). For that
reason, Muslims at the time, many of whom had seen the
Messenger (sawa) and knew his features by either hearing
him, seeing him, or learning his features would enjoy
looking at Ali al-Akbar (as). This physical and mental image
of the Messenger was also a very valuable role model,
because not only was Ali al-Akbar (as) very similar to the
17
Prophet (sawa) physically, but he was even more similar
mentally. He was pure gold, fomied by the hand of Wilayah
(mastership), the hand of Imam al-Hussain (as) the grandson
of the Prophet (sawa), making him the most similar person
to the Messenger of Allah (sawa). It surely is a great honor
for a person (who is not an Imam) to have the attributes of
the Messenger. As the Messenger (sawa) was the Quran in
its beauty, glory and greatness. Allah said describing him
that he is of a magnificent character. To this day, the beauty
of his manners is spreading in the fields of faith, filling the
hearts of everyone seeking perfection or beauty of manners,
and even controlling the hearts of his enemies. Indeed, Ali
al-Akbar (as) displayed these maimers in their greatest form.
Everything from the smile on his face, to the politeness of
his logic, to the honesty of his behavior, to his mercy and
forgiveness, to his patience and asceticism, and to his fear
(of Allah) and faith (in Allah), to his courage, thus the
character that is the origin of every virtuous creation and the
root of every nearness to Allah Almighty.

There is no doubt that achieving such a high degree

of knowledge is a perfection that is hard to reach. But for a
person to reach this great degree of virtue and even greater
degree of struggle is a nearly unattainable perfection, which
Ali al-Akbar (as) reached, and that is seen through statement
of Imam al-Hussain (as).

As for you and I, how much will we lose if we wasted

our only opportunity of life without following the character
of the Messenger (sawa), at least partially? Money, power,
and worldly pleasures (will in best cases) accompany us till
our grave. While our good character will be a helper on our
death bed, a companion in our grave, a light on the Day of
Judgement, a good deed in our scale of judgement, and a
18
high status in paradise. Apart from being a light in our life,
and a good remembrance.

Because Ali al-Akbar (as) was a peak in the

Mohammedan character, all people acknowledged his virtue
and he imposed himself on his enemies. For example,
Muawiyah claimed that Ali al-Akbar (as) is the most
appropriate person for the Caliphate if it passed the
Umayyids5. Muawiyah's saying is not of importance to us,
rather it only shows the range of Ali al-Akbar*s (as) mention
in the horizons that even his enemy and the enemy of the
Hashemites was forced to acknowledge his virtues.

5 Bihar al-Anwar / v45 / pg45

19
Quenched His Thirst with the Fullest Cup
Ali al-Akbar (as) walked to the battlefield. The battle was
unfair, as the fighters of the hypocrite front were at least
thirty thousand. However, Ali (as) was a brave warrior, not
only in his physical strength and fighting expertise, but also
by his strong will, dependence (on Allah) and his pursuit of
martyrdom. He was seeking death in the way of Allah and
revenge from his enemy. Thus, dying a victorious and brave
death, rather than a death of disgrace and defeat.

The battle was not far from the 'operations room,1 as

Imam al-Hussain (as) was with the rest of his family
observing him closely. He 'presented' his sword to them,
quenching its thirst with their blood, and returning the image
of his grandfather Imam Ali's (as) attacks to the battlefield.
Which inspired some poet to say:

勇I「I O尹尊挪A
I do not know whether I should congratulate or condole,

Alt al-Murtadha in the son of the Martyr.

La「园醇应
Ali in the battlefieldfought a battle,
n姐I应应l也》
like yours O' Ali with the Jews.
While fighting, Ali (as) would poetically say:
4* M
I am Ali son ofHussain son ofAli,
20
 from a group whose father's grandfather is the Prophet.
B顷N血」
By Allah, the son of the hypocrite will not rule us,

(For this) 1 wi" strike you with my spear till it bends,

the strike of a Hashemite, Alawite young man.

He killed a great number of them. It is said that he

killed one-hundred and twenty men all while being thirsty.6
After killing all those that came to him from the brave
warriors of al-Kufa (like Bakr Ibn Wail), he returned from
the battlefield. Not to demand a reward from his parents, as
he knew that his reward was heaven and pleasure, but rather
to rest and gain his strength against the enemies. Maybe it
was also to prove his domination of the battlefield, as he
attacks it and returns from it whenever he likes. The other
reason for his return was to have a final farewell with his
father. Ali*s (as) love for his father was immeasurable,
because it was a divine love (a love for Allah), as al-Hussain
(as) was his Imam, his leader assigned to him by his Lord,
and Allah's proof to him. He stood before him and said with
complete respect: O' father, thirst has killed me, and the
heaviness of metal (armor) has weakened me, so is there a
way to have a sip of water I can use to strengthen myself
against the enemies? Al-Hussain (as) cried and said: It
saddens Mohammed (sawa), Ali Ibn Abi Talib (as) and I for

6o Ibid pg43
21
you to call us and we do not help you, and ask for our aid
and we do not aid you. O' son, bring your tongue, and so he
did. Then he gave him his ring and said MPlace it in your
mouth, and return to fight your enemies. I hope that your
evening does not pass before your grandfather quenches
your thirst with his fullest cup, with a sip that you will never
feel thirst after.7

The fiiends of Allah race to the high levels (of

Heaven) near Him. Like that, the Imam (as) gave good
tidings to his son of the fullest cup near his grandfather,
which he will drink from before evening (meaning
martyrdom), a drink giving him eternal hydration. Like that,
the brave warrior derived strength from his leader, and
returned to the battlefield with a strengthened heart and a
soul filled with certainty (in eternal success). Thus, began
poetically saying:

The realities of war have been revealed,

and its examples have appeared.

Y (ji4JJ

By Allah, Lord of the Throne (of the skies), we will not

retreat,
ji

nor will our swords return to their sheaths.

7() Ibid pg43

22
 He continued fighting till he killed exactly two-
hundred.8 Ali al-Akbar (as) was intending martyrdom;
therefore, his fight was a deadly, heroic fight, fought with
great courage. Until, his enemy (Munqith Ibn Murra al-Abdi
or Murra Ibn Munqith) was able to kill him by striking him
on his head.

As soon as his revengeful enemies saw that the brave

warrior fell, they attacked him from all sides and stabbed
him with their swords. Ali (as) held on to his horse, because
Arabian horses naturally understand that their rider is in need
to return to his camp when he holds on to it. But because the
enemies had surrounded Ali al-Akbar (as), his blood gushed
from his head onto the horses eyes prohibiting it from the
carrying him back to the camp of al-Hussain (as). Instead
carrying him to the enemies* camp, who's hate caused them
to further attack him and rip him into pieces9. During this
time Ali (as) did not ask for help from his father, and
accepted all these stabs with patience and faith, but as his
soul prepared to leave his body, he called loudly: "O' father,
here is my grandfather the Messenger of Allah quenching
my thirst with his fullest cup, a drink which after I will never
feel thirst, while saying: Hurry, huny! A cup is reserved for
you to drink in this hour.10

These were the lasts words Ali al-Akbar (as) spoke,

and they are a true expression of his faith and knowledge.
Zainab the eldest (sa) was observing the battle closely, and
when Ali al-Akbar (as) fell and she heard his call, she came
out yelling "O' my love, O' fruit of my heart, O' light of my

8 Ibid pg43-44
9 Ibid pg44
10 Ibid, Tarikh (The History of) Ibn Athir / v3 / pg293

23
eyes!" Until she fell onto the corpse of the martyr. Then, al-
Hussain (as) came to her, held her hands, and walked her
back to the tent. (H)

Then, Imam al-Hussain (as) came to the youth of

Bani Hashim and said: "Carry your brother.'* So, they carried
him from the place of his martyrdom back to the tent they
fought in front of. (12)

It is seen through this (narration) that Ali al-Akbar

(as) was the first martyr of Bani Hashim, like it had been
narrated in a narration by Imam al-Baqir (as). (,3)

11 Ibid pg44
12
Ibid
13
Ibid pg45
24
Racing to Heaven: The Slogan of Karbala
After the number of martyrs were complete, and Imam al-
Hussain (as) was left alone, he looked at them, and they were
ail dead, covered with their blood, and ripped apart by the
spears of the enemies. He sighed heavily, then delivered a
speech that would echo through the horizons and centuries
to come: "O' Muslim Ibn Aqil, O' Hani Ibn Urwah, O'
Habib Ibn Mudhahir, O' Zuhair Ibn al-Qayn, O' Yazeed Ibn
Mudhahir, O' so-and-so, O' so-and-so, O' brave warriors of
al-Safa, O' brave knights of the battle! ... Why is it that I call
you, but don*t receive an answer, and call you, but you don't
hear me. If you are asleep, please awaken if you are asleep,
or have your wishes prevented you from supporting your
Imam. The women of the Messenger (s) are crying (for your
loss), so awaken from your sleep O' noble ones and defend
the women of the Messenger from the wicked tyrants. But
by Allah, the calamity of death has stricken you and the
treacherous time has betrayed you. Otherwise, you wouldn't
have fell short in my support, nor would you have avoided
my call. Surely, we are distressed fbr your loss, and will be
joining you soon, fbr we are from Allah and to Him we
return.'* Then he said poetically:

AJoLq ^9^1 I 131 pg

A people who if called to push away a calamity,

despite the crushing and trampling of (enemy) horses

wore their hearts above their armor and came

25
 callingfar their lives to be taken.

They supported al-Hussain, so what a youth

that ignored this life, and wore sundus (the fabric of

heaven).14
Even before this, the martyred grandson (as)
acknowledged his household and companions, as he said in
the night of Ashura: "I do not know of companions more
loyal or virtuous than my companions. Nor do I know a
household more righteous or noble than my household.
Thus, may Allah reward you greatly on my behalf.15

Surely this was not a false praise, god forbid. It was

a true praise based on reality. The purest of the pure were
chosen by al-Hussain (as) to be martyred with him. Men who
were sincere in what they had pledged to Allah, who's faith
and loyalty to Allah (swt), the Messenger (sawa), and
Ahlulbayt (as) carried them to Karbala. Therefore, racing to
heaven, was their greatest slogan and goal, Surely, that is the
measure of a believer's faith and the truth of his words.

In the night of the battle, Imam al-Hussain (as)

gathered his companions and asked them to consider the
night a camel (opportunity to escape), as the people
(enemies) do not ask except fbr him. He said to them: "As I
suspect that our day with them is near. I have given you
permission, so gallop away from me, as you are free (from

14 Maqtal al-Hussain by Abi Makhnaf/pg 133

15 Bihar al-Anwar / v44 / pg293
26
my pledge) and you will not be criticized or denounced by
me. Night has fallen upon you, so consider it a camel."16
Then, one of them stood up and said: "If I knew that I would
be killed, then raised (back to life), then burnt, then raised,
then my ashes are thrown in the air, and that is done to me
seventy times, I wouldn*t leave you until I meet my death for
your protection. Then why wouldn't I do so and it is only one
death.'*17

Then his nephew al-Qassim son of al-Hassan (as),

who was a young child, stood up and asked his uncle if he is
of those that will be killed (in the battle). Before answering
his question, his uncle asked: "How do you see death?" So,
he answered: "In support of you, it is sweeter than honey."

In the day of the battle, when al-Qassim (as) asked

for permission to attack, the martyred grandson (as) hugged
him and cried for some time. Then he attacked like a hawk,
ripping his way through enemy lines with his sword killing
a great number of them. Until, the cover of his shoes ripped.
He bent down to fix it, giving no attention to the enemy
spears surrounding him attentively. He was racing to heaven,
and martyrdom was his horse.

We also see Abis Ibn Shabib al-Shakeri, who is

narrated to be of the bravest people. In fact, when he came
out to the battlefield, a man said: "O' people, this is the lion
of lions. This is Ibn Shabib. No one should battle him.'* So,
he called: "Is there a man? Is there a man (to battle)?*' Then
Omar Ibn Saad shouted: nAttack him from all sides with
stones!" When he saw that, he took off his armor, and

16 Ibid.
17
Ibid.
27
attacked the enemies. By Allah, I saw him kill more than
two-hundred people, until they surrounded him from all
sides and killed him.18 It is also said that when he took off
his armor and weaponry, it was said to him: "Have you
become insane, O' son of Shabib?*' So, he replied: "The love
of al-Hussain (as) has made me insane.'*

On the night of Ashura, the people (companions)

were laughing and joking, as they knew that heaven was
near. The next day, they would be near their Lord and those
that preceded them. The narration states: Burair Ibn
Khudhair al-Hamadani and Abdulrahman Ibn Abdrabbeh al-
Ansari were standing near the gate of the tent. Burair was
laughing with Abdulrahman, so Abdulrahman said: "O'
Burair, are you laughing? This is not a time of
entertainment." Burair said to him: *'My people have known
that I never liked entertainment both as an old and young
man. Rather 1 am doing so rejoicing in what we will be in.
As by Allah, it is a matter of meeting these people with our
swords, and fighting them for some time, and we will be with
the women of paradise."19

This spirit that was portrayed in the martyrs of

Karbala gave the Islamic nation, and especially the followers
of Ahlulbayt (as) strength and dignity, because every one of
them wishes that his life is completed with martyrdom like
the companions of al-Hussain (as). They stand in the shrines
of the martyrs and recite: "How we wish we were with you,
so we would earn a great victory."

18 Bihar al-Anwar / v45 / pg29

19 Bihar al-Anwar / v45 / pgl
28
 The spirit of martyrdom is learned by the believer
through the lives of Imam al-Hussain (as), his household and
companions. For this reason, the believers insist on holding
the Hussaini rituals especially in the first ten days of the
sacred month of Muharram. As we see that Karbala is
renewed in it, lighting the path of truth-seekers and giving
the believers boosts of determination and awareness.

29
Ziyarah of the Martyr (as)
The greatness of Ali al-Akbar's (as) personality attracted the
hearts and souls. Yes, Ali al-Akbar (as) as a body was ripped
apart by the swords of the enemies of Allah, and was buried
in the ground near his father al-Hussain's (as) shrine in
Karbala, but his path is eternal emitting a light that guides all
those that take the truth and reject falsehood. As proof to
that, the believers normally visit him, and promise him to
continue his path of guidance, belief in Allah, fulfillment of
his pledge, and compliance to the divine leadership. In the
books of ziyarah, many texts were written from the Holy
Imams (as) that show the importance of Ali al-Akbar (as)
and his unique status:

1 - It is narrated in Misbah al-Za*ir (Lantern of the Visitor)

by Ibn Tawus that he said: Then you come to the feet of al-
Hussain (as) and stand on the grave of Ali (al-Akbar) Ibn
al-Hussain (as) and say:

Peace be upon you O' the Truthful, kind, pure,

fjLJl Q-xwJI >3」

and virtuous close loved one

囱 Jjx叮 3J
and the son of the Messenger of Allah's flower.
刷 i. .枷 上^k>Laxll

Peace be upon you O' righteous martyr and the blessings

and mercy of Allah.

30
 What a great status and noble death is yours.
ajIIjlII dLljp qI：・ 3 血| ■〈上 0

I bear witness that Allah has accepted your effort and given
you generous rewards in the high peak (of Paradise)

where true nobility is and in the highest rooms of Heaven,

dm]I(JaI 匕(2>®

as He blessed you before by placing you in the Household

that he removed evil from and purified them thoroughly.

1 q勺!c» 别 CjI jLc 2、顷占 LaJ ja]| 占^)jja Lo rfjjlj

By Allah, the people have not harmed you or your father

through what they gained.
ulmll I ja!j N j

Nor have they decreased your status in the Holy

Household.
囱(Jjxm) La^jL^I Loj \ aSiA j V J

Nor were you weakened by what happened to you in the

Way of Allah.
LjLuaII o^Ajjlxa Vj QI IaaLq Vj

Nor have you inclined to life or hated facing your deaths.

I jjjj-oj J(Jj5 jti-a LaJjl J ^3 LoliS 31

31
This is because you had seen your status in heaven before
you reached them.

Thus, you chose them before you moved to them, so you

pleased and were pleased.
l-iLLxaII Jbc. L ^£11项《4

Praise be to you O' progeny of Abdul-Mutalib

for firmly holding to the Prophet and the previous master

Hamza Ibn Abdul-Mutalib.
C-LUd3j^)C.1,141 Aulc. LaxaJS 31

As you came to him while firmly holding to the strongest

handhold and for the strongest reason.
。福』.llxullj .虫 A%ll Mpc 4^1

Peace be Upon you O' truthful martyr and respected master

l\)g 土 OLaj IAuumi (jilc.

who has lived happily and died as a martyr who is missed.

注I引 V) (JcLuUJ J (j-a ^13

You did not enjoy this life except through good deeds, and
did not engage (in it) except in successful trade (with
Allah).
刷 LojWj * W

32
 I bear witness that you are of those that are rejoicing in
what Allah has given them of His favor

and delighted for those who have yet to join them, of those
whom they left behind, that they will have no fear nor will
they grieve.

That is the status of every martyr.

(4_Jjj 4-dc-囱 jig)囱JI cjjjaII iXBI Q! U-LuaJl i 顼5

How about the status of Allah's beloved one, and the

Messenger of Allah (SAW)*s relative?!
aS 4_lsckJj A,(JS ^3 <Lja3 囱占

May Allah increase His favor upon you in every word,

moment, silence and movement
Qidc4j JxjoiJj

an increase that happily envies the people of Paradise.

彳5 I
O' one whose father is noble!
『英J / 3廿芥q
O' one whose grandfathers are noble!
41)1 (JllJ(jl

33
 Allah increased your levels (to the extent) that you do not
need someone to say about you "May Allah have mercy
upon them,”
囱 (3*° 4》^* Al、9II
while everyone else of Allah's creation needs it.

May Allah's peace, pleasure, mercy and blessings be upon

you all.
^jc, oJ4^=» 3 -1^. Q / jaLLJI jjjJI [j 孕

O' pure master, I seek your intercession before your God in

unloading the heavy burden (of sin) from my back and
easing it on me.
l.q勺Ic» 41)1 o'c .项 JIj <^11 夕Z—3 项j

So have mercy on my humbleness and submission before

you and your father the master (Peace be upon you both).

Then, throw yourself onto the grave and say:

顷dl亭声乂 逐醇囱SJ
May Allah increase your honor in the afterlife, like he did
in this life

and may he gladden you like he gladdened through you.

34
 I bear witness that you are the banners of the religion and
the stars of the universe.

2 - The respected Shaykh Ibn Qawlawiyah narrated in Kamil

al-Ziyarah (the Entirety of the Visit), page 239, in a reliable
narrational chain from Abu Hamza al-Thumali that Imam al-
Sadiq (as) taught him how to visit Imam al-Hussain (as), till
he said: Then approach Ali Ibn al-Hussain, as he is near the
feet of al-Hussain (as), then when you stand, say:

Peace be upon you O' son of the Messenger of Allah and

Allah*s mercy and blessings.

And the son of the Messenger of Allah's successor

4111 屈1 (Jdlij *侦

and the son of the Messenger of Allah's daughter and

Allah*s mercy and blessings

which are increased in every sunrise and sunset.

Peace be upon you and Allah's mercy and blessings.

May my father and mother be sacrificed for you, O' one

who has been slaughtered and killed without a crime.
囱七炉cP'. 盘皂q b，顼
35
May my father and mother be sacrificed fbr your blood that
has risen to Ailah*s beloved.
4^ 冬4 心 3 斗 3 b，3
May my father and mother be sacrificed fbr you, laying in
your father's lapas he*s weeping on you

while his heart is burning fbr you

and he*s throwing your blood to the sky, but not a drop of it
falls back.

Continuously sighing in his last farewell of separation from

you.

Surely, your places are near Allah with your past fathers

and mothers in paradise living in the blessings (of Allah).

I repudiate to Allah from those who killed and slaughtered

you.

Then, throw yourself onto the grave, place your hand

on it, and say:
36
 j Ajljjjij 4111 ^>Lm>

May the peace of Allah, His close angels, His prophets and
righteous servants be upon you.
项S应 jj (_$Nj-o L> Ale.

O' my master and the son of my master and His mercy and
blessings.

Peace be upon you and your righteous progeny, household,

fathers, children and mothers

that Allah removed evil from and purified thoroughly.

Peace be upon you O' son of the Messenger of Allah,

刷jj
asq 41)1 B 3，" Bj3」
the Commander of the Faithful and al-Hussain Ibn Ali and
the mercy of Allah and His blessings.

May Allah*s curse be upon your killer,

and those that disdained and killed you.

37
 May Allah's curse be upon those that remained of them,
and those that passed.

May I be sacrificed fbr you and your grave.

i 4111

May Allah's blessings and peace be upon you.

Then place your cheek on the grave and say:
(8义)(jjutaJI IjI L uJhlc. 囱

May Allah's blessings be upon you O' Abul-Hassan (three

times).

May my father and mother be sacrificed for you,

I am your visitor and guest,

t5lc. I二以》Loa ISjIc

who is seeking refuge (in you) from what I have brought

upon myself
，板川1应CnkSvIj
and carried on my back.
jWl 3 (3^ 曲夬j J 京力 Jjj
I ask Allah, my Lord and yours, to grant me forgiveness
from hellfire fbr my visit (of your grave).

38
Another random document with
no related content on Scribd:
haaveilemasta sellaisesta, jonka todenperäisyyden elämä
ympärilläni kielsi.

»Minun silmäni, joiden olisi pitänyt kimmeltää kyynelistä

gherghefin yli kumartuessani, kuvastelivat kenttien kirkkautta, joilla
paimensin lampaitani; minä annoin niiden tähystellä taivaan sineä,
kuilujen syvyyksiä ja kuusten latvoja; ja jos ne ovat kyynelöineet, on
syynä ollut ensimmäisen rakastettuni, tuulen, hillittömyys.»

*****

— Tiedätkö, sanoi Groza eräänä päivänä, kun olimme jälleen

juoksennelleet villeinä kedoilla, tiedätkö, että tuulesta oli kerran
vähällä tulla rotan appi-ukko?

— En, sitä en ole tietänyt!

— Niin, liki piti, ettei tuuli antanut somaa tytärtään puolisoksi

maailman roistomaisimmalle eläimelle, ja hänet pelasti siitä vain
ovela vastaus.

Rotta meni muuanna päivänä Auringon pakinoille ja puheli näin:

— Kuulehan, sinä voimakas tähti! Olen onnettomin olio

maailmassa, sillä minua vainoavat alati ihmiset, koirat ja kissat, niin
etten ole varma hengestäni yöllä enkä päivällä; olen joka hetki
vaarassa joutua ansaan ja elän kuolettavassa pelossa. Ja mikä on
rikokseni? Se, että jyrsin joskus henkeni pitimiksi maissintähkiä ja
juustoa.

— Ystäväni, mutta tuollainenhan on moraalitonta! sanoo Aurinko,

joka ei rakasta rottia.
 — Mitäpä siitä! huudahtaa kosiskelija. Etkö tiedä, että maan
mahtavat tekevät samoin? Eikä heidän edes tarvitse panna
henkeään vaaraan. Mutta olen tehnyt sen havainnon, että he,
suojellakseen itseään kaikelta vaaralta, naivat jonkun mahtimiehen
tyttären ja asettuvat appi-ukkojensa suojelukseen. No niin, olen
päättänyt noudattaa heidän esimerkkiään, ja olen valinnut sinut,
voimakkaimman kaikista: anna minulle tyttäresi puolisoksi ja suojele
minua. Olen saanut kyllikseni tällaisesta elämästä!

Hätääntyneenä aurinko kiiruhtaa estelemään:

— Sinä erehdyt! Minä en toki liene voimakkain luomakunnassa!

— Kuka sitten?

— Pilvi. Olethan nähnyt, että keskellä päivää, kun haluaisin

paahtaa maata, peittää Pilvi minut ja olen voitettu. Ystäväni, mene
Pilven luo. Pyydä hänen tytärtään: hän on kaikkein mahtavin.

Rotta lähtee häntä heiluen Pilven luo ja kertoo hänelle huolensa:

— Sinä olet voimakkain kaikista! Anna siis minulle tyttäresi!

— Minäkö kaikkein voimakkain? Teetkö minusta pilaa?

— En lainkaan. Aurinko todisti sen minulle, ja onhan totta, että

pimennät sen, milloin haluat.

— Minäkö pimennän sen? Kuinka pitkäksi aikaa? Pieni tuulahdus,

eikä minusta ole jälkeäkään. Niin, voimakkain on Tuuli, usko minua.
Muuten hän on hyvin turhamainen, ja on varmaankin tyytyväinen,
kun saa kuulla asiasi; mutta sanon sinulle ennakolta, että hänen
tunteensa ovat hyvin häilyväiset. Hän on aika vekkuli!
 — Olkoonpa millainen vekkuli tahansa, hänen on annettava
minulle tyttärensä.

Ja niinpä rotta riensi Tuulen luo, joka parhaillaan tuuditteli

huvikseen tytärtään riippumatossa. Hän ilmaisi tälle huolensa ja
käyntinsä tarkoituksen:

— Älä luulekaan minua onnenonkijaksi, päätteli hän puheensa,

aion edelleenkin työskennellä ansaitakseni leipäni, mutta huomaan,
että elämäni käy mahdottomaksi ilman voimakkaan suojelusta:
voimakkaat ovat anastaneet kaiken maissin ja kaiken juuston; heikot
saavat kiristää suolivyötä.

— Mutta ethän sinä suinkaan ole heikko, huudahtaa Tuuli. Olet

päinvastoin voimakkaampi kuin minä!

— Mitä? kysyy rotta mairiteltuna.

— Näetkö luodon tuolla meressä? Ennenkuin se joutui sinne,

missä sen näet, oli se osa vuoresta, joka pistää niemekkeenä
mereen. Muutama tuhat vuotta sitten ryhtyivät jotkut mahtavat, mutta
typerät herrat rakentamaan sen huipulle linnaa, joka oli yhtä typerä
ja vahva kuin sen herratkin. Kauniilta vuorelta hävitettiin riista,
rosvoritarien linna loi synkän varjon mereen ja korkeat muurit
rumensivat kauniin maiseman. Tiedäthän, etten rakasta
minkäänlaista vapauden kahlehtimista. Minun mielityöni on kiitää ja
kiidättää. Aloin siis puhallella kaikin voimin tuota petolintujen pesää.
Mutta se oli lujasti paikoillaan! Ah, hukkasin vuosituhansia
koettaessani hävittää tuota roskajoukkoa. Se vain eneni ja kävi
pöyhkeämmäksi vuosisata vuosisadalta! Mikään ei auttanut: kallio ei
hievahtanutkaan; tuskin oli muuri sortunut jostakin kohden, kun se jo
korjattiin ennalleen. Eräänä aamuna levähdin murheellisena ja
nääntyneenä salmen toisella rannalla, kun kauhea jyrinä herätti
minut. Meri vyöryi muurin korkuisena ja oli hautaamaisillaan minut
alleen! Kallionäyräs, jolla rosvolinna oli sijainnut, oli sortunut
itsestään! Itsestäänkö? Ei vainkaan! Juoksin paikalle, nuuskin ja
tarkastelin, ja totesin kiukukseni, että mitä minä en ollut voinut tehdä
tuhansien vuosien kuluessa, sen olitte te, rotat, suorittaneet
muutaman sukupolven aikana. Ymmärräthän: nuo herrat olivat
koonneet kellareihinsa maan koko rikkauden, ja joka sanoo: herrat ja
rikkaus, sanoo: rotat. He ovat samaa sukua. Ja niin hyvin oli rottien
suku tehnyt tehtävänsä kiistellessään herrojen kanssa rikkaudesta,
että kallio oli lopulta sortunut.

Tästä syystä minä äsken sanoin, että sinä olet minua

voimakkaampi!
Palaa siis kotiisi, ystäväni, ja ota puoliso omasta suvustasi, sillä
Jumala on niin hyvin jakanut voiman luotujensa kesken, että
jokainen,
ken hiukankin on kohtuullinen, voi olla tyytyväinen!

*****

»Pian Grozasta tuli päivieni sisältö, ja ilokseni huomasin olevani

hänen ainoa ystävänsä. Se johtui siitä, että meille oli selvinnyt
muuan seikka, jota ainoakaan seudun lapsi ei ollut huomannut,
seikka, joka oli jäänyt huomaamatta meitä vanhemmiltakin:
maalaiselämän kurjuus, joka oli vain orjamaista raadantaa ja halpaa
huvia. Kesäkiireiden aikana oli aamunkoitosta yöhön saakka
aherrettava kumaraisena pelloilla, joiden sadosta kolme viidettäosaa
meni isännän latoihin; syksystä kevääseen oli istuttava selkä
koukussa kangaspuiden ääressä, ja kun tuo loputtoman pitkä
kangas viimein valmistui, oli se säästettävä tulevaisuuden varalle; tai
vietettävä pitkät ja ikävät iltapuhteet pakinoiden clacoissa,
puhdistaen maissia, kuorien papuja ja kartaten villaa; tai oli autettava
kankaistaan ylpeilevää ystävätärtä morsiuskapion valmistamisessa.
Ainoana huvina sunnuntai-iltojen hora, missä yksitoikkoinen tanssi
ikävystyttää jo neljännestunnin kuluttua; tai sitten keskustelu kaivolla
rakastuneen houkan kanssa, joka puhuu hämärästi selvistä
tarkoitusperistään.

»Luontainen vastenmielisyys piti Grozan ja minut loitolla yhtähyvin

noista töistä kuin huveistakin, joilla ne korvattiin. Mutta ei poiketa
rangaistuksetta elämästä, johon keskinkertaisuus meidät tuomitsee.
Niinpian kuin meidän liittomme huomattiin, jouduimme pilanteon ja
vihamielisyyden esineiksi. Sillä ei hyödytä mitään, ettemme häiritse
keskinkertaisuutta, että siirrymme syrjään sen tieltä; se ei siedä, että
joku on sitä etevämpi: se on yhtä mieltä vain itsensä kanssa, sietää
vain omaa nahkaansa.

»Jumalani! Emme kehoittaneet ketään omaksumaan meidän

elämäämme, emme pyytäneet päästä kenenkään iltaseuroihin.
Seitsentoistavuotiaana oli Grozalla omat rattaat ja oma hevonen,
jotka hän oli ansainnut otsansa hiellä. Ne olivat tuohon aikaan
välineet, jotka vapauttivat ihmisen palkkatyöläisyydestä ja soivat
hänelle näköjään vapaan elämän. Ystäväni vei kaksi kertaa viikossa
Buzeu'n torille yhteisen työmme tulokset: villaa, juustoa, vuonia,
viljaa, vihanneksia, munia, hedelmiä, lintuja, aina vuodenajan
mukaan.

»Tätä lämmintä yksimielisyyttä kahden lapsen välillä, jotka

kieltäytyivät suutelemasta papin, bojaarin kanssarikollisen, kättä, ja
paljastamasta päätään 'hovin' jokaisen palvelijan ohikulkiessa, pitivät
rikoksena ei vain itse asianomaiset, vaan nekin, joiden, ollen orjia
kuten hekin, olisi pitänyt noudattaa heidän esimerkkiään. Mutta
vaikka olinkin viisitoistavuotiaaksi hyvin kehittynyt, olin sittenkin vain
tytöntynkä, ja Groza puhdas kuin lapsi. Meidän retkeilymme
metsissä, pitkät poissaolomme kylästä olivat ilkeämielisten silmissä
synnillistä ja vallatonta pakoilua. Olimme vain luoneet itsellemme
joka suhteessa kauniin elämän, aurinkoisen saaren keskelle pimeää
valtamerta: noina vuosina Groza opetti minut soittamaan huilua ja
katselemaan järjen valossa tätä villiä luomakuntaa, jonka tähän
saakka olin tajunnut vain sydämelläni.

»Kun hänen sormensa ensi kerran suostuivat loihtimaan

kuultavakseni lumoavat Doinamme, oli hän mielestäni kuin legendan
Fât-Frumos. Unohdin ylpeyteni ja heittäydyin hänen jalkoihinsa,
syleillen hänen polviaan.

»Kaikkivoipa Jumala! Varmaankin sinä ryhdyit työhösi ja saatoit

sen päätökseen soittaen huilua alkuaineille, joilla ei vielä ollut
muotoa! Sillä Kaikkeus, jonka sinä loit tämän lumoavan sävelvuon
saattelemana, oli kuin ihmeellinen laulu.

»Noina vuosina opin niinikään lukemaan ja kirjoittamaan

kreikankieltä.
Ja Grozaa saan kiittää tästäkin saavutuksesta.

»Hän oli opetellut tätä kieltä kyläläisten tietämättä Buzeu'ssä

käydessään.

— Tahdotko oppia kreikkaa? hän kysyi minulta eräänä päivänä.

Meidän kielessämme ei ole omaa kirjakieltä. Voidakseen lukea ja
kirjoittaa on valittava joko slaavin- tai kreikankieli. Minä olen oppinut
kreikankielen, ja nyt minulla on »neljä silmää». Tee kuten minäkin.
Saat oppia sellaista, josta et ole koskaan kuullut puhuttavankaan!
 — Tahdonpa kyllä, mutta missä? Miten?

— Sitä opettaa Yhden Puun Kirkon kuuluisa kanttori Joakim

Buzeu'ssä. Hän on ystäväni, vaikka pahat kielet väittävätkin, että
hän on satyyri. Minä en sitä usko etkä usko sinäkään, saathan
nähdä. On totta, että kanttori Joakim on peloittava nähdä ja kuulla.
Mutta vain houkkiot ovat sellaisia, ettei kukaan heitä pelkää. Mutta
hän on voimallinen ja ihailtu parjauksista huolimatta. Olen jo kauan
puhunut hänelle sinusta; hän suostui ilomielin; hän on tyytyväinen
saadessaan ystävän, sillä hän on meidän kaltaisemme: hänellä ei
ole ystäviä.

»Seuraavana sunnuntaina, kauniina kevätpäivänä, minä nousin

Grozan rattaille. Hän oli ylpeä hevosestaan, joka oli todella kaunis
eläin, ja minä olin ylpeä Grozasta, joka ohjasi isäntänä hevostaan ja
istui liikkumattomana kuin aikamies.

»Olimme molemmat pyhäpukimissa; hänellä kiiltosaappaat, paita

borangicista, kukillinen cojoc, ja päässä caciula tzourcana; minulla
valkoinen käsinkirjailtu puku, ilick ja kirkaskuvioiset samettitohvelit.
Olimme kauniita kuin nuorikot.

»Luonto, joka avautui nähtäväkseni tällä seitsenpeninkulmaisella,

minulle oudolla taipaleella, oli mielestäni yhtä kaunis kuin mekin,
ikäänkuin olisi sekin ollut sunnuntaipuvussa. Tämä oli minun
ensimmäinen pitkä matkani enkä lakannut ihastelemasta
viiniköynnöksen peittämiä rinteitä, vieraita metsiä, jokia ja puroja,
kiemurtelevia teitä, vieläpä lintuja ja eläimiäkin, jotka näyttäytyivät
meille kuin olisi näkymätön käsi kohottanut esirippua aina sitä mukaa
kuin etenimme.
 »Istuin patjalla ystäväni vieressä, joka oli vaiti. Mutta kun hän
sitten alkoi puhua — noustessamme paljaan kukkulan kuvetta — teki
hän sen kylvääkseen sieluuni oman myötäsyntyneen
kapinanhenkensä siemenen, joka oli hänessä kypsynyt ja valmis
puhkeamaan:

— Kaiken sen, mitä näet ja joka niin miellyttää sinua, sanoi hän,
heilutellen ruoskaansa päittemme päällä, koko tämän kauniin ja
avaran maan on oltava meidän kaikkien oma, sillä me tulemme
maailmaan alastomina, ja se tarjoutuu meille muokattavaksi ja
kantaa hedelmää nautittavaksemme. Se ei ole meidän. Sen on
kuitenkin oltava meidän. Meidän on riistettävä se käsistä, jotka
pitelevät sitä, vaikka eivät sitä muokkaa. Se on tehtävä!

»Siinä kaikki, mitä Groza on koskaan sanonut minulle gospodarien

ikeestä. Silloin minä ymmärsin, että hänestä vielä kerran tulee
heitukka, sillä heitukat olivat ainoat, jotka eivät ajatelleet kuten kaikki
muut. Sen mukaan mitä muut sanoivat, oli Jumalan tahto, että
maailmassa oli orjia ja gospodeja, köyhiä ja rikkaita, piestyjä ja
pieksäjiä; mutta heitukat eivät välittäneet tästä Jumalan tahdosta,
eivät enää menneet hänen kirkkoihinsa, vaan vetäytyivät metsiin,
mistä tekivät hirvittäviä hyökkäyksiä hirmuvaltiaiden, vieläpä
kirkonkin alueille, ryöstäen, murhaten ja auttaen.

»Buzeu, departementin pääkaupunki, oli mielestäni kuin

sunnuntaivaatteissa koreileva neitonen. Siinä oli kaksi katua, jotka
kulkivat keimailevassa kaaressa kuin maalatut silmäkulmat. Loka ja
tomu oli sieltä tyyten karkoitettu; maa oli laskettu kauttaaltaan puulla.
Myymälöitä oli niissä toinen toisensa vieressä, ja niiden suurten lasi-
ikkunoiden takaa saattoi ihailla näytteillä olevia tavaroita: toisaalla
kotimaan tuotteita, toisaalla mitä loisteliaimpia ulkomaisia
silkkikudoksia; etempänä runsain kaiverruksin koristeltuja aseita;
tshibukien ja stambulilaisten vesipiippujen seassa tupakkaa, joka oli
sidottu nippuihin kullanvärisillä silkkinauhoilla. Kauppoja, jotka olivat
täpötäynnä mattoja. Toisissa oli näytteillä ikooneja, raskaita
hopeaisia suitsutusastioita, pyhiä kirjoja. Lukemattomissa
myymälöissä tarjoiltiin syötävää ja juotavaa; cafanat olivat tulvillaan
ihmisiä, jotka maistelivat tuoksuavaa kahvia, polttelivat tshibukeja ja
keskustelivat eri kielillä.

»Kaikilla myymälöillä oli erinimiset ja kullekin sopivat kilvet, kuten:

Buzeun talonpoika; Kultainen kashmir; Damaskon pyssy; Ispahanin
matot;
Vizirin tshibukit; Hyvän onnen majatalo; Hopeinen suitsutusastia;
Pienen Beyn kahvila, ja muuta sellaista.

»Groza jätti rattaansa laitakaupungilla sijaitsevan majatalon talliin.

Maalaisrattailta oli kielletty pääsy katetuille kaduille; vain vaunujen oli
lupa edetä sinne saakka. Arkoina tämän rikkauden keskellä ja
oudolla mielin me kuljeskelimme täynnä ihailua kävelijöiden
joukossa, jotka kulkivat edestakaisin, puhelivat, laskivat ambrasta
tehtyjen rukousnauhojen suuria helmiä ja katselivat meitä kuin
olisimme olleet kaksipäisiä vasikoita. Useimmat bojaarit olivat puetut
turkkilaisiin nuttuihin ja kauniisti kirjailtuihin icheliceihin; toisilla oli
yllään puku, jollaisia käytetään vain laskevan auringon maissa.
Viimemainitut olivat kotiutuneet ulkomaisista yliopistoista; heidän
kasvonsa olivat sileiksi ajellut ja he kantoivat lasia vain toisessa
silmässä, jonka vuoksi luulin heidän käyneen liiasta opiskelusta
toissilmäisiksi.

»Naisia näkyi vähän, mutta he olivat jumalaisen kauniita,

taidokkaasti maalattuja, kaikki ilman päähineitä, hiukset kammattuina
sileästi taapäin, laskehtien vain hiukan ohimoille, kasvoilla ohuet,
läpinäkyvät harsot, yllä tiukasti ruumiinmukaiset liivit ja
suunnattoman leveät, kellomaiset hameet, jotka lakaisivat maata. He
kävelivät uinaillen aviomiestensä käsivarteen nojaten ja puhuivat
nenä-äänellä kuin papukaijat.

— Täällä ei voi mennä mihinkään, sanoi Groza, jollei kukkarossa

ole yhtä paljon rahaa, kuin mitä me ansaitsemme kokonaisessa
kesässä. Jotta nämä gospodarit ja heidän perheensä voisivat elää
tällaisissa ja vieläkin suuremmissa kaupungeissa, on meidän, orjien,
hankittava heille varat. Siksi heillä on poterachit, jotka puolustavat
heitä ja pakoittavat meidät tekemään työtä heidän hyväkseen. Minä
en tahdo ruveta orjaksi, minä. Pian minusta tulee heitukka. Silloin me
kaikki heitukat nostamme kylät kapinaan ja teemme lopun
vääryydestä.

»Yhden Puun Kirkko oli tehty, niin kerrottiin, katosta alttariin

saakka yhdestä ainoasta tammesta.

»Oli messun aika, hiukan ennen puoltapäivää. Emme uskaltaneet

käydä sisään, sillä pääsy tähän Herran huoneeseen, kuten komeisiin
kauppoihinkin, oli sallittu vain gospodareille.

»Kirkon edustalla oli joukko kaikenlaisia ajopelejä, ratsuhevosia,

ajomiehiä ja palvelijoita maalauksellisessa sekamelskassa
odottelemassa isäntiensä tuloa. Nämä rukoilivat kirkossa, joka oli
varattu vain heille (joskin se oli vaatimattomasti 'yhdestä puusta'), ja
josta he palasivat mässäämään taloihinsa, jotka niinikään olivat vain
heitä varten.

»Me odottelimme jumalanpalveluksen päättymistä ja noiden

kunnon kristittyjen lähtöä, jotka noudattivat Kristuksen käskyjä
anastamalla itselleen maan. He tulivat ulos hurskaannäköisinä ja
nousivat ajopeleihinsä, herättäen ilmestymisellään pelkoa katalassa
palvelusväessään, pelkoa, jota tehosti kirkonkellojen käskevä
kumahtelu. Me pujahdimme tämän pöyhkeän joukkueen
selkäpuolelle ja pidellen toisiamme käsistä kuin syylliset, Groza ja
minä tunkeuduimme tyhjään kirkkoon, missä elostelijoiden vaatteista
jäänyt myskin haju taisteli voittoisasti suitsutuksen kanssa.

»Täällä oli hämmästykseni suurempi kuin katsellessani ylellisiä

myymälöitä. Mikä ero olikaan meidän kirkkomme köyhyyden ja
tämän rikkauden välillä! Se oli yhtä ruhtinaallisen upeileva kuin
myymälätkin.

»Maalattujen ikkunaruutujen kajastuksessa näin ensinnä tummana

häämöittävän, veistoksilla koristetun alttarin. Ylinnä keskellä voittoisa
Jumala, joka säteili terveyttä valkoisesta parrastaan huolimatta,
punnitsi vasemmassa kädessään kurjaa maata, jonka hän oli luonut
kuvakseen, samalla kun hän oikealla etusormellaan uhkasi meitä
ties millaisella rangaistuksella. Alttarille vievän oven molemmissa
puoliskoissa pyhät apostolit Paavali ja Pietari, yhtä hyvinvoipina kuin
isäntänsäkin, hoitivat vartian virkaa, jälkimmäisellä kädessään
oikeauskoisten paratiisin avaimet. Sitten kokonainen sarja
pyhimyksiä poliisinkatseineen, kirkon marttyyrejä ja santarmeja,
joiden vaatteet olivat raskasta hopeaa ja kultaa; kaksi riviä rikkailla
leikkauksilla koristeltuja nojatuoleja, joiden selkänojaan oli
kaiverrettu onnellisen seurakuntalaisen nimi; katossa kolme kruunua,
Kristuksen ja Neitsyt Marian edessä kaksi palavaa kynttiläkruunua ja
kaksi isoa kynttiläjalkaa seinien edessä — kaikissa kynttilät puhdasta
vahaa, joista monet hämmästyttivät minua suuruudellaan ja
herättivät minussa ajatuksen, että niiden synnit, jotka toivat tuollaisia
uhrilahjoja, varmaankin olivat suhteelliset niihin.
 »Groza jätti minut hetkeksi keskelle tätä kristillistä aseistoa ja meni
kolkuttamaan sakariston pienelle ovelle.

»Kanttori Joakim tuli esiin. Hän oli nelikymmenvuotias,

lyhyenläntä, kaljupäinen, suurisilmäinen mies, kasvot hyväntahtoiset,
kaula paksu.

— Tuolla on ystävämme Floritchica, sanoi Groza minua osoittaen.

»Joakim kurottautui varpailleen ja jäi hetkiseksi neuvottomana

katselemaan minua. Hänen papilliset nautiskelijankasvonsa
leimusivat oranssinkeltaisina valon langetessa niille ikkunaruuduista.
Hän kohotti käsivartensa taivasta kohti ja huusi kreikankielellä niin
että ikkunat tärisivät:

— Evloghimeni! (joka merkitsi: ole siunattu!)

»Minua peloitti ja olisin tahtonut paeta, mutta näin Grozan

hymyilevän ja vilkuttavan minulle silmää. Kanttori jatkoi puhettaan, ja
vaikka pelkoni kasvoi sitämukaa, halusin niin kuulla tuota ääntä,
jonka vakuutettiin olevan ensimmäisiä koko Romaniassa, että jäin
aloilleni:

— Siunatut olkoot kosteat silmäsi! Siunatut kosteat huulesi! Ja

siunattu olkoon kostea maa, joka kasvattaa tuonkaltaisia hedelmiä!

»Tunsin punastuvani näin moninaisten kosteuksien

siunaamisesta, mutta
Joakim alkoi samassa puhua kuivuudesta. Hän lauloi näin:

— Sillä, oi Herra, kosteutesi tekee maalle mahdolliseksi kestää

kuivuutta, kestää kuivuutta, sinä kaikkivoipa Jumala!
 »Groza laski kätensä hänen olkapäälleen ja keskeytti hänet:

— Lopeta jo veisuusi kosteudesta ja kuivuudesta ja opeta tytölle

aakkoset. Sinä unohdat, ettemme aio nukkua Hyvän onnen
majatalossa, vaan olkikattoisissa mökeissämme.

»Kanttori silmäili häntä hetkisen hurskaan näköisenä ja alkoi

veisata entistä hartaammin:

— Paljon lämpimämpi on niiden, jotka nukkuvat yhdessä

mökissään, kuin sen, joka nukkuu yksin palatsissa!

— Mutta emmehän me nuku yhdessä, sinä houkka! huudahti

Groza.

— Virta yhtyy jokeen! Mies ja nainen…

— Menevät helvettiin! ärjähti ystäväni, ravistellen kanttoria

käsivarresta. Tahdotko opettaa hänelle aakkoset vai et? Lupasit
tehdä sen!

— Kyllä, vastasi Joakim lähestyen minua kuin unissakävijä, niin,

olen luvannut ja nyt alan.

»Sitten hän sanoi, luoden minuun maailman rehellisimmän

katseen:

— Floritchica! Musta kyyhky! Lausu aivan kuten kuulet minun

lausuvan: Alpha… Vita… Gamma… Delta… Epsilon…

»Tavasin pelottomana hänen perässään koko aakkosluettelon.

— Ehtahtos! Ehtahtos! [Ihastuttavaa! Ihastuttavaa!] hän huudahteli

sitten kreikankielellä. Vain yksi virhe, pieni vähäpätöisyys, joka on
korjattava; ne ovat nämä kolme vaikeasti lausuttavaa kirjainta:
gamma, dzeta ja thita. Gammaa lausuttaessa on tehtävä samoin
kuin kurkkua huuhdeltaessa. Dzetaa lausuttaessa on matkittava
pohjatuulta. Mitä thitaan tulee, niin se muistuttaa hanhen ääntelyä.
Lausu siis uudelleen ja anna minun samalla nähdä suusi. Minä autan
sinua.

»Minä lausuin. Hän katsoi läheltä suutani ja kosketti sormellaan

leukaani. Mutta me näimme hänen vetäytyvän äkkiä pois kuin
poltinraudan koskettamana ja alkavan vaikeroiden harppailla pitkin
kirkkoa painaen käsin kaljua päälakeaan.

— Minua vaivaista! Minua vaivaista! Tuo suuhan on lähde, josta

muinaisajan jumalat ammensivat juovuttavan nektarinsa! Tuo suu ei
ole luotu tavailemaan aakkosia vaan jakamaan elämää ja kuolemaa!
Tuossa on varmaankin se tyttö, josta muuan hurmioitunut viisas
sanoi: Kyyhkyläiseni, sinä joka asustat kalliorotkoissa ja jylhissä
vuoristoissa, anna minun nähdä katseesi ja kuulla äänesi… Niin,
katseesi, äänesi… olisipa hänen pitänyt sanoa suusikin. Mutta, oi
Salomo, mitäpä hyötyä on siitä, että sydän halaa kauneuden
ylenkylläisyyttä, kun on näöltään muodoton kuin murmeli. Ja onko
minun syyni, että sydämeni on vasemmalla puolen kuten hullun eikä
oikealla, missä sanotaan viisaan sydämen sijaitsevan? — Jumala!
Sinä tunnet hulluuteni, eivätkä vikani ole sinulta salatut.

»Tämän sanottuaan Joakim palasi nopein askelin minun luokseni

ja sanoi, korostaen ja ääntäen sanat ylhäisten tapaan:

— Cori-mou! Coritzaki-mou! [kreikkaa ja merkitsee: tyttöseni, pikku

tyttöseni]. Sinä loukkaat minua, jos pidät minua raakana. Hulluuteni
ei ole vaarallista ja syntini on vain sanoissa! Siinä koko rikokseni! Älä
siis kiellä minulta suloutesi katselemista! Lähde nyt »hyvinvoipana»
ja palaa takaisin »hyvinvoipana». Opetan sinulle kreikkaa
kyvykkäänä oppineena ja epäitsekkäänä ystävänä. Ja minä aseistan
sinut hengen miekalla, jota vain harvat voivat käytellä.

»Suutelin kanttoria molemmille poskille ja sanoin:

— Joakim, olet ensimmäinen mies, jota eläissäni olen suudellut.

*****

»Kokonaisen vuoden ajan Yhden Puun Kirkon kanttori opetti

minulle kreikkaa ja paljon muutakin, ollen opettajana milloin
kohtelias, arkatuntoinen, melkeinpä kaino, milloin yltiöpäinen,
rohkea, melkeinpä mieletön. Kuitenkin hänen luonnonlaatunsa
paljasti mielenkiintoisia puolia ihmisluonteessa, ja kun järkeni ja
luonteeni olivat toista maata kuin ikäisteni nuorten tyttöjen, taivuin
nöyrästi hänen mielitekoihinsa, jotka olivatkin vaarattomia, — vain
saadakseni nähdä, oliko hänen puhtautensa todellista, vaiko vain
pettävä naamio.

»Se oli todellista.

»Minulla oli tunteja kaksi kertaa viikossa, tyhjässä kirkossa kello

yhdentoista messun jälkeen. Groza oli usein saapuvilla. Joskus hän
jätti meidät yksinkin. Mutta olimmepa yksin tai hänen seurassaan, oli
Joakim sama mies. Tietäen, että hänen lauluäänensä tuotti minulle
yhtä paljon, jollei enemmänkin iloa kuin kreikan opetus, hän aloitti
säännöllisesti tuntinsa jylisevillä taivaallisilla hymneillä, jotka
lankesivat sieluuni valoisana ryöppynä. Hänellä oli ehtymätön
varasto lauluja, virsiä ja sovitelmia. Hänen vilpittömyytensä oli
itsetiedotonta, ja niinpä sattui eräänäkin päivänä, että hän,
harppailtuaan laulaessaan kirkon kynnykseltä aina alttarille asti,
unohti minut, ja tapasin hänet sitten sakaristossa kyyneleet silmissä.
Mutta tämä vilpittömyys kävi minulle hyvin tukalaksi, sillä usein hän
opetustaan keskeyttämättä jäi katselemaan minua hyväntahtoisilla
häränsilmillään, pani kätensä vatsalleni tai rinnalleni, ja sanoi
ikäänkuin anteeksi pyydellen:

— En ole koskaan tuntenut käteni alla mitään näin miellyttävää

enkä tahdo kuolla saamatta tuntea naisruumiin lämpöä. Floritchica,
salli sen tapahtua! Jokainen houkka saa tuntea sitä, antamatta sille
mitään arvoa, sensijaan että minä annan sille arvon tuntematta sitä.
Teet minut onnelliseksi niin vähällä. Ennenpitkää sinä tuhlaat
suosiotasi saamatta vastalahjaksi kunnioitusta. Äläkä pelkää, että
tavoittelen enempää, sillä jos saarnaaja on oikeassa sanoessaan,
että loppu on alkua parempi, on myöskin totta, että elämässä alku
useinkin vie voiton lopusta. Niinikään on totta, ettei elämää ole
katseltava Saarnaajan silmillä.

»Soin hänelle tämän onnen jääden odottamaan mitä seuraisi. Ei

seurannut mitään. Hän ei enää edes halunnut uudistaa tätä huvia,
unohti sen eikä kajonnut koko asiaan.

»Olisin tahtonut jollakin tavoin osoittaa hänelle tämän johdosta

kiitollisuuttani antamalla jonkun lahjan, jotakin, joka muistuttaisi
minusta. Mutta hän sanoi:

— Mitä? Korillisen tuoreita munia? Kananpoikia? Voipurtilon?

Donitzan hunajaa? Talossani on niitä yltäkyllin! Vaikka sinä tarjoaisit
minulle pyhimyksen, jonka sädekehä olisi puhdasta kultaa, tai
rukousnauhan, jonka helmet olisivat kaikkein harvinaisinta ambraa,
tai loisteliaan smyrnalaisen vesipiipun, en huolisi niistäkään.
Gospodarit, jotka rakastavat ääntäni, Jumala ties miksi, hukuttavat
minut tuollaisiin antimiin. Se, mitä haluaisin ja mikä voisi tehdä minut
kuolettavan onnelliseksi, sitä et voi minulle antaa sinä eikä itse
Jumalakaan: se on ruumis, kasvot, jotka olisivat paremmin ääneni ja
sydämeni arvoiset. Ne tekisivät minulle mahdolliseksi elää elämää,
jota ilman riudun tässä aasin kuoressa! Sitä ei Jumala ole sallinut;
hän ei ole suonut satakielelle riikinkukon sulkia; ehkäpä hän on
tehnyt siinä oikein, sillä sanotaanhan, että jos sialla olisi sarvet,
kääntäisi se nurin maan.

»Tällaiseksi osoittautui panettelujen esine, Joakim kanttori.

Keskellä kesää, joka seurasi tätä oppivuotta, opin tuntemaan
hänessä toisenkin miehen, ja tämä havainto oli yhtä yllättävä koko
kaupungille kuin minulle ja Grozallekin.

»Olin nyt seitsentoistavuotias. Ja kaunis, kuten näette. Kauneuteni

veti muun muassa puoleensa gospodarimme Bolnavulin pojan
huomion, jonka isä omisti kaksikymmentä tuhatta hehtaaria maata ja
metsää sekä lukemattomia harasia ja karjalaumoja. Tuon
monokkelisilmäisen, vasta opiskelemasta palanneen herran mielestä
olin vain soma, kaksijalkainen karitsa, joka oli helppo ahmaista, ja
joka ehkä oli onnellinenkin siitä, että oli voinut herättää niin korkean
herran ruokahalun. Hän ei osannut kuvitellakaan kohtaavansa
vastarintaa minun puoleltani. Ja turhaanpa olivat menneet hänen
opintonsa, sillä ensi töikseen hän alkoi loukata minua.

»Eräänä kesäisenä sunnuntaina, joka ratkaisi Grozan kohtalon,

ilmestyi kylän horaan coconache Mano-laki, kuten hänen orjansa
häntä nimittivät, nuoremman sisarensa seurassa, ohjaten itse
komeaa hevostaan. Hän, meidän tuleva herramme, tuli joukkoomme
saavuttaakseen siten suosiota ja tarkastellakseen samalla sitä
laumaa, jota hän sai käyttää nautinnokseen. Tämä yksinvaltias
Jumalan armosta alkoi heti mitä mauttomimman narripelin. Hänen
yhtä tyhmä sisarensa ei pannut tätä pahakseen, ja rahvas otti sen
vastaan kuin taivaan mannan. Vanhukset nostivat hattua, paljastaen
kauniit, hopeanharmaat hiuksensa; nuoret jatkoivat tanssiaan, mutta
tavallista eloisammin, miellyttääkseen korkeita vieraita, sillävälin kuin
pomojnic [Apulaisprefekti], joka seurasi herraansa palvelevaisena
kuin orja, lasketteli karkeita sukkeluuksia. Hänen määräyksestään
carciumar kaatoi viiniä kulhoihin, ja juojat toivottivat terveyttä ja
pitkää ikää anteliaille vieraille. Sitten viimemainitut nousivat
ajopeleistä ja kilistivät kehässä tanssijoiden kanssa, jättäen vaunut
erään maalaisnuorukaisen vartioitavaksi.

»Käyttäen hyväkseni heidän poissaoloaan minä pujahdin Grozan

kiellosta välittämättä, hyväilemään tuota kaunista eläintä, jonka piti
vetää tätä inhimillistä kuormaa. Pidin aivan liiaksi kauniista
hevosista, jotta olisin voinut vastustaa haluani silitellä sen kaulaa.
Sain maksaa kalliisti tuon huvin, sillä molemmat verenimijät palasivat
odottamatta takaisin ja minun oli kuunneltava heidän puheitaan. Nuo
puheet koskivat kaunista pukuani ja hevosrakkauttani; mutta
coconache ei tyytynyt tähän; hän luuli tuottavansa minulle
suunnattoman ilon heittämällä vaunuista jalkoihini kultarahan, joka,
kuten hän sanoi, oli tarkoitettu 'viattomiin huvituksiin'. Minä peitin
käsin kasvoni ja juoksin pois, jättäen rahan siihen, mihin se oli
pudonnut, orjien ja heidän isäntänsä suureksi hämmästykseksi.

»Groza, joka makasi ruohikossa kaukana horasta, huomasi

kansanjoukon kiihkeästä elehtimisestä bojaarien lähdettyä, että
jotakin oli tapahtunut. Hän juoksi meidän luoksemme ja tapasi minut
nyyhkyttämässä. Vuodatin ensimmäisiä surun kyyneleitäni.

»Pian tulisi niitä lisää.

 »Naisen vilpitön vastustaminen ei tehoa raa'an miehen haluihin.
Hän ei tiedä, missä on naisellisen kainouden raja ja missä alkaa
syvä inho, jota arvokkuudessaan loukattu nainen tuntee. Tälle
raakalaiselle, joka isännöi maan päällä, on kaikki sallittua.

»Kahden kuukauden aikana hän koetti neljä eri kertaa vakuuttaa

minulle, että minun olemassaoloni tarkoitus oli hänen halujensa
tyydyttäminen. Joka kerta käänsin hänelle selkäni sylkäisten hänen
jalkoihinsa. Silloin hän yritti väkivaltaa. Hän sai tehdä tuttavuutta
Grozan käsivarren ja hänen garbaciunsa [nuorasta punottu ruoska]
kanssa.

»Minulla oli nyt paimennettavana noin puolisentoistasataa

lammasta, joista kolmasosa kuului lapsuudenystävälleni, loput
äidilleni ja minulle. Olin onnellinen, joskin minua painosti orjanelämä
ympärillämme ja olin levoton hirviön uudelleen ilmestymisestä.
Tiesin, että hän ennemmin tai myöhemmin iskisi kyntensä minuun
kuin haukka pikkulintuun. Groza antoi minulle pistoolin ja pienen
tikarin, joita kannoin kätkössä vyölläni. Varovaisuuden vuoksi hän tuli
joka ilta Palonnierista viettämään pari tuntia minun seuranani ja
auttoi minua ajamaan lampaat kotiin. Kuinka kaukana tunnuttekaan
olevan minusta tänään, te hellän ystävyyden kauniit päivät, joihin
osallistuivat kolme koiraamme ja joita kirkastivat auliit sydämemme,
elävöittivät toiveemme, tuudittelivat huilujemme sävelet!

»Muuanna elokuun iltana, jolloin taivas liekehti kullanhohtoisena,

tuli onnettomuus. 'Coconache' oli yksin ja ratsain. Kiinnittämättä
lainkaan huomiota Grozaan, hän kääntyi vain minun puoleeni,
tervehti ja kysyi:

— Oletko lauhkeampi tänään?

 »En edes vastannut hänelle, vaan käänsin selkäni ja poistuin.
Groza, joka seisoi lammikon rannalla, alkoi heti piestä vedenpintaa
isolla garbaciullaan. Arvasin, että hän tahtoi norjistuttaa nuoraa, jotta
se paremmin suomisi nenäkkään vierailijan kupeita. Hekuma paisutti
rintaani tietäessäni, että voimakas ja rohkea ystäväni pian kostaisi
puolestani, mutta vihan sokaisemana en lainkaan tullut ajatelleeksi
näin peloittavan teon seurauksia.

»Bojaari hyppäsi hevosen selästä, jätti sen paikoilleen ja alkoi

hitaasti seurata jälessäni. Groza hypähti hänen eteensä, seisten
siinä suorana kuin kuusi ja tyynenä kuin filosoofi. Toinenkin oli suora,
mutta ei tyyni; veri kohosi hänen kasvoilleen, kun hän kysyi:

— Mitä tahdot?

— En mitään… sanoi Groza, tahdon vain tietää, mitä sinä tahdot…

»Raivostuneena siitä, että moukka sinutteli häntä, tuo onneton

tarttui pistooliinsa. Silmänräpäyksessä hän makasi maassa
aseetonna, ja ennenkuin hän ehti tointua, istui Groza jo kahareisin
hänen päällään. Se, mitä nyt seurasi, ilmaisi minulle sen vihan mitan,
joka kyti ystäväni sydämessä. Sensijaan, että olisi paennut, kuten
luulin, hän alkoikin suomia 'coconachia' tähdäten kostean carbaciun
iskut mieluiten päätä kohti, ajaen häntä edellään sinne tänne pitkin
autiota seutua, jonka hiljaisuutta halkoivat piestyn huudot, ruoskien
hänen ruumistaan vielä sittenkin, kun hän jo makasi maassa
vertavuotavana ja tajuttomana möhkäleenä.

»Groza ajoi täyttä laukkaa luokseni. Hän ei enää ollut sama mies.
Hänen liikkumattomat kasvonsa näyttivät minusta elottomilta kuin
pergamentti. Veristävissä silmissä ei ollut mitään inhimillistä.