Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

To be a Gay Man 1st Edition Will Young

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/to-be-a-gay-man-1st-edition-
will-young/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

She will always be mine Meant to be duet Book 2 1st

Edition Simran

https://ebookmeta.com/product/she-will-always-be-mine-meant-to-
be-duet-book-2-1st-edition-simran/

How is a Man Supposed to be a Man Male Childlessness a

Life Course Disrupted 1st Edition Robin A Hadley

https://ebookmeta.com/product/how-is-a-man-supposed-to-be-a-man-
male-childlessness-a-life-course-disrupted-1st-edition-robin-a-
hadley/

A Man A Gay Mystery DI Daniel Owen 4 1st Edition Ripley

Hayes

https://ebookmeta.com/product/a-man-a-gay-mystery-di-daniel-
owen-4-1st-edition-ripley-hayes/

A Man A Gay Mystery DI Daniel Owen 4 1st Edition Ripley

Hayes

https://ebookmeta.com/product/a-man-a-gay-mystery-di-daniel-
owen-4-1st-edition-ripley-hayes-2/
Charming Young Man 1st Edition Eliot Schrefer

https://ebookmeta.com/product/charming-young-man-1st-edition-
eliot-schrefer/

The Stars Will Be My Nightlight A Sukkot Story Jen

Halpern

https://ebookmeta.com/product/the-stars-will-be-my-nightlight-a-
sukkot-story-jen-halpern/

You Will Never Be Found 1st Edition Tove Alsterdal

https://ebookmeta.com/product/you-will-never-be-found-1st-
edition-tove-alsterdal/

Cruel to Be Kind The Life and Music of Nick Lowe Will

Birch

https://ebookmeta.com/product/cruel-to-be-kind-the-life-and-
music-of-nick-lowe-will-birch/

A Good Man Inside Diary of a White Collar Prisoner 1st

Edition Will Phillips

https://ebookmeta.com/product/a-good-man-inside-diary-of-a-white-
collar-prisoner-1st-edition-will-phillips/
 Will Young

TO B E A G AY M A N
 CONTENTS

Introduction
Chapter One: Bobby Not Pam
Chapter Two: Gay in the Eighties
Chapter Three: An Education
Chapter Four: Finding A Community
Chapter Five: Tea With the Queen
Chapter Six: Ancient and Modern Stereotypes and Homophobia
Chapter Seven: Breaking the Patterns of Addiction
Chapter Eight: Facing Our Shit
Epilogue
Appendix 1: CBT Techniques
Appendix 2: Help and Support
Further Reading
Acknowledgements
Index
 About the Author

Will Young is a pop star and actor who shot to fame in 2002 after
winning the first series of Pop Idol. He has released seven albums,
four of which hit Number One in the UK charts, and he has 10
million record sales and two Brit Awards to his name. Will co-
founded the podcast ‘Homo Sapiens’ and is a leading voice in mental
health awareness, particuarly within the LGBTQ+ community. He
lives in London with his two dogs, border terrier Esme and
dachsund, Nelly.
To all the people who have pushed forward the
LGBT rights agenda, I bow down to you and we
all, as an LGBT community, stand on the
shoulders of greatness.
Introduction
It’s 7am on a crisp, autumnal morning. The sun is beginning to
warm the honeysuckle, snaking around my window and filtering
gently through my bedroom blinds, causing me to stir. There’s the
gentle hum of an electric milk float doing its rounds, purring away
down the street. All is well in leafy south London, until …
‘NELLY, PLEASE DON’T HUMP MY FACE!’
My two-year-old dachshund wakes me up every morning by
placing her long sausage-like body across my face. Essentially, she
attempts to suffocate me on a daily basis. This morning, such was
her excitement, that her intentions became more amorous.
‘OK, you got me; food time!’
That’s it! She’s off scampering down the stairs towards the
kitchen. Esme, the Border terrier, follows in hot pursuit – carrying
one of my slippers with her, I notice. This is my daily routine each
morning.
Once recovered from potential ‘death by sausage dog’, I sit down,
coffee in hand, to peruse the emails that have come in to ‘Homo
Sapiens’, a podcast that I did with my best friend, Chris Sweeney.
Scrolling down, I alight upon one from a 22-year-old in Finland who
discusses his gay shame. It’s a common occurrence, and seems to
come up almost every episode. In fact, I’d just got back from
America where we interviewed pop star, Sam Smith, who spoke of
their own gay shame.
‘That’s it!’ I proclaim to the dogs. ‘I’m going to Google gay-shame
therapy groups. There must be some in the world.’
The dogs don’t care, FYI. But I do. Gay shame was a part of my
life from the age of six. It has clung on to me like oil to a dying
cormorant. It has literally stopped me truly flying in life. Years of
hearing that to be gay was wrong, whether it be at a Bible lesson, in
the playground, on TV or heard amongst adults, has wounded my
very soul. The very essence of who I am has been defined as evil,
disgusting and wrong. Growing up within a heteronormative society
has crushed my being. My gay shame, foisted onto me by others,
has internalised and created its own gloopy tar-like substance,
covering any light within. I have lived with a deeply repressed and
under-explored belief that, by simply living, I am wrong and
unlovable, purely by being alive. I’ve also realised I am not alone. So
here I go! Let’s see what can be done. Let’s see what is out there.
The answer is … nothing.
Well, that’s not strictly true. I come across an old workshop, held
in New York in 2016, which addressed gender norms, focusing on
what it was to be a gay man or woman. This was, however, two
years ago. My next discovery is far more interesting. ‘GAY SHAME!
HOW TO REDISCOVER YOUR TRUE SELF!’ This is more like it. I
enter the website and it’s all looking good.
‘Has your gay shame held you back in life?’
Yes.
‘Do you want to rid yourself of this yoke and come back to your
natural self?’
Another Yes.
‘Then this is the programme for you! Get rid of your homosexual
tendencies and learn to control your urges!’
HOLY SHIT! I realise I have unwittingly alighted upon a gay
conversion website. Based in, well, the southern United States, of
course. Now, such has been my own journey with gay shame that I
am not triggered by this, but instead rather fascinated and amused.
I decide to drop them an email.

Dear Sir or Madam,

Greetings from the UK. My name is William and I would love
to start getting on top of my gay urges and homosexual
tendencies. Please can you help me?
Yours shamefully,
William Young

All flowery writing and Googling aside, this morning is the morning
when I decide to write a book on gay shame. As I’ve said, gay
shame is something that I have lived through with every cell and
fibre in my body. Even as I think on how I might approach this topic,
ALL THESE STORIES start flooding back to me. ALL THESE
MOMENTS of prejudice I experienced, and ALL THESE MOMENTS
where other people’s thoughts and feelings on what it was to be gay,
and the shame that that’s brought up in THEM, was dumped onto
ME.
There were times, dear friends, when it almost destroyed me, but
ultimately it did not, because I faced it and took it on. Through
many years of facing my gay shame, I found strength. I reached out
to others and expressed to friends and even strangers how I felt.
Talking about my addictions, from porn to shopping, from failed
relationships to always feeling less-than. I was spurred on by others’
bravery in sharing their deep shame of themselves, and realised that
I felt the same. Instead of feeling alone, I actually began to feel
empowered. I cried a lot. I felt sick and ashamed a lot. And I heard
a lot of other gay people’s stories that helped me out of the
darkness. But even through all of that, I was often the only gay
person in a therapy group or indeed a treatment centre. It took time
for me to find my own kind, where I could work through this specific
issue of gay shame, and my development in abolishing gay shame
was often sporadic and disjointed. Still, I got there in the end, and
I’m here now to tell the story of just how I got there. I have no
pretensions, but I come with authenticity, ownership, and a huge
amount of hope and love.
Don’t get me wrong. I am not so brazen or arrogant as to think
that I know the right way to be gay; how could I? Everyone is
different. What I want to do here is to track my life; to time-travel
back to various times where knowing I was gay, or being gay, was
difficult, painful, fun, terrifying, etc.
For me to be a gay man has been a constant journey from the age
of four. It has involved so many layers of questions and internal
wranglings, layers of shame that have turned into self-hate and
loathing. To be a gay man has been a constant disappointment and
occasion after occasion of embarrassment and hiding. In writing this
book and using my life as a sort of blueprint, I hope that others
might find moments of connection and resonance and perhaps glean
some understanding and empathy for their own road through life. I
know I have – it has led me to a newfound respect and admiration
for myself and my sexuality.
Things that I’d completely forgotten about will, no doubt, surface,
or perhaps things that have been triggering, but I’m looking forward
to analysing and documenting how I survived them; how I got
through school, and university, being at home, or even just hanging
with friends. It’s sure to be a weird process, but an incredible
journey.
A journey that I’m inviting you to join me on … and Esme and
Nelly …
… but to be honest they don’t give a shit.
CHAPTER ONE

Bobby Not Pam

Imagine being born into a world where, from the beginning, your
true nature is under attack and ridiculed from the second you enter
life. As you realise you are different to those around you, there is no
place to find sanctuary. You become a prisoner to the constant
barrage of shaming and disgust thrown your way. School is not a
place of understanding; family holds the same negative views of
who you are and the world itself holds no safety or place of refuge
where you can be nurtured and supported. This is what it is like to
be a young gay child in the world.
Of course, things have changed and I will not chastise every
family by presuming they are narrow-minded. I certainly don’t hold
unprocessed anger against my family; my parents did the best they
could. They were progressive in so many ways and actually rather
anarchic. I didn’t hear constant berating of gay people and I have
forgiven any ill words they might subconsciously and infrequently
have used. It was what it was. With all this in mind, I take a deep
breath and ready myself.

In the beginning I was born. My first awareness of being different

was my sensitivity. I wasn’t very sporty. I was very goofy and my
knees knocked together when I ran. I was always transfixed by how
beautiful my mother was, especially the smell of her perfumes and
the sparkle of her jewellery. I would always notice the colour of
whatever top or shirt she wore. She dressed well and I still
remember her short hair, her African orange-stoned necklace, and
the beautiful yellow sleeveless silk top she would wear with a long
dark linen skirt. She was (and still is, I hasten to add) a petite lady;
like Twiggy in the sixties. And to a little boy in the eighties, she was
the most stylish and beautiful woman in the world!
I remember stealing one of her rings, which sat in a tin box with
some other keepsakes. It wasn’t especially valuable, but I became
obsessed with it. It was silver and had a square black opaque stone
set on the top. It was fairly chunky, actually, and its box sat on the
windowsill in the bedroom I shared with my brother. One day, I
opened it up and squirrelled the ring away under my mattress. I
would get it out occasionally and gaze at it like Gollum in Lord of the
Rings. Funny, it all seems to make so much more sense now.
Anyway, the long and the short of it was, I nicked the ring and
said I had no idea where it was. Later that day, it turned up, back in
its box, with me thinking I’d got away with it. It’s only now, writing
this, that I realise my mother, of course, knew exactly what had
happened. It’s like when my sister told me recently how heartbroken
she was to learn that our father was only pretending to fall into the
little booby traps we would set for him amongst the hay bales in our
barn as children. My sister is 43.
I was not very coordinated as a child, I wore National Health
glasses because of a lazy eye and I had a propensity to fall into
water a lot of the time. I also spoke with a lisp; an attribute my
father was not pleased with. It’s strange because he isn’t really a
typical alpha male. He’s tall and he has an incredible presence. He
has a rich baritone voice and certainly has something rather
mesmeric about him. He’s very clever and very good at sussing
someone out, as is my mother. He was never pushy for me to be a
lad in terms of sports. He didn’t play rugby or football in the garden
with me. He didn’t try to get me to do things that most other boys
would do, but instead just let us kids get on with it.
I suppose because he travelled a lot, we didn’t have as close a
relationship as we could have, but when he was home my siblings
and I would spend most of the time gardening with him. Daddy
would tell me about what he was doing with the plants, and I would
watch him for hours doing his thing in the veg patch. I would help
with the mowing and dig up potatoes, sweep up leaves … hang on,
was this simply child labour? Anyway, I really loved being outside
with him and I learnt so much – things that have stuck with me, and
remind me that I’m a country boy at heart.
I could be clever and say that what I was actually doing was
trying to gain his love by being attentive to the thing he was
passionate about. Perhaps he would feel pleased with me and forget
about his displeasure at my lisp. I remember being in bed one
morning; all of us sitting in my parents’ room. My dad was
determined to make me say my ‘s’ clearly. ‘Say it properly,’ he would
tell me.
I would try, but just couldn’t. I remember getting very upset and
my mother telling him to leave me alone. I mean, I could hardly call
the social services over this incident. It is, however, an example of
how a parent can shame a child.
My propensity to clumsiness, plus being very sensitive and prone
to crying, didn’t help my rather dim view of myself at that age either.
In my mind, I was not a good boy. I wasn’t living up to the
stereotype of what it was to be a tough and robust young lad. It is
common for gay men to feel like they can never gain the love of
their father, and that they are somehow letting them down by not
being manly enough. I don’t have this. Aged five, however, I had no
notion of sex or ‘who’ I was attracted to, but I was acutely aware
that I wasn’t what was seen as normal in terms of being a boy. I
wasn’t tough and I didn’t engage in rough and tumble. When I cried
my brother and sister would call me ‘girl’, and my God it was hurtful.
‘Stop being such a girrrrrl!’ they would say to me. I can clearly see
the staircase in our family home, where I sat crying onto the
bannister. The feeling was one of such sadness, and a desperate
desire that I could and should change. I couldn’t understand why I
was so sensitive. I felt very ostracised. I remember feeling extremely
isolated within the family system. I didn’t relate to anyone else. I
seemed to be the only one who was scared of strangers. I clung to
my mother, and was easily set off.
Although this doesn’t all necessarily relate to sexuality, it’s a great
example of a child not conforming to the usual gender norms, and
how that can create a swathe of shame and self-disgust from a
young age. Of course, there are lots of gay men who, when young
and in adulthood, do conform to the stereotypes of being male:
strong, aggressive, sporty. This can lead to a different kind of
shame, where, as adults, they don’t feel they fit into the gay
community. As a boy who wasn’t ‘typical’, I became ‘atypical’ and
‘different’ by default; I was on the outside. The overriding emotion
that I remember wasn’t self-hate, as much as it was confusion. I
was terribly confused as to why I was the way I was.
It’s common for young gay men to feel a sense of being different
to stereotypical boys, through their lack of conformity. One of the
most common areas, which can become extremely shaming, is
sport, but sometimes the areas where a young gay boy might excel
can also be shaming. Well, of course you would be good at that
because you’re gay! If you’re young and sporty, then you’re
generally celebrated, but a boy drawn to more sensitive subjects –
the arts, reading, theatre, dance etc – is often demonised. This can,
of course, reflect society as a whole. Footballers and top sportsmen
are lauded; they are our everyday heroes. Male pop stars who flaunt
their heterosexuality are seen as the ultimate example of what it is
to be male. Hollywood stars with rippling muscles, the guys who
always get the girls, are seen as the pinnacle of success. The
sensitive, weedy boy is always the fool; the one who gets picked on,
the one who fails in life.
Aggression on the sports field is seen as fair play: ‘GO ON, TAKE
HIM DOWN!’; STOP ACTING LIKE A FAIRY’; ‘WHAT ARE YOU? SOME
SORT OF GIRL?’
These are the words that might be heard screamed from the
touchlines by some parents, usually fathers, at their children. Even
sports day can become traumatic for a child who doesn’t have the
desire, coordination or natural ability to run, or to hold a flipping egg
and spoon! Surely if there were an atmosphere of understanding,
nurture and celebration of all types of abilities, it would be a
different event entirely. It isn’t the taking part that’s necessarily
traumatic, although that alone can cause trauma; it’s the
atmosphere. In fact, an innocent school sports day can be an
unsettling affair for a gay child. The overriding message for a boy
who isn’t winning in that arena is one of embarrassment and
humiliation. This can permeate between parents as well. As one
parent congratulates another, the parent with the winning boy might
be subconsciously saying, ‘It’s a shame you’ve got one of those
boys.’ When the parents of the gay child are carrying their own
prejudice about gender norms, this shame is swiftly passed on to
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Ristijärven
muistoja ja kuvauksia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Ristijärven muistoja ja kuvauksia

Author: Salomo Pulkkinen

Release date: March 31, 2024 [eBook #73307]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Akateeminen kirjakauppa, 1912

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIJÄRVEN

MUISTOJA JA KUVAUKSIA ***
RISTIJÄRVEN MUISTOJA JA KUVAUKSIA

Kirj.

Salomo Pulkkinen

Helsingissä, Suomalaisen Kansan kirjapaino, 1912.

SISÄLLYS:

Alkusana.
Maisemia.
Lappalaiset.
Vainon ajoilta.
Salaperäistä.
Engelsmanni kesä.
Kun kirkkoa ruvettiin rakentamaan.
Kirkko ja seurakunta.
Virkamiehet.
Rovasti F.F. Lönnrot.
Pieniä juttuja rovasti Lönnrotin ajoilta.
Herännäisyyttä.
Jätkäin koulu.
Kunnanmiehiä.
Kylänvanhimmat.
Kauppamiehet.
Sotaopissa.
Mestareita.
Hautahamarit.
Maahenkisiä miehiä.
Perttulin kirkolle.
Entiset elintavat.
Naimisiin meno.
Vanhan virsikirjan käyttämistä.
Ilmojen ennustaja.
Taikuutta.
Kivilintan heittäjät.
Heikki Norppanen.
Rikollisuutta.
Köyhäin hoito.
Nälkävuodet.
Kansakoulu.
Yritteliäisyyttä.
Yhteistä parasta.
Hukkuneita.
Yhtä ja toista pientä.
ALKUSANA.

Miten tämä kirjoitussarjani on syntynyt, pitänee se lukijalle juurta

jaksain selvittää.

Lähtiessäni v. 1911 valtiopäiville Helsinkiin, kokoilin

matkalaukkuuni kaikki kirjoitetut, mutta jo sanomalehdissä ennen
painetut kertomukseni, tarkoituksella saada niille Helsingissä
kustantaja. Kun matkalla puhuin aiheistani eräälle hyvälle ystävälleni,
neuvoi tämä menemään muutaman miehen luo, joka opastaisi tässä
hommassa. Sen teinkin. Tämä mies oli kirjailija filosofiankandidaatti
Rafael Engelberg. Yhdessä järjestimme paperit kuntoon, ja hän lähti
kauppaamaan niitä. — Ei onnistuttu. Syynä kuului olevan se, että
kirjamarkkinoilla nykyään on aikamoista tungosta ja että
tusinamestarit tällä alalla jo ovat saaneet tuotteitaan ennestään
liiaksikin likoon.

Minä ylenkatseella ajattelin jo koko hommaa, arvellen että kun ei

niin ei. Eihän siitä tule mitään vahinkoa, kun kirjoitteleminen ei ole
varsinainen leipätyöni.

Mutta Engelberg pysyi edelleen totisena. Hän kehoitta” minua

ryhtymään hieman toisenkaltaiseen kirjoitustyöhön, jossa luuli joka
tapauksessa voivani jotakin hyödyllistä toimittaa. Viittasi minulle
nimittäin kotiseutututkimusalaa, jolle nykyään pannaan jo paljon
arvoa. Ymmärsin heti tarkoituksen, mutta samalla pelkäsin, että
minun hutiloivalla kynälläni siitä hommasta ei tulo mitään. Edelleen
sain Engelbergiltä kehoituskirjeen ja ohjeita työhön. — En ryhtynyt.
Pelkäsin vieläkin, että siitä ei tule kalua.

Kului vuosi edellisestä, jolloin taas tapasin Eengelbergin

Helsingissä. Pelkäsin jo saavani nuhteita, kun en edes ollut yrittänyt.
Nyt lupasin totisesti ja päätin vakavasti alottaa työn. Olinpa jo tältä
varalta kotikylässäni puhutellut vanhoja miehiä, kuten Juho Kerästä
Ollinvaarasta, Antti Oikarista Kääriöstä ja muutamia muitakin.
Tärkeitä muistoja sain niinikään pika-ajuri Aabel Toloselta ja Lauri
Härköseltä Helsingissä, molemmat entisiä Ristijärven miehiä.
Erinomattain Aabelilla olivat muistot kirkkaat vanhoista tapahtumista.

Muistot ja kuvaukset, joita ainoastaan erinäisissä paikoissa on

hiukan kunnan arkiston tiedoilla täydennetty ja tarkistettu, eivät
valitettavasti käsittele useampia vuosisatoja jälelle päin. Melkeinpä
viimeisen vuosisadan jälkimäiselle osalle ne kohdistuvat. Itse
puolestani en vielä tätä pidä suurena vikana. Pelkään vieläkin
pahempaa. Pelkään sitä, että kertomukset ovat rakentuneet liian
kuivaan ja yksitoikkoiseen asuun.

Kuitenkin kun mielestäni olen täten tulevaisuuden varalta yhtä ja

toista unhottuvaa talteen saanut, toivon, että työlläni on sittenkin
jotakin merkitystä. Jos näet tulevan ja täydellisemmän historian
kirjottajalle olen voinut jotakin alustavaa valmista hankkia, ei työni
ymmärtääkseni ole ollut aiheeton.

Herra Engelberg on edellä mainitun ohjauksensa lisäksi tasoitellut

ja järjestellyt kirjoitelmani, josta kaikesta olen hänelle erittäin
kiitollinen.

Ristijärvellä 25 p. heinäkuuta 1912.

Tekijä.
MAISEMIA.

Ristijärven kunnan rajanaapureina ovat Hyrynsalmi, Puolanka,

Paltamo, Sotkamo ja Kuhmoniemi ja on näistä kirkolta lukien
Hyrynsalmen ja Puolangan rajalle 15, Paltamon 5 ja Kuhmoniemen
yli 30 km. Pisimmät perukat ovat Hiisijärvi ja Mustavaara
Kuhmoniemen rajamailla. Kartalta katsoen on Ristijärvi
vasikannahkan muotoinen, pisimmät niemet poisleikattuina, siis
jonkun verran soikea, ei pitkin kantta juoksevaa emävesistöä, vaan
poikittain. Pinta-ala on 884.4 neliömetriä, väkiluku oli v. 1910 2.268
henkeä.

Saukkovaara on laajuutensa ja korkeutensakin puolesta Ristijärven

mainittavimpia paikkoja. Eipä liioin tarvitse sanoa, että vaara on
pohjasta pinnalle asti kivien kanssa muurattua. Pellon ja kaivon
tekijät näin vakuuttavat. Saukkovaaran juuret ovat n.s. Kainuun
selänteessä Sotkamon nuolella ja vaaran eteläpäässä pistää
Paltamon rajan nurkka vaaran selänteelle asti. — Saukkovaaran
latvapuoli on nimeltään Syrjävaara, päättyen kokonaan Pakarilahden
kohdalle. Kirkonkylän kohdalta on vaara noin 5 km. leveä. — Vaaralla
kasvaa sekametsää, muuten kuusi, koivu ja leppä ovat hallitsevana
puulajina. Vaaran poikki molemmilla puolilla on notkelmia ja puroja,
joiden kaunistuksena kasvaa tuomia ja pihlajia. Vaara on metsän
kasvulle edullinen ja ovat siellä karjanlaitumetkin erittäin hyvät. —
Muutamin paikoin vaaran rintamilla on harjoitettu kaskiviljelystä ja
erittäin hyvällä menestyksellä, yksillä ahoilla miesmuistiin kolme,
neljä eri kertaa. Kaskeamisen jälkeen kasvaa ahoilla leppä erittäin
joutuisaan, ja tämä selittää seikan, että sama pohja niin usein joutuu
kylvettäväksi. — Saukkovaara muutoin on tunnustettu
paksulumiseksi.

Saukko ja Monola ovat Saukkovaaran etelärinteen mainittavimpia

numerotaloja. Lakivaaralla ei mainittavasti asutusta ole, mutta
pohjoisliepeellä, emävesiin viettävällä rinteellä kyllä. Täällä on kolme
eri asutusryhmää, nim. Mustosen, Syrjälän ja Lummenlammin.
Alkuaan ovat ne olleet pieniä mökkiläiseläjiä, mutta jo isonjaon
aikana saivat yhteisen 1/8 manttaalin numeron.

Saukkovaaran etelärinteellä on Koljatti-niminen paikka. Nimi ehkä

johtuu siitä, että paikka on metsätönnä ahona kauvas toisille
vaaroille iankaiken paljaana näkyä "koljottanut". Tälle Koljatin
rinteelle näkyy koko Pyhännän kylä kuni tauluun maalattuna.
Pyhännän kylän pääasutusta voisi melkein verrata Otavan
tähtisikermään, jossa sarvina olisi Putkesjärven takapuolelaiset,
keskiosana Pyhännänharju ja häntänä Eskola, Liusko ja Karhuvaara.
Pyhännänharju on peltoviljelykselle erittäin edullista maata. Ja
kalavesi kahden puolen. Pyhäntäjärvi aikoinaan on antanut runsaasti
kaloja, mutta kilpakalastus ja ryöstöpyyntitavat ovat kalastuksen
saattaneet melkein merkityksettömäksi.

Pyhäntäjärven vedet jakautuvat neljään eri jaksoon. Alhaalta

lukien ovat ne: Niskanselkä, Isopyhäntä, Pieniselkä ja Karhujärvi.
Sittenkin näiden neljän järven yhteenlaskettu pituus on vain 10
kilometriä.
 Pyhäntä saapi vetensä Hiisijärven vesistöstä. Hiisijärven vanhalle
järven lietteelle on syntynyt erityinen kylä ja asutusryhmä, joka
varallisuudessa kilpailee Pyhännän kanssa. Täällä ovat
mainittavampia muinoin tapahtunut Hiisijärven veden laskeminen ja
sen seuraukset.

Mustavaaran kylä on Ristijärven kunnan harvaanasutuimpia. Täällä

on vaara vaaran vieressä soiden suurien sylissä.

Kulju, vaaroista ylinnä, näyttelee mahtavuuksien pääosaa. Täältä

on avara näköala länteen päin. Sotkamon Vuokatti näkyy tänne
selvästi.

Onpa Mustavaaralaisillakin oma vesistönsä. Se on 4 km. pituinen

Tervajärvi, joka ikäänkuin salaa laskee vetensä varsin mutkaista
Tervajokea ja lyöpi veljen kättä Pyhännän vesille Jokilammin
alapäässä
lähellä Jokikylää.

Ollinvaara ja Pyhännänmäki eivät tästä yhtymäpaikasta ole

kovinkaan kaukana, ovat ikäänkuin todistajina millaisilla välipuheilla
muinoin kahden eri vesijakson vedet yhtyivät.

Näitten vesijaksojen yhteinen juhlasali on Pienipyhäntä

Jokikylässä.

Järvi on vain noin 2 km. pituinen, muuten äärettömiin syvä. On

arveltu, että ehkä Isonpyhännän vedet puolestaan ovat pitäneet
järven matalampana, mutta kun sekaan joutui itsepäinen
Tervajärven vesi, ruoppasi se Pieneenpyhäntään oikein syvän
pohjan, ennustaen samalla tälle vesistölle tulevaa pitkää
tervansoutukautta. Tervajärven nimi johtuu siitä, että tällä kulmalla
en huomattavan paljon keitetty tervaa.

Koko Pyhännän vesien kulku Pienenpyhännän alapäähän asti on

ollut päin Hyrynsalmelta laskevia emävesiä. Antavalla ilmalla
kuuluukin tänne Seiten-oikea -kosken pauhu. Niinpä Kirnukosken
niskalla muuttavatkin Pyhännän ja Mustavaaran yhdistyneet vedet
suuntaa Ristijärven kirkonkylää kohti, vähän alempana tehden
ikuisen liiton Hyrynsalmen ja Suomussalmen yhteisten vesien
kanssa. Piti sanoa, että näissä vesissä on jo Venäjän karjalaistakin
vettä nimeksi, mutta, ei juuri muuksi.

Tässä vesien yhtymässä on Jokikylän talojen pääosa. Savimulta on

pellon maata, kiviä ei laisinkaan. Jos Jokikylä ei olisi hallaan niin arka
kuin se on, niin totisesti Jokikylän talot olisivat onnellisimpia
Ristijärvellä.

Vielä yksi nurkka Ristijärven kuntaa, ja se on Uvan kylä. Täälläkin

on oma pieni vesistönsä, joka alun pitäen lienee asukkaat tänne
houkutellut. Kylän nimi johtuu järven nimestä, sillä järvi on
Uvanjärvi. Uvanjärvi on noin 5 km. pituinen suikale ja saapi vetensä
kahdelta eri haaralta, Puolangan-puolelta ja Paljakan puroista, sekä
Peuravaaran tyynipintaisista lammin pyöryköistä, ja laskee vetensä
Torvenkosken kautta Iijärveen.

"Meloa laitaan, Iikosken kihinä kuuluu". Tämä on ikivanha tarina

Ristijärveltä. Se lähti alkuun seuraavasta tapauksesta. Venäjän
karjalaisia lankunkantajia oli pitkällä veneellä erään kerran matkalla
Etelä-Suomeen. He soutivat Iijärveä jo niin kauvan, että luulivat jo
olevansa Iikosken niskalla, mutta eivät olleet osanneetkaan oikeaan.
Olisi ollut kierrettävä Tihisen niemen ympäri, mutta pitivätkin Iinientä
Tihisen niemenä, joka suunta johti sitten Uvalta laskevan
Torvenkosken alle. Tämä Torvenkosken kihinä sitten kun Karjalan
miehen korvaan kuului, kehoitti toisia asettamaan "meloa laitaan",
sillä kosken laskuissa se tarvitaan. Edelleen kerrotaan, että kun
mieslasti pääsi Torvenkosken alle, niin että näkivät veden
vastaanpäin juoksevan, sanoi yksi kauhistuen: "Vastaanhan tämä
perele puhuu."

Uvan kylään kuuluu kaksi mainittavampaa, jotenkin korkeaa

vaaraa, toinen Humala- ja toinen Kellovaara. Molemmat vaarat ovat
jo kauvan olleet asuttuja, m.m. Humalavaaralla ennen isoajakoa oli
Karppila, Ylitalo, Nurmi ja Alatalo. Monen eri kyläkunnan
merkkimaisemia näkyy Humalavaaran korkeimmalle kukkulalle.

Tuskinpa tarvinnee mainita, että tällaisten vaarojen liepehillä

valoisina kevätöinä lintujen laulu ja purojen lirinä on kadehtittavan
kaunista, se on hienon hienoa, loppumatonta runouden juurta, joka
ei koskaan vaivojaan valita, säveltä muuttaa vain.

Kirkko ja kirkonkylä on Ristijärvi-nimisen järven etelärannalla.

Kirkolla ja järvellä siis yhteinen nimi. Järven nimi taas johtuu siitä,
että vedet siinä muodostavat nelisorkkaisen ristin. Keskusjärven
kohdalta pistää vastakkaisiin suuntiin lahdet, toinen Pakari- ja toinen
Pahjaslahti. Toiset kaksi ristiä tulee kauttajuoksevasta emävedestä.

Ristijärvi ei puoleentoista vuosisataan ole ollut alkuperäisen

näköinen, sillä se muinoinen Hiisijärven tulva on tuonut tänne niin
paljon multaa, että Pakarilahden kohdalle ja aina Mikkolan talon
kohtaan asti pyörrevedelle on muodostunut niemekkeitä ja saaria. Jo
isonjaon aikana nämä tulvan muodostamat niemet jaettiin
kirkonkylän taloille niittyinä manttaalin mukaan ja kasvavat ne
yhteensä noin 200 kuormaa heiniä.
 Ristijärven rantamilla monin paikoin on 20—30 cm. vahvuinen,
näöltään punainen ja laadultaan hyvä savikerros. Ylempänä
mäkirintamilla löytyy taas mustaa, tulenkestävää, rautapitoista
linttakiveä. Näistä m.m. on aikoinaan ladottu aita kirkon ympärille.
Useissa kirkonkylän taloissa on seurattu esimerkkiä latomalla
kiviaitoja peltojen ympärille. Nykyisen katsantokannan mukaan on se
jotenkin typerä teko.

Näköala kirkonkylästä katsottuna ei ole kovinkaan laaja, mutta

hyvin viehättävä muuten. Etelästä näyttelee mustaa kylkeään jo
mainittu Saukkovaara. Pohjoisesta Kellovaara. Tenämänmäki ja
Pihlajavaara monine taloineen samoin itäpohjoisesta näyttelevät
leveitä peltojaan, vähän ylempänä Lumivaara oksaisine
kuusikkometsineen. Lampovaara taas idässä, parin km. päässä
möllöttää kuten kumoon käännetty pata, ja sieltä se vasta avara ja
kaunis näköala on. Sieltä sen oikein selville saapi miten
monimutkainen niemineen, lahtineen, saarineen ja solmineen
Ristijärvi on. Lampovaara on ikäänkuin luotu kirkonkylän
kaunistukseksi, sillä asutusta sinne ei voi ajatella, niin kivikoleikkoa
se on.

Taru kertoo että itse ukko-piru aikoi kerran Putkonsalmeen tehdä

kosken, mutta kun se ei käynyt päinsä ilman kiviä, latoi hän
konttinsa kiviä täyteen Lampovaaralta. Kuten arvata sopii, kontti ei
ollut aivan pieni. Mutta kun ukko rietas pääsikin konttineen nykyiselle
kirkkomäelle, puhkesi kontin pohja ja suurin osa kivistä jäi siihen ja
ovat siinä tänäkin päivänä. Loput kivistä olisivat soluneet Mikkolan
pellolle, joten Putkonsalmen koski puuhaan ei jäänyt yhtään kiveä.

Ristijärven vedet ovat simpukan helmistä rikkaat, tietysti

paremman miehen kylvöä.
LAPPALAISET.

Kim lappalaisia kerran on asustanut sekä Kuhmoniemellä että

Suomussalmella, niin kyllä laidunmaita etsiessään ovat ne
poikenneet myöskin Ristijärvellä.

Parhaammat Ristijärven jäkälämaista ovat Hiisijärvellä, ja siellä

otaksutaankin lappalaisten jonkun aikaa pitäneen asuntoa.

Peuravaara-niminen maisema Pihlajavaaran lähellä tosin viittaa

siihen että sielläkin olisi kerran lappalaisia asunut. Se ei kuitenkaan
liene ollut mahdollista syystä, että Peuravaaralla ja sen lähitienoilta
ei ole jäkälämaita eikä kalavesiä.

Siis koko Ristijärven tienoo, Hiisijärven kylää lukuun ottamatta, ei

lappalaisten asutukselle ole ollut otollista.
VAINON AJOILTA.

Useamman kuin yhden kerran lienevät rajakarjalaiset myöskin

Ristijärvelle tehneet ryöstöretkiään. Yhdestä tällaisesta on tarina
kulkenut suusta suuhun, polvesta polveen.

Nykyisen Pappilan, silloisen Tololan olivat ryöstäjät valinneet

itselleen majapaikaksi. Asukkaat tietysti joko murhattiin tai pakoon
ajettiin.

Koiraniemellä oli silloin ollut pari vahvaa ja rohkeaa veljestä, jotka

taistelivat vainolaisia vastaan. Kerrankin kun vainolaiset yrittivät
taloon, oli toinen veljeksistä raunion takaa ammuskellut, pitäen heitä
näin loitommalla. Sitten oli kartanolla olevalle veljelleen huutanut:
minulta loppuvat ruutit. Silloin oli toinen veli tyhjän tynnyrin pannut
myötämaata pyörimään, sanoen: ”Ei ole hätää kun täälä on ruutia
vielä kokonainen tynnyri”. Tämän kun vainolaiset kuulivat, kääntyivät
takaisin pelosta.

Nämä Koiraniemen veljekset sitten aikoivat yön aikana valloittaa

takaisin sen mitä vainolaiset päivällä anastivat ja veivät
leiripaikkaansa. Tämä kävi laatuun joko yövartian pettämisellä tai
surmaamisella.
 Eräänäkin yönä pienempi veljeksistä oli saanut tavaraa takaisin,
jonka jälkeen pakeni sydänmaalle. Tästä tuli vainolaisten puolelta
takaa-ajo. Joukon rotevin mies pantiin takaa-ajamaan kehoituksella
ei ennen hellittää kuin miehen on hengiltä saanut pois.

Kun takaa-ajettava näki kohtalonsa, hiihti hän nykyiselle

Kääriänvaaralle, 15—16 kilometriä kirkolta. Tänne mennessä oli
takaa-ajaja ajettavansa nähnyt ehkä useammankin kerran, jolloin oli
sanonut: "Keärität sie miu keärität, vaan soavutan mie siun
kuitenkin." Siitä sitten tälle vaaralle on annettu nimeksi Kääriänvaara.

Kääriänvaaralta suuntasi "Kääriäinen" matkansa Jokikylään päin,

jossa Rakkineenlammin alapäässä olevasta virrasta joi vettä. Tässä
vettä juodessaan näki hän miten veden kalvoon kuvastui hänen
takaa-ajajansa kuva. Matkansa suuntasi tästä "Kääriäinen"
Lampovaaran kukkulalle vainolaisen saavuttamatta. Lampovaaralta
laski sitten suksillaan kirkonkylää kohti jyrkän kallion alle erään puun
juurelle, jossa takaa-ajajansa otti vastaan keihässauvallaan.

Kun vainolainen näki näin kohtalonsa ratkaistuksi, rukoili hän

"Kääriäistä" ottamaan viimmeisenkin hengen, luvaten palkaksi
lumeen kätkemänsä rahakassan, minkä tarkoin neuvoi. Tämä
rahakätkö oli etsittävä lukemalla vissistä paikasta lähtien lumeen
sauvalla pistetyt sompaukset suksiladun varrella. ”Kääriäinen" lienee
takaa-ajajansa toivomuksen täyttänyt.

Voiton riemusta oli "Kääriäinen" sitten Pakarilahdella pistänyt

lauluksi. Kun Tololassa (nyk. Pappila) kuulivat viholliset tämän,
arvelivat: "Jopahan Iivana sen mokoman saavutti, kun rallatellen
palaa."
 Näin hävisi Ristijärven Lampovaaran rinteelle silloisen
ryöstäjäretkikunnan rotevin mies.
SALAPERÄISTÄ.

Honkavirroilla on pieni saari, mihin hokemain mukaan pitäisi olla

kätkettynä joku aarre. Tämä vielä sellaisella uhrilla, että kolmiöisen
miehen kolmiöisellä hevosella kolmiöistä jäätä myöten on mentävä
tälle saarelle, sitte vasta avautuu.

*****

Jokikylässä vähän alapuolella Seipelän talon Käärmepuron puolella

on niemi, jonka nimi on Kalmoniemi. Tämä niemi ei mitään
salaperäistä ole vielä näytellyt, vaikka ennen vanhaan kaikki
kuolleiden vaatteet ja muut epäiltävät esineet niemellä poltettiin.

*****

Niin ei ole Salin kallion laita, puolivälissä Multiniemeltä kirkolle.

Kukaan ei kyllä muista muuta täällä tapahtuneen kuin että Boan Elli
kerran oli tieviereen synnyttänyt lapsen. Ei siis mitään muuta. Ja
Salin kalliolla moni matkamies, vuosikymmenien väliaikain perästä,
kuulee aina sellaista, että täytyy päätellä että se oli tyhjä joka
kummitteli.

*****
 Hiisijärven Lohiniemi ja Louhenkosken mylly oli ennen olleet
peikkojen pesäpaikkoja. Useimmiten vaan kuulunut, ei näkynyt tai
tuntunut. Miten lienee. Pitkä matka Hiisijärveltä kuuluu olevan
Hiidenhaudalle. Ja niin syrjäisessä paikassa, että hyvin harvat kylän
asukkaista ovat sitä edes nähneetkään. Siitä haudasta kai Hiisijärven
nimi johtunee ja nimestä päättäen siellä pitäisi kaikkea häjyyttä olla
seiväsmäärällä mitaten.

*****

Kukaan ei ole milloinkaan eikä mitään kuullut Sammakkosuolta

Mustavaaran kylän liepeellä, vaikka kertomuksen mukaan sinne
kerran mies oli haudattu. Se piti olla siihen aikaan kun jauhoja vielä
myytiin kuleissa. Että muka mies olisi saanut sellaisen kulin, jossa oli
kokonainen partasuu miehen raato. Tämä löytäjä sitten ei huolinut
kenellekään löydöstään puhua, vaan pätkäsi suohautaan, tietysti
ilman hautauslukuja. Näin on kerrottu, miten sitten lienee. Eikä ole
vaarallista, jos huhu olisikin valetta.
ENGELSMANNIKESÄ.

Se oli kevätkesästä v. 1854 kun ensimäiset tervansoutajat Oulusta

palatessaan kertoivat Engelsmannin tulleen ryöstämään Oulua.
Tämän uutisen tuojat olivat suomussalmelaisia. Tämä sotasanoma
sitten Ristijärvellä rupesi kiertelemään talosta taloon, kylästä kylään:
vihollinen engelsmanni on jo Oulussa ja pitää mieltä tänne ylöspäin.

Tämä sanoma synnytti yleistä pelkoa. Varsinkin emävesien varsilla

olevissa taloissa tehtiin valmistuksia ryöstön varalta. Arvokkaimmat
tavarat pantiin säkkiin ja kannettiin niittysaunoihin sydänmaalle. Jolla
oli vähänkin jyviä jälellä, piti niiden kätkemisestä hyvän huolen.

Kerrotaan että Pihlajavaaran talossa tämän huhun aikana ei vielä

oltu tehty kevätkylvöjä. Tololassakin oli ohran siemenet omassa
hinkalossa ja vähän ylikin. Mutta ohrankylvö jätettiin sikseen ja
kaikki jyvät ajettiin hevosella Mönkkysen-joen myllyaittaan. Kun
sitten ensi huumauksesta oli vähän selvitty, ajettiin siemenjyvät
takaisin ja kylvettiin peltoon.

Niinikään kertoo äitini, että hänen isävainajansa Hietavaaran

Seppälässä kantoi muutamia riipillisiä jyviä Laulajavaaran
metsäsaunoihin pelättyä ryöstöä pakoon.
 Jälestä kerrottiin että engelsmanni todella oli meinannut nousta
veneellään ylemmäs Oulua, mutta ei päässyt edes ensimäisen korvan
päälle. Olivat kehuneet ennen kun yrittivät että vesi ei tule niin
voimakkaaksi että he eivät pääse minne tahtovat, mutta toista
näkivät kun koettivat. Ensin olivat koettaneet soutamalla, mutta kun
tämä näyttäytyi tehottomaksi, olivat veneestään viskanneet ylös
koskeen ankkurinsa ja köydestä vetäen haaliuneet ankkuriin asti,
mutta kun ankkurin ottivat ylös nakatakseen toisen kerran ylemmäs,
oli sillä aikaa vene laskenut saman verran takaisin.

Sitten kerrottiin että Oulun porvarit olivat engelsmannin kanssa

tehneet sovinnon, antamalla kaikki aikansa ja muutakin tavaraa.

Kun huhu engelsmannin tulosta Kajaanin tienoille oli parhaallaan

kiertelemässä, oli kauppias Berg Kajaanissa sanonut maamiehille:
"Olkaa veikkoset huoleti engelsmannin tulosta tänne, se on aivan
mahdotonta, sillä se pääsee ainoastaan suvanto- ja merivesiä,
meidän koskemme estävät kyllä sen tulon."

Myöhemmin kuultiinkin että kauppias arvasi aivan oikein.

Pelko engelsmannin tulosta oli vieläkin suurempi ollut Oulu- ja

Muhosjoen varrella. Kerrotaan että kun tervamiehet Utajärvellä
sauvoivat veneitään rantaa ylöspäin, eli eräs pellonkuokkija tullut
tervamiehiltä kysymään joko engelsmanni on veneellään päässyt
Merikosken päälle. Ja kun turvamiehet häjyyksissään olivat
valehdelleet että tuolla niemen takana pahus on jo tulossa, niin
kuokkamies oli jättänyt työkalunsa siihen ja pötkinyt pakoon
metsään, missä oli piilossa syömättä kolme vuorokautta. Sitten mies
pellon ojan pohjia kontaten hiipi kotiinsa, jossa sai tietää että ei ole
vielä mitään hätää.
KUN KIRKKOA RUVETTIIN
RAKENTAMAAN.

Luultavasti suurin osa kirkon rakennukseen käytetyistä työvoimista

suoritettiin talojen yhteisinä päivätöinä. Rakennusmestari sitävastoin
kuului olleen, mistä kaukaa lienee ollutkaan. Kun sitten ensimäisiä
seinähirsiä oli ruvettu paikalleen sommittelemaan, oli paikkakunnan
monista salvumiehistä rakennusmestarin järjestelmä näyttänyt
typerältä.

Rakennusmestari kun pohjahirret oli asettanut pystyaidottain

ympäri juoksevaksi. Miehet olivat sanoneet, että tämä ei vetele.
Pitää ottaa toinen komento. Saukon miehet, jotka m.m.
rakennustöissäkin olivat aikansa etevimpiä, olivat kirveensä varsilleen
rakennusmestarin eteen kentälle asetelleet siihen järjestykseen kuin
he halusivat pohjan ulotettavaksi. Rakennusmestarikin oli siihen
sitten suostunut. Saukon miesten rakennusneroa lienee sitten koko
rakennusajan käytetty apuna.

Joka suhteessa, varsinkaan sisustukselleen ei kirkosta ihan

mallikelpoinen tullut. Jäihän pari oven reikääkin puhkaisematta. Ja
lukkarin penkki oli alussa ollut vain lattian tasalla. Monen
haukkumisen perästä oli lukkari saanut seurakunnan taipumaan
korjaukseen, niin että penkki tuli sitten viiluin ylemmäksi. Sittenkin
se jäi perin huonoon kohtaan. Lukkari sai ikäänkuin nurkan takaa
huutaa seurakuntalaisille. Numerotaulukin oli niin huonossa paikassa,
että yhdellä ristillä pantiin aina arvaamalla mistä virrestä oli kysymys.
Se alkuperäinen numerotaulu oli maalattu mustaksi ja numerot olivat
valkeat.

V. 1008 kirkonkokous päätti sitten rakentaa lukkarin penkin

numerotauluineen parempaan asuun. Niin tehtiinkin. Mutta oven
reiät sittenkin jäivät aukisahaamatta.
KIRKKO JA SEURAKUNTA.

Ristijärvi on vielä v. 1912 Hyrynsalmen kappeliseurakunta.

Aikaisemmin näillä kahdella seurakunnalla oli yhteinen
kunnanhallintokin, mutta useita vuosikymmeniä on se ollut
eroitettuna. Tämä eroaminen aikoinaan on arvatenkin ollut mieluista,
varsinkin ristijärveläisille, joiden eroamiseen asti kunnallisissa
asioissa oli mentävä Hyrynsalmelle tapaamaan kunnan virkailijoita.

Seurakunnalliset asiat sitävastoin ovat näillä kahdella

kirkkokunnalla vielä nytkin yhteisiä. Seurakuntain kokoukset ovat
yhteisiä, papistolle samoin on yhteisesti palkka maksettava.
Seurakuntaa Hyrynsalmella hoitaa kirkkoherra ja Ristijärven
kirkolliset tehtävät toimittaa kappalainen. Pappilan virkatalo on
molemmissa seurakunnissa, mutta nekin on yhteisesti rakennettu.
Sanomattakin on selvää että tämä kahden seurakunnan
monenmoisten eri asiain yhteinen hoito on usein tuonut vaikeuksia.
Eroakin on joskus pyydetty. Tuomiokapituli lienee lohdutellut, että
kun ensikerran muuttuu kirkkoherra Hyrynsalmelle, pääsee Ristijärvi
silloin eroon.

Pappien palkkojen maksussa seurakuntain yhdessä oleminen on

tuottanut vaikeuksia. Ristijärven isännän on täytynyt kirkkoherran
talvisaatavat, m.m. heinäkuorma, ajaa Hyrynsalmen pappilaan ja
Hyrynsalmen isännän samoin Ristijärvelle. Samoin Ristijärven
tilanomistajan olisi ollut mentävä leikkuu-aikana päivätyöhön
Hyrynsalmelle ja Hyrynsalmen torpparin tultava Ristijärven
kappalaisen pellolle. Kirkkojen väliä on 2 1/2 peninkulmaa, mutta
useamman perukkalaisen matka vieraalle kirkolle voi olla 6—7
peninkulmaa.

Ruumiin-siunauksen molempien kirkkojen papit lienevät

toimittaneet ilman tilivelvollisuutta toisilleen, mutta lapsenkasteesta
saaduista muutamista kymmenpennisistä on kappalaisen pitänyt osa
luovuttaa kirkkoherralle. Avioliittoon meneviä taas kiusattiin
Ristijärvellä siten että kappalainen antoi liittoon aikoville
esteettömyystodistuksen ja tämän paperilapun kanssa sai
sulhasmies, sukat, vanttuut kainalossa, lahnia 2 1/2 peninkulmaa
Hyrynsalmelle kirkkoherran luo. Tämä se vasta kirjoitti
aviokuulutuksen siihen muotoon että kelpasi Ristijärven kirkossa
luettavaksi, saaden tästä työstä sulhaselta nuo sukat ja vanttuut ja
vähän rahaa. Pastori Pfaler, ollessaan Ristijärven kappalaisena v.
1909—1911, sai muutoksen tähän kylläkin hullunkuriseen tapaan ja
alkoi liittoon meneville antaa aviokuulutuksia lupaa kysymättä
kirkkoherralta. Näin helpotettiin sulhasmiehiltä nuo tarpeettomat
jalkajuonet.

Kaikista merkillisin tässä kahden eri seurakunnan yhteistyössä on

ollut se, että kellotapulit ovat vaihtuneet. Näin kertoo kansa, että
kellotapulien piirustukset ovat epähuomiossa lähetetyt. Ristijärven
seurakunnan Hyrynsalmelle ja päinvastoin. Tämän huhun todentaa
kellotapulien muuhun kirkkoon nähden erilainen muoto, niin että
todellakin ne ovat vaihtuneet.
 Ristijärven kirkko on rakennettu v. 1811. ja kellotapuli
myöhemmin. Kansa kertoo kirkon rakennusmestarin kirkon
valmistuttua ennustaneen kerran juhannuksena sen
sananjulistajineen ja kuulijoineen palavan poroksi. Tätä ennustusta
ei viime vuosikymmenillä ole puhuttu liioin ollenkaan, joten ennustus
lienee kokonaan seurakuntalaisilla unehtumaan päin.

Kellotapulin rakennusmestarina mainitaan vieläkin Jaakko

Kuorikoskea. Tämä rakennusmestari oli Ristijärven kirvesmiehille
kerran näyttänyt, miten pitää osata lyödä kirveellä siihen kohtaan
mihin haluaa. Oli asettanut kämmenensä, käsiselkä ylöspäin, sormet
hajalleen puun päälle ja toisella kädellään löi kirveellä olan takaa
jokaisen sormen väliin ja sanoi: katsokaa. Tämä temppu ehkä
kirvesmiesten silmissä kohotti rakennusmestarin puolta pitemmäksi.

Kellotapulin laudottaminen ja maalaus tapahtui paljoa

myöhemmin. Tällöin Uvan järveen hukkuneen Esko Kemppaisen
pojat Hermanni ja Kalle näyttivät työtovereilleen sen ihmeen, että
uskalsivat kellotapulin ristissä seisoa sekä jaloillaan että käsillään.
VIRKAMIEHET.

Kirjoitettaessa virkamiehistä täytyy Ristijärven kohdalla tyytyä

melkein yksinomaan pyörittelemään seurakunnan pappeja ja
lukkareita ja nimismiehiä, sillä nepä ne muodostavat pääasiassa
Ristijärven virkamieskunnan. Tosin aikoinaan mainitaan Putkolassa
asuneen nimismiehen, nimeltä Elminki. Samoin asui Kariniemessä
pitäjän kirjuri, nimeltä Puumi. Nämä kaksi herrasmiestä lienevät
asuneet samaan aikaan kuin Elminki oli ottanut emännäkseen
Puumin tyttären.

Elmingin kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lienee senjälkeen

siirtynyt pois.

Silloin oli kunnallinen hallinta yhteinen Hyrynsalmen kanssa ja

nytkin nämä kaksi eri kuntaa ovat yhtenä nimismiespiirinä ja samoin
yhtenä kirkkoherrakuntana. Niinpä Hyrynsalmen kirkkoherrat
Appelgren, joka muutti Kemiin, Saksbäck (sanottiin jäkäläparraksi
vaalean partansa vuoksi), meni Leppävirralle, Castrén muutti
Pielavedelle ja Lindbäck Juuan kirkkoherraksi — nämä papit olivat
ristijärveläisten kanssa tekemisissä vain palkkasaataviensa
perimisessä ja lukukinkereillä. Ainakin pari kertaa vuodessa
saarnasivat Ristijärven kirkossa, talvikinkerien ja Perttulin aikana.