Full download test bank at ebook textbookfull.

com

Caring and Sharing: The Cultural

Heritage Environment as an Agent

CLICK LINK TO DOWLOAD

https://textbookfull.com/product/caring-and-
sharing-the-cultural-heritage-environment-as-
an-agent-for-change-valentina-vasile/

textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Finding Solutions for Protecting and Sharing

Archaeological Heritage Resources 1st Edition Anne P.
Underhill

https://textbookfull.com/product/finding-solutions-for-
protecting-and-sharing-archaeological-heritage-resources-1st-
edition-anne-p-underhill/

Phoenix Leadership for Business: An Executive’s

Strategy for Relevance and Resilience Valentina
Gokenbach

https://textbookfull.com/product/phoenix-leadership-for-business-
an-executives-strategy-for-relevance-and-resilience-valentina-
gokenbach/

Analytical Chemistry for Cultural Heritage 1st Edition

Rocco Mazzeo (Eds.)

https://textbookfull.com/product/analytical-chemistry-for-
cultural-heritage-1st-edition-rocco-mazzeo-eds/

Heterotopia and Heritage Preservation: The Heterotopic

Tool as a Means of Heritage Assessment Smaranda Spanu

https://textbookfull.com/product/heterotopia-and-heritage-
preservation-the-heterotopic-tool-as-a-means-of-heritage-
assessment-smaranda-spanu/
Nanoscience and Cultural Heritage 1st Edition Philippe
Dillmann

https://textbookfull.com/product/nanoscience-and-cultural-
heritage-1st-edition-philippe-dillmann/

Cell-free DNA as Diagnostic Markers: Methods and

Protocols Valentina Casadio

https://textbookfull.com/product/cell-free-dna-as-diagnostic-
markers-methods-and-protocols-valentina-casadio/

The Baloch Cultural Heritage 2nd Edition Jan Muhammad

Dashti

https://textbookfull.com/product/the-baloch-cultural-
heritage-2nd-edition-jan-muhammad-dashti/

Managing Disaster Risks to Cultural Heritage From Risk

Preparedness to Recovery for Immovable Heritage 1st
Edition Ruth Ashbee

https://textbookfull.com/product/managing-disaster-risks-to-
cultural-heritage-from-risk-preparedness-to-recovery-for-
immovable-heritage-1st-edition-ruth-ashbee/

Ergonomics in Caring for People Proceedings of the

International Conference on Humanizing Work and Work
Environment 2015 1st Edition Gaur G. Ray

https://textbookfull.com/product/ergonomics-in-caring-for-people-
proceedings-of-the-international-conference-on-humanizing-work-
and-work-environment-2015-1st-edition-gaur-g-ray/
Springer Proceedings in Business and Economics

Valentina Vasile Editor

Caring and
Sharing: The
Cultural Heritage
Environment as an
Agent for Change
2016 ALECTOR Conference, Istanbul,
Turkey
Springer Proceedings in Business and Economics
More information about this series at http://www.springer.com/series/11960
Valentina Vasile
Editor

Caring and Sharing: The

Cultural Heritage
Environment as an Agent
for Change
2016 ALECTOR Conference, Istanbul,
Turkey

123
Editor
Valentina Vasile
Romanian Academy
Institute of National Economy
Bucharest
Romania

ISSN 2198-7246 ISSN 2198-7254 (electronic)

Springer Proceedings in Business and Economics
ISBN 978-3-319-89467-6 ISBN 978-3-319-89468-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-89468-3
Library of Congress Control Number: 2018938370

© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2019

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

Cultural heritage has an important potential for tourism sector development and to
increase the share of tourism exports in GDP, is among the main factors of support
competitiveness in tourism, local economic growth and social inclusion.
Digital technologies have created an important crossroads for onsite cultural
heritage consumption and defined a new model of tourism. Social channels and
mass media facilitate wider access to information about cultural heritage, providing
both an increased and diversified demand. Current cultural consumption combines
old fashioned models of cultural consumption with access and interactive partici-
pation, onsite innovation in terms of the consumption process, and facilitates
environmental protection through non-invasive forms of heritage asset valuation.
Younger generations conceptualize heritage assets valuing and capitalization in
igneous ways, integrating perennial truths and historic values into modern cultural
consumption models.
The attractiveness of cultural heritage to youths has multiple faces, from learning
about national identity and perceived authenticity to discovering common
regional/international roots, helping make sense of the past, and critically, prepare
for the future. The recognition of community heritage and understanding cultural
meanings for present and future, for individuals and groups, is a challenge for onsite
visitor experiences (pre-visit, during visit, and post-visit) and also for providers of
cultural products (the socio-economic impact of the business model). Cultural
heritage consumption creates positive externalities, conveys values and meaningful
messages for everyday life, and represents a vehicle for accepting diversity,
embracing multiculturalism, and promoting understanding and peace. Sharing the
experience through social media, revisiting the heritage sites (re)design or just
confirming the business model relevance and efficacy, and increasing demand prove
the cost-benefits efficiency both for consumer and provider. In the present, more
than ever, past tangible heritage create/enrich contemporary intangible heritage of
local communities and enrich local cultural identity.

v
vi Preface

The scientific and common approach to cultural heritage is based on the values
of long-term cooperation between specialists/experts and locals in designing
awareness for the need to preserve culture and its values, as well as the need for
appropriate management of its sites.
Cultural heritage as a source of economic development creates synergies at the
local level, develops networks of market providers, facilitates the design of a new
framework for economic and social inclusion, create jobs, stimulates innovation and
the cooperation between specialists, young entrepreneurs, artists, etc., and integrates
knowledge with emotions in terms of designing new cultural goods and services.
The benefits of investing in heritage are reflected in the livability of an area, job
creation, and economic development (WB, 2012; EC, 2017). The need for a
strategic approach was underlined (EHA3.3, 2012) in response to the Lisbon Treaty
of the European Union, Article 3.3
The main facilitator of cultural heritage valuation is the travel and tourism sector,
contributing to over 10% of global GDP, 30% of the world’s service exports, and
one tenth of jobs (WEF_TTCR, 2017). The World Economic Forum developed the
Travel and Tourism Competitiveness Index to measure “the set of factors and
policies that enable the sustainable development of the travel and tourism sector,
which in turn, contributes to the development and competitiveness of a country.”
This composite index includes indicators that measure the direct, indirect, and
induced economic effects of the heritage sector. The Heritage Economic Impact
Indicator (TBR, 2016; Ortus 2017) and Heritage Counts (CHCFE Report, 2015)
were also created to register the social and economic value of heritage to com-
munities, individuals, and the economy.
The role of cultural heritage is still undervalued (EC, 2015) and a holistic impact
assessment of the heritage sector on our lives and culture, both today and in the
future, goes beyond quantitative measurements. This should not be just an EU or
national key economic priority but should also contribute to enhancing Creative
Europe, territorial cohesion, active inclusiveness, and multicultural convergence
and harmony, in the short, medium, and long term. In this respect, identifying and
disseminating good practice and multidimensional impact assessments represent
just two examples of activities which ought to be conducted, based on EU funding,
as well as public and private finance.
This volume includes the results of such initiatives to measure the socioeco-
nomic dimension of the heritage sector and presents some good practices in terms
of valuing and valuation of tangible (both natural and anthropic) and intangible
cultural heritage assets.
The different approaches (scientific and practical) and diversity of research
methodologies used in the chapters included in this volume comprise two parts:
• Part I “Economics of Heritage” is dedicated to scientific articles which present
research results in an innovative manner. The research in these chapters high-
lights the proposed topics that make up the ALECTOR Project, and also some
other research results on heritage and tourism topics for countries such as
Bulgaria, Croatia, Russia, and Romania. The experts from the partner
Preface vii

institutions in the ALECTOR project presented some of the results of the

researches carried out during the project’s implementation period, for countries
such as Greece and Romania.
• Part II “Best Practices” presents and analyzes best practices in, experience
gained from, and promotional plans for cultural heritage through tourism. Some
tourist sites and thematic routes are presented from countries such as Bulgaria,
the Republic of Moldova, Turkey, Russia, and Romania.
The present volume brings together the papers presented in international conference
“Caring and Sharing: The Heritage Environment as an Agent for Change,” organized
as part of the ALECTOR Project—Collaborative Networks of Multilevel Actors to
advance quality standards for heritage tourism at Cross Border Level, ENPI Cross
Broader Cooperation Black Sea Basin Programme, JOP 2007–2013 (MIS ECT 2617
ALECTOR), http://www.alector.org. Partners in the project were from Greece,
Romania, Bulgaria, the Republic of Moldova, Ukraine, Georgia, and Turkey.
Why ALECTOR Project? The necessity of the project was underlined by the
following aspects:
• Cultural values are resources which depend on the capacity of people to interpret
and use them for the benefit of society.
• There is a need to match supply (cultural values) and demand (cultural use) via
new skills.
• Cultural heritage protection should match its use.
• Cultural values from tangible and intangible heritage should be better
communicated.
• Trained human capital is required, along with the development of professional
skills linked to heritage interpretation.
• Innovation should be enabled through knowledge pooling and management, and
through the production and application of good practices in the interpretation of
heritage.
• Involvement of key actors from the spheres of state, market, and civil society is
needed to facilitate implementation.
• Strengthening the development capacity of the heritage interpretation sector is
important, enabling the diversification of cultural heritage consumption through
multi-sensorial end-user experiences.
The ALECTOR Project’s international conference aimed to communicate to mul-
tiple public targets the project’s results, methodologies, and planning strategies,
local implemented pilot projects, using the international experience in the heritage
sector and more particular in the conservation, protection, management and com-
munication of heritage. At the same time the project offers an international forum
on issues regarding sustainability and the dynamics of cultural values for regional
and local development. In this way comprehension and support for local govern-
ment and related decision makers, along with general public awareness, will be
raised and maintained. The theoretical and empirical research papers presented at
the conference addressed the following topics:
viii Preface

• Standardization in tourism—a new approach based on research and develop-

ment and ICT.
• Local developments and international networking through heritage products and
services.
• Climate change and the historic environment—natural and cultural heritage
risks and hazards.
• Smart specialization and financing of local tourism development, based on
heritage valuing and assessment.
• Teaching methods for novel professional profiles, developing future experts in
heritage, tourism, and hospitality industries, including cultural communication
and the interpretation of heritage.
• Anthropological cultural heritage—tangible and intangible heritage assets as the
main identity pillars for socioeconomic development and community cohesion.
• Topics in natural heritage management, architectural conservation, and the
protection of monuments and buildings.
These topics are closely related to the ALECTOR Project’s objectives:
• Creation of a pool of knowledge needed to empower cross-border actors and
decision makers to enhance the accessibility of heritage.
• Development of a participatory knowledge platform for the public to promote
the values of historic environments.
• Producing standards for public access to cultural heritage assets needed to
unlock their value for all of society.
• Helping territorial development and promoting cultural production and
consumption.
• Promoting the development of actions for biodiversity preservation and natural
and man-made heritage preservation.
• Enhancing the attractiveness of places by protecting cultural heritage.
• Creating transnational alliances in order to promote heritage entrepreneurship.
• Improving the perception and use of heritage.
• Involving new media tools to promote and add value to heritage tourism and
cultural consumption.
The impact of the ALECTOR Project considered:
• Supporting entrepreneurial innovation by combined efforts of multilevel actors.
• Enhancing the access to knowledge of different actors from the public–private–
third party, thus paving the way for entrepreneurial innovation, thanks to a
highly skilled pool of certified specialists.
• Leveraging the economic usability of cultural heritage in the Black Sea Basin by
producing standards for public access to cultural heritage assets.
• Unlocking heritage value for society.
• Facilitating transferability of good practice across the Black Sea region.
• Communicating heritage value and the potential of heritage assets to the public.
Preface ix

The results and outputs were designed:

• Provide a common tool for improving the management of domain-specific
knowledge at the cross-border level.
• Develop new skills for individuals, experts, or associates.
• Design guidelines for increasing the accessibility of heritage tourism both for
residents and non-residents/consumers.
• Formulate and substantiate recommendations for the development of accessible
heritage tourism products and services.
• Identify good practices for heritage tourism products and services.
• Enhance guidelines for identifying and planning experience opportunities for
visitors.
• Ground a common tourism planning methodology, adopted at the cross-border
level.
• Create a database of heritage experts at the cross-border level.
• Set assessment criteria for the accessibility of heritage tourism products and
services at the cross-border level.
• Design quality labels for heritage tourism products and services.
• Develop and implement pilot project plans in selected areas.
• Produce an open street museum and promote it as a permanent exhibition.
The project aimed to create stronger regional partnerships and cooperation in the
Black Sea Basin, and promote development in a stronger and more powerful and
sustainable way from the economic and social points of view in the Black Sea Basin
region—promoting local competitiveness and the creation of strategic partnerships
in the spheres of state, civil society, and the economy.
During the project’s implementation, its partners looked to:
• Increase the attractiveness of the project’s areas to tourists by promoting
accessibility to cultural resources and heritage.
• Reconcile economic operators and decision makers through the convergence of
measures of cultural protection and market philosophy.
• Promote local business incubators capable of producing and sustaining cultural
goods, by preparing specific target groups of relevant actors.
• Provide local businesses with a range of tools and methods to design and
implement cultural tourism products and services for the purpose of local
economic regeneration.
• Communicate the values of cross-border culture to the local population.
• Promote the spirit of volunteering in the cultural sector, in particular through the
involvement of young people.
x Preface

We hope that the project’s results presented during the conference, and the best
practices disseminated to the project’s participants, produces a “snowball” effect,
generating an increased interest in other project proposals (financed through EU
funds or from elsewhere) for heritage sector development through smart valuing
and efficient valuation.

Bucharest, Romania Valentina Vasile

Romanian Academy
Institute of National Economy

Tărgu Mures, Romania Daniel Stefan

“Petru Maior” University of Tărgu Mures
Romanian Research Group for Corporate Finance

Tărgu Mures, Romania Calin-Adrian Comes

“Petru Maior” University of Tărgu Mures
Romanian Research Group for Corporate Finance

References

EC. (2015). Towards an integrated approach to cultural heritage for Europe, Opinion of the
European Committee of the Regions—COM (2014) 477 final. http://eur-lex.europa.eu/legal-
content/EN/TXT/?uri=celex%3A52014IR5515
EC. (2017). Cultural heritage counts for Europe report, publication coordination Joanna Sanetra-
Szeliga, on behalf of the CHCfE Consortium. http://blogs.encatc.org/culturalheritagecounts
foreurope//wp-content/uploads/2015/06/CHCfE_FULL-REPORT_v2.pdf
EHA3.3. (2012). Towards an EU strategy for cultural heritage—The case for research 2012
European Heritage Alliance 3.3. http://www.europanostra.org/wp-content/uploads/2017/02/
Towards-an-EU-Strategy-for-Cultural-Heritage_final.pdf
ORTUS. (2017). Heritage economic impact indicators 2017: Technical report. https://content.
historicengland.org.uk/content/heritage-counts/pub/2017/heritage-economic-impact-indicators-
2017-technical-report.pdf
TBR. (2016). Heritage economic impact indicators: Technical report for historic England.
Prepared by TBR’s Creative & Cultural Team. https://content.historicengland.org.uk/content/
heritage-counts/pub/2016/heritage-economic-indicators-sharing-best-practice-tech-note.pdf
WB. (2012). In: G. Licciardi & R. Amirtahmasebi (Eds.), The economics of uniqueness. Investing
in historic city cores and cultural heritage assets for sustainable development. http://
siteresources.worldbank.org/EXTSDNET/Resources/Economics_of_Uniqueness.pdf
Acknowledgements

This volume is the result of teamwork both from a content selection point of view
as well as editorially. Following previous experience gained in the dissemination
of research results and sharing best practices in terms of specific economic topics
(i.e., http://www.rorcf.ro), for this volume, the editor closely cooperated with
Dr. Daniel Stefan and Dr. Călin-Adrian Comes—both experts with good back-
grounds in book editing, as well as being researchers in economics.
Sharing the ALECTOR Project’s1 results from the scientific community in the
cultural heritage field was only possible because of the excellent cooperation given
by the project’s coordinators, Dr. Nikolaos Thomaidis and Dr. Dorothea
Papathanasiou-Zuhrt, and the contributions of the partners and national teams
involved from Greece, Bulgaria, Romania, Bulgaria, the Republic of Moldova,
Ukraine, Georgia, and Turkey.
My special gratitude goes to all team members, for actively sharing their
experiences and building together an emerging international cooperation network
for cultural heritage sector growth, creating Europe’s historical memory.

1
The EU Neighbourhood Info Centre (ENPI) Cross-Border Cooperation (CBC) Black Sea Basin
Programme, JOP 2007–2013 project “Collaborative Networks of Multilevel Actors to Advance
Quality Standards for Heritage Tourism at Cross Border Level” (MIS ECT 2617 ALECTOR,
www.alector.org).

xi
Contents

Part I Economics of Heritage

1 Cultural Heritage Management (CHM) and the Sustainable
Development Requirements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Gheorghe Zaman
2 Multi-sensory Experiences at Heritage Places: SCRIPTORAMA,
The Black Sea Open Street Museum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Dorothea Papathanasiou-Zuhrt, Nikolaos Thomaidis, Aldo Di Russo
and Valentina Vasile
3 Heritage Tourism and Neo-Endogenous Development: The Case
of the Black Sea Project “Alector” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Nikolaos Thomaidis and Dorothea Papathanasiou-Zuhrt
4 Information Services Industry in Tourism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
Tagir Saifullin and Maria Lomovtseva
5 The National Heritage of Călimani Mountains: Peering Inside
Unspoiled Wilderness . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
Călin-Adrian Comes and Maria-Alexandra Popa
6 Statistical Correlation Between Tourism and Poverty
in EU Countries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
Carmen Boghean and Mihaela State
7 Patterns in Romanian Tourism Activity—A Factorial
Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
Cristina Boboc, Simona Ghita and Valentina Vasile
8 Tourists Attitudes Toward Autochthonous Product Quality
and Placement—The Case of Dubrovnik, Croatia . . . . . . . . . . . . . . 103
Ivica Popovic and Marija Dragicevic

xiii
xiv Contents

9 Financing Tourism Companies Through the Capital Market . . . . . 111

Angela-Nicoleta Cozorici, Gabriela Prelipcean and Liliana Scutaru
10 Stressing the Urge for Awareness to Climate Change Impact
on Natural and Cultural Heritage: A Romanian Perspective . . . . . 121
Marius-Răzvan Surugiu and Camelia Surugiu
11 Generation Y—Challenges for Heritage Planning . . . . . . . . . . . . . . 129
Doru Marian Tudorache, Alina Niculescu, Marioara Musteață-Pavel
and Adriana Radu
12 Heritage Component of Sustainable Development . . . . . . . . . . . . . . 139
Andreea Constantinescu
13 Cultural Heritage, Cultural Tourism, and Creative Economy
Basis for Social and Economic Development . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
Maria Valkova Shishmanova
14 Design and Delivery of Experience-Based Tourism Products
and Services in Heritage Settings: The PEGA Training
Programme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
Theodoros Stavrinoudis and Dorothea Papathanasiou-Zuhrt
15 The Global Heritage: Knowledge and Innovations . . . . . . . . . . . . . 183
Liliya Sarach
16 Smart Specialization in Supporting SMES in the Tourism
Sector Through Innovative Clusters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
Liliana Scutaru, Gabriela Prelipcean and Angela-Nicoleta Cozorici
17 Challenges and Innovations to Sustainable Forest Management
in Romania: Virgin Forests as Heritage . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
Victor Platon, Simona Frone and Andreea Constantinescu
18 Public Cultural Heritage and Private Property Rights: Building
Sustainable Community Through Individuality . . . . . . . . . . . . . . . 213
Octavian-Dragomir Jora, Mihaela Iacob
and Matei-Alexandru Apăvăloaei
19 Protection of Natural Heritage: A Conservation Criminology
Perspective . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
Radu Tudor Petre
20 Development of Romanian Corporate Governance in Hospitality
Industry: Necessity and Favorable Factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
Florin Boghean and Carmen Boghean
21 Importance and Perspectives of Protected Areas
in Romania . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Daniela Antonescu
Contents xv

22 Training for Heritage Promotion in Rural Areas . . . . . . . . . . . . . . 251

Marius-Răzvan Surugiu, Valentina Vasile, Raluca Mazilescu,
Ioana-Alexandra Login and Camelia Surugiu
23 Employment Profile in Tourism Sector in Romania—Skills
Demand and Quality of Jobs’ Perspectives in the Context
of Local Heritage Valuing Using Business Innovation and ITC
Support . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
Valentina Vasile and Ana-Maria Ciuhu
24 Cultural Heritage Tourism Export and Local Development.
Performance Indicators and Policy Challenges for Romania . . . . . 271
Valentina Vasile and Elena Bănică
25 Weather Risk Management’s Instruments Used in Tourism
Industry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 291
Mirela Panait, Irina Radulescu and Marian Catalin Voica
26 Social Innovation—a Key Driver for Cultural Sustainability . . . . . 303
Irina Anghel
27 From Smart Cities to Smart Buildings—Tools for Promoting
Cultural Heritage . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315
Andreea-Clara Munteanu

Part II Best Practices

28 The Importance of Using New Technology in Museums . . . . . . . . . 325
Mutlu Erbay
29 The Trail of the Romanian Ancient History at the Black
Sea Coast . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 337
Steliana Cojocariu and Iulia Dăngulea
30 Financial Instruments for Tourism and Agrotourism
in Romania . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345
Otilia Manta
31 The Hagia Sophia Soup-Kitchen Furnishing Exhibition
Project . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 361
Nuri Özer Erbay
32 Cultural Tourism and the Stimulators RDI and ICT for Its
Development . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
Maria Valkova Shishmanova
33 Cultural Heritage of Beysehir from Eleventh Century Until
Today . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379
Halil Akmeşe, Ahmet Büyükşalvarcı, Zübeyde Över and Sercan Aras
xvi Contents

34 Sustainable Tourism as a Factor in the Successful Development

of the Regional Economy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389
Timur Absalyamov, Svetlana Absalyamova, Albina Absalyamova
and Rustem Sakhapov
35 Efficiency of Cultural Routes: Between Wish and Reality . . . . . . . . 397
Andreea Andrei, Aurel Mototolea and Cătălin Nopcea
36 Cultural Symbols in the Context of Communication—Identity
Label and Link of Social Cohesion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 409
Varvara Buzilă and Svetlana Lazăr
 Part I
Economics of Heritage
Chapter 1
Cultural Heritage Management
(CHM) and the Sustainable
Development Requirements

Gheorghe Zaman

Abstract The paper reveals some important characteristics of cultural heritage

management (CHM) vis-à-vis the recent requirements of sustainable development
(SD) taking into consideration the economic, social and environmental pillars of SD
and the necessity of an adequate system of CHM indicators. The general conclu-
sions are that CH, if well managed, represents an asset for a national economy with
important contribution to GDP growth, employment and quality of life.

Keywords Cultural heritage management Sustainable development




Pillars of SD Integration of CHD into SD Spillovers Internalization of
externalities

1.1 Introduction

The unanimous recognition of culture’s and cultural heritage impact on economic

and social development is a question not only of theoretical approach but of
practical effective integration and mainstreaming of culture in strategies and poli-
cies at all levels and time horizons.
According to long and practical countries’ experience, it is evident that the
support of idea that cultural heritage as a direct result of cultural goods and services
stemming from more or less recent past contribute in a complex and specific
manner to development not only in terms of economic increase of GDP and
employment but also of qualitative improvement of well-being and national wealth.
Rising national and international awareness of the CHM contribution aiming at
safeguarding cultural heritage and diversity require specific tools, economic and
social mechanisms calling for its integration to development of practically social
and economic domains.

G. Zaman (&)
Institute of National Economy-Romanian Academy, Bucharest, Romania
e-mail: [email protected]

© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2019 3

V. Vasile (ed.), Caring and Sharing: The Cultural Heritage Environment
as an Agent for Change, Springer Proceedings in Business and Economics,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-89468-3_1
4 G. Zaman

As an important component of cultural heritage, CHM belongs to the more

general notions of Cultural Resources Management (CRM) category which is more
widespread in the US literature.
Traditionally, CHM is dealing with the activities of identification, interpretation,
maintenance, preservation and valorization of cultural goods and services, tangible
and intangible, including traditional skills, languages, arts, other artistic activities,
habits and handicrafts.
Green economy offers a large component of landscapes heritage which needs to
prioritize both people and environment, provides an opportunity to revitalize the
state, combats neoliberal primacy and drives progressive economic and environ-
mental policy.
As social and environmental crises are deepening, the need for cultural heritage
management is a complementary domain of sustainable growth, in parallel with the
integration of culture into development strategies and policies in a distinct and
adequate manner.
Recognition of cultural heritage influence, the safeguarding of world heritage
and cultural diversity, contribute to development not only of quantitative economic
growth (income, employment) but also of qualitative standards and well-being
including the indirect propagation effects (spillovers).
The paper presents some general requirements of sustainable development in the
field of cultural heritage management, taking into account the interdependence
between the three pillars of sustainable development and the most important tools,
methods, mechanism of CHM at macro- and microlevel for the large diversity of
cultural heritage that can be considered not only an enhancer of national identity but
also a genuine factor of economic growth, well-being and improved quality of life.

1.2 Integration of CHM into the Strategies of Sustainable

Development

Although at first glance the topic of CHM could be considered as a separate domain
not directly linked to the strategies of sustainable development, a large body of the
literature demonstrates a more and more intense link between two processes under
different forms of manifestation. That is why, in the last decades, a special attention
is paid to the efficient integration of CHM into the strategies of sustainable eco-
nomic and social growth taking into consideration the needs and criteria to be met
for such an integration.
Figure 1.1 presented a general scheme of interference and integration between
sustainable development pillars and the requirements to be met by CHM in order to
contribute to a more consistent and resilient sustainable growth development. This
figure can be developed, detailed and completed for each category of cultural
heritage at different levels and territorial units in accordance with their
particularities.
1 Cultural Heritage Management (CHM) and the Sustainable … 5

Sustainable
Development

PILLARS

Economic Social Environmental

• Social, justice and

Economic: equalities • Eco-efficiency
• Efficiency • Inclusiveness • Resilience
• Profitability • Cohesion and
solidarity
• Social
responsibility

Criteria, principles
requirements

poverty diminution, prevention, precaution, public-private partnership, polluter pays

principles, sustainable development for all, elimination of fragmentation, common but
differentiated responsibility, “critical mass” of investment, different contribution of developed
and developing countries extreme poverty reduction

Cultural Heritage
Management

Fig. 1.1 Integration of cultural heritage management into the strategies of sustainable
development

The ways of integrating CHM into strategies of sustainable development are

specific for each category of cultural and natural resources. However, it is necessary
to outline the necessity of taking into account some general common characteristic of
CHM and sustainable development that are presented in the next chapter of our paper.

1.3 Common Characteristic of Sustainable Development

(SD) and Cultural Heritage Management (CHM)

Common characteristics of both SD and CHM offer a better understanding and

ways of integrating and bridging the two categories from both theoretical and
practical viewpoints.
6 G. Zaman

A first aspect is related to the characteristics of intergenerational cooperation and

SD and CHM “for all” which offers comprehensive dimensions in time and space.
Indeed both categories indicate the strategic goals on medium- and long terms and
benefits offerings for all involved participants.
The high degree of complexity and diversity are common for SD and CHM
inducing the necessity of systemic approach and structural analysis of interdependent
and dynamic components which need multi-, intra-, inter-, pluri-disciplinary methods
within which specialists of different domain have to cooperate in order to better
respond to the inherent requirement of decision-making on different time horizon.
Not less important is the application of public–private partnership principle
which imposes adequate schemes for the interlinked promotion between pure public
and private goods and services. A series of important and complex criteria in
approaching the topics of SD and CHM refer to applicability of strategic man-
agement in an interfering manner conducive to the convergence in reaching the
medium- and long-term priorities, goals and objectives and meeting the requirement
of combining static and dynamic methods of analysis and forecasting.
Another common characteristic refers to digitalization, R&D, IT&C representing
very strong driving force and objective tendency in SD and CHM processes.
From the pure methodological viewpoint, the domain of SD and CHM are
evolving from the linear to nonlinear modelling, with the scope of a better man-
agement, monitoring and solving the complex problems of risks, vulnerabilities and
resilience.
The above-mentioned characteristics common to SD and CHM involve a
specific manner of the values analysis of cultural heritage domain.
The diversity of CH imposes, as a consequence, a diversity of typology of
values.

1.4 Valuation of CH—A Basis for an Efficient

Management

The special literature (Bowitz and Ibenholt 2009) classifies effects of investment in
culture in: direct, indirect, input–output, multiplies and acceleration effects ancillary
spending, derived effects, gravitation, “non-economic”, counteracting effects.
All the above mentioned effects can be identified at different levels of aggre-
gation (local, regional, national and international).
In view the large diversity of CH which is practically covering almost all
domains of human activity, the valuation methods are very diverse function of
different types of value: cultural, historical, aesthetical, economic, financial envi-
ronmental and educational (instrumental—intrinsic value).
A brief presentation of the techniques and methods used in economic and social
valuation of cultural heritage (Fig. 1.2) shows a very close similarity with the
methods of valuation of natural capital and resources.
1 Cultural Heritage Management (CHM) and the Sustainable … 7

Use value Non-use value

Revealed Preferences (RP) Stated Preferences (SP)

(Real Market) (Hypothetical Markets)

Travel cost Hedonic Averting Market Choice Contingent

method pricing behavior prices modeling valuation

Fig. 1.2 Economic and social valuation techniques (Source Choi et al. 2010; Bateman et al. 2002)

For each group of CH, a certain system of valuation has to be elaborated and
tested, including at the same time more or less rigorous determination of so-called
positive and negative externalities which represent marginal external benefits and
respectively costs (spillovers). The inclusion of spillovers by means of the inter-
nalization of externalities is possible by subsidies, in case of marginal external
benefits, and by corrective or Pigouvian taxes for the marginal external costs.
In the framework of cost-benefit analysis applicable to CH valuation a very
sensitive problem is the usage of different size discount rates specific for each
category of CH.
Special techniques for determining net present value (npv) and internal rate of
return (irr) for cultural heritage investment and restoration projects have to be
applied in case of qualitative spillovers which, as a rule, are very difficult to be
quantified in monetary terms (Zaman and Vasile 2010).
It is unanimously accepted that, in any situation, an efficient management of
cultural heritage is directly dependent on the measurement of cultural and landscape
capital.
In the CH valuation, it is also necessary to take into consideration a series of
particularities of CH public goods and services non-rival, non-excludable and
congestible, in parallel with pure private ones.
The valuation of intangible cultural heritage resources is much more different
than in the case of tangible cultural heritage goods and services. The increasing role
of intangible cultural heritage in supporting economic and social development as a
result of knowledge-based society needs further efforts on improving valuation
methods and contribution of this type of assets.
8 G. Zaman

1.5 Policy Mix for CHM

An effective management and management plan is based on three prerequisites:

• A good objective understanding of cultural heritage by all stakeholders and
effective cooperation between them;
• Clear methods of planning, implementing and monitoring the condition of
identifying, maintenance, restoration, preservation and valorization of CH
valuation and feedback;
• Preoccupation for economy the necessary funding.
Optimal policy mix in the field of CHM has to solve a series of problems related
to the following aspects: subsidies versus regulations; direct versus indirect public
support; incentives versus compulsory rules; local versus national, versus interna-
tional interventions; centralization versus decentralization of decision-making,
especially in the case of transition economy and transfer of cultural property goods;
standard at national and international levels (Zaman et al. 2008).
The CHM needs highly qualified labour skills, a coherent and sustainable pri-
ority setting and an efficient investment policy, avoiding the shortcomings in
investment process in different CH domain.
The experience of transition economies in the field of CH shows that privati-
zation of cultural heritage was not a guarantee of “better off “for all cases (one size
does not fit all!).
An effective CHM has to be inclusive and participatory, in order to meet some
outstanding requirements of sustainable development such as development for all, a
better decision-making etc.
CHM in terms of sustainability has to evaluate and combat a series of risks,
vulnerabilities such as national hazard (floods, extreme climate changes, risks of
war and terrorism, military conflicts, etc.). At the same time, special measure should
be taken for CH resilience improvements based on adequate technologies, adap-
tation and alleviation measures, action plans and tools.
Integration of CHM into SD strategies is concerning the following major
aspects:
• Constructive conservation and sustainable management;
• Public engagement and consultation;
• Capacity building and effective state involvement;
• Compatibility between general and specific priorities and objectives of SD and
CHM at different levels;
• Long-term multi-annual budgeting;
• Joint monitoring and implementation procedure;
• The increase of absorption capacity of EU structural and cohesion funds;
Monitoring and evaluation of CHM as a continuous process and data collection
has to be oriented towards detection of all deviations from the established tasks and
goods. The monitoring process has to be based on good methodological basis in the
1 Cultural Heritage Management (CHM) and the Sustainable … 9

following domains: specificity; measurability; accessibility; relevance and clarity;

reliability; time-specific; cost-effective.
Ex-ante evaluation of CHM is pursuing the goal of a better preparation of
management plan and evaluation ex-post examines the results achieved vis-à-vis the
planned ones, the effectiveness and success of management plan.

1.6 Instead of Final Remarks

To answer the question If CHM is an asset or a liability, first of all you have to take
into consideration the quality of CHM.
As a rule, CH at macro-level can be considered as an ASSET in case of its high
quality and efficient management.
Given its social specificity, cultural heritage is “par excellence” a valuable public
good transmitted from one generation to the next one.

References

Bateman, I. et al. (2002). Economic valuation with stated preference techniques: A manual.
econweb.ucsd.edu/*rcarson/papers/BatemanBook.pdf.
Bowitz, E., & Ibenholt, K. (2009). Economic impacts of cultural heritage–research and
perspectives. Journal of Cultural Heritage, 10(1), 1–8. January–March.
Choi, A. S., Ritchie, B. W., Papandrea, F., & Bennett, J. (2010). Economic valuation of cultural
heritage sites: A choice modeling approach. Tourism Management, 31(2), 213–220.
Hoffman, P. T. (Ed.). (2006). Art and cultural heritage: Law, policy and practice. Cambridge, UK:
Cambridge University Press.
Macmanamon, F. P., & Hatton, A. (Ed.). (1999). Cultural resource management in contemporary
society: Perspectives on managing and presenting the past. London and New York: Routledge.
WCED. (1987). Our common future. Oxford: Oxford University Press.
Zaman, Gh., & Vasile, V. (2010). Cultural creative industries (CCI)—economic and social
performance. Annals of the Ştefan cel Mare University of Suceava, Fascicle of The Faculty of
Economics and Public Administration, Vol. 10, Special Number.
Zaman, Gh., et al. (2008). Contribuţia economică a industriilor bazate pe copyright în România.
www.wipo.int/industry/ecostudy_romania. Oficiul Român pentru Drepturi de Autor, Centrul
de studii şi cercetări în domeniul culturii, Institutul de Economie Naţională.
Chapter 2
Multi-sensory Experiences at Heritage
Places: SCRIPTORAMA, The Black Sea
Open Street Museum

Dorothea Papathanasiou-Zuhrt, Nikolaos Thomaidis, Aldo Di Russo

and Valentina Vasile

Abstract Under the umbrella of the MIS ETC 2617 ALECTOR, a project within
the ENPI CBC BLACK SEA JOINT OPERATIONAL PROGRAMME 2007–2013, a
novel cultural heritage infrastructure with three components has been developed to
communicate local heritage to international audiences. A cross-border partnership,
operating in seven countries (Greece, Romania, Bulgaria, Ukraine, Georgia and
Turkey), has developed standards for heritage tourism by involving key stake-
holders, local communities and citizens into heritage planning in a bottom-up and
training process. The project has been completed in a 30 month period with an
overall budget of 1,065,894.00 EUR. The main result SCRIPTORAMA, a
three-component Open Street Museum, accessible through 90 Quick Response
Codes in the territory and as eBook at the Appstore and Google Play, is delivering
the heritage experience by engaging in a constant dialogue heritage suppliers and
heritage users. This paper examines (a) how cognitive-emotional and multi-sensory
experiences can foster an (inter)-active knowledge acquisition pattern for
non-captive audiences at heritage places; (b) how to integrate new technologies into
the cultural heritage experience to support the informal learning modus; and
(c) how to democratize the mission of heritage institutions by promoting
self-reflective and critically thinking visitors who can perceive, reshape and orga-
nize heritage places into a participatory public space accessible by all.

D. Papathanasiou-Zuhrt (&)
University of the Aegean/The Wave Lab, Chios, Greece
e-mail: [email protected]
N. Thomaidis
Drama Development S.A., Drama, Greece
A. Di Russo
ARTiFACTORY, Rome, Greece
V. Vasile
Institute of National Economy, Romanian Aacdemy, Bucuresti, Romania

© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2019 11

V. Vasile (ed.), Caring and Sharing: The Cultural Heritage Environment
as an Agent for Change, Springer Proceedings in Business and Economics,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-89468-3_2
12 D. Papathanasiou-Zuhrt et al.

2.1 Introduction

Although it is well organized and broken down by eras, genres or styles, the modern
museum becomes a place where those who want to see everything, would finally
not see anything. Eco’s idea about an exhibition that emphasizes understanding
through the definition of the historical, political, social framework building the
prerequisite for cultural literacy is not necessarily a utopia (Eco 2003). But could,
for example Botticelli’s Primavera, the culmination of the Renaissance painting
become such a universal value exhibit that can deliver a multi-sensory experience?
In the first hall there would probably be an introduction to the fifteenth century
Florence revealing the rediscovery of the humanities with educational panels,
exhibitions of books and engravings starting with incunabula, the earliest form of
printed books. The objects aforementioned would remain noli me tangere, but
nevertheless they would attract the audience’s attention, to start with. Then the
audience familiarizes with the works of the painters who preceded and inspired
Botticelli, like Lippi and Verrocchio, and only after it would be introduced to the
works of Botticelli before Primavera. The scene should be dominated by paintings
with female faces that announce those created by Botticelli, to demonstrate that
women were seen in a different way in those times and that it is Botticelli who has
radically innovated the female social image. Music should be heard, like the one
Botticelli must have listened to, along with the voices of poets and philosophers,
whose works Botticelli must have studied. The audience would finally enter the
central hall, to see Primavera, with the now trained eye of a Florentine of the
fifteenth century. In the following hall, a screen would reveal all the details of
Primavera: the pictorial solutions adopted by Botticelli, the comparisons with
details of other painters. The last hall would be crowing the experience and would
be dedicated to the legacy of Botticelli up to the Pre-Raphaelites.
As much as it is impossible to realize the multi-sensory experience in the bricks
and mortar fashion using all authentic paintings in one place, it is feasible to deliver
it using digital technology and digital reproductions. The new digital artwork would
then allow every known masterpiece to be further spread and every unknown
masterpiece to gain its place in the collective memory (Di Russo 2003). Along this
line, SCRIPTORAMA is the first experiment to support understanding at the
expense of admiration in the multi-ethnic and multi-cultural Black Sea Basin. In the
eBook for iOS and Android operating systems, The Will of Marco Polo: adventure
with merchants, laborers and wise men, the central hero is the visitor, who is
travelling across the commerce roads that connect the East and the West: the
Golden Fleece, the Silk Road and the Golden Leaves. On his reinvented trail of
gold, silk and tobacco, this new Marco Polo, meets the Argonauts and the Ten
Thousand, Roman and Byzantine Emperors, Mongol rulers, Ottoman Sultans,
Western and Eastern travellers and modern era historic personage who share their
thoughts and values. The new Marco Polo needs to know about the European
Discovery Age, the Modernity, the late Ottoman Empire, the Belle Époque. Finally,
he reaches World War I and World War II always trying to shed light to causality
2 Multi-sensory Experiences at Heritage Places: SCRIPTORAMA … 13

mechanisms, equipped with the main ingredient of civilization: human values and
human rights. With the choral cantata 147 by J.S. Bach as background music,
excellently performed by the children’s choir of the Conservatorio di Cagliari under
conductor Enrico Di Piana, the new heritage journey starts:
Marco Polo was travelling without maps,
without streets, but following old tales.
He wrote a story that still unites all of us.
He did not want to convert anyone.
He did not conquer any land.
His will was the pursuit of knowledge.
Be Marco Polo…and travel with us.

In the meantime, pervasive media have already transformed the learning para-
digm by providing unprecedented opportunities for self-directed learning, collab-
orative and lifelong learning. In contrast to the prevailing opinion, we argue that as
pervasive media, continue to evolve (eBooks, apps, social media) supported by
constantly advancing generations of data networking that move faster, the intan-
gible nature of cultural assets will become either more important than the mere
physical substance, or just an empty of content virtual shell. The rising tendency to
rely on technology to convey cultural information off- and onsite does not neces-
sarily lead to the acquisition of knowledge and the production of a heritage-driven
value chain through shared practices: advanced ICT applications (apps, platforms)
cannot convey meanings, if void of appealing and appropriate content. An
improved understanding of heritage in the spirit of the knowledge economy, where
creativity becomes a driver for development through active heritage consumption is
the conditio sine qua non for the sustainability of heritage places (Francois 2012:
91). However, evidence form Structural Funds in the Programming Period 2007–
2013 demonstrates the opposite: out of 347 billion, only 6 billion (1.7%) were
allocated to culture. Two main conditions perpetuate this vicious circle:
(a) culture is thought to be of national interest and as such it is not export-oriented,
and
(b) the contribution of culture is thought to be only an intangible benefit and as
such it is not noticed by those who concentrate on the total value of the turnover
as an indication of the significance of an industry (CSES 2013: 19–20).
The contribution of culture in the contemporary economic framework is con-
nected to the obsolete conceptualizations of the relationship between cultural
activity and the generation of economic value (Bucci and Segre 2009; Sacco 2011;
Revelli 2013; Ates 2014). According to the EU Policy Handbook, in 2012 the
economic contribution of the Cultural and Creative Industries (CCI) (2.1%) is
higher than that of the sector of food, beverages and tobacco manufacturing (1.9%),
the textile industry (0.5%) and the chemicals, rubber and plastic products industry
(2.3%). Because culture is still thought to be the highly subsidized and
14 D. Papathanasiou-Zuhrt et al.

low-productivity sector, it remains the easiest target for public funding cuts,
especially in times of economic recession. This attitude disables the capacity of the
CCI sector to contribute to future economic and employment growth. The net-
worked economy demonstrates vacancies for professionals with digital skills,
high-average wages, and persistent reports of skill shortages and use of migrant
labour (Williams et al. 2012: 68). As a result, new products are delayed, orders are
lost and competitiveness is weakened.

2.2 Research Methodology

The Project Area is peripheral and suffers a divergence of supply (heritage offers
and businesses) and demand (heritage consumers), as informational asymmetries
disable the access to heritage offers and eventually downgrade the onsite experi-
ence. In this way, the internationalization of culture through the selection and
consumption of quality and highly customized heritage products and services fails.
To effectively utilize the dynamics of culture for development, an alternative plan is
sought: SCRIPTORAMA, a first attempt to operate a 24 h accessible museum in the
Black Sea Basin. The range covers three EU NUTS II regions; three NUTS II
equivalent regions in Moldova, Ukraine and Georgia and three regions in Turkey:
EL51 (Drama in Eastern Macedonia and Thrace); Romania: RO223 (Constanta);
Bulgaria; BG331 (Varna); Moldova, Chisinau; Ukraine, Donetsk Oblast, Mariupol;
Georgia, Adjara, Batumi; Turkey:TR42 (Sile, Agva) and TR90 (Eastern Black Sea).
The design of multi-sensory experiences at heritage places remains an
under-researched topic. The main objective within the ALECTOR Project is to set
up a framework for the design of cognitive-emotional experiences for both the
onsite and dislocated audiences considering the Project Area particularities and the
conditions that regulate the informal learning environment. In contrast to prevailing
opinions, we defend that the knowledge pattern of non-captive audiences in cultural
heritage settings shall be reconstructed in line with Human Cognitive Architecture
(HCA) to respond to the specific needs and requirements in the informal learning
environment and thus contribute to successful heritage experiences and the
appreciation of heritage. The conditions under which immersive experiences take
place in heritage settings have been studied in the Project Area in a 30 month
period from a transdisciplinary point of view, so that a new cultural heritage
experience pattern based on shared practices could be designed. New services,
generated in the creative economy, have been looked at from a technological point
of view, so that a new travel motivation can be offered to dislocated audiences and
an enriched experience is ensured for onsite visitors improving satisfaction and
access to local product offerings.
2 Multi-sensory Experiences at Heritage Places: SCRIPTORAMA … 15

2.2.1 Defining the Heritage Experience

The experience of visitors at heritage places is a complex and personal interaction

between an individual and the heritage environment, natural, built or intangible.
Experiential travel is rooted in the antiquity with Pausanias, producing the first
travel documentaries, followed by the Grand Tour nobility travellers and later on
the Baedeker readers. It regained contemporary understanding from the reference
work Experience Economy, where the authors demonstrate that there is a fourth
level of economic value called “experience” and that customers are willing to pay a
premium for it (Pine and Gilmore 1999). The study Economy of Culture in Europe
in 2006, and the UN report Creative Economy in 2008 establish the concept of
creative economy and the domain-specific expertise. In 2014, the year of the dig-
italization of European cinema theatres, the INTERREG IVC report Creative
Industries showcases that Europe has reached the point, where the international-
ization and export of creative services and products will give new impetus to the
cross-sectoral economy (Amann and Lange 2014). In the creative economy, the
triangle technology, economy and society are converging and traditional skills are
being challenged by a constantly changing knowledge ecosystem (HKU 2010: 3;
Bruell 2013: 19). This semantic shift is generating new cultural consumers: indi-
viduals thinking and operating in the creative environment become exactly those
skilled visitors who wish to be intellectually challenged, understand, appreciate and
then participate and be involved at heritage places: (Armstrong and Weiler 2003:
14–16; Jurowski 2009: 1; Jager and Sanche 2010: 181; Tussyadiah 2014; Bulencea
and Egger 2015).
The completeness and quality of the experience is influenced by the visitor’s
expectations, the setting, social interactions, degree of active participation (passive
through to active), levels of immersion (emotional, physical, intellectual and spir-
itual engagement) and associated memories: to quote the American novelist Edward
Streeter, “travel is ninety per cent anticipation and ten percent recollection”
(Streeter in Sharpley and Stone 2012: 3). Although the four realms of experience
(education, escapism, entertainment, aesthetics) are not always supported by
empirical data, scholarly research provides insight into the experience motivations
towards the enrichment of the personal cultural capital and the trend to understand
the “other” by actively participating in the local life (Jurowski 2009: 6; TA 2008: 4;
Shanks 2012: 21–43; Chen et al. 2014).
The post-war development of mass cultural tourism has led to a “serial repro-
duction’’ of culture and the onset of a “vicious cycle” of decline in leading cultural
destinations (Russo 2002; Richards and Wilson 2006). Faced with mass con-
sumption, critically thinking individuals seek refuge in less tangible forms of cul-
ture that require higher levels of cultural capital and competence to master
(Richards 2012). It is exactly this gap that SCRIPTORAMA is called to fill offering a
genuine cultural heritage experience by challenging intellectually both the onsite
and dislocated audiences with audiovisual and media formats that require skills and
participatory engagement. Ninety different experiences are formed at 90 heritage
Another random document with
no related content on Scribd:
 Vallankumouksen ajan monista verenjanoisista miehistä kiinnitti
erittäinkin Marat hänen mieltään ja herätti hänen ihailuaan.

Se näyttää tuskin uskottavalta, mutta se on todella niin:

tavallisessa elämässä niin viaton herra Antonius Pätzoldt, joka niin
hirveästi pelkäsi aviopuolisonsa epähelliä kosketuksia, unelmoi
Maratista ja tämän teoista, miehen, jonka kanssa hänellä oli
yhtäläistä ainoastaan kuivettunut olentonsa.

Jo aikoja sitte oli tämä pieni verenhimoinen ja olutjanoinen mies,

joka eräinä hetkinä kärsi juoppohulluudesta, tullut siihen
mielipiteeseen, ettei nykyinen valtiojärjestelmä enää kauvemmin
kelvannut. Jos hänestä olisi riippunut, niin olisi hän mieluimmin
antanut määräyksen à la Marat, jotta neljänkolmatta tunnin kuluessa
maailman ruhtinaat ynnä korkea aateli ovat armotta telotettavat. Hän
ei vain tiennyt, kuinka hän pääsisi tähän täysivaltaisuuteen. Oi, herra
Antonius Pätzoldt, alias Marat toinen, olisi ollut hirmuinen, jos vain
olisi saanut kansantribruunin valtikan käsiinsä. Silloin olisi hän
näyttänyt vaimolleenkin tämän oikean paikan kotona! Vaimolleen!
Herra Antonius Pätzoldtin täytyi joka kerta vavahtaa kauhusta, kun
hän tällaisia kuvitellessaan tuli ajatelleeksi vaimoaan. Tämä oli niin
kuninkaallinen mieleltään ja uneksi prinsessoista ja heidän
myötäjäisistään, ja hän — — Sellaisina hetkinä sukelsi Charlotte
Cordayn varjo tikareineen verenjanoisen kähertäjän silmien eteen:
nyt näytti pikkuherrasta, kuin kasvoilla olisivat hänen rouvansa
piirteet.

Herra Antonius Pätzoldt oli asunut kaupungissa vasta kolme

vuotta; ennen oli hän pitemmät ajat viettänyt suuremmissa
kaupungeissa, niinpä parisen vuotta Berliinissäkin. Vaikkakin pikku
parturi piti itseään lujana tasavaltalaisena, niin olivat toki
sosiaalidemokratian kommunistiset aatteet saaneet vastakaikua
hänen mielessään, hänestä vain, kuten tiedämme, kulki "koko
historia" liian vitkaan ja rauhallisesti. Ilman giljotiinia ei herra Pätzoldt
voinut voimassaolevan yhteiskuntamuodon kukistusta ajatellakaan;
salaisuudessa oli hän jo paljon vaivannut päätään, koettaen keksiä
niin jättiläissuuruista murha-asetta, että sillä yhdessä sekunnissa
saattoi sähkövirran avulla katkaista tuhansia päitä. Painamalla
nappia, joka soitti Marseljeesia.

Vaikkakin tämä hirmuinen mies murhaavine ajatuksineen oli jäänyt

pääkaupungissa jokseenkin yksin tai parhaimmassa tapauksessa,
kun häntä oli katseltu päästä jalkoihin niittänyt kaikuvia
naurunpurskahduksia, oli hän kuitenkin osottanut vilkasta halua
liittyä säännöllisiin työväenyhdistyksiin ja erityisellä mieltymyksellä
niihin, joissa puhujat räikeimmin värein toivat nykyisen yhteiskunnan
kieroudet ilmoille. Vaikkakin herra Antonius Pätzoldtin mielestä
näistä puheista liian usein puuttui sana "veri" ja viittaus giljotiiniin ja
bastiljin myrskyihin — niin oli hänelle jo sekin erityinen tyydytys, että
hengessään sai kuulla köyhälistön "jylhäkaikuisen marssin".

Näissä yhdistyksissä oli hän kuullut Rassmanninkin puhuvan; juuri

tämä kommunismin kannattaja comme il faut miellytti häntä
parhaiten tulevaisuudenvaltion agitaattoreista. Pienen kähertäjän
mielestä oli tämän sosiaalidemokraattisen johtajan puhetavassa
järjestelmää, ja herra Pätzoldtista tuntui usein, ikäänkuin sanojen
takana, joita agitaattori säkenöiväin kipinäin tavoin singotteli
puhujalavalta, piilisi kamala tuli ja kuluttava hehku, jonka täytyi vain
varoa voimassaolevia lakeja, jottei päässyt hillitönnä purkaantumaan
esiin ja panemaan kaikkea voimassaolevaa tuhoavaan paloon.
 Tämä oli hänen mielensä. "Jos se voisi mitä tahtoisi", sanoi herra
Pätzoldt usein hiljaisuudessa itsekseen, "niin hallitsisi hän verellä, ja
sekös vasta oli kissanpolskaa!" Marat toisen täytyi silloin
ehdottomasti pudistella itseään ja ajatella sitä sielunheimolaisuutta,
joka hänet yhdisti yhdenvertaisuuden apostoliin.

Usein oli tämä koomillinen herra koettanut lähennellä suurta

miestä, jonka kaunopuheisuutta hän vertasi pelottavaan Dantoniin,
mutta aina, vaikkapa siihen olisi näyttänyt tarjoutuvan paraskin
tilaisuus, oli jotakin tullut väliin.

Ja nyt oli kohtalo leikillisyydessään tahtonut, että hän näki jälleen

Rassmannin, niin usein ihailemansa agitaattori Gustav Rassmannin
vuosien jälkeen täällä poroporvarillisen pölyisessä kaupungissa, joka
välitti viisi ihmiskunnan onnesta, tapasi hänet erään kauppiaan ja
Schornin liiketoverin naamion alla ja saattoi tulla hänen ystäväkseen.

Sinä päivänä, jona tämä tapahtui, meni herra Antonius Pätzoldt

juhlatuulessaan niin pitkälle, jotta aikoi vaimolleen näytellä todellista
Maratia, mikäli pelkästä diktatuurista oli kysymys, mutta siitä seurasi
vain, etteivät naapurit parhaalla tahdollaankaan voineet olla
kuulematta, kuin rouva Pätzoldtin ääni pauhasi ennen
kuulumattomalla voimalla ja painolla, laususkellen mitä pahimpia
laatusanoja.

Tästä taasen seurasi, että loukattu aviomies kourasi

liikekassaansa vielä syvemmälle kuin muulloin ja astui vaimonsa
eteen kauheasti uhaten, että hän tästä lähin menisi jo aamusta
pitäen "Kultaiseen leijonaan" ja iltaisin joka kerta tekisi hirveän tilin,
josta ei kuitenkaan käynyt aivan selville, tarkottiko hän viime sanoilla
veristä kostoa, vaiko vain juomalaskuaan ravintolassa; kaiketikin
jälkimäistä, sillä kuten kaikkina muinakin iltoina, hiipi hän myös tänä
iltana varpaisillaan vuoteeseen, jotteivät "kuningasmieliset"
ennenaikaisesta vallankumouksesta, nimittäin tuolien, pöytien ja
kehtojen kumoamisesta, saisi aiheita käsittää "hirveää tiliä" väärin ja
kääntää sen kärkeä päinvastaiseen suuntaan.

Oi, herra Marat toinen oli urhoollinen mies, joka jo usein

elämässään oli asettanut veitsen monen jättiläisen kurkulle, kun
hänen täytyi ajaa heidän partaansa.

Rassmannista ei ollut lainkaan mieluista, että juuri tämä mies, jota

"Kultaisen leijonan" kantavieraat pitivät narrinaan ja huvittelivat
hänen kustannuksellaan, että juuri tämä mies tunsi hänen oikean
elämänasemansa; mutta hänen nykyisessä asemassaan täytyi
hänen näyttää hyvää naamaa huonossa pelissä. Lopulta löysi hän
herra Antonius Pätzoldtista ihmisen, joka hullunkurisuudellaan auttoi
häntä kuluttamaan aikaa ja piti huolta siitä, ettei hän tullut
mielipiteilleen uskottomaksi, vaan piti kommunismin suuret
päämäärät aina pienoismuodossa silmäinsä edessä.
IV

Niin, herra Antonius Pältzoldt piti huolen siitä, että Rassmann piti
silmäinsä edessä maailman kurjuuden, erittäinkin omansa.

"Kultaisen leijonan" vierashuoneihin kuului pieni huone, joka oli

muista erillään ja johon kulettiin pienen kasvitarhan kautta. Täällä oli
kommunistin ja tasavaltalaisen vakituinen kohtauspaikka.

Täällä pelattiin ja maisteltiin, ja täällä esitti Marat toinen maailmaa

järkyttävät suunnitelmansa, jotka panisivat Europan valtaistuimet
vapisemaan. Täällä antoi pieni kähertäjä ja hiustenleikkaaja
hengessä määräyksensä, joiden rinnalla Parisin
vallankumouksellisen tuomioistuimen määräykset yhdeksännen
termidorin edellä näyttivät pelkältä lastenleikiltä.

Milloin Schorn oli saapuvilla aamuryypyllään, puhuttiin myöskin

uusimmista valtiollisista tapahtumista, sitte löi pieni herra Antonius
Pätzoldt vielä pienemmän nyrkkinsä raivoissaan pöytään ja huusi
vihanvimmoissaan, joskin hillityllä äänellä:

"Kansalaiset, asiain täytyy muuttua, meidän täytyy tehdä tabula

rasa.
Minä ehdotan tietä giljotiinille, ilma on liian kuiva."
 Kohta tämän jälkeen vingahti hän piipittävällä äänellään kahden
muun huoneen lävitse tarjoiluhuoneeseen ja tilasi uuden lasin olutta.

Tästä verenjanoisesta miehestä oli ilma aina liian kuiva.

Ja yhä uudelleen löi hän nyrkkinsä pöytään, jotta lasit hyppivät,

puhui pelottavia sanoja: "Minä olen valmis katusulkuihin, meidän
täytyy tehdä tabula rasa".

Rassmannia, joka pohjaltaan kuului kuokkavierasluonteihin, jotka

kaikesta ajattelevat kyynillisellä välinpitämättömyydellä, kunhan
heille itselleen vain käy hyvin, huvitti sydämestään tämä "hullu
kääpiö", mutta hänellä olivat aina valmiina nämä paljon merkitsevät
sanat:

"Odota, rakas tohtori, aika tuo neuvon. Muuten on meidän

tunnussanamme: kaikki lainsäädännön tietä, väkivalta viimeksi."

Karkotettu agitaattori ei unhottanut koskaan, että hän täten

oikeastaan lausui Schornin mielipiteen ja että nuori mestari oli
saapuvilla kuulemassa. Mutta hänen sydämensä synkissä
sopukoissa, siellä mistä ihminen yksikseen lukee pienen sanan
"lurjus", uinaili tunne, joka salaisuudessa imi itseensä pienen
suurisuun ajatukset ja olisi ilolla tervehtinyt "_tabula rasa'_a".

Schorniin tekivät "hullun kääpiön" elkeet vastenmielisen

vaikutuksen. Tämä personoitu ilvenäytelmä, täynnään juomahimoa,
laiskuutta ja suurisuisuutta, joka ajatteli vapautta karhunnahkoihin
kääriytyneenä, ei voinut kovan työn mieheltä voittaa ainoatakaan
hyväksymisen hymyä.
 Hän ei voinut mitenkään käsittää, kuinka sellainen mies kuin
Rassmann saattoi olla mieltynyt niin mitättömään seuraan.

Ensi kerran uskalsi hän kiinnittää ystävänsä huomiota muutamaan

kohtaan tämän elintavoista; mutta hän teki sen epävarmalla,
puoleksi pelokkaalla anojan äänellä, joka yhä luulee seuraavaa
sanaa sanoessaan menevänsä liian pitkälle.

Rassman, joka ei koskaan pudonnut satulasta ja jolla oli valmiina

sata vastaväitettä jokaisen mahdollisuuden varalta, naurahti aivan
yksinkertaisesti ja vastasi:

"Mutta tämä ilvehtijä — älähän mitään, hän huvittaa minua." Sitte

lisäsi hän vakavasti:

"Muuten en voi häntä suututtaa, se voisi olla minulle vaarallista.

Hän saattaisi lörpötellä. —"

Se selvitti Schornille asian. Kuinka hän saattoikaan otaksua, ettei

Rassmann olisi tiennyt, miten oli oikeinta menetellä!

"Sinähän olet ajatellut kaiken, Gustav — oikea diplomaatti."

Siten oli jälleen päästy yksimielisyyteen, ja osottaakseen, kuinka

paha hänen mielensä oli sen johdosta, että oli tälle suurelle miehelle
tehnyt ystävällisen huomautuksensa, jäi Schorn tänään tavallista
pitempään aamunaukulleen, ja kuunteli herra Antonius Pätzoldtin
pelottavia lausuntoja karitsanlempeällä tyyneydellä, ikäänkuin olisi
ollut niiden totuudesta vakuutettu.

Mutta eräänä oluen hurmaamana hetkenä, kun nuori mestari oli jo

mennyt työhönsä, ei Rassmann voinut olla "tohtorille" ilmaisematta
jotakin "huonosta seurasta", jolla tittelillä Schorn oli merkinnyt pienen
kähertäjän.

Agitaattoria olivat Schornin pienet nuhteet kovasti sapettaneet.

Kaikki, mikä vain saattoi muistuttaa häntä riippuvaisuudesta, oli
siemenjyvänen siihen eripuraisuuden puuhun, joka hylätyn ja
halveksitun agitaattorin rinnassa verkkaan, mutta varmasti kantoi
hedelmäänsä.

Hän tunsi pakottavaa tarvetta esittää raivoisalle

vallankumoukselliselle nämä sanat "huonosta seurasta" kaikella sillä
ärsyttävällä pilkalla ja peitetyllä loukkaushalulla, joka ulkonaisesti
näyttää aina osaaottavalta, mutta sisimmässään kuohuu ilkeästä
riemusta.

Vasta saadun loukkauksen kantaa helpommin, jos sen kaksin

kerroin antaa toiselle takaisin. Marat toinen alkoi heti kiroilla. Oh, hän
ei ollut koskaan voinut häntä oikein kärsiä, tätä naapuri puuseppää
ja sorvaria, joka aina kantoi sinistä esiliinaansa niin vaateliaasti
nähtävänä, ikäänkuin tahtoisi viitata taivaan väriin, jonka hän on
tuonut maan päälle.

"Tämä porvari, hän vasta on oikea laatuaan! Sanon teille, herra

tohtori, (herra Antonius Pätzoldt ei tahtonut kohteliaisuutta pitää
ilmaiseksi hyvänään, ja antoi 'tohtorin' joka tilaisuudessa takaisin) —
sanon teille, meidän kesken sanoen, nykyään täytyy olla varovainen.
Luuletteko tosiaankin, että hän tosiaankin vilpittömästi tarkottaa
asiamme parasta? Hänellä on velaton talo, ajan oloon hän syö
itselleen soman vatsan ja samalla puhuu yhdenvertaisuudesta
kaikille. Haha, tämä porvari, tämä porvari!… Hän pöyhistyy päivä
päivältä, ja jos hän antaa parisen kolikkoa puolueelleen, niin
silloinkos hän on tehnyt aivan ihmeitä köyhien ja kurjien hyväksi.
Samallainen rahapohatta porvari kuin kaikki muutkin."

Velaton talo, porvari — se riitti, jotta Rassmann kuunteli levollisesti

kaikkia epäluuloja Schornia kohtaan.

Marat toinen raivostui yhä enemmän, mitä kauvemmin hän näki

Rassmannin vaikenevan.

"… Mitä olisi hänen tehtävä, jos hän tosiaankin rehellisesti

kannattaisi asiaamme. Ei enempää saisi hänellä olla kuin mitä
välttämättöminä min tarvitsee. Kaikki muu olisi hänen käytettävä
puolueen ja suurten taistelijain ja marttyyrien hyväksi. Oi, sanon
teille, kunnioitettava herra tohtori, jokainen aate on vain
petollisuuden naamio, jollei sitä pyritä teossa toteuttamaan. Ja juuri
sellaiset ihmiset kuin tämä Schorn ovat puolueemme suurten ja
korkeain tarkotusten vaarallisimmat viholliset. Teoriassa näyttelevät
he ihmisystävää ja in praxi ovat he suurimpia egoisteja ja salaisia
mässääjiä."

Ja niin jatkui kotvan aikaa, keskeytyen ainoastaan tilauksiin, jotka

hän teki tarjoilijalle, kunnes hirmuinen mies jälleen tuli vanhoille
soutuvesilleen.

"Sentähden sanon minä, kaikesta on tehtävä tabula rasa! Ken

haluaa joutua vallankumouksellisen tuomioistuimen eteen, aivan
brevi manit! Se on aikamme vauhtipyörä, joka tekee lopun
porvarillisten koko sakista… Kaikki on julistettava
kansallisomaisuudeksi… Julman ankarat lait lakkautettavat…
Jumala viralta pois, kuten aikoinaan Ranskassa, silloin se vetelee,
Dixi."
 Marat toinen lörpötteli yhä edelleen ja veti taskustaan suuren
paperinipun, josta hän valmistautui lukemaan joukon määräyksiä.

Rassmann istui kuin kokoonkyyristyneenä ja hautoi omia

mietteitään.

"Kansalainen Rassmann, mitä luulette, eikö silloin vetele? Aivan

Maratin tyyliin, se vasta oli mies, lempo soikoon, ihanteeni —"

Ja herra Antonius Pätzoldt vikisi edelleen, yhä siinä luulossa, että

yhdenvertaisuuden apostoli kuunteli häntä tarkkaavaisesti.

Mutta Rassmann, jolle olut oli ajanut punan poskille, hautoi yhä
omia tuumiaan — hymy huulillaan. Niin, hän hymyili tyytyväisenä,
helpommin hengittäen, ikäänkuin olisi juuri keventänyt
omaltatunnoltaan tuhannen sentneriä konnankoukkuja.

Hän tunsi äkkiä halua ilmaista herra Antonius Pätzoldtille erityisen

kiitollisuutensa siitä, että tämä oli lausunut julki sen, mitä hän
Rassmann, oli uskaltanut hautoa vain omassa päässään: mutta hän
pääsi vain niin pitkälle, että kilisti parturiherran kera vapauden
maljan.

Lasit kilahtelivat ja Marat toinen huusi huiluäänellään:

"Kansalainen Rassman, alas kaikki porvarit, eläköön kommunismi,

katusulkuja rakentamaan, silloin se vetelee!"

Schorn oli julistettu porvariksi — tuomio oli langennut; kahdella

äänellä, siis yksimielisesti oli se julistettu.

Hänet, joka puhtaasta puolueharrastuksesta uhrasi satoja

vuosittain toverikunnan kassaan, saamatta siitä mitään muuta kuin
tavallisen kuitin kiitokseksi; hänet jonka mielipiteiden vilpittömyys
meni niin pitkälle, että hän ilmaiseksi ja jälleen ilmaiseksi, ainoastaan
oppiakseen tuntemaan toverinsa samanlaista elämänkäsitystä ja
säilyttääkseen hänet puolueelle, hänet julisti tämä samainen ystävä
ja kestivieras sosialidemokraattien enimmän vihaamaan
porvarisakkiin kuuluvaksi, sillä — hänellä oli velaton talo, omaisuus,
jollaiset enimmäkseen olivat kovan työn hikihelmillä kostutetut.

Ja eihän kellään ole oikeutta ylellisyyteen niin kauvan kuin toiselta

puuttuu tarpeellisinkin.

Puuttuiko Rassmannilta tarpeellisin! Ei, mutta hänen ystävällään

oli enemmän kuin hänellä.

Kuinka oli mahdollista, että Schorn, tavallinen, keskinkertainen

ihminen, kuuluva niihin miljooniin nolliin, jotka katoavat maanpäältä
yhtä äänettömästi kuin ovat tulleetkin, ilman että maailman tasapaino
siitä kärsii, kuinka oli mahdollista, että tämä yksinkertainen
käsityöläinen omisti enemmän kuin hän, Rassman, joka henkisine
ominaisuuksineen oli itse osa niistä "suurista aatteista", joiden
puolesta hän taisteli, joiden tähden kärsi, joiden tähden oli lähtenyt
maanpakoon, ja nyt henkisenä voimana oli riippuvainen puhtaasti
aineellisesta, uuden paratiisin julistajana sai sen nähdä vain kaukaa,
kun hänen samanmielinen toverinsa oli jo siellä sisällä?

Ennen olivat tuhatlukuiset joukot häntä elättäneet, nyt eli hän

yhden ainoan jalomielisyydestä, — yhden ainoan, jolla oli maaperä
ja pohja jalkojensa alla ja kuitenkin oli vain ihminen kuten hänkin,
syntynyt alastonna ilman oikeutta tämän maailman nautinnoihin.
Tätä yhdenvertaisuutta nähdessään olisi hän voinut ääneen nauraa.
 Mutta niin se on: yhdet kylvävät aina eivätkä koskaan niitä, ja
toisilla on sato aina kypsänä heidän koskaan kylvämättään.

Voi, jospa kerran koittaisi aika, jolloin jokainen voisi kaksin-,

kolminkertaisesti kostaa kärsimistään kurjuuden ajoista!

Hän oli hänet syöttänyt, juottanut, vaatettanut, teki sen joka päivä.
Hän kohteli häntä paremmin kuin hän milloinkaan oli saattanut
keltään toiselta odottaa; hän ei tahtonut häntä työskentelemään,
antoi vain hänelle rahaa, kun hän sitä tarvitsi.

Schorn ei näyttänyt tosiaankaan sanoja: "mikä on minun, se on

sinun", pitävän vain pelkkänä korulauseena, mutta Rassmann näki
vain pikkusormen, joka hänelle täten oli ojennettu. Hän tahtoi toisen,
kolmannen — hän tavotteli koko kättä.

"Mihin hän tarvitsee rahaa, miksi hän olisi jättänyt ne

käytettäväksi, jollei hän käyttäisi niitä hyväkseen?"

Samana minuuttina, jona tämä ajatus pälkähti Rassmannin

päähän, tuli se määrääväksi hänen seuraavalle elämälleen.

Päivälliset taskurahat eivät enää riittäneet. "Kultaisessa

leijonassa" oli isännän liitutaululla, jossa monet muutkin nimet jo
olivat merkityt, piirrellyt Rassmannin nimen yhteyteen joukon
numeroita ja viiruja, joista ainoastaan hän ja hänen velallisensa
saattoi saada selvän.

Tosin oli paksu ravintolan isäntä tehnyt sen sellaisen miehen

naamalla, joka tietää, kenen kera on tekemisissä, mutta kiusallisia
sellaiset velat olivat sentään.
 Rassmannin täytyi se suorittaa. Eräänä aamuna katsoi hän ajan
sopivaksi pyytää Schornilta "hieman suuremman" summan. Hän
tahtoi tilata suuremman lähetyksen kirjoja, ja rahat olivat heti
lähetettävät.

"… Mutta älä pane sitä pahaksesi. Ne ovat tärkeimpiä kirjoja, mitä
voi saada käsiinsä, asioita, joista toverimme ovat kirjoittaneet, kirjoja,
jotka ovat juuri ilmestyneet."

Rassmann ei ollut erehtynyt: Schorn oli kohta tulta ja liekkiä.

"Uusia kirjoja? Aatteidemme puolesta! Oikein, rakas Gustav, ne

täytyy sinun saada. Sinun täytyy aina olla 'au fait', eikös se niin
ollut?"

Schorn nauroi, ja kun Rassmann nyökkäsi myöntävästi, tunsi hän

sisimmässään ylpeyttä, että hänkin oli osannut sanoa "au fait". Sitte
vasta vilkasi hän ympärilleen, oliko hänen vaimonsa saapuvilla ja
avasi kaapin päästäkseen taalereita helistelemään.

"Hänen ei tarvitse siitä tietää, vaimoni näet — tiedäthän millaisia

naiset ovat. Annan sinulle samalla kertaa kaksikymmentä taalaria,
kentiesi johtuu vielä jotakin mieleesi — riittääkö se?"

Rassmann myönsi, ja kun hän tiesi, ettei hänen ystävänsä

mielellään ottanut kiitoksia vastaan, tunsi hän ainakin tarvetta sanoa
jotakin, joka hälventäisi sitä kiusallista tunnetta, jota täytyi tuntea
sen, ken aina toiselta pyytää rahaa.

Hän alkoi puhua eräästä tuumasta, johon hän ryhtyisi, kirjallisesta

toiminnasta, johon hän aikoi antautua.
 "… Aion kirjottaa kirjan, joka esittää suuren päämäärämme aivan
uudessa, selvemmässä muodossa; tai oikeammin: me molemmat
tulemme sen kirjottamaan."

Schorn keskeytti hänet ääneensä nauraen.

"Mutta rakas ystävä, moinen aate! Sinä tahdot minua pitää

narrinasi! Minä ja kynä! Ne ovat kaksi eri asiaa. Niin, vaimonikin on
sentään vähin jälillä kirjottamisessa, mutta minä, näine känsäisine
käsieni ja järkiparkoineni — ah, mene tiehesi!"

Schornista oli toverin aate tosiaankin koomillinen; mutta

Rassmann, joka edistyneemmässä ihmistuntemuksessaan heti
huomasi, että Schornin imartelusta saattoi olla jotakin hyötyä, osasi
käyttää ystävänsä hyvää tuulta edukseen.

"Niin en juuri tarkoittanutkaan. Mutta sinä voit olla minun

pääapulaisenani. Sinulla on niin terävä katse ja voisit monessa
kohden antaa minulle hyviä viittauksia. Minä luotan siihen lujasti.
Painatamme sitte kirjan Sveitsissä."

Tämä tuntui Schornista toiselta. Kuten kaikki rehelliset luonteet,

jotka eivät tunne mitään vilppiä, tunsi hän itsensä tosiaankin
imarrelluksi siitä, että niin etevä henki kuin Rassmann piti häntä
kykenevänä kerran auttamaan työtä "suuren päämäärän" hyväksi
muuten kuin rahalla.

"Hm, hm — jos niin tarkotat — sinä viisuniekka — voisit minut

tosiaankin tehdä itserakkaaksi. Mutta sen sanon sinulle, että jollei
kirja mihinkään kelpaa, on se minun syyni."

Ja hän nauroi kuin hupsu mielissään.

 Nyt saattoi hänet kiertää sormensa ympärille. Sitä ei tiennyt
kukaan paremmin kuin Rassmann.

Schorn piti yhä vielä rahoja käsissään. Kun hän alkoi lukea
seteleitä ja kovia taalareita Rassmannille, oli tällä vielä jotakin in
petto.

"Tiedätkös — johtuu mieleeni, että minulla on vielä Berliinissä noin

viiden taalarin velka, jos sinä —"

Schorn tiesi jo kylliksi. Vielä kokonaan kirjallisen avustajan aatteen

valtaamana, sanoi hän:

— Tietysti, tietysti — ei kysymistäkään, rakas poikaseni.

— Tiedätkös, tuon kirjallisen aatteen toteuttamisessa opin minä

vasta sinun mielipiteesi oikein tuntemaan. Siitä tulee hauskaa.

Ja viheltäen veti hän vielä kerran avaimen esille ja suurensi

summaa viidellä taalarilla.

Rassmannilla oli nyt rahaa taskut täynnä. Velka "Kultaiseen

leijonaan" tuli maksetuksi viidellä taalarilla, ja niin jäi hänelle vielä
kaksikymmentä.

Olisipa sekin ollut kaunista, panna nämä kirkkaat rahat kirjoihin!

Pääkaupungissa oli hän viettänyt niin monta hurjaa yötä, miksei

samoin täällä, rehellisen ja uhrautuvaisen väen kotimaassa?

Kaupungin alareunalle, torin varrelle, jossa kapakat

naispalvelijoineen vetivät runsaasti vieraita puoleensa, olivat
erääseen huoneustoon, jossa erittäinkin nuoret miehet tavallisesti
seurustelivat, böömiläiset harpunsoittajattaret asettuneet antamaan
konserttejaan.

Se oli vaihtelua elämään ja muistutti jossakin määrin Berlinin

tingeltangelia.

Rassmann muutti tästälähtien vakituisen käymäpaikkansa

"Kultaisesta leijonasta" konserttihuoneustoon.
V

Olipa se hurja ilta, samoin kuin edellinenkin!

Täytyi koettaa näissä maalaisissa herättää kunnioitusta

pääkaupungin tapoja kohtaan. Olut ei siihen enää riittänyt, täytyi
juoda viiniä.

Herra Antonius Pätzoldt oli tietysti mukana. Rassmann tahtoi

huvitella oikein perinpohjin, ja mitä enemmän hullutuksia hän kuuli,
sitä enemmän sai hän nauraa.

Talon isännän silmät saivat suuriksi, kun tarjoilijatar, jota

Rassmann jo oli muutamalla lasilla elähdyttänyt, huusi ääneensä
tarjoilupöydän ylitse: "Pullo sampanjaa ja kolme lasia!" Tällaista
tapahtui harvoin ja se sai hänet pulaan.

Mutta kun hän kuuli, kuinka Rassmann neuvoi tyttöä panemaan

vielä "parisen pulloa jäähtymään", tiesi hän neuvon. Näyttäen
mieheltä, joka tiesi minne hänen oli mentävä, otti hän kellarin
avaimen koukustaan ja meni suoraa päätä — viereiseen
viinikauppaan ostamaan sampanjaa. Palattuaan ripusti hän suuren
avaimen koukkuunsa sellaisella kolinalla kuin tahtoisi viitata siihen
mielihyvään, jota kieltämättä täytyy tuntea miehen, joka on
tilaisuudessa vakuuttaa pari tusinaa vieraita viinikellarinsa
oivallisuudesta.

Marat toinen ei ollut kahteenkymmeneen vuoteen maistanut

sampanjaa tilkkaakaan. Kun hän piti lasia kädessään helmeilevine
nesteineen, unhotti hän pariksi minuutiksi giljotiinin ja katusulkujen
rakennuksen. Oikeastaan tuntui hänestä kuin hän olisi oikea porvari,
joka mässää sampanjaa ja ostereita; mutta hän varoi kyllä
mainitsemasta siitä mitään. Vain kerran, kun hän, nähtävästi siinä
uskossa, että imi jonkun mahtavuudestaan kukistetun ruhtinaan
verta, oli toisen lasin kulauttanut alas, erehtyi hän asemaansa
nähden eikä puhutellut vastassaan istujaa "kansalaiseksi", vaan
"porvari Rassmanniksi", mutta sitä koetti hän heti korjata lörpötellen
Rassmannille böömitärten laulun säestykseksi:

"Olisipa ihminen ollut kommuniaikana Parisissa, kun suuret

vapauden sankarit hallitsivat sampanjalla! Lempo soikoon, niin —=
silloin elettiin hienosti! Mutta kun nyt ajattelee, että rahapomot
mielensä mukaan voivat juoda parhaita viinejä ja meikäläinen vain
vettä päivästä päivään, korkeintaan saa joskus siemaista tilkan
olutta, silloin tekisi mieleni ehdottamaan, että —"

Hirmuinen kähertäjä aikoi jälleen ruveta antamaan

vallankumouksellisia julistuksiaan, mutta huomasi samassa, että
Rassmann oli uudelleen täyttänyt hänen lasinsa ja ojensi omansa
kilistettäväksi. Se sai hänet lempeämmälle tuulelle.

Piirissä heidän ympärillään istuivat muut vieraat. Pikku mies

hykersi käsiään riemusta, kun sai vielä kerran jokaiselle näyttää, että
he joivat sampanjaa. Kun Rassmann sitte alkoi kapakkaneidin kera
tulla tuttavallisemmaksi, oli Pätzoldt puolestaan toisten vieraiden
luona ja kuiskutti yhtä mittaa: "… Hän on Schornin uusi liiketoveri…
rahaa kuin roskaa… suuria tuumia mielessä… aikoo perustaa
tehtaan tänne kaupunkiin. Ja elämänintoa hänessä on, kuten hehkua
sampanjassa, jota juomme."

Pikku herra sai oikein ylevälle tuulelle puhuessaan Rassmannin

rikkauksista, joita hän tiesi olevan ainoastaan kuussa. Mutta hän
huomasi sentään, kuinka ihmiset terottivat korviaan ja viiruilivat
Rassmanniin ja sampanjalaseihin.

Eräässä huoneen nurkassa istui iäkkäämpi mies, ilmeisesti

juutalaista tyyppiä, pudistellen yhä päätänsä, kun hän tuontuostakin
heitti katseen viininjuojiin.

Samuel Hirsch omisti torin varrella kenkäkaupan, josta Schorn oli

ystävälleen tunnettuna pukemispäivänä ostanut kenkäparin. Hän oli
Rassmannin nähnyt samana aamupäivänä perin repaleisessa
puvussaan ja tiesi parhaiten miten kähertäjän tiedonannot olivat
käsitettävät. Kun Pätzoldt istuutui hänenkin pöytäänsä ja
salaperäisenä aikoi alottaa lörpöttelynsä, teki Samuel Hirsch kohta
vastenmielisyyttä osottavan kädenliikkeen ja sanoi
väärentämättömällä juutalaisella murteellaan:

"Jättäkää se, ei lörpöttä. Mikä herr! Ei ein mark olisi minä häntä
uskonu, jos herr ehrenwerte Schorn ei olema minulle vertrauen
sanonu, hän takaa for sainen Fraind, kun hän tehny häntä hänen
toveri. Ei tekemä techtelmechtel minun kanssa, herr Pätzoldt."

Tämä julkeus oli Marat toisen vähällä jähmetyttää. Sisimmässään

oli hänellä valmiina uusi määräys, joka koski erityisesti erästä
tunnettua herra Samuel Hirschiä, ja hänet oli sentähden, että oli
rohjennut ajatella yleistä mielipidettä vastaan,
kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa haastettava tuomioistuimen
eteen.

Mutta juutalainen kauppias maksoi laskunsa ja poistui

konserttisalista.

Huoneessa, jossa vallitsi suuri kuumuus, kohosi tunnelma yhä

korkeammalle.

Laulajatarten esiintymislavan eteen oli ryhmittynyt joukko

kauppamatkustajia, jotka olivat kaupungissa liikuskelleet
liiketuttaviensa luona ja heikäläisten tapaan lopuksi ottaneet
vapauden näytellä "suuria herroja".

Enimmät heistä tulivat suuremmista tehdasseuduista tai suoraan

Berliinistä, ja olivat siis tottuneet reiluun elämään ja eräänlaiseen
kunnioitusta herättävään esiintymiseen. Rassmannin suurellinen
ryypyttely sai pian heidän keskuudestaan jäljittelijöitä, ja neiti sai
tarjoilla punaviiniä pullon toisensa jälkeen.

Mieliala kohosi yhä hilpeämmäksi. Sinkoilivat kaikenlaiset

sukkeluudet ja kokkapuheet, ja mieltymystä osotettiin kajahtelevalla
naurulla, sellaisten ihmisten tapaan, joista jokapäiväisimmätkään
sukkeluudet eivät ole niin joutavia, ettei niille saattaisi nauraa täyttä
kurkkua. Sitte, kun harpunsoittajatarten laulut jälleen helähtelivät,
laulettiin mukana ääneen, jotta ulvonta kaikui avoimista ikkunoista
kadulle, muodostaen ihanassa kesäyössä yhden ainoan epäsoinnun.

Paikkakuntalaisista vieraista olivat useimmat jo poistuneet, niin

että seuran muodostivat pääasiallisesti matkustajat. Ei kestänyt
kauvan, ennenkuin Rassmann oli muutamain nuorten miesten kera
tehnyt tuttavuutta, ja kun saatiin tietää, että hän oli kauvan elänyt